Isänmaallinen mies pureutuu dopingiin huumorin kautta

Martti Suosalo, Janne Reinikainen ja Hannu-Pekka Bjökrman loistavat osaamisellaan Isänmaallinen mies-elokuvassa

Eletään 1980-lukua. Toivo (Martti Suosalo) jää työttömäksi. Pirkko-vaimo (Pirjo Lonka) kannustaa miestään tekemään jotain hyödyllistä, joten Toivo menee luovuttamaan verta. Sairaanhoitaja hämmästelee Toivon suonissa virtaavaa, poikkeuksellisen tymäkkää tavaraa.

Suomen hiihtomaajoukkueessa ymmärretään hyvän päälle. Niinpä Suomen hiihtomaajoukkueen päävalmentaja Ilmo (Janne Reinikainen) esittää Toivolle kysymyksen: ”Toivo, oletko sinä isänmaallinen mies?” Ja sitähän Toivo on; isänmaallinen mies.

Eipä aikaakaan, kun Toivo värvätään joukkueen huoltoryhmän salaiseksi aseeksi. Toivosta tulee hiihtäjistä lahjakkaimman, Ainon (Pamela Tola), hyvin läheinen työtoveri. Arkipäiväisessä avioliitossaan kieriskelevä Toivo ihastuu Ainoon ja verisitein ja veriletkuin heidät yhteen liitetäänkin.

Siinä lyhykäisyydessään joulukuun alussa elokuvateattereihin tulleen uuden suomalaisen elokuvan ”Isänmaallinen mies” alkuasetelmat. Arto Halosen ohjaama on elokuva 80-luvun doping-kulttuurista suomalaisessa hiihtourheilussa. Elokuva on fiktionaalinen jatkumo viime vuonna ilmestyneelle Halosen dokumentille ”Sinivalkoinen valhe”, joka paljasti maailmanlaajuisen dopingin käytön hiihdossa 70- luvulta aina näihin päiviin asti.

Halonen on kertonut dokumenttia tehdessään törmänneensä uskomattomiin ja ratkiriemukkaisiin tarinoihin. Hän ei kuitenkaan voinut sisällyttää niitä ”Sinivalkoinen valhe”- dokumenttiinsa. Niinpä Haloselle heräsi ajatus tehdä aiheesta myös komediallisempi fiktiotarina.

Elokuva haluaa tuoda esiin dopingin käyttäjien näkökulman. Tarkoitus on ymmärtää myös dopingin käyttäjiä. Voittajia rakastavat kaikki, luusereita ei kukaan, joten voiton eteen ollaan valmiita tekemään kaikki mahdollinen. Jos käry käy, olet yksin syntipukki, samalla kun samoja kepulikonsteja käyttävät juhlivat kaikkien rakastamina voittajina. Voittoja janoava kansa hyväksyy hiljaisesti dopingin, mutta kiinni ei saa jäädä. Raadollista ja kaksinaamaista, eikö totta?

Isänmaallinen mies vie meidät hirtehishuumoria pursuavalle matkalle 80-luvun huippuhiihdon pariin, jota värittivät dopingin lisäksi myös hiihtojohtajien kännitoilailut sekä tietynlainen ”amatöörien puuhastelu” henki.

Elokuvasta ei tekijöiden mukaan ole tarkoitus tunnistaa todellisia Suomen huippu-urheilijoita tai toimihenkilöitä. Toisaalta mielleyhtymiä muutamiin henkilöihin on vaikea välttää. Eloveena-tyttö Aino on kuin Marjo Matikainen, päävalmentaja Ilmo on ilmetty Immo Kuutsa jne.

Elokuvan näyttelijäkaarti on kovaa luokkaa ja se näkyy myös lopputuloksessa. Hienoja näyttelijäsuorituksia kautta linjan. Hauska yksityiskohta näyttelijäkaartissa on taksikuskia esittävä Ben Johnsson, itsekin dopingista kärähtänyt ex-pikajuoksija.

Elokuva ei ole mikään kuoliaaksinaurattaja, mutta hetkensä sillä kuitenkin on. ”Hissukseen etenevä viihdyttävä suomalainen veijaritarina” voisi kuvata elokuvan tyylilajia ehkä parhaiten ja hyvä niin. Ehkä Suomen kansa ei ole vielä valmis ihan kreisikomediakäsittelyyn asian tiimoilta. Haavat ovat vielä liian avoimet, vatvotaanhan doping-jupakkaa vieläkin oikeudessa.

Petri Salomaa

 

AJANKOHTAISTA -arkisto

helmikuu 2025

tammikuu 2025

joulukuu 2024

marraskuu 2024

lokakuu 2024

syyskuu 2024

elokuu 2024

kesäkuu 2024

toukokuu 2024

huhtikuu 2024

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011