Kansainvälinen Naistenpäivä on jälleen ollut ja mennyt. Edelleen naisten palkkaeuro ja tietysti myös työeläke on noin 20 centiä pienempi verrattuna miesten yhteen euroon. Edelleen keskustellaan turuilla ja toreilla naisten johtajuudesta työelämässä ja kotiäitien arvostuksesta digiloikka-aikakaudella.
Tasa-arvon tavoittelusta naisten elämässä suhteessa miehiseen maailmaan lienee saanut pohjaidean näytelmäkirjailija Paula Salminen. Hänen käsikirjoittamansa näytelmä Alfanaaras sai Lahden kaupunginteatterissa ensi-iltansa muutama viikko sitten Hanna Rautiaisen ohjaamana. Tekstin dramaturgi on Pipsa Lonka. Tammikuussa kaupunginteatteri ilahdutti vuoden alussa teatterin ystäviä toisella kotimaisella, musiikkinäytelmällä Harmony Sisters, katkelmia kotkalaisen Valtosen sisarkolmikon elämästä ja laulujaurasta.
Alfanaaras on verrokkisana Alfaurokselle, joka on laumansa johtaja niin kauan kun nuorempi lauman jäsenistä johtajan syrjäyttää. Eero-näyttämön Nainen, Anna Pitkämäki, oli roolissa vertautunut tämän päivän nuoreen perheenäitiin. Tämä ristipainii työelämäkutsun, kodin ja tehonaisen painevaatimusten keskellä. Painetta tulee omasta persoonallisesta vaateesta selvitä kaikesta pedantisti, ympäristön epäilystä huolimatta. Pitää selviytyä niin työssä kuin vaimona ja monen lapsen äitinä. Pitkämäki on lähes koko ajan näyttämöllä ja työ pysyy hajoamatta, vaikka vaarana on ylinäytteleminen. Välillä hän on lähes epätoivoinen perheenäiti ja johtaja työelämässä.
Isäkin, pukumies, Jari-Pekka Rautiainen, saa osansa perhevapaan koti-isänä, joka turhautuu leikkipuistossa naisten ja lasten keskellä. Varsinaiseksi härdelliseksi kuvataan perheen aamukaaosta, kun molemmat vanhemmat lähtevät työhönsä. Isä siinä yrittää ohjelmoida vaimoa ja itseään puhelinmuistiolla. Rautiaisen rakentama rooli jää perheenisänä vähän vaisuksi, mutta hyvänä lapsistaan huolehtivana miehenä. Työtä ehkä hajotti monessa roolissa esiintyminen. Yleisö nauroi välillä vedet silmissä perheen aamuisia päiväkotiin lähtöhässäkkää, näyttämöllä tapahtuva oli monella katsojalle tuttua omasta elämästä.
Myös Paavo Kääriäinen, Teemu Palosaari, Mirja Räty ja Kirsti Wallasvaara olivat monena näyttämöllä. Saara Hyvärinen Jakkupukurouvana ja Haastattelija vei kolmessa muodossaan näytelmää eteenpäin. Lavastaja Annukka Pykäläisen komea Norsun pää näyttämön yllä ja Wallasvaaran tarunomainen hahmo kuvasi kaiketi matriarkkaalista heimojohtajuutta. Osa Afrikkaan siirtyvästä kirjailijan ajatusmaailmasta ei esityksessä avautunut minulle, mutta viisaat ihmiset ovat sanoneet, että hyvästä taide-elämyksestä pitää jäädä joku asia katsojaa ja kuulijaa askarruttamaan!
Valosuunnittelija Harri Peltonen, äänisuunnittelija Tatu Virtamo, projisoinneista vastaava Antti Rautava työryhmineen olivat tehneet puhenäytelmästä elävän. Tarinan kerrontaan elävöittivät taustalle projisoidut nykyisten ja edesmenneiden päättäjien kuvat sekä Norsu-naisen sadunomainen hahmon valaistus.
Marja-Liisa Niuranen