– Fiktiivistä proosaa oli mukava kirjoittaa, vaikka siinäkin on aina omat haasteensa. Liljankukka on Kari Kitusen esikoisromaani.
Lahtelaistunut harrastenäyttelijä, kirjailija ja virkamies Kari Kitunen on tunnettu mies kesäteatteripiireistä. Mies on nähty Nastolan Pisarateatterissa ja Tuuloksen Ruuttanäyttämöllä. Sen lisäksi hän on osallistunut useamman harrastelijanäyttämön johtamiseen. Kitusella on ollut luova polte taiteelliseen työhön eläkeläisenä ja sen vuoksi hän on avannut myös uusia latuja eri suuntiin taidekentällä. Nyt mieheltä ilmestyi Liljankukka -kirja, joka on proosateos.
– Minulla on paljon kokemusta erilaisesta kirjoitustyöstä. Se oli iso askel siirtyä näytelmätekstien maailmasta proosatekstiin. Siinä on paljon enemmän erilaisia muodollisuuksia ja tekstin oikeakielisyyteen on kiinnitettävä huomio, kirjailija Kari Kitunen totesi kirjan julkaisutilaisuudessa Opiston Kunkulla.
– Harrastajanäyttelemisen vuoksi uskaltauduin aikoinaan kokeilemaan rajoja näytelmäkirjailijana.Onneksi olen saanut aina apua projekteihini. Yksin en olisi välttämättä aina pärjännyt.
Seiväsmatkat on Kari Kitusen ja Petri Liskin kirjoittama näytelmä Nastolan Pisarateatterille.
– Se on yhä edelleen Pisarateatterin suosituin näytelmä.
Kustantaja Vesa Tompurin mukaan Liljankukan teksti etenee mukavan jouhevasti.
– Tarinan kuljettamisen taito on havaittavissa jo kirjan ensimmäisillä sivuilla.
Proosan kirjoittajan on osattava tiivistää
Liljankukassa Kitunen käyttää niin sanottua näkökulmatekniikkaa.
– Useamman ihmisen ajatuksista kirjoittaminen minä -muodossa on haastavaa.
Ensimmäisen proosateoksen kirjoittanut mies haluaa kiittää kaikkia kirjansa esilukijoita.
– He ovat antaneet minulle arvokkaita neuvoja matkan varrella. Siitä olen heille erittäin kiitollinen. Ensimmäistä proosatekstiä kirjoittavalle ihmiselle kaikenlainen palaute on tärkeää.
Kirjailija muistelee, kuinka hän säpsähti taittovedoksen saatuaan, että kirjassa oli yli 300 sivua.
– Tekstiä oli karsittu kuitenkin yli 50 liuskaa.
Romaani on evakkotarina, kolmiodraama ja rakkaustarina.
– Aino ja Aarne ovat kirjan kertojia. Kolmas kirjan henkilö on nimeltään Helmi.
Liljankukassa sota-asiat käydään läpi Ainon päiväkirjojen avulla.
– Varsinaiset tapahtumat kirjassa alkavat Tampereella kesällä 1945 ja ne päättyvät syksyyn vuonna 1952. Kirjan toinen päähenkilö Aino on syntynyt Viipurista, josta hän lähti sotaa evakkoon Tampereelle.
Hahmotan aikaa tarinoiden kautta
– Olen tehnyt Liljankukkaa varten paljon taustatyötä. Historia ja menneisyys ovat kiehtoneet minua aina. Sen vuoksi tarina oli helppo kirjoittaa.
Proosan pariin heittäytynyt Kitunen ei vielä tiedä jatkuuko kirjailijanura ja mihin asiaan hän seuraavaksi keskittyy.
– Jos jatkan kirjoittamista, niin se sijoittuu historialliseen viitekehykseen, jonka tunnen hyvin.
Esikoisromaanin julkaissut mies kertoo, että hän muistaa parhaiten ne tarinat menneisyydestä, jotka hän on joskus kuullut.
– Olisi pitänyt kysellä ihmisiltä aiemmin paljon asioita. Nyt niitä voisi kirjailijan työssä hyödyntää.
Kitunen myöntää, että nuorena tämä asia ei kiinnostanut ja sen jälkeen työ ja perhe-elämä vei miehestä kaiken energian.
– Nyt olisi aikaa kaikelle tällaiselle, niin tämä asia on liian myöhäistä, kun moni edeltävään sukupolveen kuulunut tarinankertoja on jo kuollut.
Petri Görman