Lahden Sibeliustalolla on lokakuun ajan pyörinyt musikaali Kuka Mitä Häh, joka kertoo legendaarisen Sleepy Sleepers dj:n ja monessa bändin touhussa mukana olleen Ari ”Pulu” Asunmaan tarinan, sekä Sleepy Sleepersien tarinaa sen musiikilla maustettuna. Teatterimusikaali on saanut suurta huomiota julkisuudessa ja näytöksissä on ollut erittäin hyvin yleisöä.
Lavalla on näyttelijöiden lisäksi myös bändi, minkä kapellimestarina toimii Popedastakin tuttu ja Sleeppareissakin soittanut kitaristi Vesa-Pekka ”Costello” Hautamäki. Muusikoina on muutenkin tuttuja hahmoja Sleepyistä, mm. Pekka ”Devil” Virtanen kitarassa sekä Harri ”Hate” Kinnunen rummuissa. Muita soittajia ovat Jussi Kinnunen (basso) sekä Kimmo Parviainen (koskettimet). Soittajalegenda Harri Kinnunen on soittanut uransa aikana rumpuja mm. Hassisen Koneessa, Sleeppareissa, Dave Lindholmin bändeissä, Lapinlahden Linnuissa ja nykyään Turo ´s Hevi Geessä, Veljekset Kinnusissa ja monissa muissa yhtyeissä.
Missä vaiheessa sinua pyydettiin mukaan tähän musikaaliin? Kuka homma eteni, Harri Kinnunen?
– Keväällä meidän Jussi(Kinnunen) kysyi, huvittaisiko mua lähteä mukaan. Koska en ollut tehnyt teatterimusikaaliesityksiä ennen, se kiinnosti.
Minkä verran treenasitte bändin kanssa ohjelmistoa läpi ennen esityksiä?
– Bändin kanssa treenattiin kaksi kertaa, eli kaksi päivää elo/syyskuun vaihteessa. Näyttelijöiden kanssa treenattiin jotain kymmenkunta kertaa syyskuussa.
Millaista on livesoittaminen tällaisessa musikaalissa verrattuna normikeikkaan?
-On se iso ero, kun soitetaan biisi kerrallaan. Just kun pääsee sellaiseen soittofiilikseen niin kuin keikalla, niin tässä se tiputetaan, kun tulee näyttelijöiden vuorosanat ja kohtaukset. Mutta se on just mielenkiintoista ja siitä saan viboja.
Minkäläinen oli teikäläisen ensikokemus Sleeppareista?
– Ihan alkuajoilta, Sinulle äitiä kuuntelin kovasti. Mehän muutettiin v.75 Lahdesta pois. Eka Sleepy Sleepers-levy, mikä mulle ostettiin, oli Livet I Bordell. Ensimmäisen kerran muistan nähneeni Sleepparit keikalla Joensuussa Törmällä, oisko ollut v.1977. Jäi mieleen, kun Heikkerö oli rummuissa ja soitti helvetin hienosti.
Mistä muuten Sakke ja Mato tiesi juuri sinua kysyä mukaan Sleeppareihin?
– Soitin Velto Virtasen bändissä v.82/83. Dave Lindholmin kanssa oli törmäilty ja se oli tekemässä bändilevyä ja pyysi mua mukaan soittamaan. Jossain vaiheessa se päättikin tehdä akustisen levyn bändilevyn sijaan eikä muistanut infota asiasta. Menin Finnvox- studiolle, missä vasta tämä asia mulle kerrottiin. Atte Blom sitten ilmoitti, että mähän voisinkin tuottaa sen levyn hänen kanssaan, levy oli Huoneet 6 & 14.
Sitten Mato soitti ja kysy bändiin. Olisi keikkoja Australiassa ja levyä mentäisiin tekemään Hongkongiin. Dave sanoi mulle, mee ihmeessä. Se tulee olemaan hieno kokemus. Soitin Madolle, että tulen ja olin menossa Lahteen. Olin tenuttelemassa Vanhalla ja näin Kuosmasen Sakua. Sanoin sille, että Sleepparit etsii kitaristia. Soitin Madolle, että oon löytänyt kitaristinkin, otanko mukaan? Ilman muuta, sanoi Mato. Mentiin Lahteen ja asusteltiin alkuun Madon luona ennen kuin löydettiin oma kämppä. Neljän vuoden ajan soitin Sleeppareissa, v-1983-86, n.300-350 keikkaa.
Teitte lp:n Englannissa, Alma-tädin illuusio alkuvuodesta 1983? Minkäläisia muistikuvia ja tapahtumia jäi levynteosta mieleen?
– Se oli kyllä yhteenhitsaava reissu kaikin puolin. Oltiin treenattu Suomessa biisejä tosi paljon ja ne oli hanskassa. Mentiin sitten Dodgella Englantiin Euroopan halki. Matka kesti viikon verran. Meitä oli Saken, Madon ja mun lisäksi Tiina Tiikeri, Costello Hautamäki, Pitkä Lehtinen, Saku Kuosmanen, Heikki Keskinen ja Viikinniemen Hessu. Menomatkalla Amsterdamissa autosta hajosi vesipumppu ja jätkät lähti hakemaan uutta. Me dokattiin Pitkän kanssa sen aikaa joen rannalla, syötiin patonkia ja Pitkä soitteli sitä vanhaa vesipumppua kanaalin rannassa.
10 cc studio oli järkyttävän hieno paikka. Se oli tehty vanhaan elokuvateatteriin ja sinne oli rakennettu majoitustiloja ja pystyttiin koko porukka majoittumaan sinne. Mulla oli siihen aikaan vaaleat pitkät hiukset ja mua kutsuttiin Shirley Templeksi paikallisessa pubissa. Kerran sammahdin pubin lattialle ja Sakke yritti herätellä. Pubin omistaja tuli Saken päälle vauhdilla ja ilmoitti: Nobody touch, Shirley!
Ensin tehtiin Julkusen Mulkku 2-levyn biisejä, sitäkään levyä ei sitten julkaistu mikä oli harmi. Levyn äänittäjä ja tuottaja oli huuli pyöreänä, kun soittelin ostoskärryjä.
Kuinka kauan levyä teitte? Oliko tuo Englannin pätkä ajallisesti mitenkin pitkä?
– Mä tein virvelicheckiä varmaan monta päivää. Meillä meni pohjien tekoon Pitkä Lehtisen kanssa 1,5 viikkoa, loppuaika olikin sitten vapaa-aikaa. Kaiken kaikkiaan siellä oltiin reilu kuukausi. Sakke ja Mato oli paikan päällä koko ajan.
Olit itsekin Sleeppareissa useamman vuoden? Millaisia muistoja ja kokemuksia jäi?
– Niitä on todella paljon. Mut tällainen tulee mieleen. Mehän tehtiin englanninkielinen levykin v.1984, mutta sitä ei koskaan julkaistu. Siinä oli mukana nää Amerikan heput eli Paska Dave ja Tony. Tuo levy tehtiin Jenkeissä Los Angelesissa Ash Hole studiolla. Ja tätä levyä ei pidä sotkea In the Rion tai Chinese nights(Alma-tädin illuusio)-levyyn, tää tehtiin ihan omana juttunaan ja Sleepy Sleepers-nimellä. Rockradiossa ainakin ehti soimaan sellainen biisi kuin ”Turn the Power on”,jossa on muuten Pulu Asunmaan tekemät sanat.
Muistan kun treenattiin sitä levyä todella paljon Jenkeissä, jopa yötä myöten soitettiin. Joskus aloitettiin soittamaan klo. 05.00 aamulla. Puolitoista kuukautta siellä oltiin. Sumenin Jimi kävi sitä levyä miksaamassa Tukholmassa eli levy tehtiin valmiiksi, mutta koskaan sitä ei julkaistu. En tiedä, miksi. Biisejä tehtiin kymmenkunta. Kiireellä tehtiin sitten se Voikkaa ja huikkaa-levy samana vuonna, koska julkaistavaa piti olla.Käytettiin osa niistä Amerikassa tehdyistä pohjista siihen levyyn.
Jo maahan meneminen oli oma lukunsa. Meitä oli Tiina, Pitkä, Pulu, minä ja Viikinniemen Hessu, joka äänitti levyä. Meiltä kysyttiin heti tullissa, mitäs ihmeen porukkaa te oikein olette. Puluhan ilmoitti, että kyseessä on Markkinointi- Instituutin kevätretki ja sillä varjolla päästiin maahan. Pulun pokka oli uskomaton! Sakke ja Mato matkusti Jenkkeihin eri reittiä.
Kitaristeja etsittiin niin, että Sakke ja Mato oli vuokranneet omakotitalon sieltä. Laitettiin lehteen ilmoitus: Erittäin suosittu eurooppalainen rockbändi etsii kitaristeja. Ideana oli siis tehdä levy amerikkalaisten kitaristien kanssa. Meillä oli Pulun kanssa erittäin railakas meno. Aamulla haettiin Thunderbird- merkkistä amerikkalaista juomaa 5-6 pulloa/päivä,joka maksoi 98 centtiä pullo. Juotiin sitä ja tutkailtiin niitä tyyppejä, jotka tuli koesoittoon.
Yks tyyppi jäi mieleen, joku Draven. Se oli ilmestys ja se piti isoja korkokenkiä jalassa. Pulu ilmoitti tylysti, ei käy. Meillä päin venäläiset huorat pitää tuollaisia kenkiä. Ei päässyt bändiin vaikka se joka ilta kävi notkumassa kämpillä. Tehtiin Pulun kanssa biisi ”Oskun paskaa takapihalla”. Tositarina talon Osku-koirasta, heh.
Millaisia muistikuvia sulle jäi Pulu Asunmaasta?
– Äärimmäisen mukava äijähän Pulu oli. Aina sattui ja tapahtui. Siitä miehestä olisi tuhat tarinaa ja tempausta. Kuvaavaa oli, kun oltiin kerran Torvessa ja Pulu lauloi Born to be wildia ja heitti samalla sukat jalasta, heh.
Tykkäsin ihan helvetisti niistä Alma-tädin illuusio-levyn välijutuista, eli nämä ”Paavo Pönttö ja Paska-lehti, peräsuoli lotkottaa, onko saastaa kansalle”, jossa Pulu oli pääosin mukana. Ne oli huikeita juttuja ne välijutut. Eihän mikään muu bändi tehnyt niitä kuin Sleepparit. Se taisi alkaa jätkillä jo The Mopot Show-lp:n aikoihin ja jatkui pitkään.
Näytöksiä on takana jonkin verran. Kuinka ne mielestäsi menneet?
-Erittäin tyytyväinen olen ollut. Koko ajan se vaan paranee. Ja aina vaan paremmin pääsen itsekin sisään siihen musikaaliin eri tavalla. Hienoa on ollut katsella sitä näyttelijöiden juttua. Häkkisen Make on loistava ja luonnollisen näköinen Puluna. Ensin se meinasi, että kuuntelee muiden juttuja siitä ja ottaa selvää Pulun elämästä. Lopulta se päätti tehdä sen omalla tavallaan ja antoi palaa. Pulu varmaan nauraa pilven reunalla katketakseen ja miettii, jumalauta vai oikein musikaali, vai on hän oikein musikaalissa, heh.
Vesa Kontiainen