Ensi sunnuntain raamatuntekstit kertovat Jeesuksesta, jolla oli huoli seuraajistaan. Heitä piti ennakkoon valmistella, sillä Jeesus oli lähdössä Jumalan luokse valmistamaan asuinsijaa, kuten Raamattu kertoo. Yksi Jeesuksen huolista oli yhteys ja yhdessä pysyminen. Mikään joukko ei pysy yhdessä, jos ristiriidat erottavat sen jäsenet heti toisistaan. Jeesuksen sanat on kirjoitettu osaksi hänen jäähyväisrukoustaan, joka on samalla hänen testamenttinsa seuraajilleen. Jokainen kirjoittaa viimeiseen testamenttiinsa vain asioita, jotka ovat hänelle itselleen tärkeitä. Jeesus halusi siis nostaa lopuksi esiin ennen kaikkea yhteyden.

Yhteyden kaipuulle on tilaa näinäkin päivinä. Toiset haluavat vaalia yhteyttä. Niin yhteiskunnassa, kirkossa kuin maailmallakin. Joidenkin mielestä pienissä kyläyhteisöissä oltiin enemmän yhteydessä, kuin tämän päivän kaupunkikulttuurissa. Se on varmasti totta. Toisten mielestä on turvallisempaa, jos jokainen on omassa karsinassaan. Paljon puhutaan moniäänisyydestä. Iso joukko ihmisiä ei koskaan voi olla samaa mieltä, se on osa ihmisyyttä. Jos joku niin väittää, on kyse illuusiosta, jossa ei uskalleta sanoa omaa mielipidettään.

Jo Jeesuksen ajoista lähtien, kristinuskon luonteeseen on kuulunut yhteys. Seurakunta kokoontuu yhteen palvelemaan Jumalaa ja toinen toistaan. Yhteyteen ja yhteydessä voi kasvaa. Kirkon ykseys on elävä ruumis mutta kyse ei silti ole tiukasta saman mielisyydestä. Myös kirkko ja kristityt epäonnistuvat yhteyden säilyttämisessä. Monet kokevat erilaisiin yhteisöihin, ryhmiin ja piireihin kuulumisen valtavan tärkeäksi. Seurakunta on yksi yhteisö, joka Jeesuksen pyynnön tavoin kutsuu ihmisiä.

Kirkon penkissä on tilaa sinullekin.​ Tervetuloa!

Ville Hakulinen
Seurakuntapastori