Ranskalainen Alain Badiou kuvaa kirjassaan ”Our Wound IS Not Recent” maailmaa, jossa valtioiden tilalla on anarkia ja epätoivo, jotka johtavat maapallon ihmiset äärimmäisiin tekoihin. Tämän uusmaolaisen vasemmistolaisen kirjoittaman pamfletin huomioita ei kannata kuitenkaan jättää pelkäksi viisasteluksi ja yliopistojen kampuspuheiksi, sillä siksi teräviä huomioita siinä esitetään.
Se puhuu juuri tällä hetkellä maailman tärkeimmistä ja suurimmasta asioista: globaalista kapitalismista, fasismista, islamismista ja terroristista. Teos on vahva science fiction-visio kapitalismin viimeisistä vaiheista, joka ei tavallisten tieteistarinoiden mukaan tapahdu tulevaisuudessa, vaan tänään ja huomenna. Suomeksi teos voidaan suomentaa muotoon ”Haavamme ei ole tuore”.
Badioun mukaan suunnilleen puolet maapallomme asukkaista elää täydellisen globaalin kapitalismin ulkopuolella. Muutama miljardi ihmistä ei ole työvoimaa eikä kulutusvoimaa: he eivät ole mitään. Globaali kapitalismi vaatii koko ajan kasvua ja uusia markkinoita ja ennen muuta se elää pääoman käyttämästä työvoimasta ja tuotteiden kulutuksesta. Tästä näkökulmasta puolet maailman ihmisistä elää joutavaa elämää joutomailla. He eivät muodosta mitään todellista uhkaa sille muutamalle prosentille, joka omistaa suurimman osan ihmiskunnan varallisuudesta.
Sen sijaan itsestään ylpeä keskiluokka näkee uhan ja elää hälytystilassa: vaara tulee jostakin idästä ja etelästä, ja se uhkaa läntisiä arvojamme. Se tulee kapitalismin palvelukseen asettuneen demokratian ja markkinoiden ulkopuolelta; noilta joutomailta; ja se vaanii meitä radikaalin islamin ja terrorismin muodossa! Badioun mukaan islam ei ole syy, vaan seuraus. Se on motiiviperusta traumoille, jotka lähtevät globaalin kapitalismin toimien seurauksista. En suoraan allekirjoita Badioun mielipiteitä, mutta arvostan sen teesiä. On täysin totta, että kapitalismi ja liberaali markkinatalous etenee halvan työvoiman, lisääntyvän diigitalisaation ja robotiikan ehdoilla ja pyyhkii keskiluokan syrjään päätöksenteoista.
Badioun mukaan kapitalismin päämääränä on valtioiden purkaminen ja niistä vapaiden anarkististen alueiden luominen. Hän antaa tälle globaalin anarkian tilalle nimen ”zoning”. Anarkian alueilla kauppaa ei käydä valtioiden, vaan aseistettujen jengien ja armeijoiden kanssa. Keskiluokan maailmankuvaa hallitsevat torjunta, vieraan pelko ja rasismi. Kapitalismi nostaa pintaan populistisia ja rasistisia liikkeitä. Se ei niinkään halua kurittaa omistavaa luokkaa, vaan heiluttaa kirvestä kaikkea muutosta vastaan.
Nouseeko fasismi taas keskiluokasta? Ihmiset ajatuksineen ovat tärkeitä tämän maailman tuotteita. Ymmärtääkö keskiluokka roolinsa? Ongelmat ovat olemassa ja ne ovat syvästi yhteiskunnallisia ja taloudellisia eivätkä ideologisia. Onko väkivalta ainoa vaihtoehto niille, joilla ei ole mitään menetettävää? Suomi ei ole mikään paratiisimainen lintukoto. Meillä on omat persumme ja Sisumme!
Juhani Melanen