Kuukausi: lokakuu 2026

Jukka Takalo on soittanut ja laulanut Aknestikissä 40 vuotta. Hän on ylpeä siitä, että yhtyeen laulut ovat jääneet elämään suomalaisten yhteiseen muistiin.

Suomalainen rock-yhtye Aknestik täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Yhtye juhlisti merkkivuotta kiertueella syyskuussa 2026 soittaen kahdeksassa kaupungissa. Kiertueen nimi oli ”Vien sun sydämen pohjoiseen”. Nimi tulee vanhasta tarinasta. Kerran innokas fani hyvästeli bändin jäseniä Ruisrock-festivaalilla Turussa. Silloin nimi sai alkunsa.

Aknestik tunnetaan monista suosituista lauluista. Tunnetuimpia ovat Suomirokkia, Maailma on naisia puolillaan ja Avaruuden aikataulut. Yhtyeen laulaja on Jukka Takalo.
– En osannut lukiolaispoikana ajatella, että musiikista tulisi minulle ammatti. Mutta hyvä näin, Takalo sanoo.

Bändi syntyi matkalla Tanskaan

Aknestik perustettiin kesällä 1986. Perustajajäsenet olivat Jukka Takalo ja Kai Latvalehto. He olivat silloin lukiolaispoikia Haukiputaalta. Pojat matkustivat autolla Roskilden musiikkifestivaalille Tanskaan. Matkalla he kuuntelivat suosikkibändiä Sielun Veljet.

– Kuuntelimme Roskildessa neljä päivää maailmantähtiä. Silloin päätimme, että meistäkin tulee rocktähtiä. Se kuulosti hauskalta, Takalo muistelee.

He eivät osanneet soittaa muiden tekemiä biisejä. Siksi he alkoivat tehdä omia kappaleita.

– Aluksi leikimme vain bändiä. Meillä oli treenikämppä koulun fysiikan luokan varastossa. Teimme biisejä c-kasetille emmekä suunnitelleet niillä mitään erityistä, Takalo kertoo.

Kai Latvalehto kuunteli paljon Ruotsin radion nuorisolähetyksiä. Sieltä bändi sai enemmän vaikutteita kuin suomalaisesta Rockradiosta. Erityisesti brittipop-musiikki oli pojille tuttua.

Poko Rekords huomasi yhtyeen

Vuonna 1990 Aknestik meni studioon. He tekivät oman jäähyväissingle-levyn. Bändi ei silloin suunnitellut tekevänsä kokonaista albumia. He ajattelivat, että singlet olivat parhaita. Yhtye julkaisi kaksi singleä omalla levymerkillä.

Bändi lähetti demoja kuitenkin levy-yhtiöille. Yksi demo meni myös Poko Rekordsille. Levy-yhtiöltä tuli kirje, jossa oli dollarin kuva. Kirjeessä kerrottiin, että Poko oli kiinnostunut yhteistyöstä.

– Epe Helenius sanoi, että haluamme tehdä albumillisen musiikkia. Totesin, että emme ole koskaan halunneet tehdä albumia. Olemme tehneet vain single- ja EP-levyjä, Takalo muistelee.

Epe Heleniuksen mukaan Aknestik oli ensimmäinen suomalainen bändi, joka yhdisti brittipop-musiikin ja suomalaisen laulunkirjoitusperinteen. Kukaan muu ei tehnyt 1990-luvun alussa vastaavaa musiikkia.
– En ole koskaan ollut uraorientoitunut. Meiltä puuttui alussa määrätietoisuutta. Halusimme vain tehdä omaa juttuamme, Takalo sanoo.

Suomirokkia teki Aknestikista tunnetun

Aknestikin suurin hitti on kappale Suomirokkia. Se julkaistiin vuonna 1998 yhtyeen viidennellä levyllä. Kappale soi vieläkin usein radiossa. Se on ollut mukana jokaisessa Aknestikin keikkasetissä.

– On hienoa, että joku biisi on jäänyt elämään ihmisten yhteiseen muistiin. En ole koskaan kokenut sitä kiviriippana. Olen ylpeä siitä hitistä, Takalo sanoo.

Takalo kertoo, että Aknestikin musiikkia on kuultu monissa tärkeissä elämän hetkissä. Kappaleita on soitettu häissä ja hautajaisissa.

– Minulla on sanoittajana ollut aina jonkinlainen poliittinen agenda. Uskon, että hyvän kautta voidaan parantaa maailmaa enemmän kuin aggression kautta, Takalo sanoo.

Takalon sanoituksissa on paljon luontoon liittyviä kuvia. Hänen mielestään kappaleen merkitys voi muuttua ajan myötä.

– Oivalsin, että kappaleessa Onni asiat tapahtuvat vasta 30 vuotta myöhemmin kuin itse biisi on tehty. Omassa elämässäni on tapahtunut samanlaisia muutoksia viime vuosina, Takalo kertoo.

Aknestikia on joskus verrattu brittiläiseen Blur-yhtyeeseen. Takalo on itse kuunnellut paljon Smithsiä, Cureä ja Pulpia.

Juhlakiertue tehtiin syyskuussa

Aknestik ei ole enää säännöllisesti kiertueilla. Viimeksi yhtye oli tien päällä yhdessä noin kaksi ja puoli vuotta sitten. Vuonna 2019 bändi soitti ison keikan Oulussa yhdessä Kolmas Nainen -yhtyeen kanssa. Silloin paikalla oli noin 2 500 kuulijaa.

– Silloin meillä oli yhdessä hauskaa. Niin päätimme, että teemme tämän juhlakiertueen nyt, Takalo kertoo.

Jäsenet ovat nykyään jo yli kuusikymppisiä.

– Nelikymppisyys nuorentaa jo tässä iässä, kun muusikot ovat jo kuusikymppisiä, Takalo naurahtaa.

Takalo tekee myös paljon musiikkia yksin. Hän on tehnyt useita sooloprojekteja sen jälkeen, kun Aknestik lopetti tiiviin kiertämisen 2000-luvun alussa. Bändin jäsenet eivät kuitenkaan koskaan sopineet virallista taukoa.

– Kerran pääsimme Ilosaarirockin päälavalle. Tyttäreni oli syntynyt samana päivänä. Päivällä minulla oli 15 000 ihmistä katsomassa, ja illalla sain jo pitää vauvaa sylissäni, Takalo muistelee.

– Samat opiskelijat käyvät keikoillamme kuin 1980-luvun lopulla. He ovat vain aikuistuneet, Takalo sanoo.

Jotkut entiset fanit tuovat nykyään omat lapsensa keikoille kuuntelemaan Aknestikia. Juhlakiertueella kuultiin Suomirokkia-hitin lisäksi myös vähemmän tunnettuja kappaleita.

Petri Görman

Monitoimikeskus Takataskun keittiössä työskentelevä Tarja Lehtonen iloitsee toiminnan jatkumisesta yhdessä toiminnanjohtaja Olli Kopon kanssa.

Monitoimikeskus Takataskussa Lahden Launeella voidaan jälleen hengähtää helpotuksesta. Lahden elinvoima- ja hyvinvointilautakunta päätti tiistaina, ettei kaupungin ja seurakuntayhtymän välistä yhteistyösopimusta irtisanota. Päätös otettiin ilolla vastaan niin asiakkaiden kuin henkilökunnankin keskuudessa.

– Tieto toiminnan jatkumisesta on otettu täällä todella iloisesti vastaan. Olisi ollut monella tavalla iso harmi, jos toiminta olisi lakkautettu, Takataskun toiminnanjohtaja Olli Kopo kertoo.

Takataskun keittiössä työskentelevä Tarja Lehtonen on yhtä helpottunut. Hän on ollut nykyisessä tehtävässään toukokuusta lähtien, mutta paikka on tuttu jo vuosien ajalta.

– Lakkautuspuheet tuntuivat aivan kauheilta. Tämä on kodikas paikka, jossa kohtaa paljon ihmisiä, Lehtonen sanoo.

Takatasku on monelle tärkeä henkireikä

Lopettamisuhka tuli julkisuuteen viime perjantaina. Kopon mukaan uutinen herätti asiakkaissa paljon huolta, ja henkilökunta joutui vastaamaan lukuisiin kysymyksiin.

– Tämä on jokaiselle asiakkaallemme tärkeä paikka. Täällä voi tavata muita kanssakulkijoita ja päästä neljän seinän sisältä ihmisten pariin. Takatasku tarjoaa edullista ruokailua, leipäjakelua ja yhteisöllistä toimintaa. Leipää saadaan kahdesta leipomosta, ja sitä jaetaan tiistaista torstaihin.

Vaikka toiminnan tarkoituksena on auttaa erityisesti vähävaraisia, niin ovella ei kysellä kenenkään tuloja.

– Kaikki ovat tervetulleita, aivan kuten kirjastoonkin. Tämä on julkinen paikka, Kopo muistuttaa.

Viime vuonna Takataskun toiminta tavoitti Kopon mukaan noin 51 000 käyntiä. Hän pitää keskuksen sijaintia Etelä-Lahdessa erinomaisena.

– Tänne pääsee hyvin eri puolilta kaupunkia. Lopettaminen olisi ollut ajattelematonta, sillä alueella on paljon ihmisiä, joille tällainen paikka on tärkeä.

Kaupunki on tukenut Takataskua vuosittain 170 000 eurolla. Lahden seurakuntayhtymän netto-osuus on ollut noin 150 000 euroa. Lahden seurakuntayhtymän diakonia- ja sielunhoitotyön johtajan Riku Suokkaan mukaan toiminnan päättyminen nykyisissä tiloissa olisi aiheuttanut merkittäviä ongelmia.

– Kaupunki on maksanut koko talon vuokran. Jos sopimus olisi purettu, olisimme joutuneet etsimään uudet tilat meille tärkeälle yhteisölliselle toiminnalle.

Lähellä sijaitseva Launeen kirkko ei olisi pystynyt vastaanottamaan kaikkea Takataskun toimintaa. Kaupunki haluaa kehittää toimintaa ja arvioida tuloksia Lahden kaupunkikulttuurijohtaja Hanna Eskonsipo-Bradshaw perustelee lakkauttamisesityksen valmistelua kaupungin tiukalla taloustilanteella.

– Toiminnan kehittämistä on tehty seurakuntayhtymän kanssa jo pitkään. Työllisyyden toimintaympäristö on muuttunut, jolloin toiminnan vaikuttavuus korostuu arvioinnissa, hän toteaa.

Eskonsipo-Bradshaw’n mukaan valmistelun lähtökohtana oli käyttää väheneviä määrärahoja tilakustannusten sijasta suoraan kuntalaisten palveluihin. Kaupungin vuoden 2027 menokehys on erittäin tiukka.

Kopo puolestaan muistuttaa, ettei Takataskun työllistämistoiminnan tuloksia voi arvioida samoilla mittareilla kuin helpommin työllistyvien palveluja.

– Meillä ei ole mahdollisuutta saada toimintaan mukaan kaikkein helpoimmin työllistettäviä. Ihmisillä on monenlaisia vaikeuksia taustallaan, kun he pyrkivät työelämää kohti.

Kopon mukaan kuluvan vuoden työllistämistulokset näyttävät jo aiempaa paremmilta. Hän ei hyväksy väitettä, jonka mukaan toiminnan tulokset olisivat kokonaisuudessaan heikkoja.

– En sanoisi, että meillä on kaikki pielessä. Toimintaa voidaan kehittää, mutta mitään ei pidä muuttaa hätiköiden. Myös henkilöstöresurssimme ovat rajalliset. Tulevaisuutta pohditaan yhdessä kaupungin ja seurakuntayhtymän edustajien kanssa.

Vaikka välitön lopettamisuhka on väistynyt, niin Kopo ei usko talouspaineiden katoavan.

– Meillä on varmasti erilaista vääntöä myös tulevaisuudessa, koska rahasta on niukkuutta.

Seurakuntayhtymässä pidetään nykyistä toimintamallia toimivana, vaikka kehittämisen tarve tunnustetaan.

– Takataskun tuotoilla ja kirkollisverovaroilla pystymme pitämään yllä paikkaa, josta saa ainakin halpaa ruokaa, ilmaista leipää ja yhteisöllisyyttä.

Lautakunnan päätöksen myötä Takataskun toiminta jatkuu kaupungin puolesta toistaiseksi. Se antaa henkilökunnalle ja asiakkaille kaivatun hengähdystauon.

Petri Görman

Viisi miljoonaa urheiluun, säästöt otetaan köyhiltä

Lahden talousviisaudella on ilmeisesti omat erityissääntönsä. Viisi miljoonaa euroa Urheilukeskukseen on investointi tulevaisuuteen, mutta 170 000 euroa Takataskuun on säästökohde. Siinä on lahtelaista talouspolitiikkaa parhaimmillaan. Rakennetaan puitteita urheilusuorituksille ja yritetään samalla juoksuttaa heikoimmassa asemassa olevat ihmiset pois silmistä.

Takataskun lakkautusyrityksessä oli sentään yksi hyvä puoli. Se osoitti, kuinka tehokkaasti ihminen voidaan muuttaa budjettitaulukon riviksi. Ei siinä paljon paina, onko kyse eläkeläisestä, työttömästä tai yksinäisestä ihmisestä. Kun saadaan aikaiseksi 170 000 euroa säästö ja voidaan kai todeta, että talous on kunnossa. Se, mitä säästö maksaa muualla, onkin jo jonkun toisen murhe.

Takataskussa käytiin vuonna 2025 yli 51 000 kertaa. Siellä jaetaan leipää kolmena päivänä viikossa, tarjotaan edullista ruokaa ja ennen kaikkea mahdollisuus kohdata muita ihmisiä. Mitä merkitystä on sillä, jos Excel-taulukossa on vääränlainen merkki? Leipää saa kaupasta sanotaan. Yksinäisyyteenkin löytyy varmasti jokin kilpailutettu palveluratkaisu, jos sellaista nyt joku osaa ostaa.

Onneksi lautakunta ei niellyt esitystä sellaisenaan. Päätös poiketa lakkautuslinjasta osoittaa, että päättäjillä voi sittenkin olla silmät myös budjettikirjan ulkopuolella. Kaikkia virkamiesesityksiä ei tarvitse hyväksyä vain siksi, että ne on kirjoitettu viralliselle paperille ja perusteltu säästämisellä.

Seurakuntayhtymä sijoittaa toimintaan 150 000 euroa ja kaupunki tukee sitä 170 000 eurolla. Yhteistyöllä pidetään yllä palvelua, jonka tarve näkyy yli 51 000 asiakaskäynnissä. Tämä ei ole hyväntekeväisyyden sivujuonne vaan konkreettista työtä ihmisten hyvinvoinnin eteen.

Lahden päättäjien ja virkamiesten kannattaisi muistaa, ettei kaupungin onnistumista mitata vain uusilla rakennuksilla ja investointien suuruudella. Myös sillä on merkitystä, miten se kohtelee niitä, joilla ei ole varaa pärjätä yksin.

Urheilukeskuksessa voi tavoitella uusia ennätyksiä. Takataskussa tavoitellaan jotain paljon arkisempaa. Sitä, ettei kenenkään tarvitsisi selvitä elämästään aivan yksin. Kumpi näistä tavoitteista on kaupungille liian kallis?

Petri Görman

Teijo ”Twist Twist” Erkinharjun rockrumpalin ura on vienyt hänet muun muassa Peer Güntin, Leningrad Cowboysin ja Aki Kaurismäen elokuvien kautta eri puolille maailmaa.

Rockrumpali Teijo ”Twist Twist” Erkinharju on syntynyt vuonna 1962 ja hän on soittanut rumpuja ammatikseen vuodesta 1985 lähtien. Nyt edessä on ensimmäinen eläke, joka kolahtanee tilille jo tammikuussa. Erkinharju tunnetaan parhaiten kouvolalaisen Peer Güntin rumpalina, mutta hän on soittanut myös Leningrad Cowboysissa ja näytellyt Aki Kaurismäen elokuvissa. Vuosi sitten lokakuussa hänestä ilmestyi elämäkerta, jonka kirjoitti Topi Salmi.

Radio soi koko lapsuuden ajan kotona

Erkinharjun lapsuudenkodissa radio oli auki koko ajan 1960-luvulla.

– The Sweetin Poppa Joe -biisi oli mun suosikki, myös Irwinin Ryysyranta oli kotimainen hitti, jota diggailin, Erkinharju muistelee.

Ensimmäisen oman levynsä hän osti Kuusaan radiosta. Se oli Sweetin Desolation, joka maksoi 28 markkaa.

– Royals oli kova bändi ja sitä diggasin paljon. Turkulainen progebändi Kaamos oli myös yksi suosikeistani, jota myös kuuntelin paljon.

Rock-ura lähti liikkeelle, kun laulaja-kitaristi Timo Nikki perusti Peer Güntin vuonna 1976. Kokoonpano vaihteli alkuvuosina, mutta myöhemmin muodostui yhtyeen klassinen rivistö. Siinä Nikki oli laulussa ja kitarassa, Erkinharju soitti rumpuja ja Teijo ”Tsöötz” Kettula soitti bassoa.

Peer Günt voitti Rockin SM-kisat 1984, minkä jälkeen bändin valtakunnallinen läpimurto käynnistyi.

– T.T. Oksalalla oli iso vaikutus, kun saimme hänet tuottajaksi 1980-luvulla. Hän tajusi, miltä rockbändin tulee kuulostaa levyllä. Oksala ei koskaan puuttunut biiseihin. Hän teki vain pieniä huomautuksia meille.

– Minulle ensimmäinen studiokokemus oli Finnvoxilla Helsingissä. Risto Hemmi oli meidän äänittäjänä silloin. Finnvox oli helvetin hieno studio.

Ensimmäinen single sen sijaan syntyi toisenlaisissa olosuhteissa.

– Kärkölässä soitimme ensimmäisen singlen bändille ja se äänitettiin jossain maatilalle rakennetussa studiossa, jossa hengitys höyrysi, siellä oli helvetin kylmä, Erkinharju naurahtaa.

Keikka Pohjois-Koreassa ja MTV-gaala Michael Jacksonin seurassa

Peer Günt kiersi 1980-luvun puolivälin jälkeen Suomea tiiviisti ja keikkoja kertyi vuodessa yli 150. Erikoisin matka suuntautui vuonna 1989 Pohjois-Koreaan nuorten opiskelijoiden festivaalille.

– Meillä ei ollut tietoa, millainen mesta Pohjois-Korea oikein on ja arvelimme, ettei se voi olla huonompi mesta kuin Neuvostoliitto. Kukaan ei ollut kuullut siellä länsimaista räminää aikaisemmin, Erkinharju sanoo.

– Yleisö istui paikallaan ja antoi aplodit. He eivät edes juoneet mitään keikan aikana. Saatiin festivaalin jälkeen mitalit kaulaan. Hukkasin sen kouvolalaiseen baariin kotimatkalla.

Oman bändin toiminnan hiipuessa Jore Marjaranta houkutteli Erkinharjun Leningrad Cowboysiin. Cafe Metropolissa Helsingissä Sakke Järvenpää toivotti hänet tervetulleeksi

– Järvenpään tyttöystävä oli halunnut juuri minut soittamaan bändiin.

Ensimmäinen keikka koettiin tammikuussa 1991. Bändin mukana Erkinharju kiersi yli 30 maassa. Uran suurin esiintymislava löytyi vuodelta 1994, kun Leningrad Cowboys soitti ”Sweet Home Alabaman” MTV Music Awardsissa Michael Jacksonin, Bruce Springsteenin ja Rolling Stonesin seurassa.

– Voin tunnustaa, että silloin jännitti. Silloin kolmen minuutin biisi meni ohi todella nopeasti, Erkinharju muistelee.

Toinen unohtumaton hetki koettiin vuonna 1993, kun bändi esiintyi Puna-armeijan kuoron kanssa Helsingin Senaatintorilla kymmenille tuhansille suomalaisille.

– Pari päivää aikaisemmin tajusimme, että soitamme yhdessä vieraan valtion sotilasyksikön kanssa ja emme olleet kysyneet lupaa asialle. Onneksi äidin veli oli töissä Puolustusvoimissa ja hänen avulla saimme asiasta nopean päätöksen.

Kaikki matkat eivät jääneet yhtä valoisina mieleen.

– Brasiliaan myös pääsimme, mutta siellä ei ollut kuitenkaan hyvää mestaa meille. Se harmitti, että eteläamerikkalainen meininki jäi kokematta.

Elokuvan kuvaussessiot eivät olleet myöskään Erkinharjun mieleen.

– Kaurismäen leffoissa näytteleminen oli helvetin tylsää. Silloin juotiin paljon ja odoteltiin pitkään omia kohtauksia, Erkinharju sanoo suoraan.

Elämäkerta syntyi kahvin ja pullan voimalla

Erkinharju oli pitkään pohtinut, että kannattaisiko elämäkertaa edes tehdä, sillä hän väitti, ettei muista menneistä vuosikymmenistä juuri mitään. Hän ei tiennyt, että oma äiti oli vuosien varrella koonnut poikansa uraa käsittelevän leikekirjan. Kirjaprojektia varten äiti kaivoi esiin 30 senttimetrin pinon lehtileikkeitä, joiden avulla muisti alkoi palautua pätkittäin. Tarinat pulpahtelivat esiin luonnostaan leikkeiden avulla. Kirjailija Topi Salmi vieraili Erkinharjun luona Espoossa muutaman kerran ja nauhoitti keskusteluja kirjaa varten. Kahvin ja pullan voimalla syntyi elämäkerta, joka ilmestyi vuosi sitten lokakuussa.

Nykyään Erkinharju soittaa yhä muutamissa yhtyeissä.

– Siilinjärven Huvikumpu on ikimuistoinen keikkapaikka ja siellä meistä muusikoista huolehdittiin aina hyvin.

Tammikuussa edessä on kuitenkin uusi elämänvaihe. Silloin on mahdollisuus jäädä eläkkeelle pitkän rock-uran jälkeen.

Petri Görman

Lahden Videokuvaajat ry puheenjohtaja Kari Savolainen on harrastanut kuvaamista lähes 50 vuotta. -Video on tämän päivän muistelma tuleville sukupolville. Tule katsomaan, mitä olemme tehneet, tai tule tekemään kanssamme. Yhdessä opimme tallentamaan historialliset tarinat tulevaisuutta varten.

Lahden Videokuvaajat ry:n historia ulottuu lähes 70 vuoden taakse. Yhdistyksen edeltäjä, Lahden Kaitaelokuvaajat, perustettiin 23. marraskuuta 1956 Hotelli Valtakulmassa Lahdessa. Kuvaustekniikka on muuttunut vuosikymmenten aikana valtavasti, mutta yksi asia on säilynyt ennallaan. Halu tallentaa ihmisiä, tapahtumia ja tarinoita liikkuvaksi kuvaksi on yhä tärkein asia.

Yhdistyksen puheenjohtaja Kari Savolainen on ollut mukana toiminnassa yli kymmenen vuotta ja johtanut yhdistystä viimeiset viisi vuotta. Hänen kiinnostuksensa kuvaamiseen alkoi kuitenkin jo nuoruudessa.

– Kiinnostuin kuvaamisesta ja kaitafilmikameroista jo murrosikäisenä. Myöhemmin mukaan tuli valokuvaus ja vasta sen jälkeen videokuvaus.

Ensimmäisiin kameroihin kuului pieni ja kallis filmiä käyttävä kamera. Myöhemmin hän lainasi ystäviltään järjestelmäkameroita ja kuvasi muun muassa häitä sekä perhejuhlia. Valokuvakirjat opettivat tulkintaa Savolaiselle tärkeä vaihe kuvausharrastuksessa osui 1970-luvulle. Hän oli valmistunut teknisestä koulusta aikana, jolloin öljykriisi vaikeutti työllistymistä.

– Olin teknikoiden kaupallisella kurssilla kauppaoppilaitoksessa. Tauoilla kävin silloisessa pääkirjastossa selaamassa valokuvakirjoja. Niitä tuli tutkittua todella paljon.

Kirjojen kautta hän alkoi ymmärtää, miten hyvä kuva rakentuu.

– Silloin silmä alkoi oppia näkemään. Kuvakerronnan juuret ovat minulla oikeastaan sieltä lähtöisin.

Savolainen on harrastanut kuvaamista lähes 50 vuotta. Hän seuraa edelleen aktiivisesti valokuvauksen kehitystä ja hakee inspiraatiota muun muassa suomalaisten huippukuvaajien töistä sosiaalisessa mediassa. Nykyään hänen oma kalustonsa on huomattavasti kevyempää kuin vuosikymmeniä sitten.

– Kuvaan paljon puhelimella. Matkoilla pieni Pocket-kamera on erinomainen, koska se on nopeasti käyttövalmis ja siinä on tehokas kuvanvakaus.

Savolaisen mukaan videokuvauksen saavutettavuus on muuttunut täysin.

– Aikaisemmin laadukas kalusto maksoi helposti satojatuhansia markkoja. Nyt jo noin tuhannen euron kameralla ja hyvällä mikrofonikalustolla voidaan tuottaa erittäin laadukasta kuvaa ja ääntä.

Hyvä video alkaa tarinasta

Lahden Videokuvaajien toimintaan kuuluu jäseniltoja, koulutuksia, kuvausretkiä, työpajoja sekä kursseja. Yhdistyksessä on yli 80 jäsentä, ja mukaan mahtuu jatkuvasti uusia harrastajia. Savolainen toivoo erityisesti nuoria mukaan toimintaan.

– Videoharrastus kuuluu kaikille. Ei tarvitse omistaa kallista kameraa. Puhelimellakin voi aloittaa.

Yhdistys tarjoaa jäsenilleen apua kuvaamiseen, äänen tallentamiseen ja editointiin. Koulutuksia on järjestetty muun muassa DaVinci Resolve -editointiohjelmasta, käsikirjoittamisesta sekä tekoälyn hyödyntämisestä videotuotannossa.

– Internetistä löytyy paljon opittavaa, mutta kokeneilta harrastajilta saa usein nopeammin käytännön apua. Meillä toimii aktiivinen WhatsApp-ryhmä, jossa neuvoja saa lähes reaaliajassa. Omaa työtä voi myös näyttää muille jäsenille, jotka ovat usein parhaat ja rehellisimmät kriitikot.

Yhdistyksellä on käytössään kameroita, valoja ja muuta kalustoa, joita jäsenet voivat lainata. Kalustoa päivitetään ja ylläpidetään yhteisesti.

– Meillä on vahva vertaistuen kulttuuri. Kun autamme toisiamme oppimaan ja kehittymään, niin koko yhdistys hyötyy siitä.

Savolaisen mukaan tekniikka ei kuitenkaan koskaan korvaa sisältöä.

– Ennen kuvaamista kannattaa tehdä suunnitelma tai jopa kuvakäsikirjoitus. Tarinallistaminen on tärkeää. Kuvan pitää olla vakaa ja äänen laadusta täytyy huolehtia. Huonokin kuva katsotaan loppuun, mutta huono ääni karkottaa katsojan nopeasti.

Moni kuvaa nykyään valtavan määrän videomateriaalia, joka jää helposti kovalevyille tai muistikorteille.

– Perhejuhlat, lomamatkat ja muut tärkeät muistot kannattaa käsitellä mahdollisimman pian. Materiaalit tulee nimetä ja järjestää huolellisesti. Muuten niitä ei muutaman vuoden päästä enää löydä.

Paikallista historiaa tuleville sukupolville

Lahden Videokuvaajien tärkeä tehtävä on paikallisen historian ja ihmisten tarinoiden tallentaminen tuleville sukupolville. Yhdistys on kuvannut tapahtumia sekä tuottanut videoita useille alueen yhdistyksille ja yhteisöille.

Yksi merkittävimmistä projekteista oli Anttilanmäen kyläjuhlien dokumentointi vuonna 2019.

– Kuvasimme usean jäsenen voimin, ja materiaalia kertyi kymmeniä tunteja. Lopputuloksena syntyi noin tunnin mittainen dokumentti ensimmäisistä Anttilanmäen kyläjuhlista.

Projektissa kohdattiin myös haasteita.

– Kameroissa oli erilaisia kuvausasetuksia ja osaamistasot vaihtelivat paljon. Koronapandemia hidasti työn etenemistä, mutta saimme elokuvan lopulta valmiiksi. On hienoa tallentaa paikallista identiteettiä ja kulttuurihistoriaa tuleville sukupolville.

Yhdistys on toteuttanut videoita myös muun muassa Lahden Seudun Syöpäyhdistykselle, Runomaraton ry:lle ja Lahden Urkuviikolle. Savolainen toivoo lisää yhteistyötä paikallisten yhteisöjen, yhdistysten ja oppilaitosten kanssa.

– Meillä on paljon osaamista, jota voidaan hyödyntää erilaisten tapahtumien ja muistojen tallentamisessa. Samalla nuoret pääsevät oppimaan kokeneilta tekijöiltä.

Teknologian nopea kehitys ja tekoäly herättävät yhdistyksessä paljon keskustelua.

– Meillä on useita huippuosaajia, jotka seuraavat aktiivisesti alan kehitystä. Tekoäly on jo osa monen jäsenemme päivittäistä työskentelyä, mutta harrastuksen perusasia ei silti muutu.

Savolaisen mukaan videotuotannon ydin on edelleen sama kuin 70 vuotta sitten.

– Tekniikka muuttuu, mutta tarinankerronta säilyy. Hyvä video ei synny pelkästään hyvästä kamerasta. Siinä pitää olla ajatus, rakenne ja jotain merkityksellistä kerrottavaa.

Petri Görman

Lahti-opas Jaakko Petäjä kertoo Saksalaiset Lahdessa -kierroksella Kansanopiston takapihalla kevään 1918 taisteluista ja saksalaisten ratkaisevasta roolista Lahden tapahtumissa.

Moni ajattelee yhä, että Lahdessa taistelivat keväällä 1918 vain punaiset ja valkoiset. Lahti-opas Jaakko Petäjä haluaa muistuttaa saksalaisten ratkaisevasta merkityksestä. Saksalaiset Lahdessa -kierros järjestetään sunnuntaina 4. lokakuuta kello 13–14.30. Kierros alkaa Asemapäällikön talolta.

Vuoden 1918 sisällissodan tapahtumista puhuttaessa Lahdessa muistetaan punaiset ja valkoiset. Lahti-opas Jaakko Petäjän mukaan kuva jää silloin vajaaksi.

– Monella on edelleen käsitys, että täällä taistelivat sodan loppuvaiheessa punaiset ja valkoiset. Lahden valtasivat kuitenkin saksalaiset joukot, Petäjä sanoo.

Saksalaisten sotaretki Suomessa alkoi huhtikuun alussa. Saksalaisia nousi maihin Hangossa 3. huhtikuuta ja Loviisaan ensimmäiset joukot saapuivat 7. huhtikuuta. Lisää sotilaita tuli Loviisaan 11. ja 13. huhtikuuta.

Petäjä muistuttaa, että vastakkain olivat hyvin erilaiset sotajoukot.

– Saksalaiset olivat ammattisotilaita. Heillä oli takanaan jo lähes neljä vuotta ensimmäisen maailmansodan taisteluita Keski-Euroopassa. Punaiset taas olivat suurelta osin paikallisia punakaarteja. Heidän tiedustelunsa, johtamisensa ja joukkojen siirtämisensä eivät olleet samalla tasolla.

Rautatie teki Lahdesta tärkeän

Lahden merkitys liittyi ennen kaikkea rautatiehen. Saksalaisten tavoitteena oli katkaista punaisten yhteys itään sekä Viipurin että Pietarin suuntaan.

Loviisasta saapuneet saksalaiset etenivät Uuteenkylään. Rata saatiin hetkeksi katkaistua 13. huhtikuuta, mutta punaisten hallussa oli panssarijunia ja rata saattiin uudelleen auki.

– Saksalaiset jäivät Uudessakylässä kahden tulen väliin. Punaiset saivat liikennettä uudelleen kulkemaan ja saksalaiset joutuivat perääntymään Kuivannolle. Heille tuli myös tappioita ja paljon haavoittuneita.

Rautatie Lahdesta itään pysyi punaisten käytössä 18. huhtikuuta asti. Saksalaiset muuttivat suunnitelmaansa ja alkoivat lähestyä Lahtea Virenojan ja Pennalan kautta.

Aamulla 19. huhtikuuta kolme saksalaista osastoa eteni eri suunnista. Yksi suuntasi Villähteen kautta junaradalle, toinen tuli Launeenkatua kohti rautatieasemaa ja kolmas kiersi Kyläkunnantien kautta Hennalan kasarmeille. Ensimmäiset saksalaiset olivat Lahden asemalla jo noin kello seitsemän aamulla.

– Punaiset joutuivat tavallaan heräämään uuteen todellisuuteen. Saksalaiset olivat päässeet yllättämään heidät, Petäjä kuvailee.

Punaisten esikunta kaupungintalolla tiesi saksalaisten lähestyvän. Johto oli kuitenkin poistunut kaupungista Herralan suuntaan joko edellisenä iltana tai 19. huhtikuuta aamulla.

Kansanopistonmäeltä avattiin tuli

Punaisten puolustus keskittyi muun muassa Kansanopistonmäelle ja Radiomäelle. Kansanopistonmäeltä oli silloin suora näköyhteys rautatieasemalle.

– Siinä oli vain matalaa asutusta ja puutaloja. Matkaa asemalle oli linnuntietä noin 200 metriä. Punaisilla oli Kansanopistolla kenttätykki sekä kiväärejä ja kuularuiskuja. Tuli piti rautatieasemalle saapuneet saksalaiset jonkin aikaa asemissaan.

Tilanne muuttui, kun Villähteen suunnasta tullut saksalaisosasto eteni Ruolanharjun kautta kohti keskustaa. Se saapui Kansanopistonmäelle noin puoli yhden aikaan päivällä.

– Oikokadun kautta tulleet saksalaiset pääsivät yllättämään punaisten asemat. Sen jälkeen vastarinta siellä murtui ja tulitus loppui.

Päivän aikana saksalaiset ottivat Lahden keskustan hallintaansa. Kaikkia punaisten asemia ei kuitenkaan vallattu saman tien. Taistelut jatkuivat kaupungin ympärillä vielä useita päiviä. Asemasotaa käytiin muun muassa nykyisen urheilukeskuksen ympäristössä, Salpausselän koulun takana, Santamäellä ja Kullankukkulalla. Tykkituli kuului kaupunkiin asti.

– Kun ampuminen alkoi, siviilit menivät kellareihin suojaan. Tulta tuli myös keskustan suuntaan. Kaupungintaloa ja Kansanopistoa tulitettiin ja hajanaista tykkitulta osui jopa Puu-Paavolaan.

Saksalaisia juhlittiin vapauttajina

Petäjän mukaan aikalaisille saksalaisten merkitys oli hyvin näkyvä. Lahden kaupungin johto puhui heistä sodan jälkeen jopa pelastajina.

– Kaupungin eliitti oli aidosti pelännyt, mitä tapahtuu.

Vielä 18. huhtikuuta ei tiedetty, miten taistelu päättyy. Saksalaisten saapuminen helpotti heidän pelkoaan. Saksalaisupseereita kutsuttiin sodan jälkeen kahveille, juhliin ja tanssiaisiin. Kaupunginhallitus järjesti 5. toukokuuta kaupungintalolla suuren kiitosjuhlan.

Petäjän mukaan tunnelma oli kaikkea muuta kuin jäykkä.

– Tarjoilu oli vapaa ja osa upseereista oli lopulta hyvin humalassa. Nuoret kielitaitoiset naiset olivat tarjoilemassa ja auttoivat sammuneita sotilaita istumaan puita vasten kaupungintalon puistossa. Se ei näyttänyt hyvältä, jos saksalainen sotilas makasi humalassa puistossa.

Mannerheim saapui Lahteen 15. toukokuuta. Asema-aukiolla häntä oli vastassa saksalainen eversti Otto von Brandenstein.

Mannerheim kiitti saksalaisia siitä, että nämä olivat katkaisseet punaisten tärkeän rautatieyhteyden.

Saksalaisten suunnitelmat eivät loppuneet sisällissotaan. Kesällä 1918 he suunnittelivat myös uuden Suomen armeijan rakentamista.

– Saksalaiset eivät silloin tienneet, että he häviäisivät ensimmäisen maailmansodan. Ajateltiin jopa, että Lahteen Salpausselän harjuille sijoitettaisiin vuoristojääkäreitä, Petäjä kertoo.

Hänen mukaansa saksalaisten merkitys on jäänyt suomalaisessa sisällissodan historiassa usein sivurooliin.

– Toivon, että kierroksen jälkeen ihmiset ymmärtäisivät, kuinka suuri merkitys saksalaisilla oli Lahden tapahtumissa. Samalla pitää muistaa, etteivät he tulleet Suomeen vain suomalaisia varten. Saksa ajoi täällä myös omia sotilaallisia, poliittisia ja taloudellisia etujaan.

Petäjän mielestä vuoden 1918 tapahtumia on hyvä tarkastella ilman liian yksinkertaista jakoa hyviin ja pahoihin.

– Aikalaiset puhuivat kapinasta, nykyisin puhumme sisällissodasta. Suomi oli samalla osa ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheen suurta valtapeliä. Lahti oli siinä hetken aikaa aivan tapahtumien keskellä.

Petri Görman