Tänään viisikymmenvuotispäiväänsä viettävä Heikki Pelkonen on musiikista ja luonnossa harrastamisesta kuten suunnistuksesta, metsästyksestä, kalastuksesta ja Riikka-vaimonsa kanssa hiihtämisestä nauttiva mies. Kuten edellisestä lauseesta käy ilmi, hän on naimisissa. Hänellä on neljä lasta.
Pelkosella on suomalaisesta luonnosta, sen metsistä ja järvistä, lukuisia hyviä muistoja, mutta eräs kalajuttu nousee kysyttäessä muiden ylitse.
– Olimme Siikaniemessä tuulastamassa vuosi sitten syksyllä ja sieltä tuli peräkkäisillä kerroilla ensin kuusikiloinen hauki, seuraavalla kerralla seitsenkiloinen ja seuraavalla kahdeksankiloinen. Osa kahdeksankiloisen painosta johtui kylläkin siitä, että sillä oli noin puolikiloinen hauki osittain sulaneena vatsassa, mutta oli se silti melkoinen hauki.
Kaiken tämän lisäksi Heikki Pelkonen on pappi. Hän on toiminut Launeen seurakunnan kirkkoherrana nyt viitisen vuotta. Siinä missä pappeus on ammatti, on se Pelkosen mukaan myös sellainen osa häntä, jota ei voi kytkeä pois päältä pistämällä liperit naulaan työpäivän päätteeksi.
– Minulla on monia erilaisia rooleja. Olen pappi, puoliso, isä ja lapsi. Olen lähtenyt papiksi kutsumuksesta, jotta voisin palvella ihmisiä evankeliumilla. Olen pappi niin töissä kuin vapaa-ajallakin.
Se, että pappeus on asia, jota Pelkonen edustaa jossain määrin koko ajan, ei ole hänelle painolasti. Pelkonen kokee, että hän papin poikana hän on löytänyt tasapainon kahden roolinsa välillä luontevasti.
– Riski tässä asiassa voi olla tietysti esimerkiksi työuupumuksen iskeminen. Mihin työn rajat vedetään? Sen näkisin asiassa ainoana negatiivisena puolena.
Pelkonen on tietoinen siitä, että jotkut toiset haluavat pitää siviilielämänsä enemmän piilossa kuin hän.
– Liikkuessani eri paikoissa jotkut ihmiset tunnistavat minut papiksi, mutta se ei häiritse minua. Se on osa minua.
Pelkonen ei kuitenkaan koe olevansa asemansa vuoksi roolimalli.
– Olen huono malli ihmisille. Minulla on sellainen ajatus, että varsinkin vanhemmat ihmiset nostavat minua jalustalle. Minun täytyy jatkuvasti pitää viran kunnioitus ja persoonan kunnioitus erossa toisistaan. Tämä virka-asema saattaa ruokkia ihmisen narsistista puolta, jos sitä ei osaa varoa. Oma vajavaisuutensa ja raadollisuutensa pitää muistaa tunnustaa, ja niinpä sananpalvelijan virka onkin julistaa Jumalan armoa myös elämässään epäonnistuneille ja syntiin joutuneille ihmisille.
Evankeliumin sanoma on Pelkosen mukaan sanoma Jumalan armosta.
– Siitä, että me ihmiset koemme alimittaisuutta. En halua olla sellainen malli, että olen hyvin onnistunut elämässä. Itsekin saan elää siitä asiasta, että tällaiselle ihmisille puutteineni ja vikoineni Jumalan rakkaus yltää ja riittää.
Katsellen ja haistellen eteenpäin
Aiemmin Pelkonen on ollut kirkkoherrana Padasjoella, jossa hän yhä käy aika ajoin metsästämässä. Padasjoelle hän päätyi, mistäs muualta kuin Launeelta, jossa hän toimi vajaat kaksi vuotta seurakuntapastorina.
– Näin on ollut hyvä. Olen viihtynyt sekä Launeella että Padasjoella oikein hyvin.
Launeella kirkkoherra viihtyy monista syistä.
– Meillä on seurakunnassa hyvä työyhteisö, seurakuntaelämä on kotoista ja läheistä, ja täällä on siinä mielessä paljon hyviä asioita, tietynlaista kylämäisyyttä.
Pelkosen 24 vuotta kirkon palveluksessa kestäneen työuran aikana on seurakuntaelämässä tapahtunut muutoksia.
– Kirkon sanoma on sama, mutta esimerkiksi kirkon toimintatavat ovat muuttuneet. Samoin suomalaisten kuuluminen kirkkoon on kokenut muutoksia: muutama vuosi sitten oli tämä kirkosta eroamisten buumi. Näiden asioiden lisäksi ihmiset näyttävät yllättyvän usein positiivisesti käydessään kirkossa. Se johtunee siitä, että heillä on joku mielikuva kirkosta vuosikymmenten takaa. Kirkkoa pidetään yhä vanhanaikaisena ja autoritäärisenä.
Kirkkoherra Pelkonen uskoo että nykyajan niin sanotut postmodernit ihmiset haluavat itse määrittää omat arvonsa ja määränpäänsä.
– Kirkkoon on perinteisesti liittynyt ajatus siitä, että kirkko sanoo miten asiat ovat. Ja kyllähän me sanommekin, mutta yksilöiden omille ajatuksille annetaan myös nykypäivän kirkossa tilaa.
Pelkonen käyttää esimerkkinä lausahdusta: ”Kyllähän minä Jumalaan uskon, mutta en kuten kirkko opettaa.”
– Jos sitten kysyn, että mitä se kirkko sitten Jumalasta opettaa, niin siitä on ihmisillä usein hieman jäsentymättömämpi käsitys. Osa haluaa itse määritellä oman uskonsa, mutta myös vastakkaisia mielipiteitä esiintyy. Joitain ihmisiä kiinnostaa selkeä uskonnollisuus ja elämänkatsomus, se että asiat ovat selkeitä. Me ihmiset olemme keskenämme erilaisia siinäkin suhteessa.
Seuraavat 50 vuotta kirkkoherra aikoo viettää samalla tavalla kuin hän on viettänyt tähänkin asti.
– Etenen elämässä haistellen ja katsellen avoimin mielin mitä päivät tuovat tullessaan ja mihin Jumala johdattaa. Nyt tuntuu hyvältä, eikä sen pidemmälle ole syytä miettiä.
Miehellä ei ole varsinaisia syntymäpäivälahjatoiveita.
– Koska en ole missi, niin en voi toivoa maailmanrauhaa lahjaksi. Vieraillessani Angolassa olen nähnyt siellä tehtävän työn tarpeellisuuden. Minulla itselläni on niin paljon, että jos joku haluaa minua muistaa, niin keräämme juhlassa kolehdin Angolaan koulu- ja terveydenhuoltotyöhön. Siihen kolehtiin osallistuminen ilahduttaisi minua.
Liipolan seurakuntakeskuksella pidetään kaikille avoin syntymäpäivävastaanotto huomenna lauantaina kello 15. Ohjelmassa on musiikkihetki ja tietysti syntymäpäiväkahvit.
Mikko Blomberg