Sääkään ei estänyt Anttilanmäen kyläjuhlien onnistumista. Kaikki meni jopa ennakoitua paremmin, sillä myös muut lahtelaiset tuntuvat löytäneen tämän vihertkeitaan ja omakotimiljöön keskeltä kaupunkia tosi vaivattomasti. Tämän vuoden kyläjuhlien pääteemana oli ympäristön kestävän kehityksen huomioiminen Arjen askel -menetelmää hyväksikäyttäen. Juhla järjestetiin nyt kolmatta kertaa ja nyt ohjelma- ja tapahtumapaikkoja oli entistä runsaammin, samoin kirppareita, lasten tapahtumia, puutarhamusiikkia ja konsertteja.
Erityisen suosittuja olivat tänä vuonna erilaiset työpajat, joissa esiteltiin jopa brasilalaista capoeiraa, aamujogasta nyt puhumattakaan. Liikunta näkyi vahvasti myös kuvassa. Ukuleleen sai haltuun tunnissa ja Terhi Taskisen puuveistoksia sai ihailla koko perheen kanssa. Välillä saattoi piipahtaa silmäilemässä Benjamin Orlowin kivi- ja pronssitöitä aidossa pihamiljöössä ja mikä mukavavinta, puutarhahuvilakahvilat ja ravintolat palvelivat kaikenlaisia kävijöitä, myös korkeankin vaatimustason asiakkaita laadukkaasti. Lettuja, kakkua, vohveleita ja pizzaa oli tarjolla jokaisen makuun. Tästä pitivät huolen 17 yrittäjää, jotka olivat levittäytyneet ympäri Anttilanmäkeä. Jopa nuoruuteni ravintola Tirra tarjosi palveluitaan pop-up terassillaan.
Anttilanmäen kyläjuhla ei olisi mitään ilman laadukkaita esiintyjiä ihan kansakuntamme kaapin päältä, tietysti paikallisia omia kykyjä unohtamatta.
Tänä vuonna saimme nauttia mm. oopperalaulaja Jaakko Kortekankaan sielukkaita lauluja sekä häntä säestäneen Kamariorkesteri Juvenalian tasokkaita kappaleita. Saimme kuulla italialaista Piazzolaa sekä suomalaisia Merikantoa ja Chydeniusta kokonaisen tunnin ajan. Harvinaista harppumusiikkia oli tarjolla hodarikahvilassa ja livemusiikkia pihapiirin tunnelmissa Vilhonkadulla. Anttilanmäen oma jengi Etelärinteen pojat oli tietysti kuvioissa mukana jazz- ja swingtyylisellä poljennollaan. Heidän tyylitajuaan voi vain ihailla. He ovatkin oiva Anttilanmäen semafoori. Puistokonsertissa esiintyivät Kaisa ja kummajaiset sekä tietysti nuorisolle oli tarjolla rytmikästä rokkia Leipomossa. Loppuilassa jytäsivät nuorison Ylävire sekä Juhlat bändi.
Mielenkiintoista ja uutta oli tänä vuonna Ympäristökätköily, jossa kartan avulla etsittiin ympäri Anttilanmäkeä piilotettuja kätköjä. Nuoriso oli innoissaan ja suorastaan kirmasi kätköjä etsimässä. Kuten alussa mainitsin tämän vuoden pääteema oli ympäristö ja kestävä kehitys. Tarjolla oli todella monipuolinen kattaus näistä aiheista. Alueelta löytyi hius- ja karvakuitujen uusiokäyttö opastusta, hyönteishotellin perustamisopetusta, Anttilanmäen kasvipankki, vieraslajitunnistusta sekä tietysti biojätteen käsittelyopastusta. Ja mikä tärkeintä tunnelma oli vapautunut ja ihmiset viihtyivät taas kerran.
Iitin kesäteatteri vieraili Anttilanmäellä:
”Mies, joka ei osannut sanoa ei” oli hauskan pulskea vedätys
Olen aina ihaillut suomalaisia harrastajateatterilaisia siksi, että he pistävät itsensä likoon aina viimeistä piirtoa myöten. Teatteria tehdään yhteisöhengessä ja niillä ehdoilla, joita kullakin talkoolaisella sattuu hihassa olemaan. Ja mikä tärkeintä, epäonnistumista ei pelätä!
Iitin kirkonkylän kesäteatterissa on jujua mukana, vaikka näytelmä onkin liian pitkä ja suvantovaiheita liikaa. Silti iittiläiset liikkuivat joviaalisti juuri niissä kliseissä, joita meille joka vuosi kesäteattereissa tarjotaan: petollisuutta, rakkautta, juopoutta ja aitoa urpoilua. Jussi Kylätaskun näytelmässä on ulottuvuuksia, vaikka näytelmässä onkin selviä viiteitä Gogolin Saiturista. Matti Kuikkaniemen sovitus antaisi toki mahdollisuuksia kunnianhimoisempaankin lopputulokseen, mutta silti ohjaaja Markku Kekki onnistuu nyt melkein ”mahdottomassa”.
Musiikkinäytelmä on aina haastava, mutta nyt iittiläiset polkivat rohkeasti eteenpäin välittämättä mahdollisista ylä-d:een epäpuhtauksista periaattella: Jokaiselle jotakin ja kaikille ainakin vähän. Vaikeinta harrastajaryhmille on ns. siirtymät ja sisääntulot. Mutta so what! Esitys hengitti aitoa Soramäki-energiaa ja antoi kivan ja osin mehukkaankin kuvan kyläyhteisön valtasuhteista ja siinä mukana pyörivistä ihmisistä. Jos jotain jäi kaipaamaan, niin sitä, että esimerkiksi ruumisarkkukohtauksesta olisi ollut puristettavissa enemmän, samoin kuin mustasukkaisuusepisodeista.
Tarinaa kannattelivat silti kelpo heittäytyjät ja rohkeat näyttelijät. Rooleissa onnistuivat kutakuinkin kaikki, mutta erityiset kiitokset silti seuraaville.
Jari Viljamaa oli omanlaisensa vekkuli ja letkeä kertoja- hevonen, joka puristi osaansa myös huumoria. Hyvää oli loppu, jolloin ruunasta tuli ori! Simo Heino pappismies Aimona oli parhaimmillaan saunakohtauksessa ja sievistelyissä. Miestä etsivä Milla osasi laulaa, mutta kiihkoa hän olisi saanut pistää enemmän peliin. Jari von Becker kaupunginjohtajana Hakona ja konstaapeli Leppäsenä oli mukiinmenevä turhake. Kari Taavila tavoitti Sutkin hengen, mutta juoppoon Renlundiin olisi kaivattu enemmän latausta. Parhaan roolin tykitti nyt naiskonstaapeli, jonka tekemisessä oli intohimon liekkiä ja haureuden ja toisen naisen tuomaa kipinää. Myös Anna Iina Helander ja pappa Jarmo Tähtinen vetivät roolinsa rytmissä. Pääasia oli, että iittiläiset toivat Anttilanmäelle mukavan lisäkipinän teatterillaan!
Mikä tekee Anttilanmäestä kyläjuhlien väärtin?
Tämä kysmys sopii tietysti esittää Anttilanmäen ja Kittelän asukasyhdistyksen puheenjohtajalle Silja Kostialle, jonka tapasin juhlien infopisteessä kiireisenä.
– No tietysti ainutlaatuinen sijainti, vanhat perinteet ja aidon kyläyhteisön henki.
Paljonko odotatte väkeä tilaisuuteenne?
– Olisimme tyytyväisiä, jos ylittäisimme 1000 kävijän rajan. Sää ei nyt tunnu oikein suosivan ja osa katsoo olympialaisia, mutta vakikävijät tulevat takuuvarmasti.
Mitä uutta kyläjuhlissa on tänä vuonna?
– Meillä, kuten koko Lahdella on ympäristö nyt keskipisteessä. Me tarvitsemme kestävää kehitystä selviytyäksemme tulevaisuudesta mahdollisimman hyvin. Siksi olenkin iloinen, että Anttilanmäki on päässyt Lahden LAB- ammatikorkeakoulun Askel-hankeen yhteistyökumppaneiksi. Hankkeessa seurataan oman kodin energian kulutusta, ilman laatua ja muita mittareita. Olemme mukana kehittämässä kolmea uutta palvelumallia.
Minusta tämä on upeaa ja inspiroivaa toimintaa. Kannattaahan meidän kaikkien toki miettiä itse kukin kohdaltamme, mitä kannattaa ostaa vai voisiko tavaroita kierrättää naapurin kanssa. Jokaisen kannattaa seurata oman kodin ilmanlaatua ja hyödyntää satokauden kasvistietoutta yhdessä yhteisönsä kautta, vaikkapa reseptejä jakamalla.
-Askel-hanke päättyy syyskuussa 2021. Tätä tärkeää tietoa me anttilanmäkeläiset saamme ylpeinä olla jakamassa muille lahtelaisille
Juhani Melanen
Koska on v. 2022 Anttilanmäen kyläjuhla,, haluaisimme tulla sinne. Tev. Siskokset Nousukadulta vuosimallia 1945 ja1947