Taatusti kotimaista laatua tarjoaa Maatila-Liha Meronen Oy :n myymälä Metsolankujalla Virenojalla. Juha ja Erja Meronen ovat isännöineet sukutilan vanhaan navettaan jo lähes parikymmentä vuotta sitten kunnostettua maatilamyymälää Orimattilassa. Juhlapyhien ja viikonlopun edellä pieni myymälä on pullollaan asiakkaita.
Possu matkalla suolaukseen ja savustukseen. Sitä ovat siirtämässä Maatila-Liha Meronen Oy:n toimitusjohtaja Juha Meronen takana ja kesätyöntekijä Harri Oksanen uusissa Lahden Sopenkorven valmistustiloissa.
Ostoskoriin raaka- ja valmislihatuotteiden lisäksi asiakas voi kerätä orimattilalaisen leipomon, parhaimmillaan lämmintä leipää, suomalaista hunajaa ja lähitilojen kananmunia tai juustoja. Liharaaka-aineista possut ovat kasvatetut Juhan veljen hoivissa omassa sikalassa, ja ne ovat syötetty Merosen tilan pelloilla kasvatetulla viljalla.
Harvinaisempia laatuja kuten strutsin liha tulee Elimäeltä ja kalkkuna Iisalmesta. Jos emäntä kaipaa ruokapöytään poroa, niin se on purrut jäkälää tunturin kupeessa. Muut raaka-aineet tulevat muutaman kymmenen kilometrin päästä Etelä-Suomesta. Hirven- ja peuranliha varataan pakkaseen metsästysseurueilta syystalvella. Lampaan- ja hevosen liha elää renessanssi-aikaansa asiakkaitten ruokapöydissä.
-Nykyisin suositut lihojen marinadit valmistetaan maatilamyymälän tiloissa Virenojalla, kertoo Juha Meronen. Marinadin pohjana käytetään rypsiöljyä. Lihan perusmausteena hän kehottaa haastattelijaa käyttämään vanhanaikaisesti suolaa ja pippuria. Silloin niin naudan, possun kuin siipikarjan lihan oma maku tulee parhaiten esiin. Lampaan marinadiin voi laittaa näiden lisäksi esimerkiksi yrttejä. Kun jutun tekijällä on pakkasessa ennen juhannusta Metsolankujalta ostettuja strutsin rintaleikkeitä, neuvoo Juha maustamaan ne naudanlihan tapaan pihvimausteilla ja ripauksella suolaa. Strutsin tai villisianlihamakkaran, Willigrillin, päälle riittää grillauksen jälkeen nokare sinappia maun mukaan.
Lähialueelta tulevien eläinten teurastuksen hoitaa Orimattilassa Hannu Vainion Teurastamo Oy. Sieltä valmistukseen tulevat makkaroitten ja palvilihan raaka-aineet siirtyvät sisätiloiltaan uutuuttaan hohtavaan valmistamoon Lahden Sopenkorpeen. Meroset vuokrasivat viime talvena entisestä Liha-Heinosen lihatehtaan tiloista noin 400 neliötä hallitilaa, joka on remontoitu nykyaikaa vastaavaksi lihan- ja makkaroitten valmistamoksi. Isäntäväen lisäksi Meronen työllistää neljä-viisi henkeä riippuen vuodenajan kiireellisyydestä.
Asiakkaiden makutottumukset muuttuvat ja heidän maustamistoiveitaan pitää makkaroissa testata samoin omia maustamistapoja. Makkaroitten maustamiseen halutaan nykyisin voimakkaitakin mausteita. Lihatuotteiden jalostuksessa Juha Meronen on edelleen yhteistyössä Helsingin yliopiston Viikin elintarviketeknologian laitoksen kanssa. Mutta hän suosittaa edelleen pitämään ruoan valmistuksessa huolta siitä, että raaka-aineen perusmaun tulee ruokailijan makuhermoissa esiin.
Lahden Kunnallistekniikan vihertoimi poistaa asukastoiveisiin perustuen Patoseudun katualueilta puita loka-marraskuussa 2012. Asukkailla oli mahdollisuus ilmaista puiden kaatoon liittyviä toiveita keskiviikkona Patomäessä ja Patoniityssä järjestetyssä maastokatselmuksessa.
Katselmusta haittasivat sateinen sää ja jopa raekuurot, mutta silti alueen asukkaat ottivat innokkaasti osaa katselmukseen.
Kuntatekniikan vihertyön johtaja Markku Saari keskustelemassa asukkaiden kanssa Tilhenkadulla. Kirjurina Anniina Tarhonen, joka kirjasi kaikki toiveet ja sovitut toimenpiteet muistiin
– Alueelta on tullut paljon pyyntöjä kaadettavista puista, niin puolesta kuin vastaankin. Tällä kertaa käymme läpi ainoastaan katualueet, sillä ruuhka vihertoimessa on todella kova. Tarkoituksena on, että loppukesästä pääsemme käymään läpi myös Patoseudun vanhat metsäalueet. Nyt merkitsemme ainoastaan puut, jotka ovat vaarallisia tai vanhoja ja lahoja totesi katselmusta suorittanut vihertyön johtaja Markku Saari Lahden seudun kuntatekniikasta.
Puut poistetaan aikataulun mukaisesti loka-marraskuussa. Syksyllä saattaa muutama patomäkeläinen saada noottia kaupungilta metsäaluiden tarkastuksen yhteydessä, sillä kuulopuheiden mukaan jotkut tontit ovat rönsyilleet kaupungin puolelle. mm. puutarhajätettä on kärrätty kaupungin maille ja onpahan muutama grillikatos ja terassikin kuulemma rakennettu kaupungin puolelle yli oman tontin rajan.
Vaikka maastokatselmus on nyt tehty, on asukkailla edelleen mahdollisuus ilmaista puiden kaatoon liittyviä toiveita sähköpostitse apulaiskaupunginpuutarhuri Kirsi Kujalalle (kirsi.kujala@lahti.fi)
Saksalan alueen ensimmäisen asuntoyhtiön valmistumisesta tulee 40 vuotta tänä vuonna. Asunto Osakeyhtiö Poppelikatu 11-13 käsittää neljä taloa, mitkä kaikki valmistuivat vuonna 1972. Juhlat päätettiin järjestää alkukesän kauneimpaan aikaan kunnostetulla piha-alueella lauantaina 9.6. klo 14.
Osallistujia oli mukana nelisenkymmentä.
Ohjelma aloitettiin Suomen lipun nostolla. Piha-alueelle istutettiin kaksi Iugesteria-syreenipuuta. Toisen puun istuttamisen hoitivat taloyhtiössä alusta saakka asuneet yhdeksän henkilöä ja toisen taloyhtiössä nyt asuvat kaksi lasta vanhempiensa avustamina. Hallituksen puheenjohtajan Harri Salorannan toivottaessa osallistujat tervetulleiksi kohotettiin malja 40-vuotiaalle taloyhtiölle.
Muistoja menneiltä ajoilta kertoili Merike Nordström aloittaen kaukaa Hollolan pitäjän Lahden kylän palosta, mikä syttyi Marolan talon kyökistä 19.6.1877. Lahden kylään kuuluvat Saksalan tilan omistajat saivat myös palovahinkorvauksia. Lahden kylän palo antoi sysäyksen anomukselle kauppalan perustamiseen.
Vuonna 1878 kesäkuun 6. päivänä julkaistiin Keisarillisen Majesteetin Armollinen julistus kauppalan perustamisesta. Kauppalan nimeksi tuli Lahti. Kauppalalle pakkolunastettiin alueita, joihin kuului myös osia Saksalan tilasta. Lahden kauppalasta tuli Lahden kaupunki 1.11.1905 Hänen Majesteettinsa Keisarin, Keisarillisen Suomen Senaatin alamaisesta esityksestä. Myös kaupungin perustuskirjassa on lueteltu maa-alat, jotka kuuluvat tai tulevat kuulumaan kaupungille(mukana maininnat myös Saksalan perintötilan maista).
Helsingin Asuntokeskuskunta Haka oli ostanut 7.10.1967 allekirjoitetulla kauppakirjalla määräalan Lahden kaupungin Lahden kylän Iso-Saksala- nimisestä tilasta RN:o 9:101. Kaupunginvaltuusto hyväksyi 6.4.1970 kaupungin ja Hakan välisen maanluovutus- ja rakentamissopimuksen ja vielä 30.11.1970 muutoksen ko. sopimukseen. Saksalan alueen rakentaminen pääsi alkamaan. Taloyhtiöön muutti useita lapsiperheitä. Myös useita vanhuksia oli jo tuolloin talon asukkaina.
Alue oli metsäistä ja luonnonkaunista. Kaupan ja uimahallin rakentamista sai jonkun ajan odotella. Myymäläauto kävi ensimmäisen taloyhtiön alueella jo vuonna 1972 ja seuraavan taloyhtiön valmistuttua saatiin pieni parakkikauppa taloyhtiöitten väliselle kujalle. Myös Saksalan koulu rakennettiin alueelle.
Saksala-Seura perustettiin As.Oy Poppelikatu 11-13 tiloissa vuonna 1973. Hyvät lenkkipolut ja hiihtomaastot ovat alueen rikkaus. Juhlakahvittelun aikana asukkaat kertoivat omia muistojaan Saksalassa asumisesta ja vilkas keskustelu virisi.
Kaikissa vastaavissa erikoismuseoissa vierailleen yhdysvaltalaisen lääkärin mielestä Hennalan Sotilaslääketieteen museo on maailman paras, eikä ihme, sillä museo on vaikuttava kokonaisuus, johon kannattaa tutustua.
Museon sijainti Hennalassa liittyy läheisesti Viipurin sotilassairaalaan ja Viipurissa olleeseen Huoltorykmentin Lääkintäkouluun. Sotilaslääketieteen museon yksi näyttelyistä kertoo Viipurin Sotilassairaalasta ja sairaalan vaiheista Lahdessa.
Sotilaslääketieteen museossa avattiin 9.6. näyttely, jossa kerrotaan Viipurin Sotilassairaalasta ja 8. Sotasairaalasta Päijät-Hämeessä.
Suomessa oli 1930-luvulla kaksi suurta sotilassairaalaa, Viipurin Sotilassairaala Viipurissa ja Tilkan sotilassairaala Helsingissä. Molemmat oli perustettu vuonna 1918. Viipurin sairaalan uudisrakennus valmistui vuonna 1932. Modernin sairaalan avajaiset olivat merkkitapahtuma Suomessa.
Viipurin Sotilassairaala siirtyi ennen talvisotaa lokakuussa 1939 Joutsenoon ja Tiuruniemelle saaden nimeksi 43. Sotasairaala. Talvisodan jälkeen välirauhan aikana sairaala siirrettiin Lahden kansanopistolla ja Vierumäen Urheiluopistolla aikaisemmin toimineen 8. Sotasairaalan tiloihin ja sai taas nimeksi Viipurin Sotilassairaala. Huhtikuussa 1941 nimeksi tuli Keskussotilassairaala 2 (KSS 2) – palaaminen Viipuriin ei näyttänyt mahdolliselta.
Jo helmikuussa 1941 oli annettu määräys laatia suunnitelmat 8. Sotasairaalan uudelleen perustamiseksi Lahden seudulle, koska sodan uhka kasvoi. KSS 2:sta tuli 8. Sotasairaala. Enimmillään sairaalassa oli hieman yli 3 000 sairaansijaa, henkilökuntaa oli n. 1 200. Sairaalalla oli 14 jaostosairaalaa Lahdessa ja ympäristökunnissa ja se oli jatkosodan aikaisista sotasairaaloista suurin. Sairaalassa hoidettiin sodan aikana 45 000 potilasta.
Kalle Päätalo kertoo kirjassaan Tuulessa ja tuiskussa kokemuksiaan Lahden Tyttökoululla sijainneessa 8. Sotasairaalan Iho- ja sukupuolitautisairaalassa. Jaostosairaaloina olivat myös Lahden lyseo, Möysän ja Länsiharjun koulut.
Näyttelyssä on esillä valokuvia Viipurin Sotilassairaalan varhaisista vaiheista, avajaisista vuonna 1932, sairaalan monia vaiheita havainnollistavia kaavioita sekä seinätaulut 8. Sotasairaalan osastoista talvi- ja jatkosodassa Lahdessa ja Päijät-Hämeessä.
Esillä on myös valokuvia sairaaloissa työskennelleistä henkilöistä sekä heidän kirjallisia haastattelu- ja muistelmapätkiään sairaalan arjesta. Näyttelyvieras voi myös selailla valokuva-albumia ja tunnistaa henkilöitä, paikkoja tai kertoa omia tietämiään tarinoita näiltä ajoilta. Näyttelyssä on myös esillä mielenkiintoinen kartta Lahdesta vuodelta 1947.
Näyttelyä on tukenut Suojasäätiö.
Seppo Toivonen
Näyttely on avoinna Hennalan museoilla, Helsingintie 199, lauantaisin kesä-elokuussa klo 12-16 sekä keskiviikkoisin 13.6., 27.6. ja 15.8. klo 16 – 19 sekä ryhmille tilauksesta 050 3092232 tai seppo.toivonen@phnet.fi.
Jos päästämme sen valloilleen, se leviää syövän lailla. Se saastuttaa puhtoiset sielumme ja tekee meistä silmitöntä väkivaltaa ihannoivia uusnatseja, likaisia rasisteja, vailla minkäänlaista kontrollia olevia villieläimiä. Jalkapallokulttuuria tartuttavat huligaanit ovat aikamme vitsaus.
Avuksemme tähän taisteluun noita hirviöitä vastaan on onneksemme saapunut Suomen Palloliitto. Tuo suurin ja kaunein oikeudenpuolustaja. Se etsii rasismin rippeet käsiinsä ja puristaa kaiken sen pahan ulos pyhästä lajista. Se nujertaa aggressiiviset huudot vastustajalle, loukkaavat sanat tuomarille ja pahanilkiset herjat omalle joukkueelle. Se tarttuu jokaiseen sanaan ja sanan jokaiseen merkitykseen. Sen syvimpänä tehtävänä on suojella suomalaista jalkapalloa tunteilta. Tehtävä on vaikea, mutta ei mahdoton. Ideanikkarit ovat lyöneet viisaimmat päänsä yhteen ja esimerkiksi sakottaneet FC Lahtea fanien rähinöinnistä, törttöilystä ja sikailuista, kieltäneet alkoholin myymisen vieraskannattajille, antaneet porttikieltoja vaarallisimmille rikollisille ja seuraavana listalla on joukkueelle määrättävät pistemenetykset Veikkausliigassa.
Palloliitto on saanut mukaan koko Suomen kattavaan operaatioonsa huippuluokan nimiä, kuten Median ja Poliisin. Ammuskelut, hyväksikäytöt ja muut arkiset murheet väistykööt tieltä, jalkapallokannattajat [huligaanit, toim.huom] on Poliisin ykköstehtävä tänään. Ratsupoliisit, mellakkapoliisit ja järjestyksenvalvojat pitävät hyvää huolta Lahden hiihtostadionin paristasadasta ihmishengestä, jotka saattaisivat olla hengenvaarassa siinä ylettömässä huutelumyrskyssä, jota tuo järjestäytynyt rikollisjengi ilman liivejä kylvää missä kulkeekin.
Media on levittänyt sanomaa rasistisista sikailijoista, joita jalkapallon sijaan kiinnostaa ainoastaan juopottelu ja kunnon kärhämät. Lehtien objektiivinen näkökulma, sen puolueettomuus ja todenmukaiset uutiset tekevät huliganismista todellisen ongelman. Lööpit eivät valehtele, ne ovat kansan parhaita ystäviä, turvaa tuovia tiedonlähteitä.
Palloliiton ansiosta olemme turvassa. Emme astu enää stadionin vaarallisiin varjoihin. Miksi tarvitsisi, kun televisio tarjoaa miljoonia mahdollisuuksia paljon parempaan? Miksi katsoa lahtelaisten puuhastelua makkaranhajuisella hiihtostadionilla, kun vaihtoehtona on oma jääkaappi, oma sohva ja Messin dominointi.
Miksi tuntea vihaa, rakkautta tai ylpeyttä omaa joukkueettaan kohtaan, kun voi katsoa taitavaa, mutta sielutonta pallottelua.
Nouskaamme seisomaan, taputtakaamme hillitysti rytmissä ja lausukaamme yhteen ääneen ”Kiitos Suomen Palloliitto, jalkapallokulttuurin tappaja.”
On kulunut neljä vuosikymmentä Lahden Saksalan alueen ensimmäisen asuntoyhtiön valmistumisesta. As. Oy Poppelipolku 11-13 valmistui 1972 ja samaan aikaan perusti aluerakentaja Helsingin asuntokeskus Haka, myöhemmin Haka Oy, alueen kiinteistöhuollon eli Saksalan Huolto Oy:n 1.6. 1972.
Aluerakentajalla oli Saksalan ja Liipolan asuntoalueiden valmistumisen aikana tapana perustaa huoltoyhtiö alueille huolehtimaan talojen ja ympäristön kunnosta. Saksalaan valmistui 1990 viimeisin aluehuoltoon kuuluva asuntoyhtiö Kastanjanpolku 3. Saksalan Huolto Oy on harvinaisuus, joka on pysynyt perustamisestaan saakka alueen nykyisin 25 asunto- osakeyhtiön omistuksessa. Asukkaita taloissa on 1100. Kymmenen yhtiön puheenjohtajaa toimii Saksalan huollon hallituksen varsinaisina jäseninä ja toiset kymmenen varajäseninä. Yhtiökokoukseen kutsutaan kaikkien taloyhtiöiden puheenjohtajat. Syntymäpäivää viettävän Saksalan Huollon hallituksen puheenjohtajana toimii Harri Saloranta.
Saksalan Huolto Oy:n 40-vuotispäivän kynnyksellä huoahtavat auringonpaisteessa, vastaava isännöitsijä Marianna Jokela ja toimitusjohtaja Ilkka Pollari. He tekevät laadukasta yhteistyötä alueen 25 asuntoyhtiön kanssa.
-Uusi asunto-osakeyhtiölaki määrää lisää vastuita sekä huoltoyhtiön että jo asuntoyhtiön hallituksen jäsenelle, toteaa Saksalan Huolto Oy:n toimitusjohtaja ja tekninen isännöitsijä Ilkka Pollari. Esimerkiksi asuinhuoneistoissa tehtävät remontit tulee omistajan yksilöidä ja niistä on tehtävä lupahakemukset taloyhtiön hallitukselle. Suuret, talojen ikkuna-, hissi- ja putkiremontit on tehty lähes aina huoltoyhtiön ollessa suunnittelussa mukana. Lämpöeristyksiin liittyvät korjaukset kuten ulkoisten elementtiseinien lämpöeristykset ja uudet ulkomaalaukset ovat lähiaikojen työsuunnittelussa, jatkaa Pollari Saksalan alueen kiinteistöjen remonttisuunnitelmista.
Viisi-kahdeksankerroksisten talojen hissien saneerauksiin yhtiöt ovat hakeneet teknisen isännöitsijän avulla valtion 50 prosentin avustuksia. Saneeraus maksaa noin 130 000 euroa hissiä kohden. Alueen kolmikerroksisten talojen asukkaat ovat miettineet ajoittain hissien asentamista, mutta toimenpiteen kalleus on jättänyt asennukset toistaiseksi keskustelujen varaan. Osa asukkaista olisi viime vuosien kuumina kesinä asentanut huoneistoihinsa lämpöpumpun. Toistaiseksi alueen asuntoyhtiöiden hallitukset ovat suhtautuneet asennuksiin kielteisesti niiden äänekkyyden ja kondenssivesien takia.
Alueen 25 taloyhtiön taloudelliset asiat hoitaa käytännössä huoltoyhtiön toimisto ja vastaava isännöitsijä Marianna Jokela. Asuntoyhtiöiden huoneistojen keskimääräinen kuukauden neliövastike on pysynyt kohtuullisena, alle kolme euroa neliö, lämminvesimaksuineen. Asuintalojen julkisten tilojen siivous on teetetty jo useita vuosia Trinomi Oy:llä ja puistomaisen pihansa hoitaa jokainen asuntoyhtiö. Alueen talot ovat monimuotoisia, kerrostaloista Pähkinärinteen rivitaloihin. Saksalan Huollon toimintaan ovat alueen asukkaat olleet tyytyväisiä. Yhtiön oma huoltomies on asukkaiden saatavilla viidessä minuutissa ja isännöitsijätoimisto on arkisin auki Saksalan uimahallia vastapäätä.
Pieni pettymys asukkaitten keskuuteen levisi muutama vuosi sitten, kun Saksalan ala-aste lakkautettiin, mutta onneksi koulun tiloissa toimii nykyisin lasten päiväkoti. Tämä on tuonut nuoria osakkeenomistajia myynnissä oleviin huoneistoihin. Taloissa on ainoastaan 35 neliön suuruisa yksiöitä, joitten lähes kaikki omistajat ovat vuokranneet pois. As. Oy Pyökkipolku 8:aan 1975 muuttanut Keijo Koukonen muistelee silloista koulutilannetta.
Alakoululaiset vietiin linja autolla Möysän ala-asteelle, nykyisin koulukyytiä ei tarjota. Launeen seurakunnan lasten päiväkerho toimii edelleen Saarnikatu 5:n tiloissa.
Saksala-Seurassa ja Lahden kaupunginvaltuustossa voimakkaasti vaikuttanut, jo edesmennyt Taimi Haapanenpiti huolta asuinalueensa meluttomuudesta ja saasteettomuudesta. Nykyisin kuorma-auto ja rekkaliikenne rasittaa Saksalankadun ja Vanhanradankadun läheisyydessä asukkaita. Alueen pelastus ilmansaasteilta on sen vehreä puistomaisuus ja Kerinkallionkadun eteläpuolelta lähtevät lenkkipolut, jotka tarjoavat Liipolan-Renkomäen maastossa asukkaille kesät ja talvet tuulettumisen mahdollisuuden.
Viime tiistaina kuusi etelälahtelaista omakoti- ja asukasyhdistystä sekä Salpausselän luonnonystävät ry jättivät yhteisen kuntalaisaloitteen Lahden kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirralle. Aloitteessaan yhdistykset toivovat, että ohitien linjausta tarkasteltaisiin vielä huomioiden nykyinen taloudellinen tilanne, pohjaveden suojelu sekä muut ympäristönäkökohdat, ilmastonmuutoksen hillinnän tavoitteet sekä tielain edellyttämä kohtuullinen ratkaisu.
Kaupunginjohtaja Myllyvirta otti aloitteen vastaan hieman kiusaantuneen oloisena, sillä hänen mukaansa yhdistysten kritisoima Launeen linjaus on jo niin yleis- kuin maakuntakaavassakin, eikä niitä kovin helposti lähdetä muuttamaan. Voisi hyvin kuvitella, etteivät tälläiset kuntalaisaloitteet ole kaupungintalolla kovin haluttuja, koska tässä ohitieasiassa on toivottu kaikkien vetävän yhtä köyttä Launeen linjauksen puolesta.
– En näe asiassa mitään U-käännöstä, jolla yhtäkkiä linjaa muutettaisiin. Ohitie on tärkeä osa kaupungin keskustan suunnitelmaa, johon liittyy läheisesti matkakeskuksen rakentaminen nykyisen Mannerheiminkadun varteen. Maan parhaat asiantuntijat ovat todenneet Launeen linjauksen parhaaksi vaihtoehdoksi, enkä näe, että meidän pitäisi heidän osaamistaan epäillä totesi Myllyvirta.
– Asia on ollut pöydällä jo niin pitkään, että jos nykyiset päätökset puretaan, voi olla ettei ohitietä tule seuraavaan 10 vuoteen linjasi Myllyvirta.
Pöydän ääressä yhdistykset pääsivät valottamaan omia näkökantojaan ohitiestä kaupunginjohtaja Myllyvirralle.Kuvassa vasemmalta oikealle:Martti Vikberg, Helinä Rehn, Matti Kauppila, Marjo Liukkonen, Jyrki Myllyvirta, Helena Juutilainen, Hannu Mieskolainen ja Tapio Irri.
Puoli tuntia kestäneessä luovutustilaisuudessa omakotiyhdistysten edustajat pääsivät tuomaan esille kaupunginjohtajalle myös omia näkemyksiään.
– Eri tievaihtoehtojen kannattavuuslaskelmat tulisi tehdä uudelleen. Renkomäen linjausta ei ole koskaan systemaattisesti suunniteltu, kun kaikki resurssit kohdennettiin Launeelle totesi Ali-Juhakkalan asukasyhdistyksen puheenjohtaja Hannu Mieskolainen.
Lisäksi suurin osa nykyisen VT 12 liikenteestä on alueen sisäistä liikennettä, joten ohitie ei tule poistamaan läheskään kaikkea liikennettä nykyiseltä tieltä jatkoi Mieskolainen.
– Suurin huoleni, on se, että Launeen linjaus toteutetaan ns. säästöversiona, jolloin karsitaan tärkeistä ympäristönsuojauksista huolehti Mieskolainen.
Helena Juutilainen oli huolestunut tiestä, joka kulkisi tietyin osin jopa pohjaveden alapuolella.
– Puhdas pohjavesi on asia, jota tulisi kunnioittaa. Tulevaisuudessa siitä voidaan jopa sotia, joten en ymmärrä tälläistä pohjavesien vaarantamista. Lisäksi jo vuonna 2007 Launeen ilmanlaatu todettiin Suomen huonoimmaksi. Nyt tavoitteena on saada tänne vielä lisää liikennettä ihmetteli Juutilainen.
Matti Kauppila toi esiin mm. Itellan uuden logistiikkakeskuksen Pennalassa, joka tulee lisäämään tuntuvasti rekkaliikennettä Etelä-Lahdessa.
– Minkä ihmeen takia kaikki nämä liikennepäästöt on tuotava keskelle asuinaluetta, jossa asuu yli 25 000 ihmistä ihmetteli Kauppila.
Kauppila ehdotti myös nykyisen Salpakangas-Okeroinen tien muuttamista valtatieksi tai vastaavasti raskaan liikenteen ohjaamista liikennemerkein jo nyt kyseiselle tielle.
– Laki ei kiellä tätä. Kyseessä olisi tien tason nosto valtatietasoiseksi opasti Kauppila.
Juutilainen kertoikin tähän liittyen monista rekkamiehistä, jotka jo nyt käyttävät Okeroisten reittiä, sillä aikaa kuluu vain 5 minuuttia pitempään kuin keskustan läpi ajettaessa.
Launeen omakotiyhdistyksen puheenjohtaja Marjo Liukkonen ihmetteli miksi Lahden kaupunki haluaa hirttäytyä liian kalliiseen suunnitelmaan, johon rahoja tuskin koskaan saadaan. Tähän Myllyvirta vastasi, että kaupungilla on vahva usko siihen, että rahat vielä saadaan, sillä suunnitelma on tärkeä valtakunnallisestikin.
Myllyvirta oli samaa mieltä Onerva Vartiaisen kirjoituksen kanssa siitä, että tie olisi rakennettu jo 90-luvulla, jos Lahdesta olisi silloin lähtenyt yhtenäinen viesti liikenneministeriöön.
– Valtuusto päätti kolme kertaa Renkomäen linjauksen puolesta, mutta tietyt kaupungin tahot lobbasivat edelleen Launeen vaihtoehtoa, josta ristiriitainen viesti syntyi muisteli Mieskolainen.
Kuntalaisaloitetta käsitellään jatkossa varmasti valtuustossa, sillä kuntalaisaloite on aina käsiteltävä. Aloitteen tekijälle ilmoitetaan aloitteen johdosta suoritetut toimenpiteet.
Omakotiyhdistyksillä on vahva usko siihen, että ohitieasiaan on vielä mahdollista vaikuttaa.
– Jos ei muuten, niin vaihtamalla valtuusto. Tulossa on syksyllä kunnallisvaalit ja tämä ohitieasia on yksi johtavista vaaliteemoista. Äänestämällä voimme muuttaa valtuustoa ympäristöystävällisempään suuntaan toteaa Marjo Liukkonen lopuksi.
Petri Salomaa
Omakotiyhdistysten yhteinen kuntalaisaloite:
Aloite VT 12 Lahden ohitieasian uudelleen arvioimiseksi
Lahden strategian mukaan kaupunki kannustaa asukkaita ottamaan enemmän vastuuta asuinympäristöstään, jotta saavutettaisiin viihtyisä, terveyttä ja hyvinvointia edistävä elinympäristö.
Olemme olleet johdonmukaisesti huolissamme ohitiesuunnitelman ja sen myötä autoliikenteen lisääntyvistä haitallisista vaikutuksista koko Etelä- Lahden asuinympäristöön ja elinolosuhteisiin.
Liikenneministeri Merja Kyllönen on nimenomaan korostanut, että tässä taloudellisessa tilanteessa kaikkia tulevia hankkeita on vielä tarkasteltava uudesta näkökulmasta ja varteenotettavat vaihtoehdot on käytävä läpi.
Esitellessään hallituksen liikennepoliittista selontekoa eduskunnalle 18.4.12 ministeri Kyllönen kertoi säästöistä, joita saavutetaan muuttamalla tiesuunnitelmia ”fiksummiksi” (HS 19.4.12) ja kohdennetulla rakentamisella (HS 7.5.12).
Esimerkiksi on nostettu valtatie 12 (Lahti-Kouvola), jonka kustannusarvio pudotettiin 180 miljoonasta alle sataan miljoonaan. Näin voitaisiin toimia myös Lahden ohitielinjauksen kohdalla ja varmistaa samalla, että rahoitus järjestyy.
Edellä olevan perusteella esitämme:
1. Akuuttina toimenpiteenä, että Lahti ja muut toimijat tutkivat, millä edellytyksillä raskas läpikulkuliikenne voidaan osoittaa heti kulkemaan Renkomäen kautta, ja tarvittaessa varaavat Ala-Okeroistentien (Salpakangas-Renkomäki) perusparantamiseen 1 milj. euron määrärahan.
2. Ohitien tarvetta tulee tarkastella uudelleen huomioiden nykyinen taloudellinen tilanne, pohjaveden suojelu sekä muut ympäristönäkökohdat, ilmastomuutoksen hillinnän tavoitteet sekä tielain edellyttämä kohtuullinen ratkaisu. Suunnittelu on mahdollista maakuntakaavasta ja yleiskaavasta huolimatta. (Viittaamme tielakiin 5.2.1999/133, jonka mukaan ”Sen estämättä, mitä 2 momentissa säädetään, voidaan tie suunnitella, jos tien luonne huomioon ottaen tien sijainti ja suhde muuhun alueiden käyttöön voidaan ilman kaavaakin riittävästi selvittää yhteistyössä kunnan, maakunnan liiton ja alueellisen ympäristökeskuksen kanssa.”).
Ennätysvilkas ja toivottavasti myös lämmin mölkkykesä heitettiin käyntiin viime viikolla lajin lahtelaisessa mekassa Kisapuistossa.
Sesongin ensimmäisenä tapahtumana pelattiin senioriturnaus, jossa parasta osaamista esitti uunituore lajin Suomen mestari Toivo Vihervaara. Kakkoseksi kohosi Tammelasta saakka saapunut Kauko Kenttä. Pronssimitalin pokkasi Liipolan oma tykittäjä Seppo Koivikko ja neljänneksi sijoittui ikilupaava Hannu Penkari.
Seniorikisan osuvimmat mölkkyartistit. Vas. Hannu Penkari, Kauko Kenttä, mestari Toivo Vihervaara ja Seppo Koivikko.
Mukavaa suosiota saanut senioritoiminta jatkuu aina keskiviikkoisin klo 12 Kisapuistossa heitettävien kaikille seniorikansalaisille avoimien ja ilmaisten pelien merkeissä.
Varsinaiseen superjuttuun, eli mölkyn kesäsarjaan osallistuu Kortteliliigassa peräti 64 joukkuetta. Huikea peliruletti pitää sisällään lähes 4000 pelattavaa erää. Lajin MM-kisat heitetään elokuun 18. ja 19. päivä ja viimeistään silloin tarjoutuu kaikille levikkialueen ihmisille mahdollisuus tutustua tähän kaikille sopivaan sosiaaliseen lajiin, kisat käydään nimittäin Launeen keskuspuistossa.
Olipa onnistunut tapahtuma Lahden satamassa 26.5. Viidennen kerran oli Liipolan Lähiöseura ry mukana Esteettömän Kesämäsän järjestelyissä, sitä ennen viisi vuotta oli vain Kesämäsä ja Esteetön suunnistustapahtuma erikseen.
Lähiöseuran tapahtumakoordinaattori Tuomo Haarala ja MS-yhdistyksen Ulla Valkeapää ovat olleet tosi ahkeria, unohtamatta kuitenkaan monikymmenpäistä muuta talkoojoukkoa.
Tapahtuman avasi sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja Sari Niinistö, Sari piti tapahtumaa merkittävänä vammaisjärjestöjen ja palvelujen tarjoajien kohtaamispaikkana, vuosi vuodelta yhä useampi taho onkin tullut mukaan.
Tapahtuman juontajalla Suvi Turusella Lahden radiosta, oli viiden tunnin rupeama juontaa monipuolista ohjelmaa aurinkoisessa säässä.
Vuoden mäsäläiseksi oli raati valinnut Jouko Andelinin, joka on hoitanut joka vuosi mm. esteettömän suunnistuksen. Tänä vuonna mukana järjestelyissä oli myös Invalidiliitto.
Pohjoismaissa ihmiset luottavat yhteiskuntarauhaan ja ympäristön tukeen. Vanhenemista, lähinnä terveyden menettämistä pelätään, mutta sitä ei pidetä niin pelottavana elämäntilanteena kuin monissa yhteiskunnissa Itä – Aasiassa. Suomessa yli 65-78 vuotiaita ihmisiä tutkitaan erilaisilla kyselyillä. Ikihyvä Päijät – Häme tutkimukseen osallistui viimeisen kymmenen vuoden aikana satoja alueella asuvia, joitten elinympäristöstä, terveydentilasta ja elämänlaatua on tulevaisuudessa saatavilla useita tieteellisiä tutkimuksia.
Vuotuinen Päijät-Hämeen sosiaalipoliittinen foorum pidettiin toukokuun lopulla Valimolla, Lahdessa. Siihen osallistui runsas sata sosiaalialan järjestöjen, oppilaitosten ja kunnallisten toimijoiden edustajaa. Tilaisuuden juontaja, juuri eläkkeelle siirtynyt Lahden Ensi- ja turvakodin toiminnanjohtaja Marja Keto kertoi tämän kevään foorumin korostavan sosiaalisia, yli sukupolvien kulkevia arvoja, taloudellisuutta ja ekologisuutta. Tavoitteena on lisätä näitä arvoja yhteistyössä ihmisten, yhteisöjen ja kuntien välillä kumppanuusverkostohanke. Kunnallista luottamushenkilöstöä hän toivoi foorumissa nähtävän tulevaisuudessa runsaasti. Tulevalla omalla vapaa-ajallaan Marja Keto on päättänyt antaa aikaa perheelleen, ikääntyville vanhemmilleen ja lapsenlapsilleen, toimia sukupolvien ketjussa kuten luennoitsija, LKT Vappu Taipale omassa Sukupolvien välinen solidaarisuus esityksessään toivoi ihmisten tekevän.
Runsas sata terveys- ja sosiaalialan järjestöjen työntekijää, luottamushenkilö ja opiskelijaa oli mukana Lahdessa Päijät-Hämeen sosiaalipoliittisessa foorumissa viime viikolla. Foorumissa keskusteltiin kuvassa edessä istuvan juontaja Marja Kedon johdolla solidaarisuudesta, taloudesta ja kestävästä ekologiasta.
Omakohtaisesti Taipale totesi kokeneensa työelämän ruuhkavuodet, kuten työn, perheen ja oman äidin tukemisen sekä harrastuksiin liittyvien tehtävien vaatimukset. Hän tarkasteli ihmisten ikääntymistä ja siihen liittyviä terveydellisiä, sosiaalistaloudellisia ja mielenterveydellisiä kysymyksiä. Erilaisissa työ- ja luottamustehtävissä ollessaan luennoitsija on koonnut tietoja eri yhteiskuntien suhtautumisesta ikääntyviin ihmisiin. Suomalaiset ja muut pohjoismaalaiset suhtautuvat vanhenemiseen suhteellisen turvallisin mielin. Esimerkiksi Japanissa ikääntymistä pelätään, koska perheen vanhusten hoitaminen kuuluu perinteen mukaaan suvun vanhimman pojan vaimolle. Tämä perinne on murtumassa muuallakin Kaukoidän maissa. Japanilaiset ovat nykyisin kiinnostuneita meidän tavastamme huolehtia vanhuksista.
Perusammatiltaan lasten ja nuorten psykiatrina Taipale on seurannut kokonaisten sukupolvien elinkaarta. Hän jäi 2008 Stakesin pääjohtajan virasta eläkkeelle ja on viime vuosina keskittynyt ikääntyvien ihmisten asioihin kansainvälisen toimintansa ohella Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry:n puheenjohtajana. Hän kertoi, että Suomessa on ilahduttavaa huomata miesten hoitavan ikääntyviä omaisiaan tai sairastunutta vaimoaan luultua aktiivisemmin. Nykypäivän hyvinvointiin hän viittasi vanhusten hoivan ohella lasten saamaan tavarapaljouteen. Sata vuotta sitten leikki- ikäisellä saattoi olla yksi leikkikalu, nykyisin satoja.
Lapsiin Vappu Taipale kehotti kuulijoitaan kohdistamaan sukupolvien takaista sanallista tietoa eli kertomaan isän, äidin tai isovanhempien elämästä, perheen lähtökohdista, juurista, leikeistä ja työstä muistoja vaikka piirroksin, lauluin ja tarinoin. Taloudellista tukea isovanhemmat antavat lapsenlapsilleen Suomessa enemmän kuin kansantaloudelliset mittarit laskevat. Viime tutkimukset kertovat sen olevan vuosittain noin 300 miljoonaa euroa, puhumattakaan isovanhempien antamasta hoitoavusta. Lasten saamasta positiivisesta huomiosta huolimatta, yhteiskunnassamme on huonosti ja välinpitämättömästi kohdeltuja lapsia liian paljon.
Luontoliiton pääsihteeri Leo Straniuksen esitys yhteiskunnan ekologisesta kestävyydestä, vapaaehtoisen työn arvosta ja sen tuntiarvosta, 2,5 eurosta herätti kuulijoissa ehkä eniten mielipiteiden vaihtoa. Luonnon rajat ja toisin elämisen haasteet olivat järjestön sanoma osanottajille. Tulevaisuuden taloudellinen tilanne huolestutti foorumin taustatukijan Päijät-Hämeen liiton maakuntajohtaja Jari Parkkosta työssä olevien ja eläkkeelle siirtyvien henkilöiden välisellä suhteella. Maakunta tarvitsee jo nyt lisää tekeviä käsiä ihmisten hoitoon ja muuhun työn tuottavuuden ylläpitoon. Hän totesi hyvää maakuntaa rakennetavan verkostoitumisella ja yhteistyöllä.
