Piispa Seppo Häkkinen: Kirkon perussanoma ei ole muuttunut koronan myötä

kuva: Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen muistuttaa, että kirkon opetus avioliitosta on ollut ja on edelleen yhden miehen ja yhden naisen avioliitto. Tämän mukaan piispana toimin ja opetan.


– Kokonaisuutena arvioin, että kirkko on selvinnyt koronapandemiasta varsin hyvin. Seurakuntien toiminta jouduttiin sopeuttamaan hyvin nopeasti uuteen tilanteeseen kaksi vuotta sitten, ensi maanantaina Launeen seurakunnan miestenillassa vieraileva Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen toteaa.

Piispan mukaan ihmisten kohtaamiseen perustuvalle yhteisölle oli haasteellista etsiä keinoja siihen, miten kohtaaminen voi tapahtua ilman fyysistä läsnäoloa.
– Erityisesti pahimpien kokoontumisrajoitusten aikaan kirkollisten toimitusten, kuten kasteiden, vihkimisten ja hautajaisten, järjestäminen oli vaikeaa. Sen sijaan jumalanpalvelusten suoratoisto on osoittautunut onnistuneeksi käytännöksi ja varmaan jossakin muodossa jää pysyväksi.

Kirkon perussanoma ei ole muuttunut piispan mielestä koronan myötä.
– Kirkko on toivon yhteisö. Kirkon tehtävä on edelleen julistaa sanomaa jokaista ihmistä rakastavasta Jumalasta, joka erityisellä tavalla näyttää rakkautensa ihmisille Pojassaan Jeesuksessa. Jumalan rakkauden synnyttämä usko lähettää jokaisen kristityn toimimaan lähimmäisen hyväksi lähiseudulla ja koko maailmassa.

Kirkot ottivat myös digiloikan

Korona-ajan myötä moni käytännön asia on muuttunut myös suomalaisissa kirkoissa.
– Kirkossakin korona-aika on aiheuttanut suuren digiloikan. Toiminta piti nopeasti siirtää verkkoon ja fyysiset tapaamiset muuttuivat etätapaamisiksi. Tämä on haastanut jokaista työntekijää, mutta myös jokaista seurakuntaa.

Seurakunnissa on jouduttu opettelemaan uusia tapoja tehdä työtä ja kohdata ihmisiä sekä uusia tapoja johtaa työtä.
– Diakoniassa, kasvatuksessa ja muissa työaloissa syntyi uusia innovaatioita. Viranomaisyhteistyö on koronapandemian aikana vahvistunut. Se on suomalaisen yhteiskunnan vahvuus ja kirkolla on siinä luonteva oma paikkansa.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärä vuoden 2021 lopussa oli 3 689 998 henkilöä. Tilastokeskuksen ennakkoväkilukuun suhteutettuna kirkon jäsenten osuus väestöstä on noin 66,5 prosenttia.
– Kirkkoon kuuluu siis edelleen kaksi kolmesta suomalaisesta. Vaikka kirkon jäsenmäärä on jatkanut laskuaan, kirkkoon kuuluu valtakunnallisesti katsottuna edelleen enemmistö suomalaista. Suomen ev.-lut. kirkko on jäsenmäärältään maamme suurin yhteisö.

Piispa muistuttaa, että seurakunnissa järjestetään monipuolista toimintaa.
– Uskon, että jokainen voisi löytää jo nykyisestä tarjonnasta itselleen sopivaa toimintaa. Samalla on muistettava, että seurakunta on olemukseltaan yhteisö, ei uskonnollisia palveluja tuottava organisaatio. Jokaista seurakuntalaista tarvitaan ja jokainen voi osaltaan olla myös järjestämässä toimintaa yhdessä toisten seurakuntalaisten ja työntekijöiden kanssa.

Peruskysymykset ovat aina samoja

– Kirkko ei ole vain toimintaorganisaatio. Moni haluaa olla kirkon jäsen, vaikka ei sen toimintaan osallistuisikaan. Tätä on syytä arvostaa.

Ihmisen peruskysymykset ovat piispan mukaan ajasta aikaan samat.
– Hengelliset tarpeet eivät ole kadonneet mihinkään, vaan ne ovat muuttaneet muotoaan.

Sen vuoksi seurakunnissa on nyt kysyttävä, miten vastataan hengelliseen kaipuuseen tämän ajan kielellä ja tavoilla, uskon sisällöstä tinkimättä.
– Jeesusta ei pidä laittaa alennusmyyntiin, vaikka seurakunnan elämä löytäisi uusia tapoja uskon ilmaisemiselle.

Piispainkokous teki tämän viikon maanantaina päätöksen 100 000 euron avustuksen myöntämisestä Luterilaiselle maailmanliitolle ukrainalaisten ja Ukrainan pienen luterilaisen kirkon tukemiseen, jotta se voi auttaa ihmisiä sodan keskellä.
– Suurten kriisien keskellä tarvitaan apua kriisialueelle. Ammattilaisten tekemä kriisityö on organisoitua ja heillä on valmiit kontaktit ja kanavat auttaa ihmisiä.

Tämän vuoksi paras tapa auttaa ukrainalaisia on osallistua eri järjestöjen toteuttamiin avustusprojekteihin ukrainalaisten hyväksi.
– Kirkon ulkomaanapu sekä kirkon eri lähetysjärjestöjen keräykset ovat tähän hyvä mahdollisuus.

Seurakunnissa on kerätty kolehteja ukrainalaisten auttamiseksi, ja seurakunnat ovat tehneet avustuspäätöksiä Ukrainan hyväksi.
– Seurakunnissa on myös monenlaisia tempauksia, konsertteja ja tapahtumia, joihin oallistumalla voi auttaa. Tärkeää on myös maahamme tulevien ukrainalaisten pakolaisten auttaminen. Seurakunnissa on tähän varauduttu ja Mikkelin hiippakunnan alueelle on jo saapunutkin sotaa paenneita ukrainalaisia. Unohtaa ei pidä myöskään esirukousta ukrainalaisten ja rauhan puolesta.

Paluu normaaliin

– Juuri tällä hetkellä haasteena on koronan jäljiltä toiminnan normalisointi. Seurakunnissa on eletty pitkään poikkeustilanteessa ja nyt alkaa olla aika järjestää toiminta uuden normaalin mukaan.

Poikkeusaika on aina mahdollisuus uuteen.
– Toinen ajankohtainen kysymys on Ukrainan tilanne ja sen heijastuminen seurakuntiin. Maahanmuuttoon myös seurakuntien tulee varautua ja tätä varautumista on jo tehty.

Kirkon haasteena on jo pidemmän aikaa ollut taloudellisten resurssien pieneneminen.
– Tämän kanssa joudumme elämään kirkossa ja etsimään uusia ratkaisuja. Erityisen haastavaa tämä on pienissä seurakunnissa, joissa väki vähenee.

Kaikkina aikoina kirkon haasteena on ollut se, miten kirkon perussanoma sanoitetaan tässä ajassa ja tämän ajan ihmisten keskellä.
– Kirkon tulee pysyä uskollisena tehtävälleen ja ydinsanomalleen ja samaan aikaan elää tässä ajassa ja tämän ajan ihmisten ja heidän kysymystensä keskellä. Tätä haastetta seurakunnissa eletään joka päivä eri tilanteissa ja ihmisten kohtaamisissa.

Kirkko on edelleen ihmisen turvapaikka

– Kirkko on perinteisesti mielletty paitsi fyysisenä turvapaikkana myös henkisenä ja hengellisenä turvana. Sitä kristillinen kirkko on yhä edelleen.

Piispa muistuttaa, että erityisesti kriisiaikoina ja poikkeustilanteissa ihmiset kaipaavat turvaa.
– Meidän ei tarvitse olla yksin oman turvallisuutemme luojia.

Yhteiskunnan turvallisuusstrategian mukaan kirkon tehtävä on toimia väestön henkisen tasapainon ja hyvinvoinnin vahvistajana sekä henkisen huollon ylläpitäjänä, siis turvapaikkana.
– Konkreettisesti tämä merkitsee muun muassa kirkon tarjoamaa sielunhoitoa ja keskusteluapua, joka on tarkoitettu kaikille ihmisille.

Koronapandemian aikana piispa on korostanut kirkon tehtävää toivon näköalojen luojana.
– Tätä tarvitaan myös nyt, kun Euroopassa syttynyt sota luo epävarmuutta ja turvattomuutta. Monet ihmiset ovat huolissaan ja peloissaan. Kirkon sanoma on toivon ja luottamuksen sanoma.

Seurakunta on pohjimmiltaan jumalanpalvelusyhteisö.
– Messussa Jumala palvelee ihmistä ja lähettää hänet arkeen elämään uskoa todeksi lähimmäistä rakastamalla.

Seurakunta kohtaa ihmisiä monesti eri kirkollisissa toimituksissa.
– Nämä ovat oleellisia ja tärkeitä elämän taitekohtia. Yhtä lailla tärkeää on se, että lapset ja nuoret pääsevät osalliseksi kristillisestä kasvatuksesta, jota seurakunnissa harjoitetaan. Samoin diakonian kautta seurakunnissa pidetään erityisellä tavalla huolta heistä, jotka ovat hädän alla tai pudonneet yhteiskunnan turvaverkoista pois. Jokaisella kristityllä on myös lähetystehtävä.

Petri Görman

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ajankohtaista

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Osallisuuskoordinaattori Sanna Virta: Kaupunkilaiset kaipaavat uusia suoran vaikuttamisen tapoja
Eduskuntavaaliehdokas Emmi Lintonen: Suomi täytyy nostaa takaisin koulutuksen kärkimaaksi
Eduskuntavaaliehdokas Harri Pikkarainen: Nyt pitää tehdä kaikki, jotta sote-palveluissa riittää työvoimaa
Keijo Skipparin dokumenttielokuva taiteilija Olavi Lanusta kertoo ainutlaatuisen tarinan
Eduskuntavaaliehdokas Mira Nieminen: Suomessa tulee panostaa ihmisten arjen turvallisuuden vahvistamiseen
Vastaava kirjastonhoitaja Terhi Lehti: Esteettisesti kaunis kirjasto houkuttelee varmasti lisää asiakkaita
Huhtikuun eduskuntavaalit kiinnostavat lahtelaisia
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: En etsi valtaa loistoa joululaulu on myös aito rukous
Mika Heinonen: Päihteidenkäyttö ei saa olla läsnä siellä, missä lapset ovat päiväkodissa ja koulussa
Arkkitehti Päivi Airas: Lahdessa on pitkät perinteet julkisen taiteen tilaajana
Projektipäällikkö Anniina Torppavirta: Nuorisotyöttömyyden tilanteen kohentamiseksi tehdään jatkuvasti työtä
Valmentaja Petri Laine: RC Pajulahti tavoittelee kaukalopallomestaruutta
Lahden OAY:n puheenjohtaja Jukka Kalliolehto: Näpit irti sivistyspuolen rahoista!
Dokumenttiohjaaja Keijo Skippari: Olavi Lanu on Suomen merkittävin ympäristötaiteilija
Hannele Talja: Kullankukkulanmäki pitää olla luonnontilassa myös tulevaisuudessa
Ex-kaupunginvaltuutettu Seppo Korhonen: Ruletin peluu veroeuroilla tulee lopettaa
Lahden kaupunginjohtaja Pekka Timonen: Kaupungin tulee paneutua voimakkaasti tulojen kasvattamiseen
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Launeen seurakunnan alueella päätetään isoista asioista
Kirjailija Kalle Veirto: Hyvä, että nuorille tehdään elokuvia ja kirjoja
Kunnossapitohortonomi Seija Nurkkala: Rotat eivät tule pihoille, jos siellä ei ole ravintoa
ARKISTO