Nuoriso-ohjaaja Jari Karjalaiselle pelikasvatus on nuorisotyön peruspilareita. – Meidän tehtävämme on seurata nuorten arkea ja kysyä, mitä kuuluu ja olla aidosti kiinnostuneita siitä, mitä he tekevät?

Lahden kaupungin nuoriso-ohjaaja Jari Karjalainen työskentelee Mariankadun Pelitila Xperience. Se on paikka, johon nuoret kokoontuvat pelaamaan, viettämään aikaa ja juttelemaan turvallisten aikuisten kanssa. Hän muistuttaa heti alkuun, että peliriippuvuus näkyy nuorisotyössä äärimmäisen harvoin. Ongelma ei synny yhdestä pelistä tai pitkästä sessiosta, vaan siitä, jos pelaaminen alkaa viedä kohtuuttomasti aikaa tai rahaa.
– Jos lapsi tai nuori viettää liikaa aikaa pelimaailmassa, niin se näkyy ensin yleensä kotona. Balanssi arjen ja pelaamisen välillä kärsii, koulu väsyttää, unirytmi venyy, eikä muulle tekemiselle jää tilaa.

Rahankäyttö on yksi selkeimmistä hälytysmerkeistä erityisesti silloin, kun nuori saavuttaa täysi-ikäisyyden.
– Jos rahan arvoa ei vielä tunne, niin mikromaksuihin ja lisämateriaaleihin voi kulua hurjia summia. Silti mikromaksut eivät automaattisesti tarkoita ongelmapelaamista. Ne ovat osa monien pelien bisneslogiikkaa, myös alakoululaisten suosimissa peleissä.

Nuorisotilassa pelaamisen rinnalle tuodaan sosiaalinen näkökulma.
– Pelaaminen voi olla todella hyvä sosiaalinen kokemus.

Kun pelataan tiimeissä ja samassa maailmassa, syntyy yhteisöllisyyttä, kavereita ja arjen iloja.
– Samalla keskustelemme nuorten kanssa siitä, miten paljon pelaavat ja kuinka paljon he käyttävät rahaa.

Varhainen puuttuminen on tärkeintä

Nuorten kohtaamisessa nuorisotyöntekijän tärkein työkalu on luonteva vuorovaikutus.
– Jos näemme väsymystä, vetäytymistä tai kuulemme jatkuvasta rahankäytöstä, niin puutumme heti, mutta keskustellen, ei tuomiten.

Keskustelu voi syntyä joskus myös ohimennen.
– Kysytään, miten menee? Onko rankka päivä takana?

Jos pelaaminen alkaa vaikuttaa koulunkäyntiin, mielialaan tai perhesuhteisiin, niin nuorisotyö arvioi tilanteen yhdessä nuoren ja vanhempien kanssa.
– Tarvittaessa käytössä on myös lastensuojeluilmoitus, mutta sitä käytetään vasta, kun taustalla on vakavampia ongelmia. Se voi olla yksinäisyyttä, mielenterveyden haasteita tai arjen laiminlyöntejä.

Karjalaisen mukaan pelaaminen voi toimia myös pakopaikkana.
– Nuori voi irtautua hetkeksi arjen paineista. Se sinänsä ei ole väärin, mutta jos pelaaminen alkaa korvata nukkumisen, syömisen tai ulkoilun, niin herää huoli, joka on otettava vakavasti.

Nuorilla on erilaiset valmiudet kuunnella ohjeita.
– Merkitystä on sillä, että tunnemmeko nuoren. Jos tuttu työntekijä sanoo jotain, niin hänen sanansa painavat enemmän. Silti suurin osa nuorista suhtautuu keskusteluihin rakentavasti, jopa silloin, kun esiin nousee vaikeita asioita.

Turvallinen pelitila ehkäisee yksinäisyyttä ja opettaa verkkotaitoja

Mariankadun nuorisotila ei ole vain paikka pelata, vaan se on myös sosiaalinen yhteisö. Karjalaisen mukaan yksi nuorisotyön ydintehtävistä on yksinäisyyden ehkäisy.
– Järjestämme nuorille turvallisen tilan, jossa on samanhenkistä peliporukkaa. Pyrimme siihen, että täällä kukaan ei jää yksin.

Pelitoiminta tarjoaa nuorille mahdollisuuden myös identiteetin rakentamiseen. Osa nuorista omaksuu roolin pelaajana ja osa harrastaa kilpapelaamista.
– Osa taas sanoo, ettei ole pelaaja, vaikka pelaa silloin tällöin.

Pelaaminen on osa nuoren sosiaalista elämää ja identiteettiä, eikä se ole mustavalkoinen asia.
– Se voi olla turvallinen lisä arkeen ja jopa ehkäistä syrjäytymistä.

Nuorille opetetaan samalla verkkotaitoja. Miten käyttäydytään netissä? Miten puhua toisille ja mitä verkon lieveilmiöihin kuuluu?
– Nuoruus on aikaa, jolloin näitä taitoja vasta harjoitellaan. Meillä on mahdollisuus puuttua lieveilmiöihin varhain ja turvallisen aikuisen läsnäololla.

Petri Görman

Markku Koski toteaa, että maailmalla tapahtuu paljon ikäviä asioita.
– Toimittajana minua kiinnostaa kaikki asiat ja erityisesti niiden taustat. Mikään ei ole itsestään selvää. Uteliaisuus ei katoa. Se pitää miehen aina virkeänä.

Lahtelainen toimittaja, elokuvatutkija ja monialainen kulttuurivaikuttaja Markku Koski täytti 80 vuotta. Usean vuosikymmenen mittainen työ taiteen ja kulttuurin parissa on jättänyt pysyvän jäljen paitsi lukijoihin ja kuulijoihin myös mieheen itseensä.
– Vaivihkaa minusta tuli kulttuuritoimittaja. Harrastuksesta tuli sattumalta myös ammatti.

Kosken pitkä suhde taiteeseen alkoi elokuvasta ja siitä on pidetty kiinni lapsuuden ensi hetkistä lähtien.
– En ollut vielä edes kouluikäinen, kun isä vei minut Häme-elokuvateatteriin katsomaan Chaplinia Aleksanterinkadulle. En muista elokuvan nimeä, mutta se oli varhainen klassikko. Chaplinin kautta löysin elokuvat elämänmittaiselle matkalleni. Yhä vielä muistan vanhan Rauhankadun kirjaston narisevat kierreportaat elokuvakirjojen nurkkaukseen.

Jos elokuva on ollut Kosken elämän ensimmäinen kieli, niin musiikki on kulkenut rinnalla lähes yhtä pitkään. Koski tunnetaan yhtenä Suomen varhaisimmista Bob Dylan -diggareista.
– Minä olen kuunnellut Dylania yli 60 vuotta. Olen varmasti ollut ensimmäisiä faneja näillä leveyspiireillä.

Lokakuussa Koski oli kuuntelemassa Dylania Veikkaus-areenalla.
– Musiikki oli yhä kaunista, kuten aina ja mies oli vedossa. Hehtaariareenat eivät ole musiikkia varten. Konsertin soundit olivat laaduttomat.

Muusikko Otto Berger sanoi aikanaan, että Dylan fraseeraa niin hyvin.
– Siihen on helppo yhtyä. Hän tulkitsee hienoja ja persoonallisia lauluja.

Elokuvan kertomisen taito ratkaisee

Elokuva on kuitenkin ollut Kosken elämän merkittävin asia. Tampereen yliopistossa tiedotusoppia opiskellut Koski väitteli tohtoriksi 15 vuotta sitten.
– Se päätös syntyi vähän yllättäen. Professori Mikko Lehtonen ehdotti, että miksi et kirjoittaisi väitöskirjaa. Olin ehkä hieman yllytyshullu ja tartuin siksi siihen ideaan.

Kulttuurielokuvien seuraaminen jatkuu Kosken kohdalla myös eläkkeellä. Suomalaisia elokuvia tehdään nyt paljon, kuin vanhan Suomi-filmin aikaan.
– Aika harvoin enää innostun kotimaisista elokuvista, mutta onneksi helmiä myös löytyy. Tämän vuoden alussa 100 litraa sahtia iski tajuntaani. Se on ajaton ja hieno kuvaus suomalaisuudesta.

Suomalaisista ohjaajista Kosken mielestä kaksi on ylitse muiden eli Nyrki Tapiovaara ja Risto Jarva.
– Jarvan Työmiehen päiväkirja on edelleen suosikkejani.

Tutkija Koski toteaa, että elokuvassa ratkaisee se, miten tarina on kerrottu ja kuinka se tuodaan silmien eteen.
– Aihe ei ole minulle tärkein, vaan se, mitä sen ympärille on rakennettu.

Kulttuurielämä muuttuu – uteliaisuus ei

Koski on kirjoittanut vuosikymmeniä myös Filmihulluun ja kirjoittaminen pitää mielen vireessä yhä edelleen.
– Taide antaa minulle energiaa. Olen kiinnostunut monista asioista ja ne kaikki ovat kantaneet koko elämän ajan minua.

Kulttuuripersoona Koski on elänyt kulttuurin muutoksen läheltä.
– Silloin 1960-luvulla tehtiin taidetta rohkeammin. Se ei ollut niin ammatillista, vaan taiteilijat innostuivat ja uskalsivat heittäytyä. Ylioppilasteatterin jutut olivat tärkeimpiä asioita.

Omassa elämässään Koski arvostaa arjen humoristista keveyttä. Lauantain juhlissa hän päätti puheensa Jouko Tallinmäen sanat mielessään.
– Minäkin haluaisin olla köyhä kalastaja Kanadasta.

Elokuvatutkijan kuvitteellinen elämäkertaelokuva sisältäisi komedian ja tragedian piirteitä.
– Siinä pitäisi maalata draaman koko kaari isolla pensselillä.

Bob Dylanin Every Grain of Sand soi uudelle vuosikymmenelle siirtyneen miehen päässä korvakärpäsenä.
– Tähän sävelmään päättyi myös Veikkaus-areenan konsertti. Haluan edelleen ymmärtää maailmaa yksi hiekanjyvä kerrallaan.

Petri Görman

Launeen perhepuiston Sorsalampi herätettiin uuteen eloon talvella 2017–2018, kun kaupunki ruoppasi ja kunnosti sen perusteellisesti. Pohjasedimenttejä poistettiin, ranta-alueita siistittiin ja toiveena oli, että lampi olisi entistä viihtyisämpi osa vilkasta puistoaluetta. Heti kunnostuksen jälkeen Lahden kaupunki päätti että lampeen istutetaan karppeja. Sorsalammessa ei ollut aiemmin kalakantaa.
– Kyseessä oli muutamien yksilön harkittu istutus, jonka tavoitteena oli tarjota alueella kulkeville lapsille ja nuorille mahdollisuuden nähdä kaloja matalassa ja helposti seurattavassa lammessa, Lahden kaupungin vesiensuojelupäällikkö Ismo Malin kertoo.

Karppi valikoitui lajiksi, koska se tunnetaan sitkeydestään.
– Se pärjää vedessä, joka ei aina täytä korkeimpia laatuvaatimuksia, ja kasvaa parhaimmillaan jopa yli kymmenkiloksi. Kymijärveen, Merrasjärveen ja Sylvöjärveen istutetut karpit ovat aika ajoin päätyneet kalastajien saaliiksi, joten laji ei ollut seudulle vieras.

Launeella tilanne kääntyi kuitenkin toisenlaiseksi.
– Meillä ei ole havaintoja karppien esiintymisestä, eikä niitä ole lammella nähty. Ajattelimme, että kaloja voisi seurata rannalta, mutta idea ei ole toteutunut siinä merkityksessä kuin toivoimme.

Syvyydeltään sopiva lampi

– Lampi on syvyydeltään ja rakenteeltaan karpille sopiva ja kunnostuksen myötä vesikasvillisuutta on jopa vähemmän kuin aiemmin.

Malinin mukaan kovimmatkaan talvet eivät jäädytä lampea pohjaan saakka, joten karpin pitäisi selviytyä siellä ympäri vuoden.
– Koekalastuksia ei kuitenkaan ole tehty. Jossain vaiheessa oli suunnitelmissa kokeilla katiskoilla, onko karppeja enää jäljellä. Suunnitelma on edelleen pöydällä, Malin toteaa.

Kokeilu ei ollut kaupungille kallis, ja se tehtiin ennen kaikkea hyvän mielen hankkeena.
– Tavoitteena oli luoda pieni, helposti tavoitettava luontoelämys perhepuiston käyttäjille. Halusimme, että lammella voisi tarkastella myös karppien elämää sorsien lisäksi.

Kunnostuksen jälkeen lampeen on tyhjennetty esimerkiksi käytetty vaahtosammutin, ja karppien mahdollinen läsnäolo antaisi viitteitä siitä, miten yksittäiset haitta-aineet vaikuttavat suljettujen vesialtaiden ekologiaan.
– Uusia kalalajeja Launeen sorsalampeen ei kuitenkaan ole suunnitteilla. Tämä oli ennen kaikkea ele kaupunkilaisille. Se ei tuonut vedenlaadulle hyötyä eikä haittaa, mutta halusimme kokeilla jotain, Malin sanoo.

Karpit ovat siis joko jossain lammen syvänteissä tai kadonneet yhtä huomaamattomasti kuin ilmestyivätkin.
– Kaupunkilaisille jää arvoitus, joka sopii omalla tavallaan Launeen puiston monenlaiseen luonteeseen. Keskelle vilkasta puistoa mahtuu aina pieni pala selittämätöntä.

Petri Görman

Torstaina juhlittiin Saksalassa todellista tehopakkausta, kun ikinuori Martta Korhonen täytti 100 vuotta. Ikä ei Marttaa hidasta, ei keittiössä, ei kuntosalilla eikä digimaailmassa. Karjalanpiirakat syntyvät yhä edelleen rutiinilla läheisille ja arjen asiat hän hoitaa tabletillaan yhtä sujuvasti kuin moni nuorempi.
– Se on sellainen viihdekeskus myös meille senioreille. Jokainen oppii sitä käyttämään, jos vain haluaa.

Mobilepaykin on kuulemma hallussa.
– Vävy sanoi, että osta se tabletti. Olen kovasti tyytyväinen, että olen opetellut käyttämään sitä. Pitää uskaltaa käyttää ja olla rohkea.

Martan tarina alkaa Kirvusta, Karjalan kannakselta. Lapsuus maaseudulla jäi mieleen lämpimänä ja yhteisöllisenä. Lapset auttoivat maataloustöissä ja naapuriapu oli itsestäänselvyys.
– Minä olen kaksi kertaa lähtenyt evakoksi. Täytin 14 vuotta, kun talvisota alkoi. Lähdimme silloin matkaan jouluaattona.

Sodan jälkeen Martan tie vei työn perässä eri puolille Suomea. Pohjois-Savossa hän aloitti ensimmäisessä työpaikassaan ja myöhemmin hänestä tuli Lahden kaupungin ensimmäinen kodinhoitaja.
– Mies tuli minun perässäni Lahteen, Martta naurahtaa.

Elämä on nyt kiireisempää

Kun Martalta kysyy suurinta muutosta suomalaisessa yhteiskunnassa sadan vuoden aikana, niin vastaus tulee empimättä.
– Tietokoneaika on tullut. Elämä on nyt kiireisempää.

Hän muistelee, kuinka Savossa elämä soljui rauhallisesti, mutta Etelä-Suomessa kiire oli aina läsnä.
– Ihmiset olivat paljon sosiaalisempia, ainakin Karjalassa. Naapuriapu oli tärkeää ja koko kylä hoiti lapsia.

Satavuotias Martta ei suostu pysähtymään. Kuntosalilla hän käy joka viikko ja tekee oman kuntopiirinsä ja hymyilee, että terveet elämäntavat ovat kantaneet pitkälle.
– Myös laulu on ollut elinikäinen harrastus ja voimanlähde. Aina tulee pysyä myös liikkeessä.

Hän viihtyy edelleen Poppelikadun käsityökerhossa ja Lotta-järjestön tilaisuuksissa.
– Aivoja pitää käyttää, jotta pysyy virkeänä.

Karjalanpiirakoihin ei kyllästy koskaan

Karjalanpiirakat ovat kuuluneet aina Martan elämään.
– Niitä olen aina tehnyt. Äiti opetti minut leipomaan. Jokainen sukupolvi on saanut minulta niitä. Ja teen niitä vieläkin jokaiseen juhlaan.

Lapsuudenkodissa lauantai oli leipomispäivä ja silloin tehtiin piirakat ohrasuurimoista.
– Olen nauttinut aina leipomisesta. Piirakat ovat olleet mukana kaikissa elämän vaiheissa sekä iloissa että suruissa.

Elämän periaatteet ovat olleet aina selkeitä. Kun pyytää Marttaa kertomaan elämänsä moton, niin hän lausuu sen kuin vanhan runon.
– Rakasta ja työtä tee, niin työsi onnistuu ja majastasi matalasta linna valmistuu.

Kolmelle lapselleen ja yhdelletoista lapsenlapselleen hän on opettanut tasapuolisuutta ja rehellisyyttä.
– Minun lapsuudessani kaikkea oli vähän ja kaikki piti jakaa tasan.

Nyt hän sanoo olevansa onnellisimmillaan, kun ympärillä on ystäviä ja laaja perhe.
– Lapsista olen saanut aina voimaa.

Martta katsoo elämää lempeästi, mutta päättäväisesti. Nuoremmille hän haluaa lähettää terveiset, jotka ovat kantaneet häntä läpi sotien, evakkomatkojen ja pitkän elämän.
– Elä terveellisesti. Positiivinen elämänasenne kantaa. Jos elämässä on vaikeuksia. Mikään paha ei kestä ikuisesti. Kaikki järjestyy parhaiten päin. Minä olen siitä elävä todiste.

Petri Görman

Parhaat ystävät ja pelikaverit samassa seurajoukkueessa Noora Sillgren ja Enni Suokas juhlivat yhdessä myös maailmanmestaruutta sunnuntai-iltana.

Suomen alle 21-vuotiaiden ringettemaajoukkue juhli viikonloppuna maailmanmestaruutta Lahdessa. Wemasto-areenalla pelattu loppuottelu päättyi sinivalkoiseen riemuun ja Kanadan tappioon. Paikallisväriä juhlaan toi lahtelainen hyökkääjä Noora Sillgren, joka pelasi ratkaisuhetkillä isossa roolissa.
– Se oli uskomattoman hieno hetki. Samassa hallissa olen pienenä opetellut luistelemaan ja pitämään mailaa kädessä. Tuntui, että kaikki tähänastinen elämä Lahden jäähallissa kulminoitui siihen hetkeen, Sillgren kuvailee liikuttuneena.

Huippu-urheilija Sillgren on pelannut ringetteä jo 15 vuotta. Hän aloitti lajin nelivuotiaana saatuaan päiväkodissa esitteen luistelukoulusta.
– Innostuin heti. Kokeilin myös jalkapalloa ja koripalloa, mutta ringette tuntui omalta jutulta. Siinä yhdistyvät joukkuehenki, peliäly ja vauhti.

Nuorille harrastajille Sillgrenillä on yksi tärkeä neuvo.
– Pelaa ilolla. Nauti jokaisesta harjoituksesta ja pelistä. Onnistumiset tulevat ilon kautta ja vievät eteenpäin. Ja ennen kaikkea – luota itseesi. Kaikki on mahdollista.

Opiskelun ja huippu-urheilun voi yhdistää

Ringette on vienyt paljon aikaa, mutta Sillgren on onnistunut yhdistämään sen opiskeluun. Hän opiskelee lähihoitajaksi Koulutuskeskus Salpauksessa, jossa urheilua tuetaan käytännön järjestelyin.
– Saan luvan treenata aamuisin ja pelimatkojen ajaksi aina joustoa opiskeluista. Se mahdollistaa minulle tavoitteellisen harjoittelun. Olen saanut tehdä omaa urapolkuani myös urheiluun keskittyen.

Sillgren on ollut mukana nuorten maajoukkueessa kaksi vuotta. Leirityksiä järjestetään kolme kertaa vuodessa, ja niiden lisäksi on erilaisia pelitapahtumia.
– Joukkueessa henki on aivan huikea. Jokainen saa olla oma itsensä ja tuoda omat vahvuutensa peliin. Luotettiin toisiimme jokaisessa tilanteessa loppuottelussa.

Loppuottelussa Sillgren oli tyytyväinen kahteen syöttöpisteeseen, mutta vielä enemmän hän iloitsee yhteisestä onnistumisesta.
– Me tehtiin tämä yhdessä. Joukkueessa on paljon ystäviä, ja kapteenin kanssa luotiin yhteinen hyvä fiilis. Kun kaikki tekevät toisilleen töitä, niin tulosta syntyy.

Loukkaantuminen käänsi suunnan

Kolme vuotta sitten Sillgrenin ura oli vaarassa katketa, kun polvesta katkesi ristiside. Edessä oli vuosi ilman pelejä ja pitkä kuntoutus.
– Se oli kova paikka, mutta myös kasvattava kokemus. Opin tuntemaan itseni ja kroppani paremmin. Loukkaantuminen vahvisti itseluottamusta ja halua tehdä töitä tavoitteiden eteen.

Tämä sinnikkyys on kantanut maailmanmestaruuteen. Nyt katse suuntaa jo tulevaan.
– Toivon, että pääsen joskus naisten maajoukkueeseen. Sitä varten pitää saada lisää kokemusta pääsarjapeleistä. Haluan näyttää, että pystyn kehittymään vielä paljon.

Sillgren toivoo, että ringette saisi Suomessa enemmän näkyvyyttä.
– Se on nopea ja näyttävä laji. Kun näkee yhdenkin pelin, niin ymmärtää, miten paljon peliälyä siinä tarvitaan. Luistelutaito meillä kaikilla on huippua, ja vauhti vie mukanaan.

Vaikka ringette on yhä marginaalilaji, sen suosio kasvaa.
– Toivoisin, että yhä useampi tyttö kokeilisi lajia. Siitä saa paljon iloa, ystäviä ja onnistumisen kokemuksia. Ja kyllä, olisi hienoa, jos ringette olisi joskus olympialaji. Matkaa siihen vielä on, mutta suunta on oikea.

Petri Görman

Lahden rullalautailijat ry:n puheenjohtaja Antti Koskinen iloitsee uudesta Launeen skeittipuistosta, joka on rakennettu harrastajien ja kaupungin yhteistyöllä. Uusi puisto tarjoaa tilaa niin rullalautailijoille, skuuttaajille, rullaluistelijoille kuin BMX-pyöräilijöillekin.

Lahdessa avattiin marraskuun alussa uusi skeittipuisto, jota on odotettu pitkään. Launeen keskuspuiston laidalla sijaitseva alue on nyt moderni, monipuolinen ja harrastajien itsensä kanssa suunniteltu. Lahen Rullalautailijat ry:n puheenjohtaja Antti Koskinen kuvailee lopputulosta “aidosti yhteisönsä näköiseksi”.
– Tämä on meille iso juttu. Skeittipuisto on vuosien työn ja yhteistyön tulos. Se näyttää juuri siltä kuin halusimmekin.

Lahen Rullalautailijat ry perustettiin vuonna 2021. Yhdistyksellä on nyt yli 160 jäsentä ja sen ympärillä toimii elävä skeittikulttuuri. Päijät-Hämeessä skeittauksen piirissä toimii myös Pinna Skateboarding, jota pyörittää Wili Hämäläinen. Hän operoi lisäksi Vipukulman skeittihallia, jossa harrastetaan ympäri vuoden.
– Meillä on Lahdessa poikkeuksellisen laaja ikähaitari harrastajissa. Skeittikouluissa käy lapsia ja nuoria, mutta myös nelikymppisiä ja viisikymppisiä. Se kertoo hyvin elävästä ja avoimesta yhteisöstä.

Kun yhdistys perustettiin, niin Launeen skeittipuisto oli jo pitkään kaivannut peruskorjausta. Betonipinnat olivat kuluneet ja rakenteet vanhentuneet. Harrastajat alkoivat heti miettiä, miten olosuhteita voisi parantaa.
– Jo perustamisvaiheessa meillä oli ajatus, että Lahti tarvitsee kunnollisen skeittipaikan. Samaan aikaan kaupungissakin oli herännyt ajatus puiston uudistamisesta.
Yhdistyksen perustajajäsenten, kuten Janne Nurmisen, Kalle Marolan ja Antti Rantasen, johdolla käytiin runsaasti keskusteluja kaupungin virkamiesten kanssa. Vuoden 2023 lopulla saatiin vahvistus: skeittipuiston uudistamiseen oli varattu määrärahat.
– Kaupunkiympäristön puolelta otettiin meihin yhteyttä ja sanottiin, että nyt olisi mahdollisuus suunnitella uutta yhdessä harrastajien kanssa. Siitä prosessi lähti liikkeelle, Koskinen muistelee.

Kolme työpajaa ja satoja ideoita

Vuoden 2024 alussa järjestettiin suunnittelun kilpailutus sekä skeittipuiston suunnittelu ja sen jälkeen urakkakilpailutus. Harrastajat saivat osallistua suunnitteluun kolmessa työpajassa yhdessä suunnittelijoiden ja kaupungin edustajien kanssa.
– Meille annettiin mahdollisuus tuoda ideamme suoraan pöytään. Mietittiin, mitä halutaan, ja mitä Lahti oikeasti tarvitsee. Lopulta syntyi yhteinen suunnitelma, jonka kaikki osapuolet hyväksyivät.

Työmaavaiheessa yhdistys pysyi tiiviisti mukana. Rakentamisen aikana käytiin viikoittaisia keskusteluja urakoitsijan kanssa ja tehtiin katselmuksia.
– Kävimme keskusteluja siitä, miten ramppeja ja kaaria kannattaisi mitoittaa, ja hienosäädimme muotojen yksityiskohtia urakan edetessä. Urakoitsija kuunteli ja reagoi hienosti. Lopputulos on juuri se, mistä sovittiin, Koskinen kiittelee.

Hän nostaa erityisesti esiin Lahden kaupunkiympäristön työntekijät.
– Iso kiitos kaupungille siitä, että he kuuntelivat harrastajia ja ottivat meidät tosissaan. Ilman sitä asennetta emme olisi nyt tässä.

Monipuolinen ja moderni skeittipuisto

Uudessa Launeen skeittipuistossa on otettu huomioon eri lajien harrastajat. Siellä voivat harjoitella niin rullalautailijat, skuuttaajat, rullaluistelijat kuin BMX-pyöräilijät. Materiaalit ja rakenteet on päivitetty nykystandardien mukaisiksi, ja muotokieli on aiempaa dynaamisempi.
– Vanha puisto oli hyvin ”viivottimella piirretty”, aika kulmikas ja streetskeittipainotteinen. Nyt halusimme enemmän kaaria, muotoja ja virtaavuutta, Koskinen kuvailee.

Puistossa on silti säilytetty street-elementtejä, kuten kaiteita ja portaita, mutta kokonaisuus on monipuolisempi.
– Nyt täällä viihtyvät kaikki, myös ne, jotka eivät ole pelkästään skeittaajia. Siitä tulee hyvä fiilis, kun näkee nuoria ja perheitä paikalla vielä marraskuussakin.

Skeittipuisto avattiin virallisesti 7. marraskuuta, ja avajaisia juhlistetaan ensi keväänä, kun kelit lämpenevät. Jo nyt puisto on saanut paljon huomiota sosiaalisessa mediassa, kun kuvat ja videot ovat alkaneet levitä harrastajien keskuudessa ympäri Suomen.
– Uskon, että tänne tullaan myös muualta. Tämä on niin monipuolinen ja laadukas skeittipuisto, että se herättää varmasti kiinnostusta.

Koskinen hymyilee, kun hän katsoo iloisia skeittaajia rullaamassa uusilla rampeilla.
– Itselläni on takana 30 vuotta skeittausta, ja tuntuu hienolta nähdä, että uusi sukupolvi saa aloittaa harrastuksen näin hienossa paikassa. Kun alueella riittää kuhinaa vielä pimeinäkin iltoina, niin se on paras osoitus onnistumisesta.

Petri Görman

Saksala-Seuran puheenjohtaja Kimi Uosukainen ei halua, että Saksalan uimahalli lakkautetaan.

Sosialidemokraattien kaupunginvaltuutettu ja Saksala-seuran puheenjohtaja Kimi Uosukainen on viime viikkoina saanut paljon yhteydenottoja asukkailta. Moni on huolissaan siitä, mitä tulevan Ranta-Kartanoon kaavaillun suuren vesiliikuntakeskuksen rakentaminen merkitsee Saksalan uimahallille.

Kaupunginvaltuutettu Uosukainen muistuttaa, ettei tulevan vesiliikuntakeskuksen tarvitse automaattisesti tarkoittaa Etelä-Lahden palvelujen katoamista
– Ymmärrän hyvin asukkaiden huolen. Saksalan uimahalli on monelle arjen tärkeä paikka, eikä se ole käyttöikänsä päässä.

Saksalan uimahalli saneerattiin perusteellisesti vuonna 2007. Vanhasta rakennuksesta jäi tuolloin jäljelle vain yksi seinä, kaikki muu rakennettiin uudelleen. Uimahalliin asennettiin teräksinen uima-allas, jonka käyttöikä on pitkä.
– En usko sen olevan vielä pitkään aikaan elinkaarensa lopussa. Meillä on siellä rakennus, jota on hoidettu hyvin ja jolla on edelleen tärkeä rooli lahtelaisten arjessa.

Hänen mukaansa Saksalan uimahallin profiili on omaleimainen.
– Siellä käyvät niin lapsiperheet, vauvauintiryhmät kuin koululaisetkin. Työikäiset ylläpitävät kuntoaan uiden, ja senioreille halli on ollut vuosikymmeniä sosiaalinen kohtaamispaikka. Myös erityisryhmät ja ohjatut vesiliikuntaryhmät käyttävät hallia aktiivisesti. Vesiliikunta on monelle lahtelaiselle se ainoa liikuntamuoto. Siksi sen tulee olla saavutettavaa ja lähellä ihmisiä.

Ranta-Kartano tuo mahdollisuuksia, ei uhkaa

Lahdessa on pitkään valmisteltu Ranta-Kartanon vesiliikuntakeskusta. Uusi keskus on tarkoitettu erityisesti aktiivisille harrastajille ja kilpauimareille.
– Hankkeelle on varattu suunnittelurahaa, ja rakentamisen on arvioitu alkavan vuonna 2026.

Uosukainen muistuttaa, että tämä ei suoraan tarkoita Saksalan uimahallin lakkauttamista.
– Henkilökohtaisesti en pidä järkevänä asettaa Ranta-Kartanon uintikeskusta ja Saksalan uimahallia vastakkain. Tarvitsemme molempia. On tärkeää, että eri puolilla kaupunkia on uimahalleja, jotka palvelevat erilaisia käyttäjäryhmiä, hän toteaa.

Valtuutettu näkee Lahden uimahalliverkoston tulevaisuuden monimuotoisena ja erikoistuneena. Iso keskus voi tarjota puitteet esimerkiksi kilpauinnille ja vesipalloilulle, mutta pienemmät hallit, kuten Saksala, voisivat palvella lähiliikuntaa ja terveyttä edistävää arkiuintia.
– Saksalan uimahalli on tavoitettavuuden kannalta erittäin suotuisalla paikalla. Etelä-Lahti on kaupungin suurin yksittäinen alue, ja sinne tarvitaan palveluja. Myös Lahden kaltaisessa verrattain tiiviissä kaupungissa tarvitaan lähipalveluita, Uosukainen sanoo.

Uimataito ja terveys keskiössä

Uosukainen korostaa, että vesiliikunta on matalan kynnyksen liikuntaa. Se soveltuu monenlaisille ihmisille, myös ikääntyville ja kuntoutujille. Lisäksi hallissa käy koululaisryhmiä ja on erityisryhmiä, kuten Ice Hearts -ryhmä.
– Ohjatuilla vesiliikuntaryhmillä on iso merkitys terveyteen ja kansalaisten uimataitoon. Viime kesän tapahtumien jälkeen uimataidon merkitys on noussut entistä tärkeämmäksi.

Uimataito on kirjattu myös opetussuunnitelman perusteisiin ja koululaisilla tulee olla riittävästi tilaa harjoitella.
– Tässä suhteessa Saksalan uimahalli ja eri puolella kaupunkia olevat uimahallit ovat korvaamattomia. Ne ovat helposti saavutettavissa ja tarjoaa turvallisen ympäristön opetukseen.

Lahdessa on parhaillaan käynnissä aluepalveluohjelman valmistelu, jossa määritellään tulevaa palveluverkkoa. Siinä yhteydessä tarkastellaan myös lähiliikuntapaikkoja.
– Tarvitsemme pikaisesti päätöksen uudesta vesiliikuntakeskuksesta. Tämän jälkeen meidän tulee rauhassa suunnitella tulevaa palveluverkkoa kokonaisuutena. Ensi keväänä pääsemme varmasti keskustelemaan myös uimahalliverkosta ja muista lähipalveluista. Ehkäpä tulevaisuudessa uimahallien tulisi hakea erilaisia profiileja. Kaupunginosien uimahallit voisivat olla arkiliikuntaan, erityisryhmille, senioreille ja koululaisille suunnattuja liikkumispaikkoja Ranta-Kartano taas voi olla kilpauinnin, valmennuksen ja tavoitteellisemman urheilun keskus. Ne täydentäisivät toisiaan.

Uosukainen uskoo, että Lahti saa lopulta toimivan kokonaisuuden ja ratkaisun uintikysymykseen.
– Valtuustossa on paljon ihmisiä, jotka itsekin uivat. Uskon, että ymmärrys liikunnan merkityksestä on vahva yli puoluerajojen. Lahden uusi strategia puhuu aktiivisesta ja liikunnallisesta elämäntavasta. Se velvoittaa meitä tekemään kestäviä päätöksiä, Uosukainen toteaa.

Petri Görman

Lahden kaupunginvaltuusto hyväksyi hiljattain uuden strategiapaperin, jonka on tarkoitus linjata kaupungin kehitystä kohti seuraavaa vuosikymmentä. Kaikki eivät kuitenkaan ole tyytyväisiä työn lopputulokseen. Kaupunginvaltuutettu Seppo Korhonen (Pro Lahti) pitää strategiaa näennäisesti demokraattisesti valmisteltuna.
Korhosen mukaan prosessi muistutti osallistavaa päätöksentekoa vain pintapuolisesti.
–  Työryhmissä tehtiin useita kierroksia asian tiimoilta ja myös kaupunkilaisia kuultiin, mutta käytännössä tulokset eivät johtaneet mihinkään. Strategian lopputulos on sisällöllisesti tyydyttävä, mutta toteutuksen osalta se on kokonaan toinen juttu.

Pro Lahti -ryhmän kaupunginvaltuutettu kertoo, että hän pyrki valtuustokäsittelyssä tarkentamaan strategian kirjauksia esteettömyyden ja yhdenvertaisuuden osalta. Hänen esityksensä ei kuitenkaan saanut kannatusta.
– Esitykseni tyrmättiin ärhäkästi muun muassa demarien, vihreiden, vasemmistoliiton ja kokoomuksen suunnalta.

Korhosen mukaan vastustajat perustelivat asiaa sillä, että hänen ehdottamansa muutokset sisältyvät jo käsitteeseen saatavuus.
– Esteettömyys ja saatavuus eivät ole sama asia. Esteettömyys liittyy fyysiseen ympäristöön ja siihen, että ihminen pääsee liikkumaan ja käyttämään palveluja. Saatavuus taas kattaa laajemmin palvelut, myös digitaaliset. Näitä asioita ei pitäisi sekoittaa.

Uudelleen valtuustotyöskentelyn muutaman kauden jälkeen aloittanut Korhonen huomauttaa, että vastaavat kirjaukset onnistuttiin saamaan strategiaan edellisen kerran vuonna 2017, kun demarivaltuutettu Ulla Koskinen-Laine ajoi asiaa.
– Nyt demareiden riveissä ei ole ketään, joka ottaisi esteettömyyden vakavasti, hän sanoo pettyneenä.

Valtuustolta viedään päätösvaltaa

Korhonen kritisoi voimakkaasti myös strategiaprosessin poliittista asetelmaa. Hänen mukaansa suurimmat valtuustoryhmät SDP ja kokoomus sekä vihreät ja vasemmistoliitto olivat sopineet etukäteen, ettei kaupunginhallituksen esitykseen tehdä muutoksia valtuustokäsittelyssä.
– Kaupunginvaltuusto on ylin päättävä elin. Jos sen oikeuksia kavennetaan, demokratiaa halveerataan.

Korhosen mielestä tällainen toimintatapa syö valtuutettujen todellista päätösvaltaa ja tekee kaupunginhallituksesta käytännössä sanelijan.
– Mitä hyötyä on paperista, jossa ei ole konkretiaa? Avoimuus päätöksenteossa puuttuu täysin, ja se näkyy monessa muussakin asiassa, esimerkiksi kapellimestarisopimuksessa, Korhonen huomauttaa.

Kaupunginvaltuutetun mukaan strategia on pitkälti sanahelinää ja silmänlumetta.
– Tärkeintä tuntuu olevan, että paperi näyttää kivalta. Ei ole tarkoituskaan panna asioita liikkeelle.

Työllisyys huolettaa

Myös työllisyysstrategian linjaukset saavat Korhoselta kritiikkiä. Strategiapaperin mukaan työllisyys kasvaa Lahdessa nopeammin kuin suurissa kaupungeissa keskimäärin, mutta Korhonen pitää väitettä epärealistisena.
– Se on täyttä utopiaa. Työttömyysluvut ovat olleet korkeita 1990-luvulta asti, eikä kehitys ole kääntynyt parempaan. Näistä asioista ei valtuustossa edes keskusteltu, hän huomauttaa.

Korhosen mukaan valtuustotyöskentely on näyttänyt ulospäin rauhalliselta, mutta todelliset jakolinjat alkavat nyt näkyä, kun budjettikäsittely lähestyy.
– Kaksi ensimmäistä kokousta olivat käsiteltävistä asioistakin johtuen hymistelyä. Nyt kun ryhdytään tekemään päätöksiä verotuksesta ja käydään käsiksi talousarvioon, alkaa todellinen keskustelu.

Valtuutetun sanoin Lahden strategia kaipaisi konkretiaa ja rohkeutta tarttua vaikeisiin asioihin.
– Nyt paperi on vain toiveiden tynnyri. Jos strategia ei johda tekoihin, se on pelkkä koriste.

Petri Görman