Vanhoja jopa parisataa vuotta eläneitä huonekaluja löytyy yllättävistä paikoista vanhojen talojen ullakoilta, aitoista ja vanhojen tavaroitten liikkeistä. muutamilla ihmisillä on niitä kohtaan yhtä suuri mielenkiinto kuin postimerkkien keräilijällä, mutta ne vievät huomattavasti enemmän tilaa kuin merkit tai arabian kahvikupit keräilykärpäsen pureman asunnossa.
Tusinan verran aikuisia ihmisiä ahersi lähes joka keskiviikko-illan Mukkulan koulun veisto- ja metallityöluokassa menneen talvikauden. Wellamo – opiston huonekalujen entisöintiryhmän jäsenistä muutama oli entisöinyt mummun vanhan lipaston tai keittiön tuolin jo pari vuotta ja jäänyt koukkuun vanhojen huonekalujen maailmaan. Toisia oli taas onnistanut ilmoittautumisaikaan pääsy kurssille ja työkaluna sikli oli ensimmäisen kerran kädessä viime syyskuussa. Opettajana kurssilla on toiminut jo muutaman vuoden artesaani Tuula Turkki.
Ullakon aarteisto on Marjalla mukanaan sanan mukaisesti. Vanhin tuoli oli viime talvena entisöijällä 1800 – luvulta. Mäntypuinen selkänojallinen tuvan tuoli oli ollut aikanaan tuolintekijän taidonnäyte. Sen osat olivat kootut yhteen puutapeilla. Aika oli tehnyt tehtävänsä, maalikerroksiakin löytyi ja uudenaikaiset lankanaulat olivat pitäneet sen koossa viimeiset vuosikymmenet. Tuolin Marja purki osiin naula naulalta ja kokosi sen opettajan ohjauksella puutapittaen uudelleen. Tapitkin hän veisti itse.
Jos joku vanhoista pyykkäreistä muistaa ammoniakin, jota käytettiin pyykinpesun jossain vaiheessa, niin sillä saattaa saada ensimmäisen maalikerroksen esiin. Käsittely vaatii myös hyvän ilmastoinnin. Maali- ja lakkakerrosten poistoon tarvitaan sikli ja ”sammakon kutumaista” maalin poistoainetta. Vähän sottaista hommaa, mutta siklillä työntämällä maalikerros lähtee. Aina ei välttämättä tarvita kuin teräksinen sikli n. kymmenen senttiä pitkä ja muutaman leveä, joka vaatii teräsviilalla teroittamisen työvaiheen aikana.
Kun maali- tai lakkakerros on saatu työn alla olevasta tuolista, pöydästä tai piirongista poistettua, on aika hioa puu sileäksi, petsata se tai vetää öljymaali tai lakka pintaan. Petsin voi itse sekoittaa, sävyjä kyllä löytyy. Viimeinen osio on nykyaikaisesti vahata pinta ja mahdollisesti päällystää tuolin istuin, jos esine sitä vaatii.
Tuija Anttilanmäeltä ja Aila-Marja käyttivät vähän hienompiin huonekaluihin pehmusteeksi meriheinää. Siis vanhaa kunnon tavaraa pehmustetta vuosisatojen takaa. Sitä kerätään ja myydään edelleen. Aila – Marjan eräästä jugend – tuolista löytyi maalikerroksen alta koristekaiverrus. Tuijan tuoli ”napitettiin” hienolla metalli-listanauhalla istuimen kankaan viereltä.
Huonekalujen entisöinti vie koko käden ja silmät. Kurssilaiset yksi toisensa jälkeen kertoivat, mitä aarteita ovat löytäneet. Vuokko toi kunnostettavakseen vanhan kunnon potkukelkan ja hänen ullakon aarteenaan oli loppukeväästä viehättävä pyöreä ompelupöytä, jonka kannen alle sopivat pienet ompelutarvelaatikot olivat vähän ”hakusessa”. Kurssilaiset tuumivat lopettajaisiltana ruokapöydän ääressä, että nyt silmäillään uudella tarkkuudella kaikkea vähän rappeutuneekin näköistä tavaraa.
Marja-Liisa Niuranen