Kyllä oli mainio päivä Liipolan laavulla puutalkoissa, aurinko lämmitti ja porukkaa oli mukavasti tullut urakoimaan.
Liiteri ammottikin tyhjyyttään, mutta kun neljällä kirveellä pilkottiin, niin klapeja syntyi.

Osa talkoolaisista kärräsi puut lähimaastosta ja osa pinosi klapit liiteriin. Olisi tosin mukava saada joskus talkoisiin ne varsinaiset suurkuluttajat, jotka muutaman makkaran takia laittaa metrin korkuiset lieskat sen kummemmin miettimättä, kuka ne puut sinne järjestää.

Kymmenen vuotta vanha lankkusilta alkaa olla jo huonossa kunnossa, ensi keväänä yritetään saada jostain lahjoituksella puutavaraa sen uusimiseen, mutta sinne asti se kestänee välttävästi.

Asukastuvalta tuli taas muonitus ja metsurina oli Paula, Koti ja Kuusi-osuuskunnan harjoittelija, joka valmistuu vuoden päästä metsätalousinsinööriksi. Moottorisaha ja muu raskaat aseet taas Liipolan Lähiöseuralta.
Ympäristöviikolla 23.9. Virkistysmetsän (laavun lähimetsän) siivoustalkoot.
Tule asukastuvalle klo. 10, niin pääset mukaan.

Jouni Ikonen

Naantalissa tuli taivaalta vettä kaatamalla, kun linja-autollinen lahtelaisia saapui tutustumaan Naantalin Kultarannan puiston nähtävyyksiin. Retkeläiset kävelivät ripeästi 56 hehtaarin puiston läpi puutarhuri Saarisen opastamana. Jostakin opas oli saanut tiedon, että iltapäivän sateetonta hetkeä kestäisi vain tunnin verran.

Lahtelaisilla vierailijoilla oli, matkanjohtaja, kansanedustaja Jouko Skinnarin myötävaikutuksella, ilo tavata tohtori Pentti Arajärvi Kultarannan turistivieraitten vastaanottopaikaksi kunnostetussa kasvihuoneessa. Presidentiltä saimme puolison matkassa tervehdyksen. Tarja Halosella oli eduskunnan ulkoasianvaliokunnan sekä Itämeri-konferenssin kokoukset samana päivänä kesävirka-asunnolla. Villa Kultaranta, graniittilinna, on rauhoitettu presidenttiparin kesäkodiksi ja arvovieraitten vastaanottotiloiksi.

Suomen presidentille vuokrattiin 1920 Villa Kultaranta tiluksineen Naantalista, ja valtion omistukseen se siirtyi kolme vuotta myöhemmin. Luonnonmaan saari on yksi tuhannesta Naantalin alueen saarista, mistä maanviljelysneuvos Alfred Kordelin osti 1910-luvulla itselleen tilukset huvilansa rakennuspaikaksi. Jo aikoinaan Naantalin luostarin ympäristön asukkaat olivat ristineet alueen Kultakallioksi, kun sen korkea kallio kimalsi lahden toisella puolella kullanhohtoisesti ilta-auringossa. Kultarannan alue käsittää myös kilometrin verran merenrantaa.

Huvila oli jo maan ensimmäisen presidentin K.J. Ståhlbergin käytössä. Tänä kesänä presidentti Tarja Halonen ja hänen puolisonsa, tohtori Pentti Arajärvi ovat viettäneet siellä tiiviisti virkakauden viimeistä kesää.

Näin syyskesällä kasvihuoneet ovat täynnä tomaatteja, kurkkuja, paprikoita, punaisia viinirypäleitä, salaatteja ja yrttejä, jotka käytetään virka-asuntojen vierastarjoiluihin. Kuuluisat raparperi- ja seljamehut ovat valmistetut talon tapaan puutarhan tuotteista. Myös ulko- ja sisäkoristekukat kasvatetaan Kultarannassa. Luonnonmetsä-alueita peittää havu- ja lehtipuiden välissä paksu sammal ja jäkälä. Kävelytiet ovat sallittuja kulkureittejä.

Eri maitten johtomiehet, jotka ovat vierailleet Kultarannassa, ovat asuneet Vierastalossa, mistä matkaajat näkivät vain päädyn. Siellä ovat yöpyneet useiden valtioiden päämiehet ja muut arvovieraat. Heinäkuussa siellä yöpyi muun muassa YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon. Vierailla on neuvottelujen ohella mahdollisuudet niin saunomiseen kuin maiseman ihailuun Villa Kultarannan korkealle kohoavasta tornista. Tohtori Arajärvi kertoi, että miljöö rentouttaa vieraat. Jo toisena vieraspäivänä ”solmioita höllennetään”.

Marja-Liisa Niuranen

”Pane leipään puolet petäjäistä” opasti Saarijärven Paavo vaimoaan, kun halla oli vienyt naapurin viljan. ”Petäjäinen” oli männyn jälsi- ja nilakerroksesta valmistettua jauhoa, katovuosien hätäravintoa, jota käytettiin leipäjauhon jatkeena. Pettuleipä merkitsi viljasadon menetystä, köyhyyttä, nälkää.

Nykyisin pettujauhoja markkinoidaan terveystuotteena. Ja terveystuotteethan, kuten uskotaan, merkitsevät meille hyvää elämää. Ne ovat yleensä hinnakkaita ja kertovat siten myös käyttäjiensä ainakin kohtuullisen hyvästä toimeentulosta. Niin aika muuttaa käsityksiä ja arvostuksia.
Pula-aikoina, mm. viime sotiemme aikaan, leipä merkitsi perusravintoa. Lihasta, maidosta, voista oli pulaa, mutta leipää sentään saatiin. Ei tarvittu pettujauhoja. Kaikkeen oli oltava elintarvikekortit, mutta vielä sotien jälkeenkin vanhempieni ikäluokka – aikuisina sodan kestänyt – muisti mainita erityisesti leipäkorttien tärkeyden.

Leipäjonot kauppojen edessä olivat tavallinen näky. Niissä jonottivat niin naiset kuin lapset. Muistan, miten minäkin äidin takin helmasta kiinni pitäen seisoin lappeenrantalaisten kauppojen ovilla aamuvarhaisesta. Kylmä oli ja palelsi. Sana oli kulkenut, että liikkeeseen olisi ehkä tulossa joko leipää taikka jauhoja. Jonottajia riitti, myytävää sen sijaan ei aina riittänyt kaikille tarvitsijoille. Ilman jääneitten kiukku purkautui äänekkäänä motkotuksena.

Uusi Suomi uutisoi 7.4. -11, että kirkon diakonia-avun leipäjonoista haki viime vuonna, Kirkon tiedotuskeskuksen mukaan, ruokaa 666 000 ihmistä. Avustuksen hakijoitten määrä on viime vuosina ollut nousussa. Ruoka-apua antavat myös Pelastusarmeija, erilaiset työttömien järjestöt jne. Eniten näkyvyyttä on saanut Lahja ja Veikko Hurstin Laupeudentyö ry. Ja mistä nämä jonot kertovat? Työttömyydestä, köyhyydestä, syrjäytyneisyydestä tässä maassa, jota hyvinvointivaltioksi mainitaan.

Muutama päivä sitten etsiskelin suuren marketin leipähyllyiltä ihan tavallista ruisleipää. Tiedättehän sen perinteisen pyöreän reikäleivän. Tällä kertaa sitä ei meinannut löytyä ihan ensi silmäyksellä. Jouduin kuljeskelemaan tovin ennen kuin löysin haluamani. Etsiskellessäni aloin katsella kaupan leipätarjontaa ihan uusin silmin. Sekaleipää monelta eri leipomolta, tummia ruisleipiä samoin, Oli sen seitsemää lajia seka- ja vehnäleipää, oli ranskanleipiä ja monenlaisilla siemenillä höystettyjä tuotteita. Gluteenitonta ja kolesterolitonta, hiivatonta ja hiivalla nostatettua. Leipiä loputtomiin.

Mitähän pitäisi Saarijärven Paavo tästä, jos olisi näkemässä? Mitä mahtavat ajatella ne, jotka elivät sota-ajan leipäkorttiajan kulkiessaan nyt tämän kaiken yltäkylläisyyden keskellä? Muistavatko he puutteen? Tai ehkä ei huonoja aikoja haluta muistaa tai leipäjonojen olemassa oloa myöntää, kun
meillä on kaikkea ja vähän ylikin. Runsas tarjonta koetaan luonnollisena. Eri asia on, miten tarpeellista on pitää myynnissä vaikkapa neljää sorttia ranskanleipää.
Samanlaisista aineista ne on tehty, vedestä tai vesimaidosta, ripposesta suolaa, hiivaa ja jauhoja. Ainoa ero on leipomon nimi muovipussin kyljessä. Maallikon järki sanoo, että leipomotkin voisivat erikoistua. Mutta se ei kai käy kilpailuyhteiskunnassa.

Mihin joutuvat kaikki nuo leivät sitten kun niitä ei ole saatu myytyä edes oranssien päivien jälkeen. Roskalaatikon kautta kaatopaikalleko? Ajatus tällaisesta hyvinvoinnista ja ruoan väärin käytöstä saa minut voimaan pahoin. Jossain mättää. Ja rajusti.

Eila Jokinen

Kuntoliikunta viehättää. Se yhdistettynä pyöräilyyn ja uusiin maisemiin, antaa kesälomalle piristysruiskeen. Kun retkipyöräilyyn osallistuu pari ihmistä, voi matkan päämäärän ja päivittäisen matkarytmin tehdä omassa tahdissa, tuumasi polkupyörälomalta töihinsä palannut Järvisen pariskunta. Heidän pyöräretkensä kohde oli Nauvon ja Korppoon saaristo.

Turun saaristossa vakituisten vakituisten asukkaitten pääasiallinen kieli on ruotsi. Retkeilijöistä tuntui, että he olivat melkein ulkomailla. Lahden seudulla kuulee ruotsia puhuttavan erittäin harvoin. Saariston Rengastie-Skärgårdens Ringväg kulkee kehänä Turun saariston ympäri runsaan 200 kilometrin matkan. Lähtöpisteen voi valita esimerkiksi Turun, Kustavin, Rymättylän tai Nauvon.
Järviset tekivät viiden päivän rengasmatkan Nauvossa ja Korppoossa. He lähtivät Nauvosta, missä B & B Breakfast Westergård tarjosi koko pyöräilypaketin hyväkuntoisine polkupyörineen kypärät mukaan lukien. Auto majaili yrityksen parkkipaikalla. Ylellisyyttä oli yrityksen matkatavarapalvelu, joka siirsi pyöräilijöitten matkakassit päivittäin seuraavaan yöpymispisteeseen tällä neljän päivän, minimissään 140 kilometrin matkalla.

Koko heinäkuisen kuuman viikon Pirjo ja Jouko polkivat noin 45 kilometrin päivävauhtia. Retkeilijöitten kulkuneuvoina olivat pyörien ohella lossit ja yhteysalukset saarelta toiselle siirryttäessä. Ensimmäinen lossimatka alkoi Nauvon vilkkaasta kirkonkylästä M/s Östenillä.

Ensimmäisenä matkapäivänä he poikkesivat kuuluisalle Seilin saarelle, jonka Ruotsi-Suomen kuningaskunnan terveydenhoidon historia tuntee leprasairaitten eli spitaalisten saarena. Perimätiedon mukaan saareen karkotettiin jo 1300-luvulla ensimmäiset potilaan Turusta Pyhän Yrjön hospitaalista.

Saaren ruotsinkielinen nimi on hyljesaari eli Själö, mutta turkulaiset antoivat sille nimi Seili.
Syynä nimeen oli sinne virallisesti1619 siirrettyjen lepraa sairastaneitten, mielisairaitten ja muitten kroonikkojen tai hoitajine ja vartijoitten keittämät viinakset. Merenkulkijat poikkesivat niitä ostamaan ennen Turkuun saapumistaan ja olivat ”seilissä”perille päästyään.
Nykyisin saarella on Saaristomeren tutkimuslaitos ja nähtävyyksinä runsas 200 vuotta vanha puukirkko ja muutama säilynyt rakennus historiasta kertomassa.

Nauvossa ja Korppoossa Järviset ajoivat pää- sekä sivuteittä. Muutamilla etapeilla oli pyöräteitä, mutta osa matkasta poljettiin mutkaisten sorateitten reunoilla. Se oli tosi pelottavaa, koska osa autoilijoista ajoi vaarallista vauhtia. Pyörät olivat seitsemänvaihteisia ja matkan aikana jokaiselle vaihteelle oli käyttöä. Satuloitten rakennetta Pirjo erityisesti kiitteli.

Pyöräilijät yllättyivät parissa yöpymispaikassa, kun tiloilta ei voinutkaan ostaa illalla lämmintä ruokaa. Retken hintaan n. 400 euroa kuului aamiaistarjoilu. Hikisen päivämatkan jälkeen he kaipasivat myös saunaa. Päivän ruokailut ja ostokset oli tehtävä matkan varrella, joten tulevilla retkillä matkailijat ottavat mukaansa pienen kylmälaukun.

Nauvo ja Korppoo kuuluvat Suomen vanhimpiin asuttuihin saariin. Niistä löytyy saariston erikoisia kasveja, meren kuluttamia rantamaisemia ja hyvin pidettyjä saaristolaistaloja. Sisämaalaisille matkailijoille kirkkojen ja museoiden esineet kertovat saaristolaisten historiaa.

Kaiken tämän näkemiseen tarvitaan tulevana kesänä parikin viikkoa. Nyt Pirjon ja Joukon tekemä vajaan viikon retki on istumatyöläisille kunnioitettava lyhyen aikavälin rutistus, mutta kilometreissä retki. Saariston Rengastien palvelut ovat voimassa syyskuun loppuun saakka.

Marja-Liisa Niuranen.

Silloin kun omat voimat eivät enää riitä pitämään taloa ja pihaa kunnossa, voi kotiinsa kutsua omakotitalkkarin apuun. Omakotitalkkarin tehtäviin kuuluvat kaikenlaiset erilaiset pihatyöt mm. lumenluonti, pienimuotoiset kunnostustyöt, hiekoitus, polttopuiden teko, nurmikon ja pensasaidan leikkaus, siivous, kaupassa asiointi jne.

– Palvelusta veloitetaan 7 € tunnilta sekä talkkarin matkakulut ( 0,46€/km). Lyhyin veloitus on yksi tunti ja palvelusta on mahdollista saada kotitalousvähennystä kertoo Suomen Omakotiliiton Hämeen piirijärjestön projektipäällikkö Seppo Tamminen.

– Helpoin tapa saada omakotitalkkarin palvelut on se, että alueen omakoti- tai asukasyhdistys liittyy Suomen Omakotiliittoon. Silloin talkkarin palvelut tulevat jäsenille automaattisesti. Myös yksittäinen henkilö voi liittyä joko Lahden Seudun Omakotiyhdistykseen tai Hämeen- ja Pirkanmaan omakoti ja mökkiläisyhdistykseen opastaa Tamminen.

– Hämeen piirillä on tällä hetkellä 16 talkkaria auttamassa omakoti, rivitalo- ja mökkiläisiä eri puolella Hämettä. Esim. Padasjoen toinen omakotitalkkari auttaa tällä hetkellä mökkiläisiä. Mökille voi ottaa talkkari palvelun talvenajaksi, talkkari käy ajoittain tarkastamassa mökin kunnon ja pitää sopimuksesta pihatien lumettomana. Näin mökille on hyvä tulla käymään myös talvella.

– Omakotiliiton kautta saa myös mm. energia- ja viherneuvontaa. Lisäksi Omakotiliiton Hämeen piirijärjestö on neuvotellut jäsenten käyttöön yhteistyösopimuksia mm. Vuokraamot, lämpöpumppu firmat, vakuutukset, öljyt, portaat, ikkunat ja ovet Tamminen jatkaa.
Paljon kysyntää on tullut yhteistyöstä puutarha tuotteiden myyntiin ja opastukseen. Tämmöinen sopimus vielä puuttuu.

Omakotitalkkaripalvelu käynnistyi vuonna 2002 pilottina Helsingissä ja tänä päivänä talkkareita on ympäri Suomea hieman alle pari sataa. Palvelun halpa hinta perustuu siihen, että talkkari on aina pitkäaikaistyötön, josta valtio maksaa työnantajalle työllistämistukea.
Kukin talkkari palkataan yhdeksi vuodeksi, jossa on 4 kuukauden koeaika, sillä seula on tiukka.

– Talkkarin tulee olla luotettava ja sosiaalinen, koska menemme ihmisten koteihin ja pihoihin korosta Tamminen.
Lisäksi jokaisella talkkarilla on henkilökortti, jos haluaa tarkistaa talkkarin olevan oikealla asialla.
-Ammattiosaamista vaativat tehtävät ohjataan aina alan yrittäjän tehtäväksi, koska omakotitalkkari tekee vain naapuriaputasoista työtä asiakkaan omilla välineillä, emme siis pyri kilpailemaan kiinteistönhuoltoyritysten kanssa linjaa työtehtäviä työnjohtaja Pertti Oksanen.

Närekadulla asuva Antti Virta katselee tyytyväisenä, kun Lahden alueen omakotitalkkari Martti Nukari leikkaa nurmikkoa.
– Sain tiedon omakotitalkkarista mainoksen kautta ja päätin kokeilla tätä apua, kun itse ei oikein enää niin hyvin jaksa näitä pihatöitä tehdä kertoo 85-vuotias Virta. Nurmikon- ja pensasaidan leikkuuseen kului aikaa kolme ja puoli tuntia, joten hinta pysyi erittäin kohtuullisena ja jälki oli hyvää mainostaa Virta. Varmasti tälle palvelulle on täällä Launeellakin kysyntää, ihmiset eivät vain taida tietää tästä palvelusta vielä kovin hyvin ihmettelee Virta.

Sami Anttila on ollut tyytyväinen talkkarin hommin, mutta nyt miehen työvuosi on loppumassa ja Lahden alueen omakotitalkkarin saappaisiin astuu Nukari
– Mukavaahan tämä on, kun näkee ihmisiä eikä tarvi kotona peukaloita pyöritellä. Harmi, ettei tätä saa tehdä pitempään harmittelee Anttila.

Mikä on sitten ollut se eniten pyydetty palvelu tämän vuoden aikana?
– ehdottomasti lumenluonti, niitä hommia on riittänyt ihan mukavasti naurahtaa Anttila lopuksi.

– Petri Salomaa-

Lahden tori sai taas sykettä, kun perinteinen Jazztori käynnistyi keskiviikkona jo 23. kerran. Muutokset on tehty taiten ja pääteltta on muuntautunut 900 m2 kokoiseksi jazzkklubiksi ja istumapaikkoja on lisätty lavan eteen.

Eilen pääosan riisti K Cube eli Kimmo Pohjonen (haitari), Sami Kuoppamäki (rummut) sekä Timo Kämäräinen ( kitara). Me onnelliset paikallaolijat saimme kuulla virtuoosimaista ja kekseliäisyydessään uskomatonta luovuuden juhlaa, jossa teemat ja räväkkä meno sai välillä itse kunkin haukkomaan henkeä. Tämä huippumuusikoiden kokoonpano todisti, että jos kaikki laittavat peliin kaikkensa, osien summa on parempi kuin yksittäisen virtuoosin esitys. Valitettavasti koolla olivain pieni joukko vannoutuneita jazzareita. Toivottavasti ennakkoon arvioitu yleisömäärä 3000 saavutetaan. Lippujen hinnat ovat ainakin kohtuulliset.

Toisena esiintyjänä ja koko viikon vierailijana näyttäytyi pietarilainen ARS-Nova-Jazz. Tämä housebandikokoonpano vieritti lauteille todella tyylikästä cooljazzia, jossa osaaminen oli kauttaaltaan tasokasta, harkittua ja rentoa. Peter Kornevin piano soi entisen mestarin Oscar Peterssonin tyyliin ja yhtyeen solisti Olga Abdullina säväytti upealla laulullaan vähäisen yleisön ansaittuihin aplodeihin.

Nothing but Jazz tarjoilee jokaiselle jotakin

Torstaina on Spirit of New Orleans eli Leroy Jones virittää tunnelman kattoon huipputrumpetistina. Lisäksi lavalle nousee Erin Ursin, joka on meille jatzzareille tuttu nykyisestä Club For Five- lauluyhtyeestä
Perjantaina Oli Brown Band ja sen nuori bluestaituri nostattavat tunnelmaa. Kuulemme Open Road levyn parhaita paloja sekä viritteitä uusimilta albumilta.
Lauantaina sitten pitäisi Old Chaps & Lahti Big Bandin saada värinää ja yleisöä lavalle.
Ilkka Alanko Orchestra on juhlien pääesiintyjä, jonka pitäisi saada vipinää lahtelaisten kinttuihin. Saamme kuulla Neljä Ruusua-yhtyeen ainutlaatuiset ja sytyttävät kappaleet esitettynä 24 miehisellä huippukokoonpanolla, jota johtaa kapellimestari Petri juutilainen.
Sunnuntaina on vuorossa Gosplekuoro ja lapset ovat pääosissa ilmaiskonserteissa.
Maanantaina päätöspäivänä Erik Lindström Dream Team virittelee parasta Suomi-Jazzia. Pioneerihenkeä avittaa upeaääninen Kristiina Lanki ja nostalgia valtaa estradin. Tänne kannattaa iäkkäämpienkin lahtelaisten suunnata askeleensa.
Jazztorilla tavataan!

Jussi Melanen

Etelä-Lahti sai kolmannen apteekkinsa, kun apteekkari Johanna Pennanen avasi Renkomäen apteekin 1.8. tavaratalo Kärkkäisen tiloissa.
Pennanen uskoo, että asiakkaita riittää kaikille kolmelle apteekille, sillä Fimea (Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus) ei kovin helposti myönnä uusia lupia ja apteekkien ”reviirirajat” ovat kohtalaisen tarkkoja.
Renkomäen apteekki sijaitsee hyvien kulkuyhteyksien varrella (nelostie), joten asiakkaita on odotettavissa renkomäkeläisten lisäksi varmasti myös kauempaa.

– Avausviikko jo näytti, että nelostietä käyttävät autoilijat löysivät apteekkimme. Esimerkiksi ulkomaalaisia turisteja on ollut yllättävän paljon asiakkaina. Lisäksi Renkomäki on alati kasvavaa asuinaluetta tietää Pennanen.

Johanna Pennanen ei ole alalla uusi yrittäjä, sillä vahvan ammattiosaamisen takaa yli 19 vuoden työrupeama proviisorina Lohjalla sekä 11 vuotta apteekinhoitajana kahdessa sivuapteekissa. Opintoja hänellä on takanaan vino pino mm. yrittäjätutkinto ja apteekkifarmasian erikoistumisopinnot proviisoreille Helsingin yliopistossa.

– Diabeetikot ovat lähellä sydäntäni ja diabetes minun erikoisosaamistani. Tavoitteena on järjestää apteekin tiloissa ns. terveystoreja, joissa asiakkaat voivat mm. mittauttaa verenpaineensa tai verensokerinsa tai tehdä diabetesriskitestejä linjaa Pennanen tulevaisuuden suunnitelmiaan.

Yksi Renkomäen apteekin valttikorteista on oma kosmetologi, jonka palvelut ovat varmasti tervetulleita kaikille iho-ongelmien kanssa painiskeleville.
– Nykyaikaisessa apteekissa yhdistyvät farmaseuttien ja kosmetologien osaaminen sekä yhteistyö terveyshuollon kanssa, joka tulee näkymään mm. sairaanhoitajan vierailuina apteekissa. Meiltä kannattaa reilusti kysyä neuvoa kaikenlaisissa terveydenhuoltoon liittyvissä kysymyksissä. Tavoitteenamme on tehdä moniammatillista yhteistyötä muun terveydenhuollon kanssa ja olla asiantunteva ja asiakaslähtöinen apteekki Lahdessa linjaa Pennanen.

Miten sitten Lohjan tyttö on Lahdessa otettu vastaan ja mitkä ovat ensivaikutelmat uudesta kotikaupungista?
– Tulin avoimin mielin Lahteen, sillä Lahti on mielestäni hieno kaupunki ja ihmiset tuntuvat todellakin olevan mukavia. Täällä Kärkkäisellä ovat myös ottaneet uuden yrittäjän hienosti vastaan kiittelee Pennanen. Koska Lahti on myös sm-liigakaupunki, tulee Pelicansin otteita seurattua ensi kaudella varmasti tarkkaan kertoo jääkiekosta kiinnostunut apteekkari.

Tällä hetkellä Renkomäen apteekki työllistää neljä henkeä. Pennasen lisäksi farmaseutti Paula Mörsky, laskutusvastaava Taina Saari ja kosmetolgi Marika Puustinen muodostavat nelihenkisen asiakasystävällisen henkilökunnan. Lisäksi marraskuun alusta porukkaan liittyy farmaseutti Johanna Suvipuro.

– Petri Salomaa-

Meitä entisiä Hennalan kassun lapsia oli kokoontunut 30.7.2011 arviolta 170 muistelemaan nuoruutemme kasvuympäristöä ja vaihtamaan kuulumisia vuosien varsilta. Useimmat eivät olleet nähneet leikki-ja nuoruuskavereitaan vuosikymmeniin, joten jälleennäkemisen riemu oli sanoinkuvaamaton ja entiset ystävät saattoivat palauttaa mieliinsä lapsuuden kultaiset muistot ja tietysti myös ne kepposet, joita tässä ainutlaatuisessa kasvumiljöössä tuli tehtyä.

Tunnelma oli hieno ja Hennalan henki voimissaan. Tilaisuuden primus motorina toimi Hennalassa itsekin nuoruutensa viettänyt everstiluutnantti Seppo Toivonen, joka tuntuu ottaneen elämäntehtäväkseen kasarmialueen koko kuvan hahmottamisen ja sen lasten muistojen kokoamisen vaikkapa kirjaksi. Kasarmin lasten elämästä on kirjoitettu jo ainakin neljä kirjaa, joten emme kai mekään jää huonommaksi kuin kanssa sisaremme ja veljemme muilla paikkakunnilla.

Tilaisuus alkoi jo aamulla nautitulla kahvilla, jonka jälkeen lounastimme upseerikerhon ratsuväen salissa maukkaan aterian. Tämän jälkeen Seppo Toivonen piti ansiokkaan historiakatsauksen juhlasalissa, josta lähdettiin sitten opastetuille museokierroksille ja poikettiinhan toki ”puominkin”
takana. Meillä kaikilla oli onneksi nimilaput, jotta paremmin tunsimme toisemme, sillä ikä oli tehnyt tepposet itse kullekin vuosien saatossa.
Lopuksi kiertelimme asuntoalueella ja tutustuimme entisiin asuintoihimme.

Haastattelin muutamia henkiöitä ja kysyin, miksi itse kukin heistä oli tullut matkojenkin takaa
tähän tilaisuuteen, vaikka tarjolla olisi ollut mökkeilyä, kuninkuusraveja ja sambakarnevaalia samaan aikaan. Näin metsä vastasi:.
Pisimmältä tullut rouva Qvick Eskilstunasta ( omaa sukua Hämäläinen. Asunut Hennalassa vuosina 36-46)
– Minulle tämä oli elämäni tärkein kasvualusta ja halusin tulla tapaamaan vielä ennen kuolemaani niitä ihmisiä, joiden kanssa jaoimme elämän riemut ja sotavuosien surut. Tämä on kesän ehdoton kohokohta. Eihän täältä voi yksinkertaisesti olla poissa.

Everstiluutnantti Matti Savonjousi piti uskomattoman luennon kasarmi 5 lasten kohtaloista sodan melskeissä ja asekätkentään osallistuneiden upseereiden kohtaloista sodan jälkeen Amerikassa. Hän kiteytti loistavasti, miksi tänne saavutaan tällä joukolla:
– Taustalla on vahva sosiaalinen huolenpito naapureista ja isänmaan rakkaus, velvollisuus ja kunnia isiemme töitä kohtaan.

Seppo Salminen, kasarmi 32 persoona sanoi napakasti:
– Täällä tavataan niitä ihmisiä, joiden kanssa on tehty töitä ja eletty suurin osa elämää.
Juhlien puuhamies Jorma ( Jopi , isokäsi ) Toivonen taas väläytti:
– Missä voi viettää yhtä värikään lapsuuden, kuin suljettujen porttien takana.
Seppo Toivonen taas korosti, että ajan patina kultaa lapsuusvuodet ja näytteillä olleet kuvat kertoivat meistä ja ystävistämme enemmän kuin tuhat sanaa. Hän muistutti myös punavankien armottomista oloista ja heidän kohtaloistaan.

Itse muistelin niitä nuoria kauniita kassun tyttöjä, joita tuli joskus haikailtua ja suukoteltua. Valitettavasti heitä ei ollut paikalla juurikaan.
Keski-ikä oli reilusti yli 70 vuotta ja ainakin minä jäin kaipailemaan 60-luvun nuoria, joita paikalla oli valitettavasti vain kourallinen. Missä piilivät kaupungin hallituksen Ulla Vaara ja muut nykyiset”silmäätekevät.”? No ensi kerralla sitten! Elämys se silti oli, vaikka viidakkoposti
olisi saanut kulkea vieläkin hivenen paremmin. Rummutetaan ensi kerralla tehokkaammin ja pistetään postia kulkemaan netissä, facebookissa ja Twittreissä.
Vaihtakaa nyt ainakin kuvia ystävät.

Jussi Melanen
D- talon hunsvotti