Kirjastopalvelujohtaja Salla Palmi-Felin: Lukuinnon sytyttäminen on tärkeämpää kuin se, mitä luetaan


Lahden kaupungin sivistyslautakunta valitsi 10.12. Salla Palmi-Felinin kirjastopalvelujohtajaksi 1.1.2020 alkaen. Tällä hetkellä hän työskentelee Lahden kaupunginkirjastossa palvelupäällikön tehtävissä. Omalähiö kysyi launeelaiselta uudelta kirjastopalvelujohtajalta, millainen lukija hän oikein on ja ketkä ovat hänen kirjailijasuosikkejaan?

Millainen kirjastoverkosto sinun mielestäsi Lahdessa on? Millä tavalla kehittäisit sitä paremmaksi?

 – Lahden kirjastoverkosto on tällä hetkellä kohtuullisen hyvä. Toki puutteita on muun muassa siinä, ettei Kariston alueella ole kirjastoa ja Liipolan kirjastopiste on käyttötarvetta ajatellen liian pieni. Myös Launeen kirjastotilan tulevaisuus on tällä hetkellä epäselvä. Launeen kirjasto on käytetyimpiä lähikirjastoja ja alueella tarvitaan ehdottomasti kirjasto.

Leijuuko kirjastoverkon yllä Lahdessa minkäänlaisia uhkakuvia lähitulevaisuudessa?

 – Tällä hetkellä tiedossamme ei ole esimerkiksi lakkautusesityksiä, uhkakuvat liittyvät eniten tilatarpeisiin.

Kuinka ahkeria lainaajia lahtelaiset ovat valtakunnan tasolla?

 – Lahtelaiset ovat valtakunnan keskiarvoa lainaajina.

Miten innostaisit poikia lukemaan enemmän?

 – Lukemaan innostaminen lähtee jo varhaislapsuudesta ja kotoa, eli pyrimme paitsi perustyössämme myös parhaillaan käynnissä olevassa Lukusankari-hankkeessa kannustamaan perheitä lukemisen pariin aina neuvolasta lähtien. Esimerkin voima on suuri, joten lukevan aikuisen mallia kaivataan. Tärkeää on myös tarjota lapsille heidän taitotasoaan vastaavaa ja kiinnostavaa luettavaa. Lukuinnon sytyttäminen on tärkeämpää kuin se, mitä luetaan. Tässä esimerkiksi Neropatti-sarja onnistuu hienosti ja vetoaa eri-ikäisiin ja myös vähemmän innokkaasti lukeviin poikiin. Kirjasto tekee lukemisen edistämisessä aktiivista yhteistyötä niin koulujen kuin päiväkotien kanssa ja vinkkarimme tarjoavat apua sopivan luettavan löytämiseen.

Ovatko ihmiset löytäneet jo e-kirjat palvelutarjonnastanne?

 – E-kirjojen lainaus ja valikoima on kasvanut tasaisesti ja isona tekijänä on varmasti mobiililaitteiden käytön lisääntyminen. E-kirja on kätevä mm. ottaa matkalle mukaan ja esimerkiksi tekstiä on helppo suurentaa tarvittaessa. E-kirjasto kulkee aina mukana, mikä on sen ehdoton vahvuus.

Miksi äänikirjojen suosio on kasvanut räjähdysmäisesti?

 – Uskon että varsinkin e-äänikirjojen suosiota on kasvattanut myös mobiililaitteiden kasvu. Yhä useampi on tottunut kuuntelemaan musiikkia ja podcasteja puhelimellaan, joten siirtyminen äänikirjoihin on helppoa. Äänikirjat ovat jo pitkään olleet suosittuja mm. pidempiä työmatkoja matkustavilla. E-äänikirjat ovat selvästi vedonneet myös uusiin kuulijoihin.

Millainen lukutoukka itse olet?

 – Luen päivittäin ja minulla on useimmiten useampi kirja kesken. Valitsen lukemiseni hyvin fiilispohjalta ja usein luen iltaisin sängyssä eri kirjaa kuin vaikkapa päivällä. Luen kaikenlaisia kirjoja ja eri genrejä.

Luetko mieluiten aitoa kirjaa vai suositko e-kirjoja?

 – Tällä hetkellä koen vielä paperiversion mieluisammaksi, vaikka junareissuilla saatankin lukea e-kirjaa. Käyn usein myös kurkkaamassa, löytyykö haluamaani uutuuskirjaa e-kirjastosta painettua versiota lyhyemmällä jonolla.

Kerro millaista kirjallisuutta luet?

 – Olen kirjallisuuden suhteen kaikkiruokainen. Tällä hetkellä luen enemmän kaunokirjallisuutta ja viime aikoina fantasia on painottunut melko paljon.

Kuka on suosikkikirjailijasi?

 – Suosikkikirjailijoita on useita, joten on vaikea nostaa esille vain yhtä. Kotimaisista kirjailijoista vaikutuksen ovat tehneet mm. Siiri Enoranta, Magdalena Hai, Pauliina Vanhatalo, Saara Turunen ja Jussi Valtonen. Ulkomaisista kirjailijoista viimeksi vaikutuksen tekivät Tomi Adeyemi ja Jill Santopolo. Jännäripuolella pidän Elly Griffithsin kirjoista.

Kuinka monta kirjaa ostat itsellesi vuodessa?

 – Suurimman osan luettavastani lainaan kirjastosta. Pyrin nykyään hyllyjen täytyttyä ostamaan vain kirjoja, jotka aion lukea useamman kerran tai joita en malta odottaa kirjastosta. Ostan itselleni ehkä noin 5 kirjaa vuodessa.

Onko itsepalvelumahdollisuus kasvattanut lainaajamääriä Lahdessa?

–  Omatoimikirjastot ovat kasvattaneet kävijämääriä, mutta lainamäärissä kasvu ei ainakaan vielä merkittävästi näy. Omatoimiaikaan käydään muun muassa lukemassa lehtiä ja käytetään tilaa muuten.

Petri Görman

Vuonna 2020 Omalähiötä ei enää jaeta mainoskieltoluukkuihin

Uusi vuosi tuo muutoksia Omalähiön jakeluun. Ensi vuoden alusta alkaen Omalähiötä ei enää jaeta mainoskieltoluukkuihin. Eli jos luukussasi tai laatikossasi lukee ”Ei mainoksia”, ei lehti luukkuun jatkossa enää tipu. Yhtenäistämme näin jakelukäytäntömme muiden kaupunkilehtien kanssa. Mainoskieltoluukkuja on arviolta keskimäärin 20% kaikista luukuista.

Noutojakelutelineet

Jos mainoskiellon vuoksi Omalähiötä ei sinulle enää jaeta, mutta haluat silti paperisen version lukea, niin lehtemme löydät aina perjantaisin noutojakelutelineistämme ympäri Etelä-Lahtea. (Katso ohessa listaus noutojakelutelineistämme). Löytyypä yksi teline aivan kaupungin keskustastakin eli Kauppahallista.
Pieniä muutoksia noutojakelutelineisiinkin näin vuodenvaihteessa tulee, sillä S-Market Kotipokin kaupppias on kieltänyt kaikki lehtitelineet kauppansa eteisestä, joten jouduimme valitettavasti poistamaan lehtitelineemme sieltä. Uutta paikkaa ei telineelle ole vielä löytynyt. Samalla Launeen Citymarketin kahvilassa sijainnut teline on siirretty kaupan pohjoispään sisääntulon välittömään läheisyyteen. Näin lehti on helpommin löydettävissä myös ohikulkijoille.

Näköislehti

Omalähiötä voit toki edelleen lukea myös digitaalisessa muodossa eli näköislehtemme uusin numero löytyy netistä perinteisesti aina perjantai-aamuisin osoitteessa https://issuu.com/omalahio Samasta osoitteesta löydät myös vanhat lehtemme aina vuoden 2018 alusta lähtien. Näköislehtemme on luettavissa kaikilla laitteilla.
Omalähiön nettisivut palvelevat lukijoitamme entiseen malliin osoitteessa www.omalahio.fi.
Nettisivujemme etusivulta löydät myös linkin näköislehteemme.

 

Lahden turvakodin johtaja Marjo Taipale: Yksikään turvakotijakso ei ole turha

kuva: Lahden turvakoti on avoinna vuoden jokaisena päivänä ympäri vuorokauden. – Tämä on asiakkaillemme maksutonta palvelua, Lahden turvakodin johtaja Marjo Taipale kertoo.


Turvakotitoiminta on ollut valtion rahoittamaa vuodesta 2015 lähtien. Enää kriisiperheen ei tarvitse odottaa lähetettä tai maksusitoumusta päästäkseen pakoon perhe- tai lähisuhdeväkivaltaa. Lahden turvakodin johtajan Marjo Taipaleen mukaan koskaan ei voi ennakoida, kuinka paljon asiakkaita esimerkiksi joulunpyhinä hakee turvaa turvakodista.

Viikkoa ennen jouluaattoa Lahden turvakodin viidestä perhepaikasta neljä oli täynnä.
 – Tilanteet muuttuvat viikon aikana paljon. Viime jouluna turvakodilla oli täyttä.

Perheiden tilanteet kriisiytyvät yleensä sen vuoksi, että esimerkiksi pyhiin ladataan suunnaton määrä odotuksia, joita ei pystytä välttämättä toteuttamaan.
 – Ihmisillä on sellainen kuva, että perhejoulujen pitäisi olla täydellisiä. Sitten, kun pettymys on suuri, niin yleensä kriisi puhkeaa myös silloin.

Turvakotiin hakeudutaan yleensä silloin, kun perheessä on akuutti kriisitilanne.
 – Kaikki tietenkin toivovat, että oma joulu olisi turvallinen ja rauhallinen. Ihmiset haluavat olla kodissaan niin pitkään kuin se on mahdollista.

Taipale muistuttaa, että turvakotiin tullaan  silloin, kun on kyse lähisuhde- ja perheväkivallasta.
 – Täällä saa olla rauhassa ja meidän ulko-ovet ovat aina lukossa. Täällä ei tarvitse pelätä.

Myös miehiä on asiakkaina

Lahden turvakodin asiakkaat ovat yleensä tukijaksolla muutamasta päivästä kahteen kuukauteen.
 – Turvakotijakson pituus vaihtelee asiakkaan elämäntilanteen mukaan. Osa heistä päättää hakeutua omaan asuntoon välittömästi ja sen odottaminen saattaa kestää yleensä hieman pidempään.

Taipaleen mukaan osa taas palaa kotiin koetun kriisin jälkeen.
 – Yleensä turvakotiin hakeutuu nainen lapsiensa kanssa, mutta nykyään myös miehiä on asiakkaiden joukossa.

Ihmiset reagoivat eri tavalla turvakotiin tuloon.
 – Kriisivaiheessa ihmiset ovat aika järkyttyneitä. Usein ihmiset alkavat prosessoimaan omaa elämäntilannettaan ja pohtimaan ratkaisua ongelmatilanteeseensa.

Ongelmiin on haettava apua

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos suosittelee, että turvakodissa oltaisiin aina vähintään kaksi viikkoa, jotta perheisiin olisi mahdollista rakentaa luottamuksellinen suhde ja saataisiin myös samalla työskentelyrauha ongelmavyyhteen.
 – Turvakodissa on kahdeksan työntekijää.  Emäntä vastaa siitä, että kriisiperheet pääsevät nauttimaan joulupöydän herkuista.

Jokainen turvakodin työtekijä on saanut koulutusta kriisi- ja traumatyöskentelyyn, myös lasten kanssa.
 – Väkivaltatyön avopalvelut toimivat turvakodin alakerrassa ja sinne viritellään kontaktia jo turvakotijakson aikana. Meidän on tarkoitus auttaa molempia osapuolia, koska haluamme auttaa perheitä kokonaisvaltaisesti.

Turvakodin johtajan mukaan ihmisten ei pidä hävetä tilannetta, jos he joutuvat hakemaan apua turvakodista.
 – Yksikään turvakotijakso ei ole turha. Jokaisella askeleella asia liikahtaa aina eteenpäin. Apua pitää hakea silloin, kun sitä tarvitsee.

Petri Görman

Kaupunginarkkitehti Anne Karvinen-Jussilainen: Orvokkitien päähän parkkipaikka ulkoilijoille

kuva: Liipolan tunnelin läntisen suuaukon kohdalle rakennetaan betonisilta.


Kaupunginarkkitehti Anne Karvinen-Jussilainen kertoo, että Orvokkitien päähän mutkaan on tarkoitus rakentaa paikoitusalue ulkoilijoille. Tällä hetkellä alueella on jo asfalttipohja ja siksi sinne on helppo rakentaa liittymä. Alkuperäisessä suunnitelmassa tätä ei ollut, koska se oli suunniteltu Liipolan tunnelin huoltoreitiksi.
 – Asukkaat ovat toivoneet yleisötilaisuuksissa tätä ratkaisua ja heidän toiveitaan on nyt kuunneltu.

Kaupunginarkkitehdin mukaan tätä paikoitusaluetta voivat hyödyntää Launeelle hieman pidemmältä tulevat ulkoilijat ja retkeilijät.
 – Nyt alue kaavoitetaan osaksi Jyrkänrinteenpuiston lähivirkistysaluetta.

Myös Liipolan tunnelin läntisen suuaukon kohdalle rakennettavan betonisillan päälle viedään yksi ulkoilureitti.
 – Tunnelin rakentamisen yhteydessä on tehty pieniä tarkennuksia ja sen vuoksi kallioleikkaus menee nyt hieman suunniteltua pidemmälle.

Ulkoilureitistö on kulkenut aiemmin Apilakadun reunassa, mutta se nousee betonisillalle.
 – Nousu ei ole kuitenkaan jyrkkä, kaupunginarkkitehti Karvinen-Jussilainen toteaa.

Tontteja yrityksille

Ajokadun ja Apilakadun risteyksessä on yksityisen omistama kiinteistö, mutta muut alueen tontit ovat Lahden kaupungin omistuksessa.
 – Apilakadun päähän rakennetaan Liipolan tunnelista johdettavien hulevesien allas. Liipolan tunneliin liittyvä tekninen tila ja allas.

Lahden Ateriapalvelut Oy:n vieressä on mahdollisuus lisärakentamiselle.
 – Tämä alue soveltuu hyvien liikenneyhteyksien vuoksi erinomaisesti yritystoimintaan.

Parakkikylä on väylän eteläpuolella olevaa liikennerakennusten korttelialuetta ja se kapenee kehätien puoleiselta sivulta.
 – Tähän kohtaan jää maavalli, joka osaltaan myös estää äänien kantautumisen läheiselle omakotialueelle.

Petri Görman

Rehtori Esko Taipale: Launeen monitoimitalo Lähteessä oppimisympäristöt ovat täysin erilaiset kuin parakeissa

Kuva: Launeen koulun rehtori Esko Taipale ja erityisopettaja Anne Hemmilä keskustelun tuoksinnassa.


Kaikki Launeen koulun opettajat pääsivät tutustumaan 11.12. jo puolivalmiiseen Launeen monitoimitalo Lähteeseen. Monitoimitalo kalustetaan keväällä ja tällä hetkellä kalustussuunnitelmaa käydään läpi myös henkilökunnan kanssa.
– Paperilla on vaikea hahmottaa mittasuhteita ja uuden koulun värimaailmaa ja sen vuoksi oli hyvä, että meille kaikille oli mahdollista vierailla uudessa työpaikassamme jo ennen joululomia.

Rehtori Taipaleen mukaan uusi työyksikkö on kauan odotettu asia launeelaisille. Hän toivoo, että henkilökunta näkee uudet oppimisympäristöt mahdollisuutena kehittää myös omaa opetustyötään.
– Parakkielämä on käynyt meille jo liian tutuksi asiaksi ja siksi olemme iloisia siitä, että se vihdoinkin päättyy kevätlukukauden päätteeksi.

Oppimisympäristöt ovat Launeen monitoimitalo Lähteessä täysin erilaiset kuin parakkikylässä.
 – Olemme kärsineet sisäilmaongelmista vuodesta 2007 lähtien ja parakkikylässä olemme opiskelleet vuodesta 2013 lähtien. Parakeissa ei ole ollut mahdollisuutta yhdistää luokkatiloja.

Osa monitoimitalosta on jo valmiina

Monitoimitalo luovutetaan Lahden kaupungille huhtikuussa ja kuukautta myöhemmin henkilökunta pääsee testaamaan sen tiloja. Kaikki luokkiin liittyvät kaluste- sekä älytauluasennukset tapahtuvat loppukeväästä.
 – Kevään aikana kiinnitämme huomiota uusiin oppimisympäristöihin ja niiden mukanaan tuomiin haasteisiin, jotta osaamme hyödyntää kaikki uudet mahdollisuudet jo syyslukukauden alussa.

Uudessa monitoimitalossa kaikki luokkatilat ovat yhdistettävissä toisiinsa.
 – Uskallan väittää, että monitoimitalomme on modernein uusi koulu koko Päijät-Hämeen alueella.

Koululaisten vanhemmat pääsevät vierailemaan uuteen monitoimitaloon kevätjuhlien yhteydessä.
 – Tällä hetkellä päiväkodin tilat sekä alakoulun solut ovat jo kalustusta vaille valmiit.  Taito- ja taideaineiden sekä yläkoulun reaaliaineiden tiloja viimeistellään. Myös lumasolussa ollaan loppusuoralla.

Rehtori Taipaleen mukaan aikataulu on pitänyt koko rakennusprojektin ajan.
 – Monitoimitalon piha-alueet ovat jo valmiina. Keväälle jäi vain jotain pientä hienosäätöä tämän asian osalta.

”Rakennusprojekti antanut lisävirtaa”

 – Minulla on hyvä ja odottava fiilis, vaikka tässä on joutunut tekemään pitkää päivää viimeisen kahden vuoden ajan, Taipale toteaa.

Rehtori Taipale uskoo, että uusi monitoimitalo tekee henkilökuntaan vaikutuksen ja antaa heille virtaa vielä viimeisen kevään ajaksi parakkikylään. Hän itse on saanut lisävirtaa, koska on saanut olla kehittämässä uusia asioita monitoimitalon rakennusprojektin yhteydessä.
 – Olen ollut oman työn ohella käyttäjäryhmän edustajana työmaakokouksissa ja ottanut asioihin kantaa.

Launeen koulussa viedään kevään aikana toimintakulttuurin muutos läpi, jotta elokuussa ollaan valmiina, kun syyslukukausi alkaa.
 – Onneksi olen saanut tutustua Liipolan monitoimitalo Onniin ja tiedän sitä kautta, millaisia ovat uuden monitoimitalon haasteet. Henkilökohtaisesti minun täytyy ehkäistä ja ratkaista ongelmia etukäteen, mitkä liittyvät uuden monitoimitalon toiminnallisiin sekä pedagogisiin asioihin.

 – Meillä on ammattitaitoinen henkilökunta koululla sekä rakennusprojektissa ja sen vuoksi uskon vakaasti, että tämä projekti menee maaliin kivuttomasti.

”Jokaisen pitää haastaa nyt itseään”

Oppilaanohjaaja Tero Romakkaniemi tutustui toistaa kertaa Launeen monitoimitalo Lähteeseen ja oli tyytyväinen kokonaisuuteen. Uudessa toimipisteessä ei tarvitse enää jakaa työhuonetta kollegan kanssa.
 – Nyt tämä kokonaisuus vasta hahmottuu kunnolla, kun kaikki sisäpinnat ja värit näkee konkreettisesti itse. Kaikki uusi on aina hienoa.

Romakkaniemi ei ole ehtinyt näkemään parakkielämää kuin vähän, koska mies siirtyi ammattiopetuksesta peruskoulumaailmaan pari vuotta sitten.
 – Sekä henkilökunnalle että oppilaille uusi monitoimitalo tarjoaa uudenlaisia oppimistapoja ja -paikkoja.

Uudessa monitoimitalossa ei ole välttämättä luokkaa jokaiselle ryhmälle vaan silloin opiskelu tapahtuu yhteisissä tiloissa.
 – Olen vieraillut Heinsuon ja Kalliolan kouluissa Hollolassa. Launeelle on rakennettu vieläkin rohkeammin avoimia oppimisympäristöjä kuin naapurikuntaan.

Romakkaniemen mukaan jokaisella henkilökunnan jäsenellä on nyt mahdollisuus rohkeasti haastaa itseään ja kehittää omaa ammattitaitoaan.
 – Avoimille oppimisympäristöille pitää antaa mahdollisuus. Jos homma ei toimi muutaman vuoden kokeilun jälkeen, niin sitten pitää arvioida ja pohtia, oliko sittenkin vanha malli parempi.

Petri Görman

Media-ohjaaja Marita Nuto: Haluamme kehittää Liipolassa maahanmuuttajien kirjastopalveluja

KUVA: Mediaohjaaja Marita Nuto houkuttelee maahanmuuttajia kielikahvilatoimintaan mukaan. – Siellä tapaa uusia ihmisiä, joiden kanssa voi harjoitella suomen kieltä yhdessä.


Marraskuun alussa Liipolan kirjastopisteellä aloitti toimintansa maahanmuuttajille suunnattu matalan kynnyksen kielikahvila. Siellä heitä rohkaistaan vapaamuotoiseen keskusteluun kantasuomalaisten ihmisten kanssa. Kielikahvilan esitteitä saa myös kirjastosta eri kielille käännettynä.

– Kielikahvilassa on mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin. Toivomme, että sinne tulevat ihmiset osaavat jo jonkin verran suomen kieltä, mediaohjaaja Marita Nuto Liipolan kirjastopisteeltä kertoo.

Mediaohjaajana työskentelevä Nuto on kysynyt koululta ja päiväkodista, millaisia kieliä siellä puhutaan.
– Kokoelmassamme on tällä hetkellä 21 eri kielen kirjallisuutta. Luulen, että lähialueella puhutaan useampaakin kieltä.

Liipolan kirjastopiste haluaa profiloitua niin, että sieltä on mahdollisuus lainata useamman eri kielen kirjallisuutta.
– Maahanmuuttajien lapset ovat aktiivisia asiakkaitamme. Aikuisväestölle meillä ei ehkä ole ollut tarpeeksi sopivaa aineistoa.

Liipolaan ei ole ostettu yhtään uutta kirjaa maahanmuuttajia varten, vaan aineisto on lainassa Helsingistä, jossa toimii Monikielinen kirjasto Pasilassa.
– Sieltä lähetetään eri puolille Suomea kirjoja lainaksi ja tämä aineisto kiertää aktiivisesti tilausten mukaisesti.

Suomen kieli kehittyy lukemalla

– Toivomme, että maahanmuuttajat lainaisivat aktiivisemmin kirjoja Liipolassa, koska kielitaito kehittyy vain lukemalla.

Kirjastopisteeltä voi lainata muun muassa arabian-, espanjan-, kurdin-, puolan-, turkin- ja venäjän kielistä kirjallisuutta.
– Meillä on myös kattava valikoima selkokirjoja, joiden avulla on hyvä aloittaa kieliopinnot.

Liipolassa asuu eniten maahanmuuttajia Lahdessa ja siksi haluamme parantaa heidän kirjastopalvelujaan.
– Usein paljon kirjastoa käyttävät maahanmuuttajalapset vievät kirjoja kotiin ja sen jälkeen myös vanhemmat löytävät kirjastopalvelut.

Tämän lisäksi kirjastopisteeltä on mahdollisuus saada digitukea mobiililaitteisiin.
– Jos asiakkaamme ei osaa käyttää WhatsApp-palvelua, niin opastamme hänet sen käyttäjäksi.

Monitoimitalo Onnissa järjestetään neljännen kerran kansainvälisyysviikko maaliskuussa. Sen päätapahtuma on Onnissa 11.3.

Petri Görman

INFO:
Liipolan kirjastopisteen tulevia tapahtumia:

Suomen kielen kielikahvila
keskiviikkoisin klo 16-17 11.12., 22.1., 26.2, 25.3, 22.4, 20.5
Lastentapahtuma Harry Potter ilta
keskiviikkona 5.2. klo 18-20
Mobiililaitteiden tietoturva info
torstaina 13.2. klo 10-11, jonka jälkeen henkilökohtaista neuvontaa klo 11-12.
WhatsAppin alkeet
perjantaina 14.2. klo 10-12
Kolumnisti Päivi Rämö vierailee
keskiviikkona 4.3. klo 13-14
Onnin kansainvälisyysviikon iltatapahtuma
keskiviikkona 11.3. klo 18-20
Osuuspankin digiopastus
keskiviikkona 8.4. klo 10-12

Evakkolapsi Eila Jokinen: Kaikki evakkolapset muistavat Lottien maittavan kauravellin

KUVA: Liipolan kirjaston eläkkeellä oleva kirjastonhoitaja Eila Jokinen kirjoitti evakkokokemuksensa jälkipolville. Lapsuuden muuttomatkat -kirja ilmestyi marraskuun lopussa.


Ex-kirjastonhoitaja Eila Jokiselta ilmestyi Lapsuuden muuttomatkat -kirja, joka käsittelee hänen evakkomatkaansa, joka alkoi Viipurista joulukuussa 1939. Jokinen oli neljävuotias pikkutyttö, kun talvisota alkoi.
– Tässä kirjassa havainnoin maailmaa pikku-Eilan silmin, joka joutui pakenemaan sotaan omasta kodistaan Viipurista. Kirja on samalla kasvutarina ja se päättyy vuoteen 1954.

Jokisen isä taisteli pioneerijoukoissa talvisodassa ja äiti sekä tytär pakenivat sotaa Viipurista joulun alla vuonna 1939.
– Viipuria pommitettiin runsaasti jo sodan ensimmäisenä päivänä. Asuimme Soimakadulla aivan Kannaksenkadun vieressä.

Pommitusten ajaksi ihmiset pakenivat läheiseen Sergejeffin oluttehtaan väestösuojaan.
– Muistan vieläkin, miten ahdistavalta ensimmäinen sotapäivä tuntui pikkutytön silmin. En tajunnut, kuinka pitkään olimme pommisuojassa ilmahyökkäykseltä suojassa.
– Ensimmäisten pommitusten jälkeen lasia sekä tiiliä oli todella paljon aivan kotini viereisillä kaduilla.
Oluttehtaan viereen oli myös pudonnut pommi, joka oli jäänyt suutariksi.

Sotaa pakoon Nuijamaalle

Viipurissa aloitettiin evakuointitoimenpiteet heti talvisodan ensimmäisenä päivänä, mutta evakkoja oli niin paljon, että kaikkien viipurilaisten evakuoimiseen kului aikaa viikkoja. Myös suurten ihmismäärien kuljetukseen sopivaa autokalustoa oli saatavilla todella niukasti.

Jokisen perheen naiset pääsivät evakkoon vasta muutama päivä ennen joulua vuonna 1939 ja heidät kuljetettiin avolava-autolla Nuijamaalle, jossa Jokiset viettivät vain yhden yön.
– Se matka tuntui pitkältä ja kylmältä. Minulla ei ollut tarpeeksi lämpimiä vaatteita mukana ja vilustuin pahoin tällä evakkomatkalla.

Evakkojuna pysähtyi kaksi kertaa matkalla Nuijamaalle.
– Lentokone jyräsi junan yli ja sitten juostiin lumihankeen mahdollista pommitusta piiloon.

Evakkomatkalta muistoihin on jäänyt myös se, että junan pysähdyspaikoilla Lotat jakoivat kaikille evakoille kauravelliä.
– Se oli maistuvaa ja siihen kauravelliin oli niissä olosuhteissa tyytyminen.

Nuijamaalta Jokisen perheen naiset kuljetettiin Toijalaan, minne myös perheen isä palasi talvisodan päätyttyä.

Toijalassa asuttiin koululla

Teristen koulusta tuli Jokisen ja hänen äitinsä tilapäinen koti siihen asti, kunnes talvisota päättyi.
– Juhlasalin lattialla oli paljon patjoja riveissä. Äidit lapsineen, vanhukset ja yksinäiset ihmiset jakoivat suuren siskonpedin keskenään koululla.

Yhteislaulu oli Toijalan evakkotalven ainoa huvi.
– Äidilläni oli vihko, johon hän oli kerännyt tuttujen ja hieman tuntemattomien laulujen sanoja. Karjalan kunnaat laulettiin joka ilta ainakin kerran.

Jokinen muistelee lämmöllä aikaa Toijalassa, koska siellä pikkutytön oli turvallista kasvaa.
– Kylmäkoskelle muuton jälkeen tapasin Eira Kaalikosken, josta tuli minulle tärkeä lapsuudenajan kaveri.

Isä ei puhunut sodasta mitään

Talvisota päättyi 13.3.1940, mutta Eila Jokisen isä palasi talvisodasta vasta huhtikuussa.
– Olin kuullut maaliskuun alussa radiosta Miksi leivo lennät Suomeen -laulun ja päättelin tästä, että sota loppuu pian ja näen taas isän.

Toukokuussa Jokisen perhe muutti Kylmäkoskelle, josta perheen sodasta palannut isä sai töitä puuteollisuusyrityksestä. Siellä tapahtui myös onnettomuus, jossa Jokisen isän käsi jäi puristuksiin, kun kone käynnistyi kesken huoltotoimenpiteiden.
– Isän käsi vaurioitui pahoin, eikä siitä tullut enää koskaan sellaista kättä, jolla olisi pystynyt töitä tekemään.

Jokinen kertoo, että isä ei antanut amputoida kättään, vaan se oli koko hänen loppuikänsä niin sanottu näivettynyt raaja.
– Käden vammautuminen oli isälle kova pala purtavaksi.

Sodasta Jokisen isä ei koskaan puhunut mitään, mutta vain yhden kerran juuri ennen jatkosotaa hän totesi, että miesten täytyy olla siellä, minne heitä pyydetään.
– Minun täytyy nyt tehdä vain tällaisia tehdashommia, Jokinen kertoo isänsä sanoneen.

Molemmat vanhemmat olivat katkeria talvisodasta

Lapsen silmin tilanne muuttui, kun alkoi Moskovan välirauha solmittiin maaliskuussa 1940.
– Missään eivät enää jyränneet pommikoneet ja tilanne oli muutenkin levollinen.

Viipurin menetys Neuvostoliitolle oli kova pala vanhemmille ja he katkeroituivat sodan lopputuloksesta.
– Puheissa sain aina kuulla, kuinka oikea koti jäi rajan taakse.

Aikuisena Jokinen on pohtinut usein Moskovan välirauhan aikaa ja todennut, että aikuiset osasivat varautua tulevaan jatkosotaan.
– Jo vuoden 1941 alussa oli havaittavissa asioita, että sota alkaa uudelleen jossain vaiheessa. Ryssä oli huono naapuri, eikä sitä voinut edes ystävänä pitää.

Petri Görman

INFO:
Lapsuuden muuttomatkat -kirjan julkistamistilaisuus on
Liipolan kirjastopisteellä maanantaina 9.12.2019 klo 16.30-17.

AJANKOHTAISTA -arkisto

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011