Isku Areenalla järjestysmiehinä ja myyntipisteissä toimii arviolta 120 henkeä. Haastattelin muutamia henkilöitä ennen viimeistä ottelua ja näin he kertoivat.

Merja Rantanen on ollut järjestyksen valvojan noin 5 vuotta, mutta täällä Iskuareenalla vasta puoli vuotta.
– Tämä on minulle harrastus ja samalla elämäntapa. Täällä tapaa kivoja kavereita ja vietämme aikaa myös yhdessä. Teemme retkiä ja oleilemme yhdessä. On mukava tehdä myös pelimatkoja täällä olevien ystävieni kanssa.
Minun varsinainen kiinnostukseni kohde on pesäpallo ja kannatan PSC Launetta ja Etelän Pesistä. Sananmukaisesti minulla on viisi tointa, mutta se on vain kivaa. Harrastuksesta voi tehdä elämäntavan.
Mukavinta tässä tehtävässä on Pelsujen kannattajat, jotka ovat todellisia faneja, toki joukkoon mahtuu myös ikäviäkin asioita.
Joskus nimitellään rasistiksi ja v- kirjaimellakin alkavia sanoja kuulee usein. Pääsääntöisesti kuitenkin kannattajat ovat todella positiivisia kertoo Rantanen

Eero Hurri on tehnyt järjestysmiehen töitä jo 15 vuotta eikä suotta. Itse hän vastaa pääportin turvallisuudesta ja pitää todella työstään.
– Joskus joutuu kyllä poistamaan liian humalaisia katsojia, mutta ne ovat enimmäkseen poikkeuksia. Onneksi suurimmilta tappeluita on vältytty. Tämä on hienoa hommaa ja saahan tästä pientä korvaustakin vaivan palkaksi. Työkaverit ovat kivoja ja hauskoja. Meinaan jatkaa tätä vielä ensi vuonnakin. Terveisiä vain kaikille Pelsujen kannattajille ja hyvää kevättä toivottelee Hurri

Timo Arasola ja Mikko Kantonen ovat olleet tarjoilemassa, Timo neljä vuotta ja Mikolla on käynnissä ensimmäinen kausi.
– Asiakkaat ovat pääosin kivoja, eivätkä juo liikaa. Päällä on hyvä fiilis ja tarjoilua ei ole tarvinnut kieltää moneltakaan. Nasta paikka tehdä duunia. Terveisiä vaan kaikille. Ensi vuonna tavataan, toivottavat miehet lopuksi.

Jussi Melanen

Sokeritopankadulla on tehty kaukolämpötöitä Lahti Energian toimesta jo parin viikon ajan. Osaa kadun asukkaista on hämmentänyt se, ettei heitä ole työmaasta ja sen aiheuttamista ongelmista autoilijoille informoitu millään tavalla. Töistä kotiin tullessa, tie onkin ollut yllättäen poikki, eikä minkäänlaista liikennemerkkiä tai infotaulua ole näkynyt asiasta ilmoitamassa.  Tällä hetkellä katu ei ole enää poikki, mutta työmaan takia katu on tällä hetkellä todella kapea ja ahdas. Kadun ahtautta lisää myös se, että kadulla kulkee linja-autovuoro.

– Tämä on totta ja hämmennys on ymmärrettävää. Lähetimme kyllä kyselyn kaukolämpöverkkoon liittymisestä aikaisemmin asukkaille, mutta tarkemmasta aikataulusta ja liikenteelle tulevista haitoista emme ole varoittaneet erikseen etukäteen.
Tietä ei ole kuitenkaan tarvinut onneksi sulkea kovin pitkäksi aikaa. Kaukolämpöputki vaihtaa puolta yhden kerran Sokeritopankadulla ja kaivannon tekeminen kesti noin tunnin. Nyt siinäkin on terässilta, niinkuin kaikissa tonttien liittymissäkin. Ymmärrettävästi tämä on voinut aiheuttaa tyytymättömyyttä, varsinkin, jos on tullut kotiin, juuri kun oman tontin ajoliittymän kohdalta on kaivettu kertoo Lahti Energian rakentamispäällikkö Harri Mäki-Saari.

– Kaukolämpötyömaan Sokeritopankadulla on tarkoitus jatkua toukokuun puoleen väliin asti. Myös toinen katu Nikkilässä tulee olemaan lähiviikot työn alla, sillä kaukolämpötyöt on tarkoitus aloittaa tällä viikolla myös Metsätiellä, jolla asuvien on syytä varautua siihen, että aika ajoin tie voi olla poikki varoittelee Mäki-Saari tulevista projekteista.

Kaukolämpötyöt aloitetaan yleensä heti, kun maa sulaa tarpeeksi. Tämän takia Lahti Energia aloitti työt samanaikaisesti peräti kahdeksassa eri kohteessa ympäri Lahtea. Talvella jouduttaisiin piikkaamaan routa pois, joka taas aiheuttaisi turhaa tärinää taloissa.

Kaukolämpöputkea ei heti asentamisen jälkeen peitetä, koska teräsputket laajenevat kuuman veden ( 70-80 C°) niissä virratesssa. Niinpä kaivantoa pidetään koko ajan avonaisena ja täytetään sitten kerralla koko kadun mitalta putkien laajenemisen loputtua kertoo Mäki-Saari.

Petri Salomaa

Kankurin Ilon järjestämä perinteinen mattohuutokauppa pidettiin viime lauantaina jo 13. kerran.
Huutokauppa järjestettiin viimeisen kerran Mustamäenkadun tiloissa, sillä yhdistys on remontoimassa itselleen uusia tiloja Ruolan ostoskeskukseen osoitteessa Viipurintie 1. Varsinainen muutto tapahtuu toukokuun aikana.

Taidokkaasti itsekudotut räsymatot tekivät hyvin kauppansa, sillä kaikki myynnissä olleet 78 mattoa myytiin. Myös hernekeitto ja muurinpohjaletut maistuivat monelle kävijälle pihalle pystytetyssä ulkoteltassa.
– Kävijöitä oli enemmän kuin viime vuonna. Tänä vuonna jouduimme olemaan poikkeuksellisesti sisätiloissa sateen takia, mutta se ei tahtia haitannut ja tilatkin riittivät mainiosti kertoi toiminnanjohtaja Merja Salonen-Kovasiipi.

Mattojen lähtöhintana oli 35€, mutta usean maton hinta kohosi yli sadan euron, kalleimman maton ollessa peräti 160 euroa.
– Kaiken kaikkiaan huutokaupan tuotto oli paras kautta aikojen iloitsi Salonen-Kovasiipi.

Tuoton Kankurin Ilo aikoo käyttää raaka-ainehankintoihin sekä uusien tilojen remonttiin.
Huutokaupan meklarina toimi jo totutusti omaan leppoisaan tyyliinsä radiopersoona Hanski Kinnunen.

Petri Salomaa

Tämä on Lahden Eläkkeensaajat ry.

Lahden Eläkkeensaajien toiminta alkoi vuonna 16..4. 1962 kansaneläkkeensaajien yhdistyksenä. Ajan myötä nimi muokkautui nykymuotoonsa. Se on yksi EKL:n (Eläkkeensaajien Keskusliiton vanhimmista jäsenyhdistyksistä). Jäsenmäärältään se on ainakin kaupungin suurimpia, ellei suurin. Viime vuonna jäsenmäärä oli liki 800 henkilöä.

Toiminta on ollut vilkasta ja monipuolista. Jokainen eläkeläisyhdistys on tietysti myös etujärjestö, mutta toiminnassa on suuri merkitys kaikenlaisella harrastustoiminnalla. Harrastuskerhoja ja -piirejä onkin paljon: boccia -kerhosta ja tanhuista keittiökerhoon, keppijumpasta senioritansseihin ja käsitöihin ja paljon muuta siitä väliltä. Matkat ovat suosittuja, puhumattakaan erilaisista kuoroista ja lauluyhtyeistä.

Tuli aika juhlia

Tiistaina, 17.4. oli Lahden Konserttitalon Felix Krohn -sali melkein täynnä iloista väkeä: oli kokoonnuttu juhlimaan oman yhdistyksen puolen vuosisadan mittaista matkaa. Tilaisuuden aikana kuulluissa puheissa oli kantavina teemoina mm. jokaisen ihmisen oikeus hyvään vanhuuteen, yhdessä olemisen, osallistumiseen, harrastuksiin. Eli kuten yhdistyksen puheenjohtaja Anna-Maija Martikainen avauspuheessaan sanoi: ”Vanhuutta ei pidä pelätä. Ikäihmisiä tulee arvostaa. ”

Eläkkeensaajien Keskusliiton tervehdyksen toi juhlaan liiton valtuuston puheenjohtaja Arja Ojala, joka muistutti kuulijoita yhdistystyön merkityksestä yksittäisten jäsenten hyvinvoinnille. Vapaaehtoistyö, jota kaikissa eläkeläisyhdistyksissä tehdään, on arvokasta ja merkityksellistä. Sitä todella tarvitaa. Yhteiskunta kaatuisi ilman vapaaehtoisia. Eikä ikääntyvä väki ole yhteiskunnan rasite, vaan voimavara. sanoi Ojala.

Turvallisuuden tunne on tärkeää

Tilaisuuden juhlapuhujaksi oli saapunut peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson. Hän korosti turvallisuuden tärkeyttä ihmisen elämässä. Erityisesti ikääntyvien kohdalla yksinäisyyttä on liian paljon ja se osaltaan lisää turvattomuuden tunnetta.

Ministeri kertoi tulossa olevasta ikälaista, tai paremminkin sen valmistelusta. Työryhmähän luovuttaa työnsä tuloksen torstaina (19.4.) ministerille, joten sitä ei voinut vielä ”avata” edes juhlan kunniaksi. Kuitenkin, Sanoi Guzenina-Richardson, työryhmässä on ollut mukana henkilöitä, jotka ovat uskaltaneet olla reippaasti kriittisiä ja nostaa esiin korjattavia ongelmakohtia, joita riittää. Näinä kriitikoina ministeri mainitsi Sirkka-Liisa Kivelän ja Arja Ojalan. Hän ennusti myös, että tulossa on uudenlaista lainsäädäntöä. Laki menee syksyllä eduskunnan käsittelyyn, jossa se toivottavasti saa myönteisen vastaan oton yli puoluerajojen, sillä ”ikääntyvien asialla ei saa tehdä politiikkaa, se on kaikkien asia.”

”Ikääntyminen ei saa olla rasite”

sanoi kaupungin tervehdyksen tuonut kh:n puheenjohtaja Kari Salmi. Kaupunki järjestää palveluita ikääntyville asukkailleen, mutta ennaltaehkäisevää työtä kunnon ja henkisen hyvinvoinnin yllä pitämiseksi voidaan tehdä ja tehdään yhdistyksissä.Juhla ei ollut pelkkiä puheita.

Tiirismaan 3C-luokan lapsikuoro, juhlivan yhdistyksen sekakuoro ja lauluyhtyeet Leivoset sekä Omat pojat ilahduttivat kuulijoita. Herkistävin esitys taisi olla, kun sekakuorolaiset ja lapsikuoron jäsenet kulkivat läpi salin käsikädessä näyttämölle laulamaan Taivas on sininen ja valkoinen. Luulen, että siinä kostui muittenkin kuin tämän kirjoittajan silmäkulma.

Eila Jokinen

– Panostamme alkavana kautena vahvasti asiakasviihtyvyyteen, tasokkaisiin palveluihin ja ohjelmaan mainitsi toimitusjohtaja Risto Räikkönen 10.4. esitellessään tiedotusväelle Suomen suosituimman matkailukohteen, Linnanmäen kesää ja jatkoi: ’Portit avautuvat lauantaina 21.4 ja vuosi 2012 tarjoaa uusille vierailijoille erilaisia syitä tulla huvipuistoon. Ja kuten tiedetään, olemme hyvällä asialla, sillä Linnanmäen toiminnasta saatavilla tuotoilla tuetaan suomalaista lastensuojelutyötä’.

– Lahjoitettava summa on kasvanut vuosi vuodelta ja vuonna 2011 lahjoitussumma oli €3.3 miljoonaa ja uskomme nyt summan nousevaan €3.5 miljoonaan. Tunnuslauseemme on vanha tuttu, sanoi Räikkönen ja se on ’Ilo asuu Linnanmäellä’. Sisäänpääsy Huvipuistoon on ilmainen, minkä vierailijat ovat kokeneet positiivisena yllätyksenä! Toivomme saavamme uusia kohderyhmiä, jotka tulevat nauttimaan hyvästä ruoasta, monipuolisesta ohjelmatarjonnasta, puiston visualisesta kauneudesta ja toisten iloisten ihmisten kohtaamisesta, korosti Räikkönen.

Uutta 2012 Linnanmäellä on Maalaistalo myyntipalvelussa, käyminen Prinsessa käymälässä, käydä kahvilla eteläeurooppalaiseen tapaan entisen Sokkelon tiloihin rakennetussa KahVille Linnankulmassa. Uutta on ostaminen jäätelöä 1950-luvun retrobussissa, pelata Hevisauruspeliä, havaita timantin säihkettä koristealtaiden pohjalta. Uudistunut pelialue Kinect&Xbox toimii edelleenkin, voi heilutella pelialueella Tähtien sodan valomiekkaa. Poikkeuksena pelialue avataan jo 14.4.lauantaina, sillä tuolloin saapuneet jääkiekkofanit taistelevat VHL 12-pelin suomenmestaruudesta. Peacock-teatterissa voi nauttia Hevisaurusten huikeasta seikkailusta ”Salaisessa tehtävässä”. Paikalla on nuoret suosikki Robin musiikkeineen, jne. Estradi on entistä suuremmalla ohjelmatarjonnalla, kaiken ikäisille! Uniton taitelijain akrobaattitemput ovat entistä vaikeampia ja Estradilla esiintyvä Mr Michael Monroe on tv:n kautta tuttu bändin solistina.

American Car Show

Pääsiäisen aikaan neljänä päivänä oli Helsingin Messukeskuksessa suurnäyttely Finnish Hot Rod Assosication:n [FHRA] American Car Show. Eli amerikkalaisten autojen esittely ikään katsomatta! Kävijöitä oli ainakin 75 000. Tuo puuhakas isäntäkerho on perustettu jo 1972 ja tämä oli kerhon 35. näyttely. Ensimmäinen kerta oli 1978 Tikkurilan jäähallissa.

– Kun kyseessä on juhlanäyttely, niin kulunut aika näkyy teemassamme : ”40 vuotta ja rakentelu jatkuu…”, kertoi avauksessa lehdistöpäällikkö Lasse Norres ja jatkoi: Tämän näyttelyn tekeminen alkoi kesällä 2011 ja halusimme saada näyttelyyn läpileikkauksen vanhasta että uudesta. Kokemuksesta sekä uusista ideoista. Uskomme onnistuneemme, mutta ainahan näin laajassa näyttelyssä tulee peruutuksia sekä pikkupettymyksiä. Kun näyttelyssä on paljolti perhevierailun ilmettä, niin olemme jälleen kerran onnistuneet luomaan tapahtuman, minkä mukaan otettava tiedotusanti on laaja, näkemiset tallentuvat mieliin ja onhan saatavilla valokuvia että videoita, omien otosten lisäksi, totesi Norres.

Näyttely oli jaettu neljään suurhalliin, joissa ”American Car Show´lla” oli kolme erillistä aihetta. Näissä keskityttiin jenkkiautoihin, siis siipiautot ja poniautot, muskelit, customit, rodit, you name it! Kerhon ”Tuning Car Show”keskittyi toiseen valtavirtaan Tuningiin, missä eurooppalaiset ja japanilaiset autot olivat etusijalla. Tuning-genre´eheen kuuluivat stereot, levikkeet, turbot ja tietysti Drifting. MC Haven puolestaan esitteli rakennetut moottoripyörät ja sen kirjo oli valtava. Minkä kyllä on huomannut kesäisillä viikonlopputeillä. Kun näyttelyssä oli pientä väkeäkin, niin ainakin poikia kiinnostivat kuutoshallin pienoismallit, joita oli noin 100 kpl. Tiedonhaluinen saa lisävalaistusta näyttelystä vaikkapa:
www. veekasi.net/tutustu

Näytteille asettajia oli pyöreästi 80 yksikköä ja löytyipä Etelä-Pohjanmaalta mukana olijoita. Vaikkapa Kauharacing.
Tulevaa kalenteriakin esiteltiin:
FRAH:n Alastaro 2.6 ja 5-8.7
DEFA finals 1-2.9.
Alahärmä on 9.6. (ilmainen)
Kalajoki 21-22.7.
FHRA on luvannut siivosti ajavat prätkäkuskit paikalle!

-Pekka Vanhala-

Bhutanin kuningaskunta on pieni eristäytynyt sisämaavaltio Himalajalla Intian ja Kiinan välissä. Maan hallitus säätelee tiukasti turismia sekä muita ulkomaisia vaikutteita vaaliakseen tiibetin buddhalaisuuteen perustuvaa uskonnollista yhteiskuntaa ja vahvaa kansallista kulttuuria.

Bhutanilaiset kutsuvat maataan nimellä Druk Yul eli Lohikäärmeen maa. Sveitsin kokonen maa on pääosin vuoristoa – korkeimmat huiput yltävät yli 7000 metriin. Viidennes pinta-alasta on lumen ja jään peitossa, metsää maan pinta-alasta on noin 70 %.
Syrjäisen sijaintinsa ansiosta Bhutanin omaleimainen kulttuuri on säilynyt lähes koskemattomana ulkopuolisilta vaikutteilta. Arjen katukuvassa valtaosalla ihmisistä on edelleen yllään kansallispuvut. Naisilla pitkä puku – kira. Miesten asusteena on löysän kimonon tapainen polviin ulottuva takki – gho – lisänä polvisukat.

Bhutanin alueella puhutaan 19 eri murretta, joilla ei ole kirjoitusasua. Tämän pohjalta on luotu virallinen kieli dhongha. Tämän lisäksi oppilaitoksissa on ensimmäisestä luokasta alkaen englannin opetusta. Viralliset asiakirjat kirjoitetaan englanniksi. Samoin kaikki liikennemerkit ja katukyltit ovat englanniksi.

Ensimmäiset turistit pääsivät Bhutaniin 1970-luvulla. Vuosittain maassa vierailee noin 27000 turistia. Määrää rajoitaa turisteilta perittävä korkeahko päiväkohtainen maksu. Lento Bhutaniin on mahdollista vain valtion oman lentoyhtiön Druk Airin koneella. Laskeutuminen maan ainoalle kansainväliselle kentälle Paroon oli elämys. Kone kaarteli jyrkästi vuorten välissä lähestyessään kenttää. Tunnelma terminaalissa oli epätodellinen; ei kiirettä, ei ruuhkaista odottamista. Kenttähenkilökunta hymyili ja toivotti jokaisen tervetulleeksi. Toiminta oli leppoisan rauhallista, eikä lyhyt sähkökatkokaan järkyttänyt millään lailla lentoaseman seesteistä tunnelmaa.

Pääkaupunki Thimpu on 80.000 asukkaan kaupunki, josta ei löydy mainosvaloja, pikaruokapaikkoja eikä liikennevaloja. Kiireetön, rauhallinen ympäristö, jonkin verran autoliikennetta, mutta ei kevytmoottoripyöriä eikä tööttäilyä tai muuta liikennemelua. Pimeyden laskeuduttua vain vapaana liikkuvat koirat haukkuivat kaupungin yössä. Pääkaupungin kadut oli koristeltu värikkäillä lipuilla kuninkaallisten häiden johdosta. 31-vuotias kuningas Jigme Khesar Wanchuck avioitui 20-vuotiaan Jetsun Peman kanssa.

Bhutanin kylät ja kaupungit ovat syntyneet luostarilinnoitusten Dzongien ympärille. Näitä on ympäri maata yli 2000 niin munkeille kuin nunnillekin. Ennen perhekoko oli suuri ja yleensä vähintään yksi lapsista lähetettiin luostariin. Dzongien tiloissa toimii myös maallinen hallinto.

Matkaohjelmaamme kuuluva 4-päiväinen vaellus oli mieleenpainuva kokemus. Ryhmässämme oli 14 suomalaista, bhutanilainen paikallisopas ja 6 kantajaa, jotka hoitivat muonituksen ja leirien pystyttämisen. Vaellusmatkat vaihtelivat 10-15 kilometriin päivässä, haastetta toi suuret korkeuserot, matkaa tehtiin 2000-3500 m merenpinnasta. Aamupäivisin noustiin kivikkoisia polkuja ylöspäin ja iltapäivällä laskeuduttiin kohti laaksoa ja leiripaikkaa. Lämpötila vaihteli yön/ aamun pakkaslukemista iltapäivän hellelukemiin.

Vaelluksen aikana sai hyvän käsityksen Bhutanin luonnon monipuolisuudesta, alempana laaksojen rinteillä on porrastettuja terassipeltoja, joilla kasvatetaan punariisiä ( se on oikeasti punaista ja hyvän makuista), maissia ja tattaria. Etukäteen olimme lukeneet, että maassa syödään punariisiä ja chiliä juustokastikkessa, ja näin olikin. Noin 80 % väestöstä työskentelee maanviljelyksen ja karjanhoidon parissa.

Bhutanin talous on riippuvainen vesivoimaenergian myynnistä Intiaan, tästä tulee puolet kansantulosta. Myös matkailu on merkittävä tulonlähde.
Tv:n katselu sallittiin 1999. Maassa näkyy maan omien kanavien lisäksi Intian ja Nepalin television kanavia rajoitetusti. Uutiset, kulttuuri ja urheilu ovat vahvasti esillä. Kaupallisten ja viihdekanavien näkyvyyttä on rajoitettu . Vaikka maa on vaikeakulkuista ja vuoristoista, kotitalouksista 85 % on sähköistyksen piirissä.

Bhutanissa julkinen tupakanpoltto on kielettyä. Samoin tupakan myynti on kiellettyä. Turisti voi tuoda omaan käyttöönsä rajoitetusti ja erikseen ilmoittamalla tupakkaa. Paikallisille rangaistukset ovat ankarat. Hallussapidosta voi saada sakkoja ja salakuljetuksesta tai myynnistä jopa 2-4 vuotta vankeutta.

Bhutanilaiset avioliitot ovat perinteisesti olleet ”järjestettyjä” mutta myös rakkausavioliitot ovat yleistyneet. Naimisiin mennään hyvin nuorena, 14-16 vuoden ikä on tavanomainen. Puolisoita voi olla useampia niin miehellä kuin naisellakin. Oppaamme mukaan tasa-arvo perheen sisällä on vahva. Avioerokin on nykyisin mahdollista. Perhesuunnittelua opastetaan bhutanilaisille lauseella:”pieni perhe – onnellinen perhe”.

Bhutan on onnistunut säilyttämään vahvan omaleimaisen kulttuurinsa kahden voimakkaasti kehittyvän jättivaltion – Kiinan ja Intian – puristuksessa. Avautuminen ympäröivään maailmaan on alkanut. Aika näyttää pystyykö pieni kansa säilyttämään omat perinteensä vai tulviiko kasvava ylikansallinen kaupallisuus ja viihde myös Lohikäärmeen maahan.

-Pekka Järvinen-

FAKTAA:
Bhutan, kuningaskunta vuodesta 1907
Bhutanin kansan hyvinvointia mitataan talouteen perustuvan bruttokansantuotteen ( BKT) sijaan bruttokansanonnellisuuden ( BKO) mittareilla. Myös opetussuunnitelmissa painotetaan kestävän ja tasa-arvoisen sosioekonomisen kehityksen merkitystä. Luonnonsuojelu, kultturin arvostaminen ja säilyttäminen sekä hyvä hallinto painottuvat koulujen kasvatustyössä.
Ensimmäiset demokraattiset vaalit vuonna 2008. Maassa on n. 700 000 asukasta, joista lähes puolet alle 25 vuotiaita. Elinajanodote 65 v.
Buddhalaisia 75 %, hinduja 25 %
Päävientituotteet: vesivoimaenergia, elintarvikkeet, puu
Ansiotaso: maatyöläinen 15-25 usd/kk, opettaja 200 usd/kk, lääkäri 300 usd/ kk, keskiansio 80-100 usd/ kk. Yli 1500 usd/ vuosi tuloista veroa 5 % ja nousee portaittain, työttömyys 4 %
Koulutus ja terveydenhoito ilmaista. Peruskoulu ja keskiasteenkoulu 10-12 v
Terveydenhoito kärsii lääkäri- ja lääkepulasta varsinkin syrjäseuduilla.

Liipolalaisen Marko Lundbergin osalta käynnissä oleva Seinäjoen Tangomarkkinoiden nettiäänestys on käynnistynyt mahtavasti. Tumma tangolaulaja on valloittanut äänestäjät ja Lundberg pitääkin ykkössijaa hallussaan.

Nettiäänestys käynnistyi 2. huhtikuuta ja muutamassa päivässä Lundberg oli saanut 2302 ääntä, joilla hän nousi kärkeen. Nyt ero kanssakilpailijoihin on kasvanut, sillä Lundbergillä on koossa jo yli 2600 ääntä, joiden turvin hän on kirkkaassa johdossa. Hänen takanaan tiukkaa kisaa käyvät Sari Tuominen Kirkkonummelta, Sanna Westerlund Kouvolasta ja Sanna Hirvonen Pieksämäeltä. Toiseksi eniten ääniä mieslaulajista on koonnut Ville Pyykönen Ikaalisista.

– Näyttää hyvältä, joten eiköhän tässä semifinaaliin Turkuun lähdetä, sanoi Marko Lundberg. Turussa karsinta on 17. toukokuuta ja itse semifinaali 16. kesäkuuta.
– Olen tässä valmistellut omaa levyäni kaikessa rauhassa jo pitkään. Nyt kuitenkin on keskityttävä tangoihin. Itse tykkään laulaa vanhoja tangoja, hän paljasti.

Marko Lundbergin johtoasemaa voi pitää hienona, sillä nettiäänestyksessä on ääniä annettu noin 120 000, jotka ovat jakautuneet 149:n kilpailijan kesken. Äänestys päättyy 2. toukokuuta.
– Katsotaan kaikessa rauhassa mihin tämä johtaa. Ei kannata hätiköidä, rauhallinen Lundberg sanoi.

Ainakin äänestäjät tuntuvat pitävän laulajasta paljon, sillä miehen sähköpostiin on herunut jo nyt 135 viestiä, joissa hänelle toivotetaan erinomaista menestystä. Marko Lundbergille Tangomarkkinoiden finaaliin pääseminen ei ole vierasta ja menestyksestä kertoo se, että hän on sijoittunut kahdesti viidenneksi.

Seinäjoen Tangomarkkinat käynnistyvät 11. heinäkuuta.

Harri Hulkko

Usein vastikään paikkakunnalle muuttaneet ovat hukassa paikalliskielen ja paikkojen kanssa. Lahdessa tätä ongelmaa helpottamaan on Facebookin Lahti-ryhmään perustettu erillinen Lahti-Suomi sanakirja.

Sanakirjan ideoinnut Helena Salakka kertoo motiivikseen halun auttaa uusia lahtelaisia, jollaiseksi hän itsekin tunnustautuu.
– Muutin itse Lahteen vuonna 2004 ja olin aluksi aivan hukassa paikallisten sanojen ja sanontojen kanssa Salakka kertoo.

Helena Salakka on opiskellut vieraita kieliä ja viestintää Jyväskylän yliopistossa.
– Hyllyssäni on reilu metri erilaisia sanakirjoja, joten niitä perinteisiä sanakirjoja on tullut plärättyä aika lailla. Olen aina ollut kiinnostunut kielestä. Niin sanoista, sanonnoista, murteista kuin siitä, mitä mikäkin sana tarkoittaa ja mistä se alunperin tulee taustoittaa Salakka

Sanakirjan ideana on, että se toimii Wikipedian tavoin eli kuka tahansa Lahti-ryhmään kuuluva voi lisätä sanoja sanakirjaan. Tällä hetkellä listalla
on noin 100 sanaa, mutta innostus sanakirjaa kohtaan on ollut kova.
– Kun viime viikolla asiasta ensimmäistä kertaa uutisoitiin ESS:n nettisivuilla, niin uutisesta kävi tykkäämästä yli 400 henkilöä kertoo Salakka Facebook suosiosta.

Jos sivuille kertyy tarpeeksi sanoja ei Salakka pidä mahdottomana ideana sitäkään, että joskus tulevaisuudessa julkaistaisiin ihan oikea fyysinen
Lahti-Suomi sanakirja.
– Mikä ettei! Sehän voisi olla ihan mukava muisto Lahesta turisteille. Sitä paitsi lahtelaisista paikannimistähän on jo olemassa kirja, joten miksipä eisitten paikallisesta kielestä maalailee Salakka. Toisaalta tälläinen paikallissanakirja toimii hienosti juuri facebookissa, sillä sosiaalisessa mediassa on totuttu nopeaan meininkiin. Tässä ei tarvita mitään pitkiä kokouksia ja päätöksiä julkaisuaikatauluista vaan sanakirja elää koko ajan omaa elämäänsä jatkaa Salakka.

Lahti-Suomi sanakirja on omiaan lisäämään ylpeyttä lahtelaisuudesta ja lisäämään yhteisöllisyyttä kaupungin sisällä.
– Hieman samaa asiaa tekee tällä hetkellä esimerkiksi Pelicans omalla sarallaan vertailee Salakka.

Lopuksi lause, jolla voit testata Lahen osaamisesi:

” Mä menin linkulla Patarista Mytskyn kautta kartsalle. Veskulla,
Rautsikalla ja Aleksilla oli paljon porukkaa. Vaparilla ei ollu ketään,
mutta Kopin aulassa seisoskeli Pelsujen ja Kuhnureiden faneja. Sokkarin
edessä Aleksilla rypäsin ja piti lähtee Päksiin.”

Jos et ymmärtänyt sanaakaan, niin mene oikopäätä facebookin Lahti-ryhmään ja kato sanakirjasta.

-Petri Salomaa-

Liipolan Marttojen syntyminen oli vaikeaa. Ensimmäinen yritys ei onnistunut. Syksyllä 1978 saimme kokoon hallituksen siten että synnyttämässä oli pari launeelaista, kolme kerinkalliolaista ja loput meitä liipolalaisia. Vuoden kuluttua oli mukana jo 15 naista. Tämän enempää ei meitä ole ollut koko aikana. Muutamat jäivät pois lähivuosina niin että vuonna 1982 oli jäljellä vain 11 marttaa. Tämä määrä on ollut meillä lähes vakio. Vuosien kuluessa osa martoista on muuttanut paikkakuntaa. Seitsemän marttaa on siirtynyt tästä ajasta pois; Tuula Paavola, Tuulikki Renwall, Kaarina Aarnio, Orvokki Taipale, Aune Turunen.

Olemme saaneet kokoontua yli 30 vuotta Liipolan seurakuntakeskuksessa. Liipolan aluetyöryhmässä on ollut mukana viisi marttaa. Olemme avustaneet jumalanpalveluksissa, kirkkokahvituksissa tarvittaessa, lähetyslounaiden valmistamisessa lähes 20 vuotta ja olemme olleet Yhteisvastuu keräyksissä mukana. Myyjäiset pidimme Mäkilähtö kesään tapahtumissa ja Kauneimmat joululaulut tilaisuuksissa. Tuloista maksoimme ”kymmennykset” seurakunnalle / yhteisvastuu-lähetys. 30-vuotis juhlan tuotosta lahjoitimme osan Launeen ystävyysseuralle Hatsinaan.

Marttojen yhteistyötoimikunta perustettiin vuonna 1981 ja lopetettiin 2007 toimittuaan 26 vuotta. Toimikuntaan kuului yksi martta jokaisesta kahdestatoista lahtelaisesta marttayhdistyksestä. Liipola oli mukana järjestelyissä koko ajan. Järjestimme erilaisia yhteisiä tilaisuuksia Marttalassa kaikkien marttojen virkistykseksi. Tilaisuuksissa kävi hyvin paljon marttoja. Myös Helkalantori tapahtuma joka syksy on edellen yhdysmarttojen idea. 30 vuoden aikana on elämä kehittynyt eteenpäin monella tavalla mikä on vaikuttanut tietenkin myös marttojen toimintatapoihin.

Vuonna 1980 Kerinkallion ja Liipolan Martat viettivät yhdessä Agricolan päivää runsaalla ohjelmalla. Seuraavana vuonna partiolaiset olivat marttojen kanssa yhteisessä perhekirkossa minkä jälkeen pidimme joulumyyjäiset. Vuonna 1982 oli onnistunut invalidien ja vammaisten ilta ja 1983 saimme sotaveteraani Eero Suomalaisen valmistaman ja lahjoittaman kokousnuijan, josta olemme edelleen kiitollisia. Vuonna 1984 kaikki martat vietimme Puutarhajuhlaa Aaltosen Puutarhalla ja seuraavana vuonna teimme mielenkiintoisen retken Ähtärin eläinpuistoon. Pikkujoulua vietimme seurakunnan lasten kanssa. 1986 retkeilimme Orilammen lomakeskuksessa ja seuraavana vuonna oli kesäretki Suometar laivalla Heinolaan ja Pikku Jumpolla takaisin Lahteen. Kävimme myös Marttalassa perunaruoat kurssilla.

Vuonna 1988 Lahden Marttayhdistys täytti 75 vuotta. Kävimme onnittelemassa. 1989 yhdistyksemme täytti 10 vuotta. Vietimme pienimuotoisen Marttaillan. Saimme vieraaksemme piiriliitosta Raija Timosen. Samana vuonna vierailimme Liipolan kirjastossa aiheena ”Joulunaika”. Seuraavana vuonna järjestimme pienimuotoiset ekopidot.
Vuonna 1992 Itä-Hämeen Piiriliitto täytti 75 vuotta. Kaikki martat yhdessä juhlimme sitä. Samana vuonna olimme myös mukana järjestelyissä ”Suomen nainen” tapahtumassa Marianpäivänä Liipolassa. Teimme myös kesäretken Kenkäveroon. Juhlia riitti. Ahtialan Martat täyttivät 50 vuotta ja Lahden Marttayhdistys 80 vuotta. Onnittelimme molempia yhdistyksiä. 1994 olimme mukana Luomu-Lahdessa sekä Historiallisen museon joulumarkkinoilla.

Meillä oli myös leipomisilta inkeriläisten kanssa heidän kirkkopyhäänsä varten. Yhdistyksemme täytti 15 vuotta pienin juhlallisuuksin. Toiminnanjohtaja Tuulikki Rekunen jakoi kuudelle martalle I avaimet. Vuonna 1995 olimme piiriliiton kevättapahtumassa mukana Kansanopistolla ja askartelimme karkkipapereita lähetysjuhlien myyjäisiin. Seuraavana vuonna osallistuimme kiirastorstain messuun. Tänä vuonna olemme mukana myös pääsiäisvaelluksessa.

Retkeilimme myös Urajärven Kartanomuseoon. 1997 teimme retken Turkuun. Liipolan Lähiön Suurkokouksen muonitus ja Itä-Hämeen Marttapiiriliiton 80-vuotis juhlat Orimattilassa. Vuonna 1999 Marttaliitto täytti kunnioitettavat 100 vuotta. Niitä juhlittiin komeasti vastavalmistuneella Hartwall-areenalla Helsingissä. Juhlavuoden kunniaksi istutimme 3 kappaletta sireenejä myös Liipolaan. Muistimme myös Renkomäen Marttojen perustaja veteraanimarttaa Vilma Tupalaa hänen täyttäessään kunnioitettavat 90 vuotta. Jalkarannan Martat juhlivat 50-vuotis taivaltaan. Osallistuimme myös monikulttuuri tapahtumaan Liipolan koululla.

Vuonna 2000 Launeen Martat täytti 50 vuotta ja taas juhlittiin. Liipolan Asukastuvalla oli myös kansainvälinen kokkikerho. Viisi tomeraa marttaamme suoritti I avaimeN. Seuraavana vuonna Renkomäen Martoilla oli 50-vuotis juhlat. Vuonna 2003 teimme retken Latviaan. Vuonna 2005 risteilimme Ahvenanmaalle Lahden Sydänyhdistyksen kanssa. Teimme myös retken Viipuriin ja siellä Dikoniin. Veimme lastenkotiin runsaasti vaatteita, pesuaineita sekä erilaisia elintarvikkeita. Huomioimme että kaikki oli tarpeen. Vuonna 2006 kaksi marttaamme suoritti Hennalassa itsepuolustuskurssin.

Seuraavana vuonna kävimme Venäjän puolella. Sortavalasta laivalla hirmuisessa myrskyssä Valamon luostarisaarelle. Vuonna 2008 yhdistyksemme vietti 30 vuotisjuhlaa Liipolan seurakuntakeskuksessa. Aluksi oli jumalanpalvelus jossa saarnasi kirkkoherra Heikki Pelkonen. Mukana oli myös Lahti kuoro, sekin viimeistä kertaa. Seurustelimme ruokaillen muun ohjelman lomassa. Kiitämme lämpimästi teitä kaikkia mukana olleita.

30 vuotta ei ole kovin pitkä aika yhdistystoiminnassa, mutta sinäkin aikana ehtii tapahtua monenlaisia asioita. Nyt on kuitenkin valitettavasti sellainen aika meillä martoissamme että joudumme lopettamaan jäsenpulaan. Osa martoistamme on eläköitynyt mikä ei ole tosin harvinainen ilmiö tänä päivänä marttayhdistyksissä. Muutamat nuoremmat ovat niin kiireisiä työelämässä että emme saa enää hallitusta kokoon, niin tilanne on tämä.

Toivomme kuitenkin toisille Etelä-Lahden martoille siunausta ja iloista mieltä tuleville vuosille, sillä mottomme on koti, uskonto, isänmaa. Samalla toivotamme kaikki sydämellisesti tervetulleiksi sunnuntaina 15.4. klo 10 jumalanpalvelukseen Liipolan seurakuntakeskukseen sekä sen jälkeen lohikeitolle ja täytekakkukahville ja seurustelemaan.

Astrid Pellikka

Maanantaina 26.3.2012 Salinkallion koululla suuren suosion saaneessa Launeen omakotiyhdistyksen järjestämässä keskustelutilaisuudessa vahvistuivat yhdistyksen nettiadressissa esille nostamat asiat.

Tärkeintä on pohjaveden suojelu 
VT12 Lahden eteläistä kehätiesuunnitelmaa on vahvasti perusteltu juuri pohjaveden suojelun vuoksi, jotta haitallinen autoliikenne saataisiin pois Suomen merkittävimmältä pohjavesialueelta. Kehätien rakentaminen Launeelle toisi kuitenkin uuden ongelman Salpausselän pohjavesialueelle, koska se kulkisi n. 80 m matkalla betonikaukalossa jopa pohjavesipinnan alapuolella paikassa, josta pohjavedet virtaavat vedenottamoon, joka tunnetaan Launeen lähteenä. Se on suuri riskitekijä, sillä tiedossa ei ole suojaussysteemejä, jotka takaisivat, että tuholta vältyttäisiin onnettomuuden sattuessa. Riskiä lisää ko. alueen tulvaherkkyys.

Renkomäen linjaus noin 100 miljoonaa euroa halvempi
Toisin kuin ministeri Merja Kyllösen viestiä on mediassa tuotu julki, hän nimenomaan korosti tapaamisessa sitä, että tässä taloudellisessa tilanteessa kaikkia tulevia hankkeita on vielä tarkasteltava uudesta näkökulmasta ja varteenotettavat vaihtoehdot on käytävä läpi. Esimerkkinä hän mainitsi Rovaniemen alueella olleen tiehankkeen, jonka hinta-arvio oli alun perin 60-80 miljoonaa euroa. Kyseisen hankkeen hinta saatiin uudelleen suunnittelulla 25 miljoonaan euroon eli mahdollisuuksia on täälläkin, jos vain halua löytyy. Lisäksi tilaisuudessa nousi esille uusia tiesuunnittelun periaatteita, joiden pohjalta linjauksia tulisi vielä tarkastella.

Launeen ilmanlaatu jo nyt erittäin huono
Etelä-Suomen Sanomat uutisoi jo 26.10.2007 ”Launeen ilma sakeana hiukkasia. Ilmanlaatu Uudenmaankadun ja Pohjoisen Liipolankadun risteyksessä lähes huonointa koko maassa.” Edelleen jutussa mainitaan: ”Suurin saastuttaja Launeella on liikenne ja sen nostattama pöly.”
Valtatietasoinen ohitie tuo aina epäviihtyvyyttä ja turvattomuutta asukkaille. Melu, pöly ja muut liikenneperäiset saasteet leviävät laajalle ja ovat vaikeasti hallittavissa. Ne ovat monelle terveysriski, varsinkin lapsille, vanhuksille ja keuhkosairauksista kärsiville. Tämän takia ohitielinjauksen tarpeellisuutta Launeelle pitää arvioida uudelleen ja katsoa asiaa myös ilmastomuutoksen hillinnän tavoitteiden valossa, jossa lähtökohtana on, että kasvihuonepäästöjä on kaikin keinoin vähennettävä. Yksi keino tähän on autoliikenteen voimakas vähentäminen. Tutkimusten mukaan uusien autoväylien rakentaminen lisää aina kokonaisliikennettä ja päästöjä.

Vastustus ei ole poliittinen eikä sen takana ole päättäjiä
Launeen linjausta vastustava adressi ja keskustelutilaisuus ovat lähtöisin paikallisten asukkaiden ja Launeen omakotiyhdistyksen aloitteesta, ei joiltakin poliittisilta päättäjiltä, toisin kuin mm. Etelä-Suomen Sanomat on asian uutisoinut. Omakotiyhdistyksen ihmisiin ei toimituksesta olla oltu missään yhteydessä. Päättäjiä pyydettiin mukaan keskustelemaan aiheesta ja tuomaan omat näkemyksensä asiasta, jonka useat paikalle pyydetyt kiitettävästi tekivätkin.
Paikalla olleiden asukkaiden oikeustajun mukaista ei ollut se, että ”Renkomäki vastaan Laune” on tuotu aikoinaan useaan kertaan valtuustossa päätettäväksi ja vasta, kun Laune vei tiukan äänestyksen jälkeen voiton, ryhdyttiin toimenpiteisiin. Demokratiaan ja oikeaoppiseen hallintoon kuuluu asukkaiden kuuleminen ja tehtyjen mielipiteiden arvostaminen, eikä edellä kuvatulla tavalla mitätöiminen ja myöhemmin valittajien haukkuminen kehityksen jarruttajiksi tai jotain muuta vastaavaa.

Miten tästä eteenpäin?
Kysymykseen tuli useita vastauksia. Yhtä mieltä oltiin siitä, että ohitie tarvitaan, mutta sen siirtäminen asutuksen keskeltä asutuksen keskelle – pohjavesialueen toiselta reunalta toiselle, ei ole ratkaisu. Etelä-Lahden kaupallinen painopiste on jo nyt siirtynyt Renkomäkeen ja asutus on levinnyt ohitiestä tehtyjen selvitysten jälkeen etelämmäksi. On aika tarkastella tehtyjä suunnitelmia muuttuneista lähtökohdista ja etsiä yhteistyössä yksimielistä ratkaisua, kuten ministeri Kyllönen on kehottanut viisaasti tekemään, jotta edullisempi ja ekologisempi vaihtoehto saadaan lähitulevaisuudessa mahdollisimman pian toteutettua.

Launeen omakotiyhdistys ry:n puolesta
Helena Juutilainen