Bohemian Rhapsody: The Queen on elokuvansa ansainnut

Kuva: Rami Malekin roolityö Freddie Mercuryna vakuuttaa uudessa Bohemian Rhapsody-elokuvassa.


Vuoden loppupuolella on luvassa monta mielenkiintoista musiikkielokuvaa. Olavi Virran tarina saatiin valkokankaalle jo pari viikkoa sitten ja Juice Leskisen elämästä kertovan elokuvan ensi-ilta odottaa vuoroaan Tapaninpäivänä. Siinä välissä saa ensi-iltansa 2.marraskuuta Bohemian Rhapsody, elokuva joka kertoo yhden maailman ikonisimman bändin, Queenin tarinan.

Elokuva keskittyy lähinnä vuosiin 1970 – 1985 ja keskiössä on bändin valovoimainen laulaja Freddie Mercury. Mies aloittaa lentokentältä matkalaukkuja viskelemällä ja päätyy isoksi maailmantähdeksi Wembleylle. Väliin mahtuu paljon. Levyjä, studioita, kiertueita, bileitä, riitoja, seksuaalisen identiteetin kriisejä… Muut bändin jäsenet jäävät hieman statistin rooliin ja heistä ei elokuvassa oikeastaan kerrota mitään erikoista tai uutta. Johtuneeko sitten siitä, että Freddie oli myös lavalla se, joka keräsi kaikki yleisön katseet ja median kiinnostuksen vai siitä, että kitaristi Brian May ja rumpali Roger Taylor ovat olleet tiiviisti mukana elokuvan teossa ja ovat näin pystyneet estämään omalta kohdaltaan kiusallisia tai liian henkilökohtaisia paljastuksia elämästään? Ihan niin puhtoisia poikia en usko heidänkään vuosien varrella olleen, tosin mihinkään Freddien tapaiseen huume/orgia-revittelyyn en miesten sentään usko itseänsä kammenneen. Joka tapauksessa Freddie oli se yhtyeen johtotähti, jonka varhainen kuolema vuonna 1991 viimeistään nosti hänet ja yhtyeen legendojen joukkoon.

Kaiken kaikkiaan kyseessä on musiikillisesti maukas paketti. Elokuvallinen anti ei ymmärrettävästi nouse bändin musiikin tasolle eikä käsikirjoituskaan ui liian syviin vesiin, mutta Queen on aina ollut bändi, jolle itse musiikki on se tärkein juttu ja sitä elokuvassa riittää. Varsinkin kaikille niille jotka edes hitusen pitävät bändin musiikista, on elokuva osastoa ”Pakko nähdä”, mutta uskon, että bändin tuotantoon vihkiytymätönkin nauttii elokuvasta, sillä kerronta ja elokuvan kulku on varsin vaivatonta ja pienelllä huumorilla höystetty.

Monet upeat biisit heräävät eloon elokuvateatterin laadukkaiden kaiuttimien ansiosta ja monesti tuntuukin, että katsoja on mukana keikalla. Hauska yksityiskohta on se tosiseikka, että elokuvan nimibiisi lytättiin aikanaan niin levy-yhtiössä kuin mediassakin. Yleisöhän on Bohemian Rhapsodya rakastanut aina, eikä syyttä, onhan kyseessä yksi rock-historian upeimmista kappaleista. Kappale jollaisia ei enää valitettavasti tehdä.

Varsinkin lopussa nähtävän LiveAid-konsertin reinkarnaatio on komeaa katseltavaa. Kaikki on paikallaan, jokaista Pepsimukia myöten, puhumattakaan Rami Malekin suorituksesta, joka on aitoa Freddie Mercurya. Itse katselin loppukohtausta karvat pystyssä, sillä muistissa on vielä hyvin se aito ja alkuperäinen LiveAid-konsertti vuodelta 1985, jolloin Queen oli juuri se bändi joka sananmukaisesti räjäytti tunnelman kattoon Wembleyllä. Muistan itsekin silloin olleeni television ääressä aivan äimän käkenä siitä, kuinka kova Queen konsertissa oli.

Roolituksessa on tehty tarkkaa työtä ja näyttelijät ovat opiskelleet tarkoin bändin jäsenten kaikki tutut maneerit puhetapaa myöten. Kuulemani mukaan näyttelijät olivat harjoitelleet kukin omaa soitintaan vuoden päivät roolia varten. Varsinkin Freddietä näyttelevä Malek selviää roolistaan komeasti ja on erittäin uskottava seksuaalisuutensa kanssa kamppailevana bilekuninkaana. Keikkojen jälkeisten hurjien bileiden ja orgioiden jälkeen kun koittaa aina se kylmä todellisuus, joka ei montaa oikeaa ystävää tarjoa.

Bohemian Rhapsody on viihdettä puhtaimmillaan ja sellaisenaan sitä voidaankin pitää hienona kunnianosoituksena loistavalle bändille ja varsinkin Freddie Mercurylle. Armottoman kova laulaja ja showmies lähti keskuudestamme aivan liian aikaisin, mutta musiikki, se jäi elämään. Show must go on.

– Pete Salomaa-

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ajankohtaista

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Mika Kari

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Maakuntajohtaja Niina Pautola-Mol: On luksusta juoda vettä suoraan hanasta ja pulahtaa puhtaaseen järveen uimaan
Omalähiö lomailee 5.7. – 1.8.
Projektipäällikkö Jari Volanen: Patomäen kentällä tehdään nyt viimeisiä maastomuotoiluja ja vihertöitä
Perussuomalaisten kannatus kasvoi huomattavasti Lahdessa, vanhat puolueet menettivät valtuustopaikkoja
Nuorille on kustannettava ehkäisy yhteiskunnan varoista
Tutkija Ilkka Jokipii: Täsmällisiä muistiinpanoja ei ehditty tekemään Hennalan vankileirillä
Harri Koski: Saunalautta on merimiehen kesämökki
Markku Karjula: Lahden vahvuutena on se, että täällä on tapahtumia ympäri vuoden
Puheenjohtaja Marju Markkanen: Lahteen on tehtävä liikuntastrategia ja sen laatimistyössä on oltava poikkihallinnollinen edustus
Ex-kaupunginvaltuutetut Heikki Laine ja Onerva Vartiainen: Asioihin pitää perehtyä huolellisesti ennen kuin niistä päätetään
Hannu Salminen: Kulttuurin rahoitus tulee saada kokonaisuudessaan valtion budjettiin
Maisema-arkkitehti Maria Silvast: Renkomäen sorakuoppa-aluetta maisemoidaan virkistyskäyttöön
Kuntavaaliehdokkaita on koulutettu ja rekrytoitu lisää tauon aikana
Francis McCarron: Eteläisen kehätien valmistuminen etuajassa on iso onnistuminen
Varhaiskasvatuspolitiikkaa on jakanut sivistyslautakuntaa koko vaalikauden ajan
Kaupunginhortonomi Viivi Tasso: Kirsikkapuut tekevät kauniin kukkakatoksen puistoon
Pontus Söderblom ja Petri Honkanen: Uudet ja vaihtoehtoiset ryhmät sanovat asiat suoraan
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Sirkku Hilden: Puheenjohtajakausi piti olla aivan erilainen
RKP:n Pia Tyyskä: Tuomme avoimen, kunnioittavan ja yhteistyötä painottavan politiikan Lahteen
SDP:n Pekka Komu: Sosiaali- ja terveyspalvelujen on oltava laadukkaita, oikea-aikaisia ja vaikuttavia
ARKISTO