Laskeutuessaan Liipolankartanon taloyhtiön kellaritiloihin ei heti uskoisi olevansa matkalla taloyhtiön pikkujouluihin. Sellaisiin Omalähiö kuitenkin pääsi kuokkimaan. Toiminnantäytteiseen kellaritilaan astuessa ennakko-odotukset hälvenevät nopeasti. Juhlaväkeä on saapunut paikalle reilusti, tarjoilut notkuvat pitopöydässä ja joululaulujakin viritellään jo aluilleen.

Kenties tämä toimii esimerkkinä siitä, miten Liipolankartanolla suhtaudutaan yhteiseen tekemiseen ja yhteisöllisyyteen? Annetaan taloyhtiön puheenjohtajan Kari Venäläisen kertoa lisää:
– Meillä on täällä todellakin hyvä ja aktiivinen yhteisö. Olemme aina pyrkineet tarjoamaan kaikille asukkailla mahdollisimman hyvät oltavat, niin pikkulapsille, iäkkäämmille ihmisille kuin kaikille siltä väliltäkin.

Pikkujoulujen järjestämispaikkanakin toimiva kellaritila on aktiivisessa käytössä myös muutoin kuin vain juhlapaikkana. Tiloissa on toiminut nimittäin jo kolme vuosikymmentä Liipolankartanon kutomokerho kattavine käsityövälineistöineen. Sivuhuoneessa on sen sijaan hieman pienempi miesten käsityöpaja, jossa voi tehdä esimerkiksi puutöitä. Venäläisen mielestä hyviä tiloja on turha pitää tyhjillään.
– Mielestäni on hienoa, että tiloilla löytyy käyttöä vuosi toisensa jälkeen. Naisten ja miesten tilojen läheisyyskään ei ole aiheuttanut ongelmia, Venäläinen nauraa.

Venäläinen toivoisi tiloille vieläkin aktiivisempaa käyttöä.
– Varsinkin nuoret ovat hyvin tervetulleita mukaan harrastelemaan kanssamme.

Venäläisen mukaan taloyhtiöllä pyyhkii muuten hyvin, mutta into yhteisten toiminteiden toteuttamiseen on taloyhtiössä vuosien varrella hieman laantunut.
– Talkoohenki on hieman hyytynyt. Parikymmentä vuotta sitten meillä oli hyvä porukka aktiivisia viisikymppisiä, joista nyt on osa jo valitettavasti vaihtanut hiippakuntaa ja osa muuttanut täältä pois.

Kaksikymppinen kutomokerho

Tiloissa toimivan Liipolankartanon kutomokerho on kokoontunut aktiivisesti ja pitkään, tänä vuonna tasan kaksi vuosikymmentä. Käsityöläisharrastajat ovat valmistaneet tiloissa vuosien varrella esimerkiksi mattoja, verhoja, matkahuopia, poppanoita, ryijyjä ja pyyheliinoja.
– Vain mielikuvitus on rajana sille mitä täällä voi tehdä, kertoo kutomokerhon alkuperäisjäsen Ulla Heimola.

Alkuperäisjäseniä on Heimolan lisäksi mukana vielä reilusti. Yksi heistä on Marja-Leena Kopakkala, joka kertoo, että aluksi toimintaa vastustettiin talon vanhempien asukkaiden puolesta.
– Väitettiin, että kulutamme paljon sähköä, pölyä nousee ylös kerroksiin, ja että täältä kuuluu kolinaa. Täällä piti suorittaa jopa äänimittauksia.

Sitkeästi toimintaansa jatkanut kerho haluaa kiittää taloyhtiön suopeaa suhtautumista heidän harrastustaan kohtaan lahjoittamalla esimerkiksi maanantaina järjestettyihin pikkujouluihin arpajaisvoittoja ja leivonnaisia, joita riittikin koko pitopöydän katteiksi.
– Pääosin teemme täällä töitä omiin tarpeisiimme ja lahjoiksi. Emme myy täältä mihinkään mitään, vaikka joku sitäkin on epäillyt.

Käsityötaidot ovat kokeneet arvostuksen laskua lähivuosikymmeninä, vaikka näyttääkin siltä, että nyt nuoremmatkin ovat löytäneet takaisin käsitöiden pariin.
– On hienoa että meidänkin toimintaamme on tullut mukaan nuoria äitejä, joille mielellämme opetamme näitä kädentaitoja, toteaa puolestaan Kopakkala.

Naisten mukaan käsityöt vaativat hieman malttia, mutta jotain saa vastalahjaksikin.
– Käsityötoiminta antaa mukavaa seuraa, yhdessäoloa ja käsinkoskettavaa tekemistä.

Käsitöistä puhuttaessa nousee esiin myös kierrätysaate.
– Monissa töissä on käytetty kierrätysmateriaaleja. Taustalla ei ole mitään varsinaista aattetta, mutta onhan se syytä käyttää kaikkia materiaaleja mitä pystytään ja mitä käsiimme saamme. Olemme käyttäneet esimerkiksi videonauhaa ja kahvipusseja, josta on tehty kasseja.

1983 perustetulle Liipolankartanon omalle kutomokerholle ei näy loppua.
– Aiomme jatkaa toimintaa niin kauan kuin vaan jalka nousee, kertoo Heimola.

Mikko Blomberg

.