Petri Saraste kertoo isänsä Kauko Sarasteen olleen aikalaisten mielestä uudistusmielinen opettaja, jolla oli myös modernit opetusmenetelmät. (kuva: Jinlan Liu)

---

Launeen yhteislyseon ja Salinkallion lukion äidinkielen lehtori Kauko Saraste joutui Karjalan kannaksen suurhyökkäyksen aikana neuvostoliittolaisten sotavangiksi. Nuoren miehen joukko-osasto piileskeli kaksi viikkoa metsässä ennen kuin se jäi kiinni. Isästään kirjan kirjoittanut Petri Sarasteen mukaan isän mielestä sotilaan kuuluu kuolla, eikä antautua.
– Hänelle sotavangiksi joutuminen oli häpeällistä. Uskon, että siksi hän ei siitä kertonut kenelläkään elämänsä aikana. Yksikään opettajakollega Launeen yhteislyseossa tai Salinkalliolla ei ollut tietoinen tästä elämänvaiheesta jatkosodan aikana.

Suojeluskuntataustainen Saraste joutui jatkosotaan jo 18-vuotiaana ja oli sodan aikana vankina kahdella eri leirillä Neuvostoliiton puolella.
– Isä totesi tästä ajanjaksosta sarkastisesti, että varsinkin Tserepovetsin vankileiri Inkerinmaalla oli hänelle kansainvälistymisen korkeakoulu, koska siellä oli sotavankeja useista Euroopan valtioista.

Jatkosodan jälkeen suomalaiset sotavangit vietiin Hankoon karanteenileirille.
– Siellä isäni virui huonokuntoisena miehenä, jonka paino oli pudonnut pahimmillaan alle 40 kilon. Isäni kuulusteluista ei ole jäänyt mitään todisteita jälkipolville.

Vetäytyvä persoona

– Hangossa sotilasviranomaiset yrittivät saada mahdollisimman paljon tietoa irti sotavangeista. Mitä korkeampi sotavanki oli sotilasarvoltaan, sitä tiukemmat kuulustelut olivat.

Suomalaiset sotilasviranomaiset halusivat tietää, olivatko sotavangit värväytyneet neuvostoliittolaisten agenteiksi vai miksi he olivat joutuneet vangeiksi?
– En löytänyt isästäni kuulustelupöytäkirjoja. Hän oli ollut pitkään aliravittu ja kärsi monista muista sairauksista. Sen vuoksi hän ei ollut kykenevä kuulusteltavaksi.

Useat muut saman komppanian jäsenet kuulusteltiin moneen kertaan Hangossa.
– Kansallisarkistosta yritin saada tietoja Hangon vankeusajasta, mutta sieltä ei löytynyt mitään vihjeitä. Sain viimeisen kantakortin pari päivää ennen joulua.

Toimittaja Saraste uskoo, että sotavankeus jätti hänen isäänsä jonkin verran henkisiä vaurioita.
– Isäni oli jollain tavalla omiin oloihinsa vetäytyvä persoona sodan jälkeen. Minulle hän kertoi saunanlauteilla jotain asioita sodasta, mutta sotavankeudesta hän ei hiiskunut sanaakaan.

Hurjaa tekstiä

– Ne 25 liuskaa tekstiä isän sotavankeudesta järkyttivät meitä jokaista veljestä, kun äiti jakoi ne meille isän kuoleman jälkeen. Se oli hurjaa tekstiä.

Saraste ihmetteli, miksi isä halusi vaieta tämän asian kanssa hautaan saakka?
– Sotavankeja oli pyydetty tietenkin vaikenemaan asioista, mutta luulen, että suojeluskuntalaistaustaiselle isälleni se oli suuri häpeä.

Hollolaan muuttaneet isä ja poika Saraste kävelivät yhdessä Helsingintieltä Salinkallion koululle.
– Lukioikäisenä opin tuntemaan isääni jo paremmin. Silloin keskustelimme paljon elämän erilaisista asioista.
Toimittaja Saraste myöntää, että idea kirjasta hautautui muiden kiireiden alle aikaisemmin, mutta vuosi sitten hän päätti kirjoittaa sen.
– Otin yhteyttä serkkuihini ja sain heiltä kirjeitä, päiväkirjoja ja valokuvia. Kun tämä materiaali löytyi, niin päätin tarttua hetkeen ja kirjoittaa kirjan isäni sotavankeudesta.

Lanu ja Saraste olivat ystäviä

– Isä oli monipuolinen kulttuuri-ihminen. Hän luki paljon kirjoja ja oli kiinnostunut myös laaja-alaisesti musiikista. Hän kirjoitti myös itse runoja.

Saraste opiskeli myös kuvataideakatemiassa Helsingissä.
– Opettajataustaiset vanhemmat ilmoittivat kuitenkin pojalle, että heillä ei ole varaa maksaa poikansa taideopintoja. Sen jälkeen hän aloitti suomen kielen opinnot yliopistossa.

Launeen yhteislyseossa Saraste ystävystyi kuvataiteilija Olavi Lanun kanssa.
– Lanu kannusti isää maalaamaan maisemia ja muotokuvia. Muistan, että hän vieraili kodissamme useamman kerran.

Musiikki oli myös taidemuoto, josta Saraste oli kiinnostunut.
– Isä ei osannut soittaa mitään, mutta hän oli kova laulumies. Siihen aikaan ei ollut kuitenkaan soveliasta harrastaa musiikkia lestadiolaispiireissä.

Kielioppia ei tankattu enää lukiossa

Useiden aikalaisten kertomuksissa Kauko Saraste on ollut uudistusmielinen opettaja, jolla oli myös modernit opetusmenetelmät.
– Isä oli myös minun äidinkielen opettajani. Kielioppi oli tankattu hänen mukaansa jo keskikoulussa, toimittaja Petri Saraste kertoo.

Helsingin Sanomat, Kanava, Parnasso ja Suomen kuvalehti tulivat Sarasteen oppilaille tutuiksi, koska hän leikkasi näistä lehdistä materiaalia oppitunneille.
– Lehtijuttujen avulla opettelimme tekstin tiivistämistä. Ohjeiden mukaisesti kirjoitimme näistä jutuista keskeisimmät asiat ylös.

Saraste houkutteli myös oppilaitaan lukemaan paljon.
– Ne, jotka halusivat sivistää itseään, rakastivat isän opetustyötä. Osa taas oli toista mieltä.

Osa opettajakollegoista Salinkalliolla oli sitä mieltä, että äidinkielen lehtori Kauko Saraste olisi ollut paras vaihtoehto uudeksi rehtoriksi Ilmari Vartiaisen jälkeen.
– Isä kieltäytyi tästä mahdollisuudesta.

Petri Görman