– Ajattelin, että kirjoitan faktapohjaisen ammattikirjan ammattiveljille, mutta tilanteet muuttuivat kirjoitusprosessin eri vaiheissa. Siksi päädyin ratkaisuun, että kirjoitan fiktiivistä tarinaa metsäteollisuuden muutosvuosista, kirjailija Juha Inovaara kertoo.
Miehen ensimmäinen kirja Männyn takaa ilmestyi kaksi vuotta sitten. Uusin Honkametsän huminaa-kirja julkaistiin viime keväänä.
– Olen koulutukseltani metsätalousinsinööri ja toimin pitkään Metsäliitolla puunostajana sekä hoidin puunkorjuuasioita.
Metsätalousinsinööri Inovaaran työura osui sellaiseen ajankohtaan, jolloin metsäteollisuudessa tapahtui suuria muutoksia.
– Olen yrittänyt kuvata objektiivisesti metsäalalla tapahtuneet muutokset 1980-luvulta lähtien ja siitä eteenpäin. Moottorisahakaudesta siirryttiin tuolloin monitoimikoneisiin sekä lyijykynästä tietokoneisiin. Puutavara-autojen ohjauksessa siirryttiin jo 1990-luvulla satelliittipaikannukseen.
Inovaara on kirjoittanut tekstiä niin, että kukaan metsäalan ihminen ei pääse sanomaan sen sisältävän faktavirheitä.
– Tarina on fiktiivinen ja ihmistyypit ovat mielikuvitukseni muokkaamia. Se on ollut tavoite, että kirjaa jaksaisi lukea metsäalan ammattilainen, metsänomistaja sekä maallikko.
– Olen saanut palautetta siitä, että kirjassa on sopivasti asiaa ja hömppää. Erityisesti entiset työkaverit ovat antaneet positiivista palautetta kirjasta. Ilmeisesti kirjallinen cocktail on muokkautunut onnistuneeksi ja tasapainoiseksi kokonaisuudeksi, vaikka metsäteollisuudesta kirjoittaminen ei olekaan trendikästä.
”En omista metsää”
– Vaikka olen taustaltani maatalon poika, niin en omista yhtään metsää. Se oli joskus ihmetyksen aihe entisessä metsätalousinsinöörin työssä.
Inovaara myöntää, että kirjoittamisen myötä hän on alkanut ymmärtää yhä enemmän luonnonsuojelijoita.
– Ammattini puolesta olin se ihminen, joka hävitti luontoarvoja puolustaneiden ihmisten mielestä metsäluontoa. Nyt, kun en enää joudu laulamaan työnantajan lauluja, niin huomaan asettuneeni osittain toiselle puolelle. Ymmärrän luonnonsuojelijoita paljon paremmin kuin 20 vuotta sitten.
Metsäasiantuntijat väittävät, että Suomessa voisi vuosittain hakata vielä 100 miljoonaa mottia puuta. Tiedän, että suomalaiset metsät on inventoitu ja luku perustuu tutkimustietoon. Niillä alueilla, joissa itse toimin metsäinsinöörinä, oli paljon aukkoja. Yhtenäisiä metsäalueita oli todella vähän.
Metsäteollisuuden ja luonnonsuojelijoiden mielipiteet tulleet lähemmäksi toisiaan
– Metsänkäsittelyohjeet ovat muuttuneet pehmeämmiksi ja uudenlaisia hakkuumenetelmiä on kehitelty. Metsäteollisuus on muuttanut toimintatapojaan vihreämpään suuntaan. Tätä vastakkainasettelua kuvaan molemmissa kirjoissani.
Keski-ikäinen löysi uuden intohimon
– Uskomatonta, että nelikymppisenä löytää harrastuksen joka vie täysin mukanaan. Kirjoitustyö on tällä hetkellä suuri intohimo minulle.
Flow on tärkeä asia kirjoitustyöläiselle.
– Silloin, kun tekstiä syntyy helposti ja jouhevasti, niin yleensä se on myös laadukasta.
Inovaaralla on aina muistivihko mukana, jonne hän kirjoittaa ideoita, mutta hän kirjoittaa paljon myös ulkomaanmatkoillaan.
– Joskus on päästävä normiarjesta pois toiseen ympäristöön. Se vapauttaa ajatuksia ja usein nuo hetket ovat parhaimpia kirjoittamisen kannalta.
Ensimmäisen kirjan kirjoittaminen kesti eri vaiheineen 12 vuotta, mutta nyt Inovaaralla on niin paljon materiaalia takataskussaan, että toinen kirja syntyi vaivattomasti.
– Minulla oli unelma, että kirjoitan joskus kovakantisen kirjan. Halusin myös löytää oikean kustantajan kirjalleni. Monien vaiheiden jälkeen pieni perhekustantamo Myllylahti innostui asiasta. He ovat kustantaneet molemmat metsäaiheset kirjat.
Petri Görman