Antti Hammarberg eli Irwin Goodman ei ole hautautunut historian aarrearkkuihin. Pesäkallion kesäteatterin lavalle nousi keskiviikkoillan auringonpaisteessa melkein taiteilija itse. Baarinpitäjä Ulla-Riitta Olofssonin matkalaukkuun kätkettyjen vaatteiden myötä tuli Ilpo Sandbergista lähes nenäänsä laulava Irwin. Pesäkallion kesäteatterin luovat voimat Satu Säävälä ja Väinö Weckström ovat tehneet käsikirjoituksen tämän kesän näytelmään Irwinin simmarit.
Tämän kesän Pesäkallion teatteritapahtuman punainen lanka on sidottu Hammarbergin ja Vexi Salmensanoittamien ja säveltämien laulujen väliin. Ilta sisältää myös kotimaisen kunnallispolitiikan arvostelua. Ilpon, Kalle Sulalampi, vanha äiti Martta on ollut kateissa pari päivää, kun poika saapuu kotitanhuville. Koko kylän väki on häntä etsimässä, mutta samalla urheilullinen pankinjohtaja Danski, Konsta Reuter ja lapsuudenystävä, kylän rikas poika Antero Metso, Petri Knuuttila, sekä Ulla-Riitta O, Satu Säävälä etsivät epätoivoisesti kadonneen rahoja.
Kadonnut Martta-rouva on ollut mökkeineen takaamassa baarinpitäjän lainan. Maksamaton laina tuo pankille mahdollisuuden lunastaa mökki maineen ja pyydä se eteenpäin kunnalle. Tomera kunnansihteeri Kerttu Ryynänen, Terhi Juhala, kertoi kyläkokouksessa, että POJAT kunnassa olivat päättäneet, että tietylle tontille rakennetaan ostoskeskus, kunhan homma on selvä! Vanhukset ja pakolaiset hoitakoon joku kolmas sektori, kyllä homma jotenkin hoituu!
Bisnesmiesten ohella Irwinin simmarien käsikirjoittajat ruotivat myös poliisin määrärahojen pienennystä. Hiukkasen virkaintoinen ja jämerä kyläpoliisi Pahkalainen, Linda Hämäläinen, ajeli valkoisella poliisipolkupyörällään vieden tarakalla humaltuneita putkaan, kun auto ja laitos olivat siirretyt muualle.
Kadonneen poika Ilpo pidetään tiukasti äidin raha-asioista tietämättömänä, jos ei muuten niin viinalla ja pillereillä. Hänen uimareissunsa aikana kadonneitten vaatteiden tilalle löytyivät baarinpitäjän ihaileman Irwinin vaatteet, pyhäinjäännökset, tämän salaisesta matkalaukusta. Ja kas, kansantaiteilija tepasteli lavalle tummissa laseissa ja punaisissa simmareissa. Kalle Sulalammen laulu soi nenään kuin edesmenneen laulajan ääni. Vaikka oli ensi-ilta, niin Sulalammen esiintyminen oli luontevaa samoin kuin muiden eri teattereista kesäteatteriin tulleiden näyttelijöiden. Harjoituksia on ennätetty pitää riittävä määrä, eikä joukkue takerrellut vuorosanoissa tai Hammarberg-Salmen tutuissa iskelmissä. Oma orkesteri piti huolen tahdissa pysymisestä.
Kohtausta, missä Goodman ja Salmi kävivät tapaamassa kirjailija Ilmari Kiantoa vanhainkodissa, en osannut mieltää esityksen kokonaiskuvaan. Tosin iskelmä Ryysyranta laulettiin ja tapahtuma liittyi siinä mielessä esitykseen, mutta ensi näkemältä se ei istunut kokonaisuuteen. Tosin Iki-Kianto eli vielä säveltäjä-sanoittajakaksikon uran alkutaipaleen aikana.
Lahden ammattikorkeakoulun musiikki- ja teatterilinjan viimeisten vuosien oppilaat tekivät esityksestä hauskan ja raikkaan tanssin ja musiikkiesitysten kanssa. On jälleen kerran syytä huokaista syvään ja kysyä, mistä eri puolella maakuntaa toimivat pienet ja suuret näyttämöt saavat musikaaliset, liikunnalliset avustajansa ja tulevat näyttelijänsä, kun parin vuoden kuluttua koulutus Lamk:ssa päättyy? Kun kadonneen ja kuolleena löydetyn Martan puista arkkua näyttämöllä kannettiin, niin liekö se on tulevaisuuden kuva köyhtyneen Suomen taide- ja kulttuurin opetuksen loppumiselle?
Koruttomalla suurella näyttämöllä oli juoksemista ehkä liiankin kanssa, mutta takana oleva puusto ja näyttelijöitten liikkumiset siellä antoivat eloa välillä tyhjälle näyttämökorokkeelle. Satu Säävälä on aikaisempina kesinä tehnyt ohjaukset Pesäkalliolla, mutta näyttämölle on taiteilijalla ollut kaipuu. Baarinomistaja Ulla-Riitta Olofssonin rooli istui hänelle mainiosti. Ohjaaja Väinö Weckström on pitänyt ohjat käsissään ja yleisö kiitti useilla taputuksilla.
Marja-Liisa Niuranen