Lahden tiedepäivä järjestettiin tänä vuonna jo kymmenennen kerran Fellmannian tiloissa. Tapahtuman järjestämisvastuun jakoivat Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, Lahden ammattikorkeakoulu ja Lahden yliopistokeskus. Päivän anti oli runsaasti tietoa Päijät-Hämeessä tehtävästä tutkimus- ja kehitystyöstä ja sen tuloksista. Lahden yliopistokeskuksen pääsihteerin Senja Jouttimäen mukaan tiedepäivän yksi tarkoitus onkin tuoda tutummaksi tällä alueella toimivien yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen toimintaa ja alueellista vaikuttavuutta, sekä antaa mahdollisuuksia keskusteluun.
– Me koemme, että näissä tiloissa ja tässä tapahtumassa tiede ja ihmiset kohtaavat, kertoo Jouttimäki.

Lahden Yliopistokeskus järjestääkin yleisölle avoimet tapahtumat yleensä Fellmanniassa muun muassa sen keskeisen sijainnin vuoksi. Tiedepäiväkin on yleisölle avoin ja maksuton tapahtuma. Jouttimäen mukaan kävijämäärää on vaikea arvioida juuri tapahtuman maksuttomuuden vuoksi.
Paikalla on kuitenkin vuosittain ollut paljon koulujen ulkopuolistakin väkeä. Aamulla tapahtuman alkaessa oli auditoriossa hauska nähdä, että kuuntelijoiden ikäskaala oli laaja, parikymppisistä ikäihmisiin asti.
Jouttimäki korostaa, että kenenkään ei tarvitse jatkossakaan jättää tapahtumaa väliin liian hankalien aiheiden tai esitystapojen pelossa.
– Vaikka vaalimmekin tieteen korkeaa tasoa, ovat puhujat ja esitysten aiheet kiinni arjessa.

Suuntana kansainvälistyminen

Senja Jouttimäen mukaan Lahden tiedepäivä järjestetään takuulla myös ensi vuonna. Ensi vuoden tarjonnasta on vielä tässä vaiheessa aikaista puhua, mutta suuntana näyttää olevan yhä kansainvälistyvämpi ohjelma, kun esiintyjiksi saadaan vuosi vuodelta enemmän professoreita ympäri maailman. Jouttimäen mukaan kansainvälistymiselle on kysyntää oppilaidenkin suunnalta.

Oppilaat hakeutuvat usein englanninkielisille kursseille oppiakseen paremmin kieltä kurssin varsinaisen sisällön lisäksi.
Jouttimäki käyttää esimerkiksi englanninkielisestä opiskelusta Lahdessa termiä kotikansainvälistyminen. Se tarkoittaa mahdollisuutta kansainväliseen kanssakäymiseen oppilaan omalla paikkakunnalla.

Kun samoissa ryhmissä on suomalaisia ja ulkomaalaisia opiskelijoita, niin sekin tukee kotikansainvälistymistä käytännössä.
Tiedepäiville oli tänä vuonna saatu puhumaan myös Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb. Ministeri Stubb puhui ”Think global – act local” – otsikon alla Suomen yhteiskunnan ja elinkeinoelämän kansainvälistymisestä ja tulevaisuuden näkymistä. Stubb käytti oman 40 minuuttisensa muun muassa puhuen positiiviseen tyyliinsä globalisaation haasteista, jotka selättämällä niin Suomessa kuin maailmallakin saataisiin lisättyä yleistä hyvinvointia. Stubb huomautti myös, että Suomi tarvitsee kansainvälistyäkseen lisää palveluita muillakin kielillä kuin suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Puheenvuoron päätteeksi Fellmannian auditorion kokonaan täyttänyt yleisö sai esittää ministerille kysymyksiä parinkymmenen minuutin ajan.

Mikko Blomberg

Vammautuminen tulee usealle ihmiselle yllättäen tapaturmassa, aivoinfarktina, synnynnäisenä vammana tai suomalaiseen tautikirjoon kuuluvana fyysisen tai psyykkisen kunnon heikkenemisenä. Kodin piirissä vanhemmat, puolisot tai muu lähimmäinen on henkilö, joka on ollut sairastuneelle turvana jo vuosisatojen aikana.

Täysi-ikäisistä vammaisista pieni joukko on vakituisessa laitoshoidossa, lapsia ja nuoria vielä vähemmän. Vammaisia hoitavat lähimmäiset ovat vuosien mittaan ajaneen kovin ponnistuksin itselleen arvostusta lainsäädäntöön. Omaishoitajat ovat saaneet vasta vuodesta 2006 alkaen lakisääteistä kunnallista hoitotukea. Omaiset ja läheiset-liitto ry:n tietojen mukaan vain n. kymmenen prosenttia omaishoitajista saa kunnallista tukea eli omaishoidon tuen, jonka suuruuden määrää lähimmäisen vamman vaikeusaste. Liiton jäsenyhdistyksissä on noin kymmenentuhatta jäsentä. Päijät-Hämeen omaiset ja läheiset ry toimii Lahdessa.

Mikä sitten on omaishoitaja? Lainaan tähän kirjasta Omaishoitaja pienen värssyn runosta Arjen ristiaallokossa…..Omaishoitaja, mitä hän tekee? Hän nostaa, kantaa, / pesee, pukee / syöttää, juottaa. / Touhuaa päivät, valvoo yöt.

Valtakunnallista Omaishoitajien viikkoa on vietetty tällä viikolla. Kiinteää yhteistyötä Lahdessa omaishoitajien kanssa tekee esimerkiksi Invalidiliitto ry:n Lahden Kuntoutuskeskus Launeenkadulla. Se on järjestänyt jo vuosien ajan Raha-automaattiyhdistys ry:n tuella sopeutumisvalmennuskursseja omaishoitajille ja heidän läheisilleen.

Kansaneläkelaitos on kilpailutuksen perusteella valinnut vuosiksi 2013-15 Lahden Kuntoutuskeskuksen järjestämään Omaishoitajien kuntoutuskurssit Kelan Etelä-Suomen alueella. Yhden kurssin pituus on yhteensä 16 vuorokautta, mihin henkilö tulee ilman hoidettavaa. Kurssijakso muodostuu kolmesta viiden päivän jaksosta kuntoutuskeskuksessa ja yksi tapahtumapäivä on omaishoitajan kodissa. Siellä selvitetään keskuksen fysio- ja toimintaterapeutin kanssa kotiin liittyviä käytännön asioita, jotta omaishoitaja jaksaisi tehdä työtään mahdollisesta omasta sairaudesta tai ikääntymisestään huolimatta.

Kurssi on tarkoitettu omaishoitajalla, jolla on mahdollisia uupumusoireita tai oma sairaus. Hän voi olla mukana työelämässä, mutta useimmiten hoidettavan sairauden vaikeutuessa, hoitaja jää hoitovapaalle tai kokonaan pois omasta työstään. Kursseille hakeutumiseen tarvitaan Kelan paikalliseen toimistoon vietävät hakupaperit.

Toisen Kelasta haettavan kurssiryhmän muodostavat omaishoitajat ja heidän parinsa. Molemmat kurssit Kela järjestää ja rahoittaa. Kurssin rytmi on sama kuin edellisessä ja sen kokonaispituus on 15 vuorokautta. Molemmille kurssityypille voi osallistua myös avomuotoisesti eli yöpyä kotona. Hakemukseen tarvitaan lääkärin B-lausunto vammautuneesta lähimmäisestä.

Kehittämispäällikkö Hely Streng Lahden kuntoutuskeskuksesta toteaa, että perheenjäsenen vammauduttua, perhe tarvitsee psyykkistä ja fyysistä apua. Koko elämä muuttuu kertaheitolla, kun yksi sen jäsenistä vammautuu tapaturmassa tai saa aivoinfarktin ja menettää osan toimintakykyään.

Viime keskiviikkona aviopuolisonsa kuntoutuskeskuksen toimintaterapiaan tuonut rouva Sirkka Koivula, on hoitanut tapaturmassa vammautunutta puolisoaan kolmetoista vuotta omaishoitajana. Käpylän kuntoutuskeskuksen jälkeen hän kertoi saaneensa täältä jo vuosia sitten hyviä ohjeita ja neuvoja paperibyrokratiaan, kun kotiin tarvittiin pyörätuolilla liikkuvalle puolisolle erilaisia apuvälineitä sähköiset ovet mukaan lukien. Myös yhteistyö Lahden sosiaaliviraston vammaispalvelun kanssa on jo sujunut viime vuodet positiivisissa merkeissä. Hänellä on omaishoitajana kuukausittain kolme lomavuorokautta. Tämän ajan Tauno-puoliso viettää Launeenkatu 10:ssä erilaisissa virkistävissä toiminnoissa.

Näillä kursseilla ja kuntoutuskeskuksen ammattitaitoisen työryhmän kanssa tuetaan ja autetaan työparia; hoitajaa ja hoidettavaa eri kuntoutusmuodoilla. Kuntoutusryhmään kuuluvat fysio-, puhe ja toimintaterapeuttien lisäksi psykologi, lääkäri ja sosiaalityöntekijä sekä ravitsemusterapeutti, joka ei kuulu talon vakituiseen henkilökuntaan.

Omaishoitajien ryhmissä puhutaan arkipäivän asioista. Omaishoitajat kertovat kokemuksistaan toisilleen ja saavat vinkkejä arkeen liittyvissä asioissa. Laulua ja nauruakaan ei unohdeta. Kesällä järjestetään tapahtumia keskuksen viihtyisällä sisäpihalla ja talvella lapset rakentavat siellä lumiukkoja.

Marja-Liisa Niuranen

Käsityökeskus Kankurin Ilon suuret ikkunat luovat valoa harmaaseen keskiviikkoiltaan. Möysään Ruolan ostoskeskukseen Mustanmäenkadulta muuttanut käsityökeskus, kankurien kantapaikka, joutui muuttamaan Launeelta vuosi sitten. Uusi käsityöntaitajien kotipaikka on näyttävästi esillä ohikulkijoille ja sisällä pääroolissa ovat edelleen kolmekymmentä kangaspuuta.

Keskiviikko-ilta oli historiallinen Kankurin Apu ry:n taipaleella. Taiteilija Mai-Lis Könönen luovutti 50-vuotisjuhlakonserttinsa tuoton Kankurin Avulle. Konsertti pidettiin lokakuussa Felix Krohn-salissa Lahdessa salintäyteiselle yleisölle. Sen runsaslukuisen esiintyjäjoukon ohella konsertin valmistelut toteuttivat Annikki Estola ja Raija Virtala, muusikko Lasse Könönen, sekä Kankurin Avun ja Osuuskunta Kankurin Ilon talkoolaiset. Juhlassa oli myös viitoitettu laulu, jonka ohjasi Raija Lihr-Viikinniemi.

Mai-Lis Könönen on Kankurin Avun monivuotinen jäsen, mutta ei omien sanojensa mukaan ole aktiivisena taiteilijana ennättänyt toimintaan mukaan siinä määrin kuin olisi halunnut. Lahjashekin myötä hän halusi tuoda yhdistyksen ikääntyvälle jäsenistölle virkistysmahdollisuuksia. Hän on myös säveltänyt, sanoittanut ja laulanut kankureille oman laulun.

Molemmat käsityöyhteisöt toimivat yhteisissä tiloissa Ruolan ostoskeskuksessa Viipurintie 1:ssä, joka on oikea naisten voimapesä talkoineen. Pienimuotoisen juhlan kunniaksi parinkymmenen hengen juhlaväki joi keskiviikko-iltana kahvit omatekoisen suolaisen piirakan ja suklaakakun kera.

Torstai-iltaisin Kankurin Ilossa toimii Neulekahvila. Sinne ovat tervetulleita käsitöistä sekä kangaspuitten käytöstä kiinnostuneet. Pieni juttuhetki virkistää ohikulkijaa, vaikka ei sukankutimeen tai matonkudontaa aiokaan heti tarttua.

Osuuskunta Kankurin Ilon toiminnanjohtaja Merja Salonen-Kovasiipi ja puheenjohtaja Jaana Tirkkonen sekä Kankurin Apu ry:n puheenjohtaja Heli Peltohaka ovat monipuolistaneet keskuksen toimintaa. Toiminnanjohtaja kiittää Lahden seudun työttömien yhdistystä, mistä keskus on saanut ompelijoita määräaikaiseen työsuhteeseen ja asiakkaille heidän työllään käsityömyynnin tarjonta on monipuolistunut. Yhteisöllä on mainoksensa mukaan vankka yhdessä tekemisen meininki, mikä tuo iloa ja taitoa arkipäivän askareisiin.

Marja-Liisa Niuranen

Ravi- ja ratsastusvarusteita myyvä ja valmistava Veljekset Wahlstenille myönnettiin viime lauantaina Sibeliustalossa pidetyssä maakunnallisessa yrittäjäjuhlassa tämänvuotinen Päijät-Hämeen maakunnallinen yrittäjäpalkinto.

Etelä-Lahdessa Vieterikadulla sijaitseva Veljekset Wahlsten on vuonna 1918 perustettu perheyritys, jota nykyisin vetävät toimitusjohtaja Markku Wahlsten ja hänen sisarensa, markkinointipäällikkö Anne Santonen.
– Ei enää veljekset, vaan pikemminkin sisko ja sen veli hauskuutti kiitospuheessaan Markku Wahlsten Sibeliustalon juhlayleisöä.

Veljekset Wahlsten Oy:n laadukkaat ravivarusteet ja ratsastusvarusteet ovat tunnettuja ja arvostettuja ympäri Eurooppaa. Yritys on panostanut viime vuosina voimakkaasti tuotekehitykseen ja -suunnitteluun. Wahlstenin palveluksessa on työntekijöitä 25. Wahlstenin tuotteista noin kolmannes menee vientiin.

Perinteikkään lahtelaisyrityksen valinnassa painoivat kyky uusiutua kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa ja sinnikäs usko kotimaisen tuotannon mahdollisuuksiin. Maakunnallinen Vuoden Yrittäjä -palkinto annetaan vuosittain omaleimaiselle menestyksekkäälle päijäthämäläiselle yrittäjävetoiselle yritykselle. Yrityksen valitsee Päijät-Hämeen Yrittäjien hallitus.

Maakunnallisen palkinnon lisäksi Maakunnallisessa Yrittäjäjuhlassa saivat palkintonsa myös kaikki Päijät-Hämeen kuntien Vuoden Yrittäjät, joita on yhteensä 12 yrittäjää.

Petri Salomaa

Keski-iän ylittäneen perheellisen miehen ympärillä on pyörinyt jo useita vuosia melkoinen kuhina. Joulu on Juha Tapiolle yksi elämän perusasioista niin sanoman kuin rauhoittumisenkin vuoksi. Lukuisten toiveiden kautta mieheltä on vihdoinkin ilmestynyt ”Juha Tapio – Joululauluja”-albumi, joka on tyylilajissaan hänelle se debyytti. Klassikoita sisällään pitävä kokonaisuus nojautuu uusien sovituksien tunnelmaan.
– Toivon saavani tehdä pitkän päivätyön urallani. Uskon soundini ja sävelkynäni vielä syvenevän iän myötä. Bruce Springsteen on tässä yksi innoittajistani, 38-vuotias Juha Tapio sanoo.

Kirja menneistä vuosista

Kautta Suomen on saatu kuulla Juha Tapion biisituotantoa – herkkiä lauluja yli vuosikymmenen ajalta. Näitä vuosiaan menestynyt laulaja/lauluntekijä pohtii monella tavoin koskettavasti uunituoreessa Jaakko Heinimäen toimittamassa kirjassa ”Ohikiitävää – Juha Tapion tie”.

Joulun viettoa kotopuolessa

Tuusulassa jo pidempään asustellut Juha Tapio on joulun ajan ihminen. Silloin ei oteta keikkoja vastaan vaan vietetään joulua perheiden voimin kotipuolessa Ylistarossa. Musisoitua tulee ainoastaan lasten kanssa, jotka antavat uutta hohtoa joululle.
Tänä vuonna Juha Tapio on tienpäällä joulun kynnykselle asti trubaduurina ja bändinsä kanssa. Keikkapaikkoina klubit, kirkot ja eri tapahtumat.
– Konserttitilanteessa musiikillisen kaaren voi rakentaa niin, että on tosi hiljaisia jaksoja ja sitten äänekkäimpiä ja kaikki kantavat. Klubeissa voi myös tulkita hiljaisen biisin, mutta ei voi tehdä mitään pidempiä jaksoja, Juha Tapio kertoo.
Ensi vuoden alussa arvostettu laulaja/lauluntekijä alkaa työstämään uutta biisimateriaalia seuraavalle albumilleen.

Pauli Saarinen

Espanjan Fuengirolassa vilisee suomalaisia ja lomalainen voi nauttia aamukahvin kotoisen vastaleivotun pullan kanssa seurakuntakeskuksessa ennen uimarannalle menoaan. Lahden poliisilaitokselta oli lähtenyt kaamosharmaata marraskuuta pakoon aurinkorannikolle komisario Riku Karhumaa vaimonsa kanssa. Kirjan tekstistä päätellen on Karhumaa-sarjaa kirjoittava Lahden rikospoliisin evp. päällikkö Aimo Ojanen vieraillut Malagan alueella useamman kerran.

Ojasen uusin dekkari Komisario ja Fuengirolan varas kertoo ikävistä sattumista, joita suomalaiset turistit kohtaavat aurinkorannikolla ja varkaista, jotka elättävät itseään taskuvarkauksilla Fuengirigolassa ja Torremolinoksessa. Mahtuupa joukkoon viattomia neitojakin, joita paikalliset huumediilerit yrittävät saada kuriireiksi. Kirjan suomalaiset päähenkilöt eivät käy kovin runsaasti museoissa ja taidenäyttelyissä, mutta toreilla ja ostoskortteleissa he viihtyvät pusero-ostoksia tehden. Tekstistä päätellen ei marraskuu ole välimerelliseen uiskenteluun enää kovin lämmin, mutta aurinkoa siellä keholle saa, kun kävijä osaa valita suojaisan paikan.

Henkilöille, joille turistikeskukset eivät ole tuttuja, Aimo Ojasen ohuehko omakustanne on hyvä oppikirja taskuvarkaitten ja huumekauppiaitten käyttäytymisestä. Suomalaiset turistit osaavat ottaa paikallisia viinejä ja olutta ehkä kohtuuttomastikin ja tulevat ryöstetyiksi. Turistiksi aurinkorannikolle tullet ja pysyvästi sinne jääneet, vähän reppanat kaverukset Juuso ja Kale ovat kehittäneet lomalaisten puhdistamisesta elinkeinon. Eikä heitä huonommaksi jää Tallinnan poliisin tuntema Vallu, joka syyllistyy rikoksista katalimpaan eli kavereittensa ryöstöjen varastamiseen. Siitä hän saa aikanaan kohtuuttomalta tuntuva rangaistus, vähän kuin oman käden kautta maamiehensä Kaljun asumuksen portailla. Ennen Vallun kuolemaa, ovat kaverukset ja komisario Karhumaa kulkeneet muutaman kerran ihan oikeaa junaa käyttäen rannikkokaupunkien välillä Malagan maakunnassa.

Fuengirollassa Karhumaa tekee tuttavuutta ryöstettyjen suomalaisten apuna paikallisen poliisilaitoksen kanssa. Hän on vuosien aikana opeteltu espanjankielen kohtuullisen taidon, mikä tuo kansainvälisyyttä poliisien toimintaan Suomessakin. Muutamia lausahduksia tekstistä löytyy espanjaksi. Komisario ja hänen puolisonsa Mari kulkevat lomakaupungissa kuin kotikaupungissa ikään. Kirjoittajalle tuntuu olevan vallan luonnollista, että lomallakin tehdään vähän töitä, ja ajetaan oletettujen roistojen perässä ravia turisteja tavallisesti rauhallisesti hevosen vetämillä kieseillä. Viimeiset vauhdikkaat tapahtumat ovat lentokentällä, kun Karhumaat ovat kotimatkalle lähdössä.

Komisario ja Fuengirolan varas on vuoropuheluiltaan tavallista arkikieltä, mikä tekee tekstistä ilmeikkään. Huumoria olisin lukijana kaivannut tekstin joukkoon enemmän sekä kuvauksia muistakin ympäristön tapahtumista kuin shoppailusta. Oletan, että kirjoittajalle on vuosikymmenien aikana poliisin ammatissa ollessaan kertynyt takataskuun erilaisia sattuvia sanontoja, työpaikkaslangia, niillä tekstiä voisi piristää. Kirjansa Aimo Ojanen on kirjoittanut tapahtumapaikkoja hyvin tuntien. Jos lukijalla on Malagan alueen turistikartta käytössään, hän voi seurata kirjan tapahtumia katu kadulta.

Marja-Liisa Niuranen

Lahti Hallissa oli viime viikonloppuna väkeä välillä käytävien ruuhkautumiseen saakka. Käsitöiden teko kotona ja kerhoissa on jälleen ihmisiä aktivoiva harrastus. Näytteillä ja myytävinä olleita tuotteita ei ainoastaan tutkittu vaan myös ostettiin käsityölangoiksi, lapasia ja sukkia lahjoiksi sekä pellava ja huovutettuja villajakkuja syystalven arkeen ja juhlaan. Näyttelyasettajia oli lähes sata. Taito Häme ry:n järjestämä 26. Kätevä – messutapahtuma oli marraskuun harmauteen otsikoitu nimellä Talven taikka & valon juhlaa.

Kätevä-messut kokosivat Lahden ja ympäristön käsityöyrittäjien lisäksi tapahtumaan alan yrittäjiä ympäri maata ja naapureistakin. Ainakin virolaiset lammasvillatuotteet olivat hyvin edustettuna niin lankoina kuin lampaan taljoina ja ah’ niin lämpöisinä tossuina. Pellava on saavuttamassa lisää suosiota. Tarjolla pellavasta oli Viron käsityöläisten suunnittelemia ohuita, seittimäisiä jakkuja ja kaulakoristeita. Ulkokäyttöön tarkoitetut huovutetut villajakut löytyivät suomalaisten valmistajien näyttelyshopeista.

Vanha muoti kertautuu, myytävänä oli vanhaa kunnon nappulatakkityyliä olevat, reippaaseen menoon houkuttelevat villakangastakit. Ohuesta huovasta oli houkuttimena kirkkaissa väreissä loistavia pikkujakkuja päiväkäyttöön. Nahkajakuissa ei raflaavia värejä tällä kertaa löytynyt. Nahka-alan tuottajia oli mukana harvinaisen vähän.

Ihmisten kropan tarkistukseen oli tarjolla ainakin Kalevalainen jäsenkorjausryhmän tilassa, mihin jonoa riitti ainakin koko lauantaipäivän. Kauneusalan tuotteita oli myynnissä runsain mitoin. Jopa Suomessa kehitettyjä tuotteita oli muutamalla yrittäjällä.

Käsityökeskus Velman myynti- ja infopisteelle on annettava erityinen kiitos mahdollisuudesta nostaa rahaa pankkikortilla sen kassasta. Monen pienyrittäjän kanssa kaupat, ilman käteistä rahaa, olisivat jääneet useilta messuvierailta tekemättä. Moitteita sen sijaan sai ainakin lauantaina puolen päivän jälkeen ravintola Casselin palvelutiski, jonka yksi ainoa kassa aiheutti pitkän kiemurtelevan asiakasjonon. Eikö lounastaville asiakkaille olisi voinut järjestää toista kassaa?

Monet tutut yrittäjät olivat varanneet vanhat paikkansa hallista, jotka löytyivät hyvin. Turhaa tilpehööriä ei juuri kojuissa ollut. Lahden kultaseppäkoulun oppilaan hopeiset, suuret filigraanityöt, iso perhonen ja kukkaruusuke jakun kaulukseen jäivät ostamatta, kunpa olisi ollut jo veronpalautusten aika!

Hollolan nuorisoseura ry:n järjestämä Hollo & Martta kansainvälinen kansantanssi- ja musiikkifestivaali toi osanottajia maailmalta esiintyjiksi myös Lahti Halliin. Koulutuskeskus Salpauksen vaatetus – ja muun käsityöalan opintolinjat olivat messuilla hyvin edustettuina. Etenkin vaatetusompelulinjan kehittämät kierrätyskankaista tehdyt vaatteet edustivat kestävää kehitystä.

Talven taikka & valon juhlaa viikonloppuna esittäytyi yhdistykseen kaksikymmentä vuotta toiminut Taito- ja käsityökoulu Velman lasten ja nuorten ryhmä, mikä kuuluu taiteen perusopetuksen piiriin Lahdessa. Velmassa toimivat aikuisten käsityöryhmät sekä nimikkoryhmät Marin mummot ja Näppärät mummot. Toimitilat löytyvät vanhan Rauten korttelista Vesijärvenkatu 25:ssä, missä on myös Velman käsityötarvikkeitten myymälä.

Marja-Liisa Niuranen

Sylvia-kodin Steiner-pedagogisen koulun musiikkiluokassa järjestettiin maanantaina soitinlahjoituksen luovutustilaisuus. Lahjoitus sisälsi sisälsi muunmuassa kanteleita, rummut ja muita persussiovälineitä sekä lauluäänentoistolaitteiston.

Lahjoitusta oli vastaanottamassa Sylvia-kodin koulun muiden henkilökunnan edustajien ja muutaman oppilaan lisäksi myös koulun musiikkiterapeutti ja musiikinopettaja Anne Kantola. Kantolan mukaan lahjoitus on koululle suuri kunnia, jollaista ei joka päivä vastaan tulekaan.

– Pidän lahjoitusta erityisen tärkeänä, koska musiikilla on meidän koulussamme suuri ryhmäyttävä vaikutus ja lisäksi se auttaa lapsia löytämään omia kykyjään, kertoo Kantola.
Eräs oleellinen soitin oli musiikkiluokasta puuttunut ennen lahjoitusta kokonaan.
– Meillä ei ollut tätä ennen lainkaan rumpusettiä, ja se oli erittäin kaivattu ja haluttu soitin myös oppilaiden taholta.

Sylvia-kodin yhteydessä koulun kanssa toimii myös ryhmäperhepäiväkoti ja nuorten työpaja. Koulu tarjoaa erityisnuorille Steiner-pedagogisen opetusohjelman mukaista perusopetusta. Noin puolet koulun oppilaista myös asuu Sylvia-kodin tiloissa.
– Terapeuttinen osuus on koulussamme tärkeä osa koulutusta, ja opetukseen kuuluukin esimerkiksi kuva- ja taideterapiaa, puhetaideterapiaa, musiikkiterapiaa ja hierontaa, listaa Kantola.

Rokkimiehet hyvänteossa

Lahjoitukseen käytetty rahapotti saatiin kasaan syyskuun puolivälissä nyt toisena vuonna peräkkäin järjestetyllä Lahti Goes Hard and Heavy – hyväntekeväisyyskonserttilla. Konsertissa esiintyivät neljä tribuuttiyhtyettä: lahtelaiset Shades of Purple, Wild Spirit, Rainbow Night ja helsinkiläinen Rock Rooster esittivät konsertissa omia versioitaan Deep purplen, Uriah Heepin, Rainbown ja Whitesnaken rock-klassikoista reilulle neljällesadalle katsojalle. Konsertin tuotto lahjoitettiin kokonaisuudessaan viime vuoden tapaan hyväntekeväisyyteen. Näin tapahtuman järjestäjä ja itsekin lavalla White Spiritin riveissä musisoinut Mauri Turunen selvitti perusteluja lahjoituksen kohteelle:

– Kävin aikanaan täällä vierailulla ja sain silloin kuulla, että hallitus oli juuri vetänyt 300 markan taidetarvikkeisiin käytetyn vuosittaisen apurahan pois Sylvia-kodilta. Se tuntui pahalta ja järjettömältä, ja jäi jotenkin mieleen kytemään. Arvostan myös vapaaehtoisten ja opettajien työtä ja yhteisöllisyyttä kaikessa Sylvia-kodin tekemisessä. Tällä kertaa lahjoituksen kohteen valitseminen oli näin ollen erittäin helppoa.
Viime vuoden lahjoitus suunnattiin Tiirismaan koulun musiikkiluokille samalla periaatteella kuin tänäkin vuonna. Hyväntekeväisyystapahtuman jatkosta ei ole Turusen mukaan vielä varmuutta.

– Tapahtuman järjestäminen ja läpivieminen on kova venyminen kaikilta tahoilta, ja myös Sibeliustalo on ollut hienosti mukana auttamassa.
Sibeliustalon edustajat antoivatkin tilan käyttöön omalla vastuullaan, eli jos tapahtuma ei olisi vetänyt katsojia, rahaakaan ei Sibeliustalolle olisi tullut. Tapahtuma oli viime syksynä loppuunmyyty, mutta tällä kertaa viimevuotisesta kävijämäärästä jäätiin hieman.

– Lahdessa sattui olemaan tällä kertaa niin paljon päällekäisiä tapahtumia, että ne verottivat hieman yleisömäärää, Turunen pohtii.

Lahjoitetut soittimet hankittiin Lahden Keskusmusiikista. Konsertti tuotti noin 3600 euroa, mutta Keskusmusiikki oli valmis lisäämään oman rikkansa rokkaan antamalla soittimia lahjoitukseen noin neljän tuhannen euron edestä. Mikko Lignell Keskusmusiikista kertoo, että he olivat valmiita tinkimään myyntipalkkiosta hyvän asian puolesta:

– Tämä tuntui omalta jutulta muutenkin, mutta koska mukana oli myös ripaus rock& rollia, oli asia meidän puolestamme sillä selvä.

Mikko Blomberg

Launeen kirjasto on keskellä vanhaa omakotialuetta päättyvän Aurakadun päässä koivujen keskellä. Kirjaston perustamisesta on kulunut 60 vuotta, nykyisellä paikallaan, entisessä Lähteen koulun tiloissa se on toiminut vuodesta1994 lähtien. Kirjaston asikkaat kiittävät ympäristön rauhallisuutta, hyviä kävelyteitä ja pihan autopaikkoja.

Avaralla pihalla pidetään omakotiyhdistyksen tilaisuuksia ja sisätiloissa toimivat niin muksu- kuin mummomuskarit, kirjallisuuspiiri ja alueen yhdistysten yleisötapahtumia pitkin vuotta. Nuoret käyttävät ahkerasti asiakastietokoneita ja viihtyisän lukusalin vitriineistä löytyy uusia aikakausi- ja päivälehtiä.

Nykyinen kirjaston vastaavahoitaja Jenni Laine on toiminut kirjastossa vuoden. Hän on onnistunut luomaan pienen henkilökuntansa kanssa saman asiakasystävällisen ilmapiirin kuin edelliset johtajat Kaija Halme ja Sirkka Yletyinen. Kirjastossa käydään vauvasta vaariin. Suurena peikkona kirjaston yllä on tämän vuoden aikana leijaillut kaupungin sivistystoimen uhkailut lopettaa kirjaston toiminta ja yhdistää se Liipolan kirjastoon ja ne yhdessä jonnekin vielä määräämättömään paikkaan. Lahden kaupunki ei ole maassa ainoa paikkakuta, missä uhkaillaan talousarvion puitteissa kansalaisten sivistyspalvelun supistamista. Tämän vuoden aikana kirjastoissa on ollut adressi ”Näpit irti kirjastoista”, tuotti useita tuhansia kirjastojen supistamista vastustavia nimiä.

Marraskuun ensimmäisenä päivänä Launeen kirjastossa tarjottiin aamupäivästä iltaan kahvia, teetä ja mehua mustikkapiirakan kera. Iltatunteina asiakkaita ilahdutettiin Lahden musiikkiopiston opettaja Satu Långin ja oppilaitten musiikkiesityksillä. Kirjalainauksiakaan ei unohdettu. Kysttyjä ovat tänä syksynä muun muassa Sixten Korkmanin markinatalouden kansantajuinen teos, Raija Orasen uusin ja Laila Hirvisaarta ei suosiossa ohiteta. Haastatellut asiakkaat toivoivat uutuskirjallisuudelle määrärahoja lisää.

Marja-Liisa Niuranen

Näillä palkoilla ei makseta – naurua kyyneltakuulla

Dario Fo on oman teatterilajinsa ehdoton kuningas. Hänelle kansanomainen teatteri, joka käyttää Commedia del l`arten keinoja ja vapaata improvisaatiota on ominta omaa. Hän on huutava ääni kansan syvistä joukoista ja hän ei kaihda yhtä vähän paavin kuin muidenkin valtaapitävien arvostelemista. Hän uskaltaa avoimesti arvostella Italian valtaapitäviä, lahjontaa, korruptiota ja aborttipolitiikkaa.
Nobelin palkinnon hän sai vuonna 1997. Perusteluissa mainittiin että ”Fo” on tuonut keskiajan näyttämölle takaisin ja kurittaa vallanpitäjiä ja palauttaa arvon sorretuille.

Lahden kaupunginteatteri otti tämän farssin ohjelmaansa toisena. Ensimmäisenä sen teki Lauantainäyttämö tosi kelvollisesti. Farssin ja tragedian ero on häivähtävän pieni. Lahtelaisesitys on kelpo ”kamaa”, mutta jotain räväkkyyttä ja fomaista särmää jäi kaipaamaan. Mielestäni ohjaaja
ja sovittaja Kimmo Kahra pelasi liikaa varman päälle, sillä aitoa mieletöntä hulluttelua ei esityksestä nyt saatu kirveelläkään.

Barrikadeille ei kukaan tästä esityksestä ryntää, mutta hymyssä suin kuitenkin saattoi poistua. Fo tekstiin on piilotettu taitavasti eri asioita: sosiaalidemokraattien arvostelu, pätkätyöttömyys, irtisanomiset, rikollisuus , kapitalismin kyynisyys ja tietysti ruuan jatkuvan kallistuminen. Näillä aineksilla punotaan keitto, joka on vielä maustettu nopeilla ”gageilla” ja salamannopeilla siiroilla. Lahtelaisversiossa osataan kyseenalaistaa asioita oikein ja tyylillä, mutta pippuri jäi puuttumaan.

Teos on kuitenkin erittäin ajankohtainen. Teatterinjohtaja osaa lukea ajan henkeä! Mielestäni Juhani -näyttämö ei ollut oikea paikka tälle esitykselle. Eero olisi ollut parempi. Kulissimainen lavastus saattoi olla oikea ratkaisu, mutta tilan käyttöä ei ollut harkittu aivan loppuun. Näytelmää ei osattu
tiivistää oikeisiin mittoihin.

Ei makseta on täysin näyttelijöiden varassa

Kyllähän minä Ritva Sorvalin resurssit olen tiennyt, muuta silti hän yllätti minut riemukkaana ja hulvattomana tarinan ja valheen kehrääjänä, joka riepottelee ympärille keitosten keitoksen; sekamelskan. Hänessä asuu aito hullutteluriivaaja ja sekös tähän näytelmään sopii kuin paska kapitalistien pelolle. Näin on nähtävä.
Vierailija Jarkko Pajunen Ritvan miehenä osaa sanomisensa pelkistämisen ja kohdentamisen. Ajoitukset osuvat ja epäilys on aitoa. Näppärä työ.

Tämän näytelmän kuningas on silti kuuden roolin Mikko Jurkka, joka painaa menemään joka paikan höylänä ja Mikko Vilkastuksena. Hän on tavoittanut jokaiseen hahmoonsa sen oleellisimman. Ja se on paljon se. Hän raataa kuin kymmenottelija moukarin kanssa. Sälettä syntyy, mutta homma luistaa. Upea veto!

Myös Anna Vihanto ja Jari-Pekka Rautianen kantavat kortensa kekoon ja tukevat subrettiparia hienosti.Todellista hulvattomuutta en kokenut, kuten joskus Fon parhaissa paloissa, mutta mielihyväkeskus sai kuitenkin endorfiininsa ja hyvä näin. Mielestäni kapitalisti pääsi liian helpolla tässä esityksessä. Sovittaja – ohjaaja Kahra olisi voinut punnertaa dramaturgiaan enemmän groteskia temppuhenkeä ja saatanallisia säkeitä. Kapitalisti voi nukkua tämänkin jälkeen hyvin. Vahinko nyt olisi ollut ainesta, josta puristaa markkinaliberalismin epäonnistuttua.

– Juhani Melanen-

Nuoret ja Salainen puutarha Eerolla

On klassista kaunokirjallisuutta, joitten teksti taipuu näytelmäksi sadan vuoden takaa. Brittiläinen nuorten kirjailijaFrances Hodgson Burnett (1846 – 1924) julkaisi ensimmäisen nuorille tarkoitetun romaaninsa Pikku Lordin 1886 ja Salainen puutarha ilmestyi 1911. Se sai tänä syksynä näytelmäensi-iltansa kaupunginteatterin Eerolla. Ensimmäinen elokuva siitä on tehty jo 1949. Näytelmä on yhteinen elämys nuoruuden kirjallisuusmuistoja kertaaville isoäideille ja lapsenlapsille, jotka eivät vielä ole löytäneet klassikkojen aarteita.

Kirjailija Burnett oli itse lähtöisin köyhästä perheestä Englannista Manchesterin teollisuuskaupungista. Hän oli oppinut lukemaan ja kirjoittamaan jo varhain ja hänen lähes lapsena tekemiään kirjoituksiaan julkaistiin paikallisissa lehdissä. Perheen muutettua isän kuoleman jälkeen Yhdysvaltoihin Tennesseehen kirjailija oli suomalaisittain rippikouluikäinen ja alkoi tosissaan kirjoittaa. Hän eli lähes 80 vuotiaaksi ja kirjoitti puolisataa kirjaa, joista suurin osa on suunnattu lapsille ja nuorille, ne kuuluivat Suomessakin nykyisten mummojen ja heitä nuorempien rakkaisiin kirja aarteisiin.

Niin Salainen puutarha kuin useat muut F.H. Burnettin nuorisoromaaneista käsittelevät köyhissä tai köyhtyneissä oloissa eläviä ja positiivisesti kehittyviä nuoria ihmisiä. Eero-näyttämöllä tavataan Intiassa elävä, upseeriperheen hemmoteltu tyttö, joka on palvelijoille äreä, oman arvonsa tunteva, mutta vanhempiensa rakastama lapsi Mery Lennox, Liisa Loponen. Äiti ja isä Lennox kuolevat maanjäristyksessä ollessaan palamaassa juhlasta. Heidän ainokaisensa jää orvoksi ja lähetetään Englantiin, synkän, suruunsa sulkeutuneen sukulaissedän lordi Archibald Graven, Jorma Helminen, kartanoon. Siitä alkaa tyttösen elämän koulu synkähkössä, mutta turvallisessa ympäristössä.

Kolme pientä ystävääni seurasivat kiinteästi näyttämön tapahtumia. Siinä mummo sai kuiskia vastauksia kysymyksiin, ”mitäs suomenkieltä noi toiset puhuvat?” No murteita puhuivat niin iloinen palvelustyttö Martha, Lumikki Kouki, (myös Meryn äiti), kuin palvelija Meldock, Leena Kokko – Saukkonen, (myös intialainen Aya-palvelija). Seuraava kysymys ekaluokkalaiselta kuiskattiin: Mummo, miksi tuolla miehellä on lapio, mutta eihän siellä ole yhtään kukkasta?, Kuule, missä se lintu laulaa,.. onks toi pöllö, joka huhuaa?. Tää musiikki on hyvää!(Tatu Virtamo). Kato mummo, näyttämölle tuli keinu, mistä se tuli? Mistä se savu tulee, palaako näyttämöllä? Mihin se keinu nousi? ” Ja jälleen kysyvä kuiskaus, miks toi poika Colin Crave, Jari-Pekka Rautiainen, istuu ihme tuolissa? Oliko se toi poika eikä pöllö, joka huusi? Minkä tähden se on aina sängyssä? Minkä tähden sen isä lähti pois?”

Väliajalla mukelot ja mummo söivät pöytään varatut leivokset ja joivat mehut ja kahvin. Samalla tutkittiin käsiohjelmaa, mistä selvisi, että ystävällinen puutarhuri oli Ben, Aki Raiskio sama kuin englannin armeija upseeri. Kiva kaveri Dickon oli Teemu Palosaari. Näyttämön tekniikka kiinnosti edelleen jo usean teatteriesityksen nähneitä nuoria katsojia, mutta mummoa otti niin sanotusti päähän näytelmän karu lavastus. Oliko se ohjaaja Tommi Erkon ja puvut ja lavastuksen suunnittelija Tarja Lapintien yhteinen idea vai onko teatterin määrärahat niin lopussa, että näyttämön täytyy olla puutarhan osalta yhtä harmaa kuin mustavalko-elokuvassa Ryysyrannan Joosepin mökki?

Katsomossa lapset osasivat kysyä näytelmän juonesta hyvin osuvia asioita. Jäin miettimään olisiko pitänyt kertoa näytelmän juoni jo etukäteen lapsille tarkasti vai pääpiirteittäin, kuten oli tehty. Kotimatkalla vielä selvitettiin kaksoisroolien käyttö näytelmässä. Toinen tytöistä oli aidosti loukkaantunut, kun Meryn äiti ja palvelija eivät olleet kumartamassa näytelmän lopussa. Siitäkö syystä, että Mery käyttäytyi huonosti!? Vanhin, kolmasluokkalainen, ei pitänyt esityksen alusta. Se oli ikävä alku, mutta tulipa selväksi, että maanjäristyksiä on ollut jo vuosisatojen aikana useita.

Lopuksi on sanottava, että Salainen puutarha herätti keskustelun mukeloitten ja mummon välillä. Mukeloita kiinnosti tapahtumat ja juoni, yhteisinä terveisinä päätettiin kertoa lehden lukijoille, että Eerolle kannattaa hankkia liput Salaiseen puutarhaan vaikka etukäteis-joululahjaksi seiskavuotiaille ja heitä vanhemmille nuorille ja aikuisille.

Teatteriterveisin Joni, Olivia, Sara ja Mummo