Vieläkö joku väittää, että politiikka on tylsää, vaikka kansan kustannuksellahan tässä pelleillään. Jos saisin päättää, kuka saa seuraavan Jussi-palkinnon, eli Suomen elokuvamaailman Oscarin tämän vuoden parhaasta käsikirjoituksesta, jakaisin sen jo nyt Timo Soinille ja hänen taustajengilleen. Parhaan naispääosan esittäjän pystin saisi ilman muuta Kike Elomaa, joka on poukkoillut ympäriinsä, kuten vanhassa lastenlaulussa lauletaan: ”Katso kenguru loikkaa, mies on löytänyt sen.” Tällä kertaa tuo mies oli Jussi Halla-aho, jonka johtamiin perussuomalaisiin Kike loikkasi takaisin, hypättyään sieltä ensin pois. Arja Juvonen teki saman tempun myöhemmin.
Kike, oikealta etunimeltään Ritva, tunnetaan lähinnä kehonrakentajana ja iskelmälaulajana ennen kansanedustajan uraansa. Röntgen-hoitajan koulutuksen saanut nainen on voittanut kehonrakennuksessa muun muassa Ms. Olympia -tittelin, Euroopan mestaruuden sekä epävirallisen SM-kisan ja World Games -kilpailun. Hän pääsi lajin Hall of Fameen vuonna 2001. Kiken mies, Kimmo on taas istunut eduskuntasalin sijaan linnassa.
Kiken kaksinkertaisen loikkauksen jälkeen, persujen edeltäjäpuolueen, SMP:n puheenjohtaja ja kaksinkertainen ministeri, Pekka Vennamo ei malttanut pitää sanan säiläänsä piilossa. Hän ihmetteli somessa, piileeköhän taipumus moniloikkaukseen geeneissä: ”Kiken isä Arvo Robert Sainio, joka oli SMP:n kansanedustaja, loikkasi aikoinaan ensin SMP:stä irtautuneeseen SKYP:iin ja sieltä hetken harkinnan jälkeen takaisiin SMP:hen ja muutaman päivän jälkeen uudelleen SKYP:iin, jonne sitten jäi ja putosi eduskunnasta seuraavissa vaaleissa.”
Kommentillaan Vennamo viittaa vuoden 1972 tapahtumiin, jolloin hänen isänsä Veikko Vennamon johtama Suomen Maaseudun Puolue repesi perussuomalaisten tavoin kahtia ja diktatorisista otteista puheenjohtajaa syyttänyt puolueen enemmistösiipi perusti uuden, Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolueen.
Termi loikkari pitää sisällään halventavan leiman, ja entiset puoluetoverit pitävät häntä yleensä porukan petturina. Monet leiriä vaihtaneet poliitikot ovat ottaneet kunnolla turpaansa, joku on silti sinnitellyt eteenpäin. Kike Elomaa epäröikin jo 16.6. lähtemistään perussuomalaisista Facebook-sivuillaan ja kirjoitti: ”Haluan olla avoin äänestäjilleni ja kysynkin: Teinkö oikean valinnan?”
Viime vuosien tunnettuja loikkareita valtakunnan tasolla ovat muun muassa Maria Tolppanen (Perussuomalaisista demareihin 2016), Laila Koskela (Perussuomalaisista keskustaan 2014), Bjarne Kallis (Kristillisistä kokoomukseen2014), Toimi Kankaanniemi (Kristillisistä perussuomalaisiin 2013), Markku Uusipaavalniemi (Keskustasta perussuomalaisiin 2010), Merikukka Forsius (Vihreistä kokoomukseen 2003), Lyly Rajala (Kristillisistä kokoomukseen 2003), Eija-Riitta Korhola (Kristillisistä kokoomukseen 2003), Ulla Bogdanoff (SMP:stä POP:iin 1986), Eeva Kuuskoski (Kokoomuksesta keskustaan 1980) ja Pirkko Aro (Liberaaleista keskustaan 1980). Heidän lisäkseen puoluetta ovat vaihtaneet Jörn Donner (SKDL:stä ruotsalaisiin ja edelleen demareihin), Susanna Rahkonen (Demareista vihreisiin), Tarja Tallqvist (Kristillisistä demareihin), Toivo Pyörtänö ja Ahti M. Salonen (Demareista POP:iin), Risto Kuisma (Demareista nuorsuomalaisiin ja sitten perustamaansa Remonttiryhmän kautta takaisin SDP:hen) sekä Jyrki Kasvi (Nuorsuomalaisista vihreisiin).
Kaikesta huolimatta haluan kehottaa kaikkia Omalähiö-lehden lukijoita loikkaamaan hyvällä omallatunnolla kesälomalle. Hyvää ja helteistä heinäkuuta, vaikka tuosta jälkimmäisestä en voi mennä takuuseen.
Ilkka Isosaari