20 vuotta sitten käyty Jugoslavian hajoamissota tuntuu tänä päivänä kuin pahalta unelta. Kroatia liitelee nyt korkealla matkailutrendien huipulla ja maa vetää turisteja puoleensa kuin hunaja mehiläisiä. Eikä ihme, sillä maalla on yli 6000 km kaunista Adrianmeren rantaviivaa ja paljon mielenkiintoista katsottavaa. Pakkohan se oli lähteä katsomaan paikan päälle, mistä oikein on kyse.
Lentomme laskeutui Dubrovnikin kentälle, josta varsinaiseen kaupunkiin oli matkaa noin 20 km. Jo matka bussilla kaupunkiin toi eteemme todella upeita maisemia tien kierrellessä korkealla pitkin vuorenrinteitä, turkoosin meren kimallellessa muutama sata metriä alapuolellamme. Tiet Kroatiassa ovat todella kiemuraisia ja onkin syytä varata paljon aikaa siirtymisiin. Kaikki joukkoliikenne on käytännössä bussiliikennettä, sillä junia ei Kroatiassa käytetä nimeksikään, koska maa on niin kumpuileva.
Päästyämme Dubrovnikiin, vaihdoimme bussia ja lähdimme köröttelemään kohti Splitin kaupunkia. Matkaa oli noin 200 km, mutta matka kesti silti yli neljä tuntia. Toisaalta olipahan ainakin aikaa seurata bussin ikkunoista komeita maisemia ja kauhistella bussinkuljettajan hurjia ohituksia kapealla serpentiinitiellä.
Splitissä vietimme pari päivää tutustuen mm. kaupungin suurimpaan nähtävyyteen eli Rooman keisarin Diocletianuksen palatsiin. Palatsin keskelle rakennettu kellotorni aiheutti perheemme keskuudessa pelonsekoista kunnioitusta, sillä kiipeäminen huipulle oli melkoinen extreme-kokemus. Kaikenlaiset turvakaaret ym. kun loistivat poissaolollaan ja portaikko toi elävästi mieleen Hitchcockin elokuvan Vertigo.
Seuraavana päivänä kävimme läheisellä Bracin saarella, jonne meidät vei autolautta matkan kestäessä noin kaksi tuntia. Kiva oli nähdä Split myös meren puolelta. Splitissä koimme myös 10 päivää kestäneen matkamme ainoan sateen, kun kavuttuamme kaupungin näköalapaikalle alkoi lämmin sade, joka kesti ehkä noin tunnin.
Seuraavana aamuna oli vuorossa bussimatka Splitistä aina Montenegroon asti, tarkemmin Kotorin kaupunkiin. Matkaa oli noin 300 km, mutta matkassa meni vaatimattomasti noin 7,5 tuntia, joten Kotoriin saavuimme vasta pimeän tullen.
Aamulla olikin positiivinen yllätys, kun näimme paikan ensi kertaa päivänvalossa. Kotor on kerrassaan miellyttävä pikkukaupunki, jonka vanha kaupunki on säilynyt hyvin, eikä turistejakaan liikaa ollut. Kotorin ympäristö muistuttaa suuresti Norjan vuonomaisemaa, joka tulee hyvin esille, kun kiipeää vuorella olevan linnoituksen huipulle. Jyrkkää nousua on noin 1,5 km ja se on taitettava jaloin, sillä hissiä ei ole. Näkymät huipulta kyllä saivat meidät unohtamaan sen kaiken hien, jonka valutimme vuoren rinteeseen kavutessamme ylös. Kerrassaan upea paikka ja ehdottomasti yksi matkamme kohokohtia!
Kotorista Dubrovnikiin ei ollut kuin yksi bussivuoro/päivä ja sekin lähti kovin aikaisin iltapäivällä. Koska halusimme olla Kotorissa hieman pitempään, vuokrasimme taksin, joka vei meidät 80 eurolla illaksi Dubrovnikiin. Matka meni mukavasti, sillä taksikuski oli kovin ystävällinen ja puhelias ja kertoi meille yhtä sun toista mm. Balkanin historiasta, sodasta, EU:sta, jalkapallosta, palkoista, musiikista jne.
Dubrovnikia ei turhaan kutsuta Adrianmeren helmeksi. Vanha kaupunki massiivisine muureineen on vaikuttava näky. Vanha kaupunki oli nähtävästi myös muidenkin turistien ykköskohde, koska melkoinen vilske kävi kapeilla kaduilla vuorokaudenajasta riippumatta.
Kaupungista saa parhaan kuvan kiipeämällä ylös kaupunginmuurille. Koko muurin kiertäminen vie noin 1,5 tuntia, mutta kannattaa kiertää koko muuri, sillä maisemat ovat upeat. Jos haluaa tutkailla kaupunkia vieläkin korkeammalta, kannattaa huristaa köysiradalla kaupungin takana kohoavalle mäenhuipulle, josta avautuu uskomattomat näkymät.Helpoiten kaupungissa liikkuu bussilla, jossa kertamaksu oli 12 kunaa (1,60 €). Bussikortteja sai ostettua kioskeista. Näin kiivaimpana loma-aikana bussien kapasiteetti tuntui olevan lujilla, ainakin ne olivat miltei aina täpötäysiä.
Koska päivälämpötila huiteli + 35 asteen tietämillä, oli liki pakko tutustua myös kaupungin rantaelämään. Liki kaikki Kroatian rannat ovat pientä sepelikiveä, eikä hiekkarantoja helpolla löydä. Vesi sen sijaan on upean turkoosinvärinen ja kirkas. Niinpä monet harrastavat rannoilla snorklausta, sillä katseltavaa löytyy myös pinnan alta.
Dubrovnik on oikeastaan aika pieni kaupunki, asukkaitakin on vain noin 50 000 eli kaupungin nähtävyydet on aika nopeasti katsastettu. Niinpä teimme vielä päiväreissun Bosnia-Hertsegovinan puolelle. Matkasimme Mostariin minibussilla matkan hinnan ollessa noin 50 euroa/pää. Bosnia-Hertsegovina on kokenut kovia niin sodassa kuin sodan jälkeenkin, sillä puolet sen 4 miljoonaisesta väestöstä on muuttanut maasta töiden perässä. Sodan jäljet olivat vielä selvästi nähtävissä, sillä paljon näkyi autioituneita rakennuksia ja lukuisia luodinreikiä kerrostalojen seinissä.
Mostar on kuuluisa sillastaan. Silta yhdisti symbolisesti kaupungin kolme uskontoa (muslimit, ortodoksit ja roomalaiskatoliset), vaikka leimallisesti Mostar onkin muslimivoittoinen minareetteineen ja moskeijoineen. Sodan aikana silta kuitenkin tuhottiin ja se oli kova isku kaupunkilaisille. Sodan jälkeen sillan kivet nostettiin yksitellen joesta ja silta rakennettiin uudelleen ja nyt voivat taas uskallikot hyppiä sillalta jokeen liki 30 metrin korkeudesta. Mostarissa oli muuten tavattoman kuuma. Varjossakin lämpötila kohosi yli +40 asteen, joten oli siinä suomipojalla hiki…
Paluumatkalla kävimme vielä Medugorjessa, joka on kuuluisa pyhiinvaeltajien paikka, sillä 30 vuotta sitten kylän lapset olivat nähneet Neitsyt Maria-ilmestyksen. 30 miljoonaa kävijää myöhemmin paikka oli tuotteistettu aika hyvin, sillä kaupoista sai ostettua kaikenlaista Neitsyt Maria-krääsää.
Yhteenvetona voi todeta, että Kroatia on ehdottomasti käymisen arvoinen maa. Ihmiset ovat erittäin ystävällisiä ja osaavat puhua hyvin englantia. Hintataso ei ole vielä liian korkea ja majoitukset ovat hyväkuntoisia ja siistejä. Lisäksi Kroatiasta on helppo tehdä päiväretkiä naapurivaltioihin. Ainoa pieni miinus tuli ruoasta, joka ei suuria makuelämyksiä suonut tai sitten emme vain löytäneet oikeita ravintoloita. Parasta antia matkalla olivat upeat vanhat kaupunkikeskustat sekä tietenkin turkoosi meri yhdistettynä jylhiin vuorimaisemiin.
teksti: Petri Salomaa
Kuvat: Päivi & Petri Salomaa