Marja Salomaa 1937–2025


Marja Salomaa 1937 – 2025

Marja Salomaa, Omalähiö-lehden sielu ja sydän 46 vuoden ajan, on kuollut 9. helmikuuta 87 vuoden iässä. Marja jättää ison, korvaamattoman aukon, niin läheistensä elämään, kuin Omalähiön toimitukseenkin.

Marja ja hänen kaksoissisarensa Ritva syntyivät Sysmässä 19. maaliskuuta 1937. Perheessä oli jo vuoden ikäinen isosisko Eila. Perheen tie vei pian Lahteen, mutta vielä isompia muutoksia oli edessä. Marjan lapsuutta varjostivat Ruotsissa eletyt sotavuodet, kun 5 vuotiaana hänet vietiin sodan ajaksi Ruotsiin kaksoissiskonsa kanssa. Siskokset eivät päässeet edes samaan perheeseen. Paluu Suomeen ei ollut kovin riemukas, sillä Marja oli oppinut ruotsin kielen ja kotiutunut maahan ja se vaikeutti sopeutumista takaisin Suomeen. Ajat sotalapsena jättivät Marjaan pysyvän muistijäljen. Useasti hän muisteli noita aikoja ja ihan viimeiseen vuosiinsa asti piti yhteyttä Ruotsiin kasvattiperheensä jälkeläisiin.

Vuonna 1955 Marja löysi vierelleen Seppo Salomaan, jonka kanssa he yhdessä saivat kolme lasta ja perustivat Salomaan Kirjapainon, yhteisen yrityksen, joka vielä tänäkin päivänä jatkaa toimintaansa. Vuonna 1979 Marja ja Seppo alkoivat julkaista yhdessä ideoimaansa etelälahtelaista Omalähiö-lehteä. Lehden toimitus perustettiin juuri ostetun omakotitalon yläkertaan Patomäentielle, perheen kodin sijaitessa talon alakerrassa. Marjan ja Sepon yhteiselo, niin perheen kuin yhteisen firman parissa jatkui hienot 54 vuotta, aina siihen asti, kunnes Seppo menehtyi vuonna 2009.

Marja oli todellinen voimanainen sanan jokaisessa merkityksessä. Hän osasi pitää langat käsissään. Silloin kun yrityksellä oli 90-luvun lamassa vaikeaa, se oli Marja, joka piti kaiken pystyssä liki omin käsin. Hän oli aina helposti lähestyttävä, toimelias, iloinen, välitön ja varsin puhelias. Hänellä olikin usein tapana sanoa, että ”jäin suustani kiinni”. Useasti puhelinkeskustelut Marjan kanssa saattoivat kestää jopa pari tuntia. Osasi hän tarvittaessa näyttää myös temperamenttiään, jos asiat eivät sujuneet ihan niin kuin piti. Tai kuten Marja itse asian ilmaisi, se oli sitä Niskavuoren emäntä -asennetta. Vaikkei Marjaa olisikaan tuntenut, niin hänet oli helppo tunnistaa isosta ja näyttävästä punaisesta tukasta ja siitä, että koira istui aina seurana auton etupenkillä, mihin tahansa hän menikään.

Raskas yrittäjän elämä vaati tietenkin elämään myös vastapainoa. Sitä löytyi Säyhteen mökiltä, jonka Marja ja Seppo hankkivat jo 60-luvun alussa. Mökki oli rakas pakopaikka yrittäjän kiireistä ja paineista. Siellä oli hyvä rentoutua ja puuhailla kukkien ja muiden kasvien parissa. Marjalle kukat olivat tärkeitä ja joskus piti mökille ajaa vain sen vuoksi, että kukat piti kastella. Marja rakasti myös ruoanlaittoa. Hänelle oli kunnia-asia, että ruoka oli itse tehtyä alusta loppuun. Valmisaterioita ei kotona syöty. Lapsenlapsille Marjasta kuoriutui koko suvun Mamma, jonka ”salainen” resepti sisälsi yleensä aina paljon kermaa, voita ja suolaa ja hyvältähän se maistui. Mamman pullat ja kakut olivat erityisen suosittuja lasten ja lapsenlapsien keskuudessa.

Marja poistui keskuudestamme juuri niin kuin halusikin. Viimeisiin päiviin asti hän oli mukana Omalähiön toiminnassa, vaikkei kunto enää antanut myöten olla toimituksessa mukana fyysisesti. Omalähiö ja Salomaan Kirjapaino ei ollut Marjalle työ, vaan rakas elämäntapa. Niinpä Marja ei koskaan oikeastaan jäänyt eläkkeelle, vaan jatkoi töitä lehden parissa loppuun asti. Töissä hän piti huolen siitä että ”pojat” saivat kahvit ja leivät aina säntillisesti klo 12. Joka perjantai istuin Marjan kanssa aamiaispöydässä tasan klo 10 ja kävimme yhdessä viikon lehden läpi tarkasti ja teimme analyysin viikon myynnistä ja lehden ulkoasusta. Olen iloinen, että tällä tavoin sain tutustua äitiini myös työtoveruuden kautta. Omalähiötä ehdimme tehdä yhdessä 16 hienoa vuotta.

Marjaa jäävät kaipaamaan lapset Jari, Merja ja Petri, yhdeksän lapsenlasta ja yksitoista lapsenlapsenlasta sekä lukuisat ystävät.

Hyvää matkaa äiti!
Kiitos kaikesta rakkaudestasi ja tuestasi.

Petri Salomaa
Marja Salomaan poika
Omalähiön päätoimittaja

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ajankohtaista

KOLUMNISTIT

Melastelua

Papin Palsta

Rainen Sananen

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Pääesiintyjiltä riimejä ja riitasointuja
Tauno Ylä-Soininmäki: Launeen kirjastoa ja Saksalan uimahallia ei saa lopettaa
Kirsi Lehtimäki: Nopeita matalankynnyksen palveluita tarvitaan nuorille lisää hyvinvointialueella
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Seurakuntien työtä arvostetaan ja sen työlle on yhä olemassa sosiaalinen tilaus
Tomi Sairomaa: Lapset ovat meidän tulevaisuutemme ja heihin pitää panostaa
Kari Kallio: Hoitopaikoissa tulee kerätä palautteet hoidon onnistumisesta
Marja Salomaa 1937–2025
Seppo Korhonen: Työttömät ovat sysätty kuntien vastuulle antamatta riittäviä resursseja työllistämistehtävien hoitamiseen
Kolmospolttaja Heikki Laine pokkasi elämänurapalkinnon
Satu Jaatinen: On tärkeää, että hyvinvointialueet ymmärtävät riskit, jotka liittyvät ulkoistuksiin
Lassi Leivo: Pendelöintipysäköintioikeus tukisi joukkoliikenteen käyttö
Juha-Pekka Forsman: Aluevaltuustot eivät tarvitse enää lisää ohjausta valtion taholta
Olavi ”Olli” Kopo: Ympäristökaupungin maine kärsii, jos asfaltoitu rullahiihtorata rakennetaan Salpausselälle
Laulaja Maria Byman: Musiikissa tunne on työkalu, eikä yleisölle saa itkeä ahdistustaan
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Kaipuu rauhaan ja rakkauteen ovat läsnä ihmisissä jouluna
Erilaisista addiktioista kärsivien läheiset saavat keskusteluapua Al-Anon -ryhmästä
Jukka Ihalainen: On tärkeää olla toiselle enkeli arjessa
Puheenjohtaja Reijo Salonen: Kaupunkilaiset pääsevät vaikuttamaan kumppanuuspöytien kautta
Kirjailija Sirpa Kähkönen: Finlandia-palkinnon myötä olen saanut paljon uusia lukijoita
Joululaulut yhdistävät ihmisiä yhä edelleen
ARKISTO