On syytä juhlaan. Patomäen seurakuntakodin päiväkerhot ovat toimineet kolmekymmentä vuotta! Perhekerho viettää myös juhlapäivää torstaina 17. päivä helmikuuta luokkakokouksen merkeissä. Lapset ovat kerhoissa vaihtuneet ja vanhemmat myös. Ensimmäisten vuosien kerholaisista on tullut äitejä ja isiä. Muutamat lapset touhuavat kerhoissa jo toisessa polvessa, kertoo hymyilevä lastenohjaaja Tarja Kallio.
Lapset touhuavat leikkitiloissa. Seurakuntakotia on välillä kunnostettu, mutta perusidealtaan se on sama kuin 1980. Elintarvikekauppa lopetti toimintansa ja seurakunta vuokrasi niistä tilat, jotka tulivat todella tarpeeseen Launeen kirkon tiloissa toimineet seurakunnan lasten kerhot muuttivat lähemmäksi parinkymmenen vuoden aikana rakentuneen patoniittyläisten ja patomäkeläisten koteja. Kerhojen aloittaessa toiminnan Patoseudun uuden seurakuntakodin tiloissa, oli lapsia kerhoissa viikoittain lähes kahdeksankymmentä. Nykyisin heitä on kaksikymmentäviisi, kuvaa Tarja Kallio runsaan kolmenkymmenen vuoden muutosta.
Uusien lapsiperheitten muutto Patoseudulle on suhteellisen hidasta. Jokimaan, Vartiojokilaakson ja Metsä-Hennalan asuinalueet ovat uusia alueita lapsiperheineen. Päiväkerhoikäisistä lapsista monet ovat päiväkodeissa koko päivähoidossa vanhempien ollessa työssä. Tämä on suurin syy kerholaisten määrän vähenemiseen. Perhekerho kokoontuu edelleen torstaisin, lapset täyttävät tilan maanantaista keskiviikkoon, aamu- ja iltapäiväryhminä.
Satuja ja tarinoita eivät aikuiset kerhoissa ainoastaan lue, vaan niistä keskustellaan yhdessä. Tarinatuokiot vaativat lapsia keskittymään, sillä nykyinen kiireinen elämän vauhti tekee toisinaan lapsista levottomia. Innokkaasti kerholaiset käyttävät muovailuvahaa, vesivärejä ja kyniä, liimaa ja saksia. Talouspaperirullat kelpaavat kiikareiksi, torviksi ja puitten rungoiksi. Askartelun välityksellä lapset oppivat myös materiaalien kierrätystä, kun paperinsilppu löytää oman roskakorinsa. Toki tytöillä on edelleen omat leikkinsä ja pojilla autojutut. Niihin järjestyy kolmituntisesta kerhopäivästä tilaa.
Isätkin ovat uskaltautuneet perhekerhoon toisinaan mukaan. Muutamat perhepäivähoitajat käyvät torstain kerhossa lapsineen. Kerran kuukaudessa siellä ovat perheet vauvasta vaariin. Aikuiset pääsevät keskustelemaan heitä askarruttavista asioista. Se on vertaistuen antamista vanhempien kesken, sekä Tarja Kallion oman elämänkokemuksen tuomalla tiedolla heidän tukemistaan. Hän hymähtääkin pilke silmäkulmassa, että kasvatusta on koko elämä, sillä perhe – Kallio viettää Kuhmoisissa kaikki vapaa-ajat toukokuusta lokakuuhun. Siellä lastenohjaaja kasvattaa kaikkia mahdollisia kukkia ja yrttejä sekä kokoaa syksyn marja, omena ja vihannessadon purkkeihin ja purnukoihin. Ystävät saivat jälleen jouluna lasisia ”joulukukkia”, jotka olivat täynnä menneen kesän puutarhan tuotteita. Hilloja saattaa löytyä vielä keksien päälle luokkakokouspäivänä Patoseudun seurakuntakodilla.
Kuvateksti:Marja-Liisa Niuranen