
Berliini ei kuulu Euroopan kauneimpien kaupunkien joukkoon, mutta silti se on ehdottomasti käymisen arvoinen kaupunki. Onhan kaupunki ollut merkittävässä roolissa niin toisen maailmansodan loppunäyttämönä kuin kylmän sodan pelikenttänäkin ja tämä käy helposti ilmi kaupunkia kiertäessä.
Alunperin kaupunki on perustettu jo 1200-luvulla, mutta sotien vuoksi ei kaupungista löydy kovinkaan montaa vanhaa rakennusta. Berliinin vaihderikkaan historian vuoksi sen kaupunkikuva on kovin vaihteleva ja hajanainen, mutta samalla äärimmäisen mielenkiintoinen. Berliini on niin asukasluvultaan kuin kooltaankin todella iso kaupunki. Se on 3,5 miljoonalla asukkaallaan Euroopan viidenneksi suurin kaupunki. Niinpä satunnainen matkailija hämmästyykin, kun lentokone laskeutuu melko vaatimattomalle Tegelin lentokentälle. Lentoasema on yllättävän pieni ja ahdas näin isolle kaupungille. Rakenteilla on jo vuosia ollut uusi, isompi lentokenttä, mutta sen valmistuminen on vain venynyt ja venynyt. Berliini on muutenkin alati muutoksessa ja niinpä nytkin kaupungin keskusta oli täynnä nostokurkia sekä huputettuja rakennuksia. mm. Neues Rathaus -kaupungintalon ja Reichstag-eduskuntatalon välimaastossa olevat alueet ovat täysin remontissa vielä usean vuoden ajan, lähinnä uuden metrolinjan rakentamisen vuoksi.
Berliinissä ei voi välttyä Saksan lähihistorian vaikutuksesta kaupunkiin. Esillä ovat hyvin näkyvästi niin natsien hirmuteot kuin kylmän sodan aikainen kaupungin jakaminen muurilla. Berliini on ikäänkuin yksi iso muistomerkki siitä, että ihmiskunta ei unohtaisi näitä valitettavia lähihistoriansa tapahtumia. Enpä tiedä toista kansaa, joka toisi oman maansa ja kansansa tekemiä kauheuksia näin näkyvästi esille, joten siitä täytyy kyllä nostaa saksalaisille hattua.

Berliinin must see-nähtävyydet on luetteloitu suht’ nopeasti. Brandenburgin portti on eräänlainen Berliinin tunnusmerkki ja sen ympärillä pyöriikin tuhansia turisteja päivittäin. Brandenburgin vieressä sijaitsee Reichtag-valtiopäivätalo, jonka lasisessa kupolissa kannattaa pyörähtää. Ihan helppoa se ei ole, sillä valtiopäivätaloon haluaville nettirekisteröityminen on nykyään pakollista, jonottamalla sinne ei enää pääse. Vastaavasti Brandenburgin toisella sivustalla sijaitsee valtavan kokoinen Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkki. Muistomerkki koostuu peräti 2 711 erikokoisen kivipaaden suoraviivaisesta labyrintista 19 000 neliömetrin kokoisella alueella.
Berliinin fyysisesti näkyvin rakennus sijaitsee sen sijaan Aleksanderplatzilla. Aikoinaan DDR:n rakentama suureellinen Berliinin televisiotorni eli Fernsehturm ulottaa mastonsa aina on 368 metrin korkeuteen. Itse kävimme tornissa iltamyöhällä ja mieleen jäi ainoastaan se, että yläilmoista katsottuna Berliini on yllättävän pimeä kaupunki. Muita katsastettavia rakennuksia ovat mm. Berliinin tuomiokirkko museosaarella ja Keisari Vilhelmin muistokirkko, joka sijaitsee Berliinin kuuluisalla Kurfürsterdammin kadulla lähellä Zoologische Kartenia. Pakko on katsastaa myös kylmän sodan merkittävin rajanylityspaikka Checkpoint Charlie Friedrichstraßella.

Toisaalta, jos rakennusten ja museoiden bongaaminen ei kiinnosta, voi Berliinissä vallan mainiosti viettää pitkän viikonlopun vain hengaillen vilkkaassa yöelämässä, monimuotoisissa ravintoloissa tai sitten Berliinin monissa ostoskeskuksissa kiertäen. Hintataso ei tosin kauhean paljon Suomen vastaavasta eroa. Valikoima sen sijaan on iso.
Berliinin valtava koko saattaa aiheuttaa haasteita liikkumisen suhteen, mutta joukkoliikenne on kaupungissa saksalaiseen tapaan hyvällä mallilla, sillä U-Bahn, S-Bahn, raitiovaunut ja bussit pitävät huolen siitä, että liikkuminen kaupungissa on mutkatonta, nopeaa sekä halpaa. Kolmen päivän Berliini-kortin sai alle 30 eurolla ja se kävi kaikissa joukkoliikennevälineissä.
Berliini ei välttämättä hurmaa olemuksellaan satunnaista matkailijaa, mutta on jo historiansakin valossa kaupunki, johon kannattaa kyllä tutustua. Kaupungin lähihistoria on tuotu kaduilla niin hyvin esiin, että se herättää varmasti monenlaisia ajatuksia ja kysymyksiä. Näin kävi ainakin minulle.
Teksti: Pete Salomaa
Kuvat: Päivi Salomaa