huhtikuu 2018 - Omalähiö

Eija Lyttinen: Maaseutumainen ympäristö houkuttelee Renkomäkeen

Julkaistu: 27.4.201826.4.2018

Kuva: Renkomäen omakotiyhdistyksen uusi puheenjohtaja Eija Lyttinen kertoo, että perinteiset siivoustalkoot järjestetään 8.5. – Tämä tapahtuma on ollut aina viikkoa ennen äitienpäivää. Jaamme silloin Renkomäki -talolla jätesäkkejä talkoolaisille. Hankimme myös makkaraa sekä virvokkeita kaikille talkoolaisille.

Näkkimistöön Renkomäkeen on rakennettu paljon uusia omakotitaloja ja parhaillaan Kaukasen alueen etelänpuoleinen kaava on Lahden kaupunginvaltuuston käsittelyssä. Ensi vuosikymmenellä sinne on tarkoitus rakentaa yli 100 uutta omakotitaloa.
– Puhdas ja maaseutumainen ympäristö lähellä palveluja houkuttelee perheitä Renkomäkeen, omakotiyhdistyksen uusi puheenjohtaja Eija Lyttinen kertoo.

Ahkera ja tarmokas puheenjohtaja toivoo, että varsinkin alueen uudet asukkaat lähtisivät mukaan omakotiyhdistyksen toimintaan.
– Nyt olisi oikea hetki pohtia, mihin priorisoimme energiamme. Omakotiyhdistyksellä on kuitenkin parempi asema neuvotteluissa kaupungin suhteen kuin yksittäisellä ihmisellä.

Puheenjohtaja on tyytyväinen siitä, että asukkaita on aina kuultu uusien kaavoitusratkaisujen yhteydessä.
– Olemme olleet aktiivisesti mukana kaavailloissa ja esittäneet myös omia mielipiteitämme.

Renkomäkeläiset on Facebook -sivusto, jossa voi keskustella kaikista asuinalueeseen liittyvistä asioista.
– Toivon, että siellä käydään aktiivista keskustelua. Mikä on uusien asukkaiden juttu ja millaisia asioita omakotiyhdistys voi nostaa nyt yhteisönä esiin.

Ämmäläntien kunto puhuttaa

Ämmäläntie on huonossa kunnossa, koska sen liikennemäärät ovat kasvaneet uusien asuinalueiden myötä. Tien rakenteet eivät kestä, koska liikennemääriä ei ole mitoitettu tämän päivän käyttöä vastaaviksi.
– Hiekkapäällysteinen tie on aiheuttanut ongelmia varsinkin linja-autoille ja siitä on keskusteltu myös julkisesti.

Puheenjohtaja muistuttaa, että tämäkin on renkomäkeläisten yhteinen asia.
– Meidän on huolehdittava kasvavana asuinalueena myös infrastruktuurista. Toimivat ja nopeat yhteydet eri suuntiin on tärkeä asia varsinkin perheellisille ihmisille.

Uusi puheenjohtaja toivottaa tervetulleiksi kaikki omakotirakentamista suunnittelevat ihmiset Renkomäkeen.
– Ehkä saamme vielä tänne oman kaupan, kun väkimäärä kasvaa hieman ennusteita nopeammin. Sitä moni meistä toivoo.

Renkomäessä on paljon tilaa uusille omakotitaloille, koska kaavoitettavaa maata siellä on paljon.
– Tästä tulee vielä vireä yhteisö, kun väkimäärä kasvaa huomattavasti ensi vuosikymmenellä. Uskon, että meistä kaikki näkee asuinalueen laajenemisen positiivisena asiana.

Petri Görman

Matti Tuovinen: Opetuksen toiminnallisuus motivoi oppilaita Sylvia -kodin erityiskoulussa

Julkaistu: 27.4.201826.4.2018

Kuva: Sylvia -koti yhdistyksen toiminnanjohtaja Matti Tuovinen kertoo, että heidän erityiskoulunsa on hyvä paikka sellaisille lapsille, jotka hyötyvät opetuksen toiminnallisuudesta. – Sen lisäksi täällä toimii myös ryhmäperhepäivähoitoa antava yksikkö erityislapsille.

Sylvia -kodin erityiskoulun vanhempaintoimikunta järjesti erityislapsille toimintapäivän viime lauantaina. Tapahtumaan oli kutsuttu lahtelaisia ja sen lähiympäristöstä asuvia erityislapsia ja heidän vanhempiaan.
– Esittelimme meidän erityiskoulua ja steinerpedagogista erityiskasvatusta heille. Halusimme myös avoimesti kertoa, millainen vaihtoehto me olemme erityispalvelujen tuottajana Lahdessa, Sylvia -koti yhdistyksen toiminnanjohtaja Matti Tuovinen toteaa.

Toiminnanjohtaja kertoo, että Sylvia-kodin erityiskoulussa on kodikkaat tilat ja pienet luokat, joissa opiskelee tällä hetkellä 37 oppilasta.
– Oppilasmäärää on kuitenkin mahdollista kasvattaa vielä 20 oppilaalla.

Parasta on hyvä yhteishenki

Yhteishenki on Tuovisen mielestä pienen erityiskoulun paras asia.
– Tällä hetkellä suurin osa oppilaistamme on taustaltaan kehitysvammaisia, mutta joukkoon mahtuu myös muutama oppilas, joilla oppimisvaikeuksia. Kaikki on tietenkin erityisen tuen päätös, jonka vuoksi he ovat oikeutettuja saamaan erityisopetusta.

Tuovisella itsellään on jo kolmen vuosikymmenen kokemus steinerkoulun opettajana, joten hän voi puhua asioista kokemuksen tuomalla syvällä rintaäänellä.
– Sylvia -koti on erityisen hyvä paikka niille lapsille, jotka tarvitsevat toiminnallista tai taiteellista opetusta. Toiminnallisuus on kuulunut steinerpedagogiikassa opetusmenetelmien keskiöön sen alusta lähtien.

Sylvia -kodin erityiskoulussa on panostettu kommunikaatioon erityisoppilaiden kanssa.
– Käytämme tukiviittomia ja myös kuvakommunikaatio on vahvasti läsnä opetuksessamme.

Yhdessä tekeminen on tärkeää

– Sylvia-kodin koulussa annettava opetus on taiteellista ja sen vuoksi siellä lauletaan, maalataan, soitetaan ja tanssitaan. Se tekee kaikille lapsille hyvää.

Sylviaa -kodissa on oma kuvataide- ja musiikkiterapeutti sekä puhetaideterapeutti. Fysio- ja puheterapiapalvelut hankitaan oppilaille ostopalveluina tai ne ovat Kelan kustantamia.
– Tällä hetkellä Sylvia -kodissa asuu 30 yhteensä 30 henkilö. Tämä joukko koostuu nuorista sekä nuorista aikuisista.

Tuovinen mukaan Sylvia -kodin alue on rauhallinen ja luonnonkaunis paikka, jossa on mahdollisuus monipuoliselle toiminnalle kehitysvammaisten erityisnuorten kanssa.
– Tekniikan vempaimet jäävät meillä vähemmälle käytölle, mutta kyllä niitäkin käytetään.

Yksi tärkeä asia Sylvia -kodissa on se, että siellä leikitään ja pelataan paljon yhdessä.
– Peruskoulunsa päättäneille erityisnuorille Sylvia -kodissa järjestetään työpajatoimintaa. Meidän nuorisoasteella on mahdollisuus opiskella huonekalupajassa, kaupassa, käsityöpajassa, leipomossa, pesulassa, puupajassa ja puutarhapajassa. Viimeksi mainittu paja tuottaa huonoimpanakin vuonna vähintään 3000 litraa omenamehua.

Petri Görman

Jouko Skinnarin reliefi paljastettiin

Julkaistu: 27.4.201826.4.2018

Kuva: Valtiopäiväneuvos Jouko Juhani Skinnarin muotokuvan paljasti vas. kansanedustaja Jukka Gustafsson, lapsenlapset Elina, Emmi ja Esko ja kuvanveistäjä Reijo Huttu, kuva Mátyás Stoller.

Valtiopäiväneuvos Jouko Skinnarin elämäntyöstä kertova näyttely avattiin viime lauantaina 21.huhtikuuta Yritys- ja kulttuurikeskus Malskin näyttelytilassa. Kuvanveistäjä Reijo Hutun veistämä kupariin pakotettu valtiopäiväneuvoksen muotokuva paljastettiin noin sadan ystävä- ja yhteistyökumppanin läsnä ollessa. Reliefin paljasti Skinnarin pitkäaikainen ystävä, kansanedustaja Jukka Gustafsson ja lapsenlapset Emmi Skinnari, Elina ja Esko Haltia.

Paljasjalkainen lahtelainen Jouko Skinnari (1946 – 2016) kävi työssä Suomen eduskunnassa neljäkymmentä vuotta, kuten hän itse totesi pois jäätyään eduskuntatyöstä 2015. Hän toimi 1970-luvun eduskunnassa virkamiehenä, pääministeri Rafael Paasion hallituksessa sosiaali- ja terveysvaliokuntien sihteerinä sekä valtioneuvostossa esittelijänä. Skinnari aloitti 35 vuotta yhtäjaksoisesti kestäneen kansanedustajakautensa syyskuussa 1980 vakavaan sairauteen menehtyneen kansanedustaja Salme Myyryläisen jälkeen.

Näyttelyn avajaisissa Skinnarin elämäntyön eri vaiheita käsittelivät puheenvuoroissaan suurlähettiläs Heikki Talvitie, kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta, kansanedustaja Jukka Gustafsson, elinkeinoministeri Juha Lintilä ja hänen kanssaan tilaisuuteen saapunut maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä. Yhteistyössä he olivat hyväksyneet lakeja, mutta myös tavanneet liikunnan, kuten eduskunnan jalkapallojoukkueen pelimatkoilla sekä Suomi-juoksee ja muissa tapahtumissa. Kansanedustajat ovat mukana edelleen eduskunnan eri maiden ystävyysseuroissa. Niistä tärkeimmät Jouko Skinnarille olivat Venäjän- ja Japanin ystävyysseurat. Puhujat näkivät vakavaan sairauteen 2016 menehtyneen valtioneuvoksen olleen laajakatseisen sekä maakuntansa että suomalaisen demokratian ja kulttuurin edustajana.

Toisena valtionvarainministerinä Skinnari oli Lipposen I hallituksessa 1997-99. Hän toi valiokuntien puheenjohtajatyön julkisuuteen ollessaan yhteensä 22 vuotta sosiaali- ja terveysvaliokunnan sekä talousvaliokunnan puheenjohtajana. Vaalipiirin asukkaat saattoivat seurata Skinnarin näkemyksiä hänen alueen lehdistöön kirjoittamistaan pakinoista, jotka liittyivät myös hänen maakunnallisiin ja kunnallisiin luottamustehtäviinsä. Maan kattavissa uutislähetyksissä hän oli usein esillä ollessaan eduskunnan talousvaliokunnan puheenjohtajana yksitoista vuotta.

Marja-Liisa Niuranen

Digitaalinen nopeusnäyttö Keijutielle oli mukava yllätys

Julkaistu: 20.4.201819.4.2018

Kuva: Juha Aalto, Suvi Suominen sekä hänen lapset Vilma ja Viola sekä Lasse Latvatalo haluavat, että Keijutien liikenneturvallisuutta lisättäisiin.
– Nyt tällä tiellä ajetaan liian kovaa vauhtia ja etenkin lasten liikenneturvallisuus on vaarassa.

Ali-Juhakkalan omakotiyhdistyksen puheenjohtaja Lasse Latvatalo kertoo, että liikennemäärät ovat kasvaneet Alijuhakkalantiellä sekä Keijutiellä. Samalla myös autojen nopeudet ovat kasvaneet, vaikka molemmille kaduille on rakennettu jo yli 10 vuotta sitten töyssyjä hidastamaan liikennettä.
– Molemmilla teillä on 30 km/h nopeusrajoitus, mutta yleisesti niillä ajetaan yli viittäkymppiä, Latvatalo toteaa.

Töyssyt toimivat erittäin hyvin hidasteina, mutta samalla ne aiheuttavat tärinää omakotitalojen rakenteisiin ja ne häiritsevät talvella lumenaurausta.
– Haluamme nyt herättää keskustelua, kuinka saamme suitsittua nopeuksia Ali-Juhakkalan molemmilla pääkaduilla ilman että auraaminen tai muu liikkuminen häiriintyy.

Puheenjohtaja on ollut yhteydessä Lahden kaupungin liikennesuunnittelupäällikköön.
– Siellä tiedostettiin hyvin ongelmat ja minulle kerrottiin, että kaupunki ei lähde kovin helposti hidasteita enää rakentamaan, koska niistä on tullut paljon palautetta.

Keijutien molemmissa päissä ovat nopeusrajoitus kyltit, mutta huomataanko niitä tarpeeksi hyvin.
– Keskiviikkona saimme digitaalisen nopeusnäytön Keijutien eteläpäähän. Toivottavasti se hillitsee hieman ylinopeuksia alueella.

Turhat töyssyt voisi poistaa

Juha Aallon mielestä pari töyssyä voi alueella olla, mutta eteläpään töyssy on aivan turha.
– Se aiheuttaa lähitaloihin tärinää ja talvella lumenauraus on hankalaa sillä kohtaa. Runsaslumisena talvena tie kapenee metrin ja se aiheuttaa myös ongelmia. Tie kapenee silloin liikaa. Viime talvena Keijutien auraus ei ollut todellakaan laadukasta.

Aalto on huomannut, että töyssylle jarrutetaan voimakkaasti ja sen jälkeen Rengastien risteykseen kiihdytettään voimakkaasti.
– Töyssyllä ei ole siinä kohtaa mitään virkaa. Ehkä nopeusrajoitusten maalaaminen saattaisi auttaa asiaan jonkin verran, mutta kyllä se ihmiseltäkin vaatii tietynlaista liikennemoraalia.

Keijutiellä ei kovinkaan moni aja Aallon mukaan kolmeakymppiä.
– Alijuhakkalantieltä töyssyjä on poistettu ja siellä on jäljellä enää vain keskimmäinen töyssy. Keijutiellä liikennemäärät ovat kuitenkin paljon suuremmat.

Liikenneturvallisuus ennen kaikkea

Suvi Suomisen perhe asuu Keijutiellä ja hän haluaa säilyttää kaikki töyssyt liikenneturvallisuuteen vedoten.
– Töyssyt laskevat ajonopeuksia ja se lisää lasten turvallisuutta. Lapsia kulkee tiellä joka päivä molempiin suuntiin. Olen sitä mieltä, että myös meidän aikuisten turvallisuudesta on huolehdittava.

Lapsi saattaa ajattelemattomuuttaan pelmahtaa pihalta kadulle ja jos auto osuu kohdalle, niin siitä tulee pahaa jälkeä.
– Ihmiset ovat tänä päivänä hieman piittaamattomia liikenneturvallisuudesta. Liian moni ajattelee, että lapset tulee opettaa kulkemaan tiellä. Lapset kuitenkin toimivat aina spontaanisti. He lähtevät juoksemaan mielenkiintoisen asian perässä laput silmillä. Eivät he silloin havaitsee ympäristöstään mitään.

Suominen uskoo, että Keijutien varressa asuvat ihmiset ajavat hieman muita hillitymmin autoa.
– Ne autoilijat, jotka käyttävät Keijutien reittiä läpiajoon ovat huomattavasti muita autoilijoita välinpitämättömiä. Toivon, että läpiajoliikenne kielletään ainakin Keijutiellä.

Petri Görman

Ihana tontti houkutteli Jokimaalle

Julkaistu: 13.4.20184.5.2018

Kuva: Arja-Leena Lammi ja Markus Partanen kertovat, että kehätien rakentaminen huolestuttaa myös Jokimaalla

ETELÄ-LAHDEN OMAKOTI- JA ASUKASYHDISTYKSET ESITTÄYTYVÄT

Etelä-Lahdessa toimii tällä hetkellä kymmenen omakoti- ja asukasyhdistystä. Monet näistä yhdistyksistä on perustettu jo useita kymmeniä vuosia sitten. Ne ovat olleet omien alueidensa tärkeitä puolestapuhujia sekä yhteisöllisyyden että asuinalueen identiteetin kehittäjiä. Omalähiö on tehnyt vahvaa yhteistyötä näiden yhdistysten kanssa jo 40 vuotta. Tässä juttusarjassa otamme selvää siitä, mitä näille yhdistyksille kuuluu juuri nyt ja mikä on omakotiyhdistysten rooli tämän päivän yhteiskunnassa, jossa sosiaalinen kanssakäyminen uhkaa muuttua digitaliseksi some-höpinäksi.

Jokimaan omakotiyhdistyksen sihteeriä Arja-Leena Lammia houkutteli ystävän naapurissa ollut omakotitontti vuosikausia. Yhtenä sunnuntaiaamuna hieman yli 10 vuotta sitten hän vieraili jälleen kerran lapsuudenystävällään. Illalla lapsuudenystävän mies soitti, että sinun unelmatontti on nyt myynnissä. Tartuin hetkeen ja soitin heti tontin omistajalle. Seuraavana päivänä ostin tontin. Omakotitalon rakentamistyöt alkoivat vuonna 2007 ja kolme vuotta myöhemmin se oli valmis. Omakotiyhdistyksen sihteeri on ollut erittäin tyytyväinen ensimmäiseen vuosikymmeneen Jokimaalla. Lammi ei aio muuttaa sieltä koskaan pois.

1. Miten omakotiyhdistyksenne toiminta on muuttunut vuosien varrella?
Jokimaan omakotiyhdistyksellä on takanaan yli 50 vuotinen historia, joten toiminta ja perheiden tarpeet ovat vuosien saatossa muuttuneet huomattavasti. Ennen on tehty asioita enemmän yhdessä perhekunnittain. Tänä päivänä tuskin tunnemme kaikkia alueemme asukkaita. Yhdistyksenä pyrimme kuitenkin tapaamaan toisiamme, olemaan yhteyksissä asukkaiden kanssa mahdollisuuksiemme mukaan. Nykypäivän kiireinen elämänrytmi verottaa ihmisten kiinnostusta yhdistystoimintaa kohtaan. Sähköiset palvelut vie tietoa koteihin, joten haastetta riittää saada asukkaat innostumaan yhteisistä asioista. Onneksi kevät- ja syyskokoukset ovat kiinnostaneet alueen asukkaita. Siellä vaihdetaan kuulumiset ja tutustutaan toisiimme.

2. Millaista omakotiyhdistyksen toiminta on tällä hetkellä?
Hallituksen jäsenten aika menee alueen asioiden hoitamiseen ja erilaisiin selvityksiin kaupungin virkamiesten kanssa. Jokimaan alueella tapahtuu koko ajan paljon muutoksia muun muassa kehätien rakentaminen. Rälssin virkistysalueen jatkotilanne ja lisääntynyt raskasliikenne tuovat haasteita esimerkiksi omakotiyhdistyksen toimintaan. Emme ehdi pienellä porukalla suunnitella virkistysretkiä, kun aikamme menee seuratessa kaupungin päättäjien suunnitelmia. Haluamme pitää asuinaluettamme haluttuna sekä turvallisena, asuinympäristönä.

3. Kuinka paljon Teillä on jäseniä?
Jäsenmaksua maksavia perhekuntia on vähän alle sata taloutta ja muutama yritys alueelta. Lisää jäseniä perhekunnista ja yrityksistä kaipaamme mukaan yhdistyksen toimintaan.

4. Miksi omakotiyhdistyksen jäseneksi kannattaa liittyä?
Tutustumme toisiimme naapureina ja jokainen tuo uutta näkemystä sekä ideaa alueemme että elinympäristömme kehittämiseksi. Yhdessä meillä on myös suurempi vaikutusmahdollisuus päättäjiin ja virkamiehiin päin. Yhdessä ja suuremmalla porukalla toteutuisi jopa ne yhteiset retkisuunnitelmat.

5. Huolettaako omakotiyhdistyksen jäseniä tällä hetkellä mikään erityinen asia.
Meidän alueen asukkaita on huolettanut jo vuosia kehätien vireillä olleet rakennussuunnitelmat. Parhaillaan tämä projekti jo käynnistyy täällä Ala-Okeroisisten suunnalla. Lisääntynyt raskasliikenne Ala-Okeroisten tiellä ja ruuhka-ajan ruuhkat alueella myös pohdituttavat meitä. Autoilijat käyttävät ruuhka-aikoina suruttomasti hyväkseen sivukatujen oikaisureittejä ja ajavat ylinopeuksia. Samalla he aiheuttavat näin turvallisuusriskejä alueen asukkaille. Kyläkunnantie molemmin puolin vanhaa Lahdentietä on kärsinyt lisääntyneestä liikenteestä, läpiajosta ja raskaan liikenteen pitkäaikaispysäköinneistä. Rälssin virkistysalueen kohtalo ja ympäristöasiat eivät toimi Lahden alueella Jokimaan asukkaiden pitkään odottama Rälssin -virkistysalue on edelleen kaatopaikkana. Rälssin alueella majailevien liito-oravien ja lintujen pesimispaikoista lakikin sanoo pykälänsä, mutta niitä ei Lahti noudata.

6. Millainen asuinalue Teillä on?
Täällä asuu pitkäaikaisia asukkaita, jotka ovat perustaneet tänne kotinsa jo ennen yritysten tultua alueelle. Jokimaalla asukkaat ovat tottuneet yhteiselämään yritysten kanssa, mutta nykyinen kehitysvauhti vaatii pelinsääntöjä viihtyvyyden ylläpitämiseksi kaikilta osapuolilta. Tämä on mukava alue kokonaisuudessaan kaupungin läheisyydessä. Rälssin virkistysalue tuo aikanaan hienon luontoalueen asukkaiden ja kaikkien Lahtelaisten käyttöön. Ravikeskus on Jokimaan maamerkki ja yhdistyksemme tärkeä yhteistyökumppani.

7. Onko asuinalueella tapahtunut joko sukupolvenvaihdos ja miten se näkyy?
Alueen omakotiasukkaat ovat sopivassa suhteessa eri-ikäisiä työssä käyviä ja eläkeläisiä ihmisiä. Yhteiselo toimii hyvin asukkaiden kesken.

8. Missä omakotiyhdistys yleensä kokoontuu?
Jokimaan ravikeskuksessa pidämme kevät- ja syyskokouksemme. Alueeltamme puuttuu omat kokoontumistilat, joten heitämme haasteen alueemme yrityksiin olisiko heillä ylimääräistä tilaa meidän kokoontumispaikaksi?

9. Mitä haluaisitte parantaa alueenne palveluissa?
Julkinen liikenne kulkemaan niin, että kaupungissa ja palveluissa (Hennala, Laune) käynti onnistuu kaikilta ikäryhmiltä. Kirjastoauton kulkeminen jatkossakin varmistettava alueelle ja yhteistyötä lisää päättäjien suuntaan sekä muihin vastaaviin yhdistyksiin päin.

10. Koska Teillä on kevätkokous?
Toukokuussa, päivämäärä on vielä avoinna.

Tuomenojalla asuu mukavaa porukkaa

Jokimaan omakotiyhdistyksen varapuheenjohtaja Markus Partanen muutti Jokimaalle vuonna 2007. Varapuheenjohtaja näki lehdestä valkoisen rapatun talon myynti-ilmoituksen sunnuntaina ja seuraavan viikon torstaina oli kaupat sovittu.
– Täältä löytyy kyllä puskaa ja pöpelikköä lasten leikkeihin, mutta olisi mukava saada heille myös pieni leikkikenttä tänne, Partanen toivoo.

Jokimaa on rauhallinen ja turvallinen asuinalue varsinkin lapsiperheille, mutta lisääntynyt raskasliikenne huolettaa vanhempia.
– Yritysalueella käsitellään paljon jätteitä ja se lisää liikennemääriä alueella. Nämä toiminnot on tuotu liian lähelle omakotialuetta.

Partanen toivoo, että tulevaisuudessa Jokimaalle suuntautuva julkinen liikenne olisi säännöllisempää.
– Toivottavasti saisimme tänne Jokimaalle yhden runkolinja. Palvelulinjalla lapset toki pääsevät aamulla kouluun ja iltapäivällä takaisin, mutta ikääntyvä senioriväestö ei pääse edes ostoksille Hennalaan ilman autoa. Täytynee olla aktiivinen näiden linja-autovuorojen kanssa kaikkiin yhteistyötahoihin ennen kuin uusista reiteistä päätetään.

Varapuheenjohtaja on tyytyväinen siitä, että alueella ei ole läpiajoliikennettä.
– Taistelimme neljän vuoden ajan kaupungin ELY –keskuksen kanssa turvallisista bussipysäkeistä. Nyt Vanhan Helsingintien varressa on bussipysäkkien kohdilla levennykset ja siellä on hieman turvallisempaa.
– Jokin tässä alueessa viehätti heti. En ole edes harkinnut muuttoa mihinkään muualle täältä. Ehkä muutaman kerran joskus maaliskuussa tai elokuussa, kun lumityöt ja ruohonleikkaaminen on ahdistanut.

Petri Görman

Kullankukkulalla taisteltiin vain päivä

Julkaistu: 13.4.201812.4.2018

Kuva: Kullankukkulanmäki oli strategisesti merkittävä paikka, koska sieltä oli mahdollisuus tarkkailla liikennettä Lahden kaupunkiin ja puolustaa Hennalan varuskuntaa, Hennala-opas Seppo Toivonen toteaa.

– Punaiset kaivoivat ensimmäisenä juoksuhaudat ja poterot Kullankukkulalle huhtikuun puolivälissä vuonna 1918, josta he pystyivät ampumaan konekivääreillä sekä Marolaan että muualle Launeen pelloille. He olivat aitiopaikalla väijymässä, kun saksalaiset marssivat Launeenkatua pitkin 19.4. aamulla Renkomäen Simolanmutkasta Lahden rautatieasemalle, Hennala-opas Seppo Toivonen kertoo.

Punaiset eivät kuitenkaan tienneet, keitä tulijat olivat, joten he eivät ampuneet ennen kuin taistelu puhkesi rautatieasemalla.
– Toinen saksalaisosasto valloitti Hennalan kasarmit ja he jatkoivat hyökkäystä kohti Kullankukkulaa ja nykyistä Radiomäkeä.

Kullankukkulan maastossa voi vielä havaita sisällissodassamme käytettyjä juoksuhautoja.

Kullankukkula oli punaisten voimakkain tukikohta. Kaksi saksalaista komppaniaa hyökkäsi Kullankukkulaa vastaan ja kiivas taistelu kesti lähes tunnin.
– Lopputuloksena punaiset joutuivat vetäytymään illan aikana Kullankukkulalta ja sen takana olleelta Santamäeltä. Rintamalinja muodostui satamaan menevän rautatien suuntaiseksi nykyisen urheilukeskuksen alueella.

Toivosen mukaan paikallisilla valkoisilla ei ollut mitään mahdollisuutta päästä mukaan taistelutoimintaan, koska saksalaisten armeija oli hyvin koulutettu, kun taas suomalaisten sotilaiden koulutus oli todella heikko.
– Saksalaisilla on ollut suojeluskuntataustaisia oppaita ja tulkkeja Lahdessa. Kaikkiaan Lahden seudun taisteluissa kaatui noin 100 saksalaista sotilasta.

Hennala punaisille takaisin

Punaiset saivat miehitettyä osan Hennalan kasarmeista 22.4. Tällöin Kullankukkulan nykyisinkin nähtävät taisteluasemat olivat saksalaisten miehittämät ja se oli etulinjana punaisia vastaan. Taisteluja ei kuitenkaan käyty.
– Kullankukkulan vieressä oli Santamäki, joka oli myös saksalaisten hallussa. Santamäen korkeuskäyrä on vanhoissa kartoissa Radiomäen korkuinen. Nykyisin tämä alue tunnetaan Starkin pääkonttorin alueena.

Tallinpassin alue oli kahden tulen välissä sisällissotamme viimeisen viikon aikana.
– Punaisten panssarijuna yritti kaksi kertaa lähestyä 24.4. kaupunkia, mutta saksalaisten tykki- ja konekiväärituli pakotti junan perääntymään. Punaisille sen menetys olisi ollut liian iso asia.

Sota ratkesi vapunpäivänä, kun saksalaiset sotilaat hyökkäsivät Okeroisten suunnasta ja valtasivat Hennalan kasarmialueen ja nykyisen Kärpäsenmäen alueen.

Sääriluita löytyi tietyömaalta

– Eräs mies kertoi hiljattain, että olivat pikku poikina keränneet nykyisen hautausmaan metsiköstä luita laatikoihin. Nykyistä Helsingintietä rakennettaessa oli sitten kauhakuormaaja ”tuhonnut” heidän laatikkonsa. Luita oli löytynyt, mutta niitä ei ollut noteerattu erikoisemmin. Todennäköisesti tietyöt olisi pysäytetty pitkäksi aikaa, jos tämä tieto olisi kiirinyt viranomaisten korviin.

Eniten vainajien jäänteitä on löytynyt nykyisen S -Marketin alueelta ja sieltä, missä on punaisten muistomerkki.
– Hennalan kasarmialuetta salaojitettiin 1920-luvun alussa, joten sieltä tuskin löytyy enää mitään jäänteitä uuden asuinalueen rakentamisen yhteydessä.

Toivonen kuitenkin uskoo, että Hennalan alueelta saattaa löytyä joitakin yksittäisiä hautoja.
– Kasarmialueen eteläpään harjoitusaluetta ei ole ymmärtääkseni kaivettu missään vaiheessa sisällissotamme jälkeen. Sieltä mahdollisesti voidaan tehdä vielä tieteellisesti mielenkiintoisia löytöjä. Saattaa olla, että siellä on vielä pieniä joukkohautoja, joista emme tiedä.

Petri Görman

Bluesmies vihkiytyi kynäruiskutekniikan saloihin

Julkaistu: 13.4.201812.4.2018

Kuva: Etelälahtelaisen Kari Ruotsalaisen bluesaiheisia maalauksia on esillä Möysän musaklubilla lauantaista lähtien. Grand Blues -festivaalin yhteydessä on mahdollisuus tutustua nyt myös taiteeseen.

Etelä-Lahdessa asuva bluesmies Kari Ruotsalainen hallitsee kuvataiteen useita eri piirustustekniikoita. Pikkupoikana aloitettu piirustusharrastus on jalostunut oman automaalarin ammatin myötä esimerkiksi kynäruiskutekniikkaan. Tällä tekniikalla Ruotsalainen on maalannut muun muassa blueskitaristi Erja Lyytisestä kuvan oman autonsa konepeltiin. Auto on jo vaihtanut omistajaa, mutta konepelti on vielä taiteilijamiehen autotallissa kunniapaikalla.
– Opiskelin itse kynäruiskutekniikan. Siihen ei ole ollut saatavilla koulutusta Suomessa. Jäin koukkuun työn kautta tähän harvinaiseen maalaustapaan.

Ruotsalainen vahva piirustustausta oli erittäin hyvä pohja harvinaisen tekniikan ens0imetreillä
– Ensimmäiset työt onnistuivat heti ja niistä sain positiivista palautetta. Muotokuvamaalaus kynäruiskutekniikalla on ehdottomasti taitolaji. Se vie paljon aikaa ja se on tarkkaa työtä

Blues- ja rockmusiikki on ollut miehen rakas harrastus jo 1970 -luvulla.
– Sen vuoksi olen piirtänyt tauluja muun maussa Jimi Hendrixistä, Johnny Winteristä, Johnny Lee Hookerista sekä Cisse Häkkisestä.

Naisissa kiehtovat silmät

– Filmitähtien, muusikkojen ja kauniiden naisten maalaaminen on aina ollut mukavaa. En juurikaan maalaa tai piirrä kissoja ja koiria. Autojakaan ei ole juurikaan piirtänyt.

Tunnelmallinen kuva sytyttää aina.
– Yleensä katse vangitsee hetken. Kun piirrän naisia, niin katson aina, millaiset silmät heillä on.

Taitojen kehittymisen myötä Ruotsalainen vaatii vieläkin enemmän itseltään.
– Ehkä voi sanoa, että tyylini on tällä hetkellä hyperrealistinen valokuvantarkka työnjälki.

Erakkoluonteelle parasta puuhaa

Maalaaminen ja piirtäminen on terapeuttista puuhaa erakkoluonteiselle miehelle.
– Luova työ ja käsillä näprääminen ovat aina liittyneet harrastuksiini. Piirtämisestä ja maalaamisesta tulee aina mukava sekä levollinen olo.

Bluesmies piirtää parhaillaan amerikkalaisesta näyttelijästä Bruce Willisistä muotokuvaa. Se valmistunee hiihtoloman aikana.
– Kynäruiskulla en enää juurikaan töitä tee, koska silmät väsyvät helposti ja kädentaidot ovat jo ruosteessa.

Kitara on ollut ikuisuusprojekti, joka tulee aikanaan valmiiksi.
– Itse olen maalannut sen ja tehnyt siihen pääkallon. Sisilisko on kitaran hauska pieni yksityiskohta.

Petri Görman

Anttilanmäellä, Marolassa ja Kullankukkulalla taisteltiin sisällissodassa – Jääkärit ja valkoiset eivät taistelleet Lahdessa

Julkaistu: 6.4.20185.4.2018

Kuva: Tutkimuspäällikkö Hannu Takalan mukaan Marolan alueella käytiin kiivaita taisteluja 19.4.1918. Radiomäellä saksalaisia sotilaita odottivat punakaartilaiset ja sen vuoksi he eivät päässeet rautatieasemaa pidemmälle etenemään.

Lahti toimi sisällissodan loppunäyttämönä Suomessa vuonna 1918. Etelä-Lahdessa Marolan, Kullankukkulan ja Santamäen alueella sekä Radiomäellä käytiin kiivaita taisteluita 19.4.1918, kun saksalaiset sotilaat marssivat kaupunkiin Renkomäen suunnasta.
– Punakaartilaiset olivat kaivautuneet asemiinsa Radiomäelle sekä Kullankukkulanmäelle ja he tiesivät odottaa saksalaisia joukkoja kaupunkiin, Lahden kaupunginmuseon tutkimuspäällikkö Hannu Takala kertoo.

Saksalaiset yrittivät tulla nykyistä Launeenkatua pitkin rautatieasemalle.
– He eivät kuitenkaan päässeet rautatieasemaa pidemmälle, koska punaisten joukot odottivat konekivääreiden kanssa heitä Radiomäellä.
Sen vuoksi saksalaiset joutuivat marssittamaan lisää sotilaita asemanseudulle, joilla oli mukana muun muassa tykkipattereiden jaoksen puolikkaita.
– Tykeillä he sitten pommittivat keskustaa, Kullankukkulaa, Radiomäkeä ja Santamäkeä.

Anttilanmäellä ja Marolan alueella useat talot vaurioituvat tai paloivat tulituksessa, joka oli kiivasta erityisesti taistelun ensimmäisenä päivänä.
– Lahtelaiset siviilit joutivat kokemaan heti sisällissodan arvaamattomuuden ja mielettömyyden, kun talojen kattojen yli viuhui konekiväärien luodit ja kranaatit.

Punaiset siirtyivät urheilukeskukseen

Kaksi seuraavaa päivää Lahdessa oli rauhallista, koska saksalaiset saivat Lahden kaupungin haltuunsa. He miehittivät Radiomäen ja punaisten joukot olivat siirtyneet tässä vaiheessa nykyisen urheilukeskuksen maastoon.
– Hennala, Kullankukkula ja Santamäki olivat siirtyneet myös saksalaisten haltuun ja myös Hennalassa oli iso alue heidän joukkojensa hallinnassa.

Punaiset sotilaat yrittivät murtaa saksalaisten sotilaiden puolustusasemia Etelä-Lahdessa Kullankukkulalla ja Santamäessä, mutta he eivät onnistuneet tavoitteissaan.
– Yksittäisiä punaisia kiersi alueen kauempaa ja he pääsivät pakenemaan itään Kouvolaan ja Kotkaan.

Saksalaiset kokivat kovia tappioita Lahdessa

Saksalaiset ottivat punakaartilaisia ja muita epäiltyjä vangeiksi ja he teloittivat heti ensimmäisenä hyökkäyspäivänä muutaman punakaartilaisen Etelä-Lahdessa.
– Jääkärit ja valkoiset eivät osallistuneet Lahden taisteluihin. Hans Kalmin joukot saapuivat Lahteen päivän myöhässä ja sen vuoksi he eivät taistelleet täällä.

Renkomäestä tulleet saksalaiset kärsivät kovia tappioita ja noin 100 64 sotilasta kuoli reilun viikon kestäneissä operaatioissa.
– Lahdessa sisällissotaa käytiin Lahden punakaartilaisten ja saksalaisten sotilaiden välillä. Myös länsisuomalaisten punaisten joukko-osasto operoi Lahdessa ensimmäisen sotapäivän aikana.
– Sen jälkeen Lahdessa sodittiin saksalaisten ja länsisuomalaisten punakaartien kesken, koska lahtelaiset punakaartilaiset lähtivät kaupungista pakoon. Paikalliset punaiset tiesivät, että jos kaupunki menetetään, niin sen länsipuolelta on pakko päästä pois.

Panssarijunaa ei uskallettu käyttää

Punaisilla oli panssarijuna käytössään, jonka he ajoivat taistelujen tiimellyksessä Herralasta Lahden Mytäjäisiin.
– Saksalaiset joukot kohdistivat panssarijunaan kovan tulituksen ja sen vuoksi punaiset joutuivat vetäytymään.

Tutkimuspäällikkö Takalan mukaan punaisilla olisi ollut ylivoima Lahden taisteluissa, jos he olisivat uskaltaneet ajan panssarijunan esimerkiksi rautatieasemalle.
– Se olisi pystynyt tulittamaan konekivääreillä saksalaisia esimerkiksi Marolassa ja Santamäessä.

Punaiset pelkäsivät menettävänsä sen, eivätkä he sen vuoksi ajaneet sitä missään vaiheessa taisteluja Mytäjäistä pidemmälle.
– Se olisi ollut liian iso henkinen tappio punaisille, jos he olisivat menettäneet panssarijunan taistelujen tiimellyksessä vastapuolelle.

Aktiivisia taisteluja ei käyty

Lahtelaiset joutuivat pelkäämään sisällissodan taistelutilanteita aina vapunpäivään saakka, vaikka aktiivisesti kaupungissa kaupungin keskustassa ei sodittu 19.4. jälkeen.
– Punaiset olivat yrittäneet itärintaman läpimurtoa ensimmäisten taistelujen jälkimainingeissa, mutta eivät olleet onnistuneet siinä.

Saksalaiset lähtivät vapunpäivänä vastahyökkäykseen ja punaisten asemat murtuivat helposti.
– Silloin Lahdessa tapahtui punaisten massa-antautuminen. Tilanne muuttui liian kireäksi, kun lahtelaiset punakaartilaiset olivat jo antautuneet ja länsisuomalaiset eivät tunteneet taistelualuetta juuri ollenkaan.
– Lahden punakaartin esikunta pakeni Hennalasta idän suuntaan Lahden eteläpuolelta. Sisällissota päättyi, kun saksalaiset marssivat Hennalan varuskunta-alueelle vapunpäivänä vuonna 1918.

Petri Görman

Eija Lyttinen: Kiva talo houkutteli Renkomäkeen

Julkaistu: 6.4.20185.4.2018

Kuva: Omakotiyhdistyksen uusi puheenjohtaja Eija Lyttinen ja Satu Vähäkallio kertovat, että aiemmin yhdistys kokoontui usein Renkomäki -talolla. – Siellä tapahtui vesivahinko, eikä kukaan halua korjata sitä enää käyttökuntoon. Se on harmillista.

ETELÄ-LAHDEN OMAKOTI- JA ASUKASYHDISTYKSET ESITTÄYTYVÄT

Renkomäestä löytyi 12 vuotta sitten kiva talo ja mukava tontti kertoo omakotiyhdistyksen uusi puheenjohtaja Eija Lyttinen. Lapsiperheelle asuinalue on Lahden paras paikka, koska siellä on riittävästi leikki- ja puistoalueita. Lyttinen toivoo, että uuden koulun suunnitelmissa säilytettäisiin myös osa vanhasta rakennuksesta. Se on myös iso asia, että lapset pääsevät kirjastolle ja kouluun turvallisesti pyöräteitä pitkin Renkomäessä.

1. Miten omakotiyhdistyksenne toiminta on muuttunut vuosien varrella?
– Renkomäen omakotiyhdistys on perustettu 1958. Alue on silloin ollut varsin erilainen ja sen myötä myös toiminta. Vaikuttaminen kaupungin virkamiehiin alueen kehittämisessä on varmaan silloinkin ollut ensisijainen tehtävä. Erilaista lainaustoimintaa on yhdistyksellä myös aina ollut. Muistelen, että jopa kangaspuita on joskus lainattu. Myös erilaiset kilpailut ovat olleet tärkeitä, lasten hiihtokilpailut olivat aiemmin iso tapahtuma.

2. Millaista omakotiyhdistyksen toiminta on tällä hetkellä?
– Saamme kaupungilta usein erilaisia kaavasuunnitelmia ja annamme niistä palautetta tarpeen mukaan. Tänä talvenakin olemme saaneet tiedon alueella tehtävistä hakkuista. Tästäkin asiasta voimme sanoa oman mielipiteen. Lainaustoimintaakin on edelleen. Esimerkiksi yhdistyksengrilliä lainataan melko paljon. Kilpailujakin järjestetään ja esimerkiksi pilkkikilpailut olivat viime viikolla. Keväällä taas on alueen siivoustalkoot ja kesällä pidetään Tarolanniityn haravointitalkoot. Loppukesällä olemme mukana Renkomäki -päivässä.

3. Kuinka paljon Teillä on jäseniä?
– Jäsenmäärä taitaa tällä hetkellä jäädä alle sadan talouden.

4. Miksi omakotiyhdistyksen jäseneksi kannattaa liittyä?
– Toki yhdistyksellä on suuremmat vaikutusmahdollisuudet kuin yksittäisellä ihmisellä. Uusia aktiivisia jäseniä kaivattaisiin, ideoita kaikenlaisesta toiminnasta olisi, mutta tekijöitä puuttuu. Yhdessä oman alueen hyväksi toimiminen on hauskaa ja palkitsevaa.

5. Huolettaako omakotiyhdistyksen jäseniä tällä hetkellä mikään erityinen asia?
– Yksi iso asia on huolettanut renkomäkeläisiä läpi vuosikymmenten. Se on tuo soranotto. Alue on laajentunut valtavasti, emmekä halua menettää enempää tuota upeaa luontoa. Yhdistys on käynyt kirjallista keskustelua asian tiimoilta paljon, mutta virkamiehet eivät ole niihin juurikaan reagoineet. Lisäksi tietysti huolettaa pohjaveden kohtalo. Saadaanhan täältä maailman parasta vettä.

6. Millainen asuinalue Renkomäki on?
– Pienestä kylästä on kasvamassa iso asuinalue. Kuitenkin täällä on vielä avaruutta, peltoja ja metsiä, joissa voi ulkoilla. Hyvä paikka asua.

7. Onko asuinalueella tapahtunut joko sukupolvenvaihdos ja miten se näkyy?
– Uusia lapsiperheitä muuttaa tänne jatkuvasti ja koulu sekä päiväkoti ovat jääneet pieniksi aikoja sitten. Palvelut taitavat aina tulla pikkuisen jäljessä, mutta uutta suunnitellaan kaiken aikaa.

8. Missä omakotiyhdistys yleensä kokoontuu?
– Valitettavasti käytössämme olleen Renkomäkitalon katto on vuotanut niin pahasti, ettei sitä voi enää käyttää. Kokouksia voimme onneksi pitää kirjastossa.

9. Mitä haluaisitte parantaa alueenne palveluissa?
– Toivoisin, että uudet asukkaat ottaisivat aktiivisesti yhteyttä omakotiyhdistyksen hallituksen jäseniin ja kertoisivat toiveitaan.

10. Koska Teillä on kevätkokous?
– Meillä oli helmikuussa vuosikokous ja uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Eija Lyttinen.

Kylämäinen meininki viehättää

Satu Vähäkallio vietti lapsuutensa Renkomäessä. Hän muutti sinne takaisin vuonna 1990, kun hänen vanhemmat rakensivat omakotitalon Vähäkalliolle.
– Renkomäessä on vielä paljon jäljellä vanhoja taloja ja tämä paikka on muutenkin mukava paikka asua.

Vähäkallion mielestä asuinaluelta on helppo lähteä asioille esimerkiksi Lahden keskustaan.
– Alueella säilynyt kylämäinen meininki tuo paljon hyviä asioita mieleen lapsuudesta.

Omakotiyhdistyksen ex-puheenjohtaja muistuttaa, että Renkomäessä tontit ovat olleet aina isoja.
– Olen kuullut, että Karistossa ihmiset asuvat todella pienillä tonteilla.

Pääkaupunkiseudulla työskenteleville lahtelaisille asuinalue on paras vaihtoehto.
– Myös muualle Suomeen yhteydet ovat selkeät ja nopeat.

Asuinalue on laajentunut jatkuvasti ja sen eri puolille on syntynyt jatkuvasti uutta asutusta.
– Yhdistys on ollut aina mukana kaavoitusilloissa. Olemme halunneet vaikuttaa yhteisiin asioihin ja kertoneet oman mielipiteemme.

Vähäkallio on kiitollinen siitä, että kehätie ei tullut Renkomäkeen.
– Ei tuo Launeen vaihtoehtokaan järkevä ole. Se olisi pilannut meidän maalaisidyllin tällä alueella täydellisesti.

Renkomäen vanha maalaismaisema on jonkin verran muuttunut, mutta Vähäkylä toivoo, että pellot ja maalaiskylämäisyys säilyvät täällä vielä pitkään.
– Meille kaikille täällä asuville ihmisille luonto on tärkeä asia. Toivottavasti nuo hiihtomaastotkin säilyvät kehätien rakentamisen jälkeen yhtä monipuolisina.

Petri Görman

Asukastuvan aivotreeneissä on hyvä meininki

Julkaistu: 6.4.20185.4.2018

Liipolan asukastuvalla on mahdollista treenata henkilökohtaista hahmotuskykyä, keskittymiskykyä, kieltä, muistia ja päättelykykyä vielä neljän viikon ajan. Vapaaehtoistyöntekijä Leena Kivistö ohjaa siellä Ahaa -aivotreenejä. Menetelmä on kehitetty Päijät-Hämeen muistiyhdistyksessä.
– Suoristuspaineita ei kannata tässä kerhossa ottaa. Kuka tahansa on tervetullut aivotreeneihin asukastuvalle. Keneltäkään emme kysy ikää, Kivistö lupaa.

Vapaaehtoistyöntekijä Kivistö kehuu Liipolan ryhmää innokkaaksi ja sitoutuneeksi.
– Tätä ennen olen saanut ohjata kahta ryhmää. Tämä on ehdottomasti virkein porukka.

Kivistö muistuttaa, että aivot muovautuvat läpi elämän ja ne kehittyvät siinä, mihin niitä käytetään.
– Ohjaajan tehtävä on luoda hyvä meininki ryhmään. Minä olen heille se mukavan sosiaalisen toiminnan mahdollistaja.

Vapaaehtoistyöntekijä on nähnyt, kuinka onnistunut kerhokerta nostattaa myös seniori-ihmisen itsetuntoa.
– Tämä tehtävät soveltuvat kenelle tahansa. Myös keski-ikäiset ihmiset ovat tervetulleita kerhoon, jos heillä on aikaa.

Joka kerta kerhotoiminta aloitetaan yhteiskeskustelulla.
– Vastauksia ei koskaan tarkasteta vaan keskustelemme yhdessä niistä. Minulla on kuitenkin oikeat vastaukset, jos joku haluaa ne tietää.

Haaste lisääntyy tehtävien edetessä

– Tehtävät ovat pääasiassa kynä-paperitehtäviä, joita tehdään ohjatusti. Harjoitukset sopivat muun muassa sairastuneille, vammautuneille tai aivojen huoltamisesta /tai niiden aktivoinnista kiinnostuneille.

Kivistö kertoo, että tehtävät ovat eritasoisia, joissa haaste lisääntyy tehtävien edetessä.
– Ohjauksella tehtävien haastavuustasoa voidaan laskea ja nostaa. Tehtävien ”kynä-paperi luonne” asettavat kuitenkin jonkinlaisen rajan kohderyhmälle. Motoriset taidot ja näkökyky täytyy olla kerholaisella kunnossa.

Harjoituksissa olennaista on, että tehtäviä ei tehdä vain tehtävien vuoksi.
– Aivojen aktivoinnin lisäksi tehtävien teossa on olennaista ajattelumallien muokkaaminen, ratkaisumallien pohtiminen ja harjoitettujen taitojen vieminen arjen elämään.

Ohjaajalla on tärkeä rooli ohjata keskustelemaan ja pohtimaan asioita ja varmistaa treenaajille onnistumisenkokemukset.
– Tästä syystä tehtäviä ei anneta kotiin vaan ne on tarkoitus tehdä aina ohjatusti. Samasta syystä harjoitusten ohjaaminen edellyttää koulutukseen osallistumista; koulutuksessa perehdytään ohjauksen kannalta tärkeäisiin ja olennaisiin asioihin, saadaan omakohtaisia kokemuksia harjoituksista ja ohjauksesta sekä avataan tehtävien taustalla olevia teorioita ja käsitteitä.

Vapaaehtoistyöhön kaivataan lisää miehiä

Lahden lähimmäispalvelu yhdistyksellä on kaksi vankkaa kivijalkaa. Heiltä on mahdollista ostaa maksullista kotipalvelua. Lähi- ja kodinhoitajat siivoavat asiakkaan kotona tai he saattavat esimerkiksi seniorin lääkäriin. Vapaaehtoistyö on yhdistyksen toinen vahva kivijalka. Vuonna 2017 vapaaehtoistoiminnassa oli mukana 12 miestä ja 85 naista. STEA rahoittaa yhdistyksen toimintaa.

Lahden lähimmäispalvelu täytti 30 vuotta vuonna 2017. Kaikki vapaaehtoistoimintamme suuntautuu ikäihmisiin. Puolet vapaaehtoisistamme toimii niin sanotussa ystäväpalvelussa, vapaaehtoistyönkoordinaattori Maarit Ahlqvist kertoo.
Jokaisella heistä on yksi mummo tai pappa, jonka luona he vierailevat säännöllisesti joko kotona tai palvelutalossa.
– Vapaaehtoistyöntekijöitä koulutetaan joka vuosi lisää. Kursseja järjestetään keväällä ja syksyllä.

Vapaaehtoistyöntekijät ovat pääsääntöisesti eläkeikäisiä naisia.
– Ne miehet, jotka tähän vapaaehtoistyöhön lähtevät, ovat kullanarvoisia. On kiva, kun joku mies haluaa rupatella seniorin kanssa palvelutalossa tai pelata edes hetken korttia.

Ahlqvistin mukaan vapaaehtoisia tarvitaan yhä enemmän tulevaisuudessa.
– Meidän vapaaehtoistyöntekijät osallistuvat 12 eri palvelutalossa vapaaehtoistoimintaa. Tätä toimintaa järjestetään sekä yhteiskunnan ylläpitämissä että yksityisissä palvelutaloissa.

Petri Görman

AJANKOHTAISTA -arkisto

01: Perhepuiston Sorsalampi kasvamassa umpeen

03: Patoseutulaisten kesäretki Heinolaan ja syksyllä Lapakistoon

01: T- ja Mtikuilla on käyttöarvoa