Elämme juuri nyt uskomatonta hyväosaisuuden aikaa länsimaissa, mutta juuri nyt junan kulku muuttuu. Keskiluokan ominaispaino hiipuu koko ajan, kun tulevaisuuden ammatit katoavat. Yhteiskunnan polarisaatio on tosiasia. Ylempi keskiluokka porskuttaa vielä jotenkuten, mutta vähäosaisten asema kaikkialla vaikeutuu.
Digitalisaation kaikkia vaikeuksia yhteiskunnassa ei vielä tunneta tarkkaan, mutta useat yhteiskuntatieteilijät ovat sitä mieltä, että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Tätä kehitystä ennakoivat diktaattoreiden valtaantuloa kaikkialla maailmassa siksi, että populistiset yhdenasian liikkeet haluavat, että monimutkaiset asiat yksinkertaistetaan ja yksinvaltiaat kannustavat muutosvastarintaan.
Putin, Trump ja Erdogan ovat tyypillisiä totuuden jälkeisen ajan despootteja, joille tyhmät ja yksinkertaiset kansalaiset antavat vallan ymmärtämättä, että näiden ”veijareiden” tarkoitus on tuhota demokratia ja alistaa vaalikarja hyödyttömiksi idiooteiksi. Nepotismin ja korruption avulla taloudellinen valta halutaan siirtää pienelle eliitille ja sen jälkeen valvoa kaikkia ja kaikkea valtion rautaisen nettikontrollien ja median avulla.
Sosiaalipolitiikalla ja monella yhteiskunnallisella ajattelijalla olisi keinoja tarjota hallituksille ja laillisille parlamenteille toimenpiteitä eriarvoisuuden poistamiseksi, mutta näille ajatuksille ei hetkauteta juurikaan korvia, sillä menon halutaan jatkuvan ja turvata maailman yhden (1 %) määräysvalta kaikissa olosuhteissa. Tämä prosentti omistaa puolet maailman varallisuudesta ja sen varallisuus vain kasvaa.
Suurten ylikansallisten yhtiöiden valta lisääntyy ja pienyrittäjien ja keskisuurten yritysten toimintoja yritetään vaikeuttaa johdonmukaisesti luomalla niiden toimintaympäristöön keinotekoisia lakeja ja rajoituksia. Ylikansallisilla verosuunniteluilla on luotu mahdollisuus siirrellä varoja aina siihen valtioon, joka tarjoaa sillä hetkellä halvimman ratkaisun välttää veroja.
Parhaita tarjoaa brittiläinen professori Anthony Atkinson kirjassaan ”Inequality – What can be done”. Suomalainen sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo on erinomaisesti tuonut näitä ajatuksia julki, mutta valtion avustuksella rikastunut pääministeri Juha Sipilä ei näitä ole valtioneuvostoon tuonut ratkaisukeinoiksi tai edes pohdittaviksi.
Atkinsonin ”reseptit”, on syytä esitellä myös Suomenkansalaisille lyhyesti, jotta ei voitaisi väittää, että emme ole edes kuulleetkaan näistä mitään.
– Valtion täytyisi taata minimipalkalla töitä jokaiselle kansalaiselleen.
– Jokaiselle nuorelle olisi taattava vähimmäisperintö ja taata kaikille samanlaiset lähtökohdat pääomalahjoituksena. – Sama vero pääomasta ja työstä välittömästi.
– Suuryrityksille on laitettava ”suitset suuhun”.
– Ökypalkat heti kuriin!
– Minituotto pientalletuksille, entisten valtion obligaation tapaan.
– Progressiivinen kiinteistövero sekä lapsilisien verotus auttaisi vähäosaisia.
– Osallistumistulo perustulon sijaan, joka määritellään laajasti sosiaalisena toimintana.
– Valtion tase olisi saatava tuottamaan ja progressiivisen verotulo voimaan.
– Turhista valtion yrittäjätuista suurille yrityksille olisi luovuttava.
Tästä olisi hyvä aloittaa!
Juhani Melanen