Johtokuntien ja muiden hallintoneuvostojen jäsenten on kuultu hyvin usein perustelevan ammattijohtajien ylisuuria palkkoja sillä väitteellä, että heillähän on niin paljon vastuuta. No, voihan sen niinkin perustella ja tuntuuhan se osin uskottavalta, että miljardien johtajan tekemät investoinnit kohdistuisivat ja osuisivat oikeaan.

Samaa toivovat kädet ristissä myös johtajan tuhannet alaisensa varmistaakseen jokapäiväiseen leipänsä. Mutta, muta se vastuu onkin sitten jo paljon vaikeammin arvioitavissa oleva asia. Mutta moraalifilosofian kannalta tuo päätös on valtaa, ei vastuuta. Maailman finanssitavarataloissa on satoja oivia esimerkkejä siitä, kuinka pieleen nuo ennusteet voivat mennä. Viimeisenä Amerikan asuntokupla, Suomen ilmaa ostamat Saksan verkkokaupat ja lukuisat muut töppäilyt, joista johtajille on tullut kymmenen miljoonaa euroa kipurahoja ja loistavat eläke-edut, mutta sadat tuhannet alaiset ovat menettäneet kotinsa ja ratkaisseet asiansa itsemurhilla, huumeilla ja alkoholilla.

Sadoissa, Amerikassa käydyissä rahamanipulaatio ja virheellisiä tietoja ostajille antaneet rikolliset neuvonantajat selvisivät tuomioitta. Ilmeisesti vain yksi tuomittiin! Mikseivät nämä johtajat ja vääriä päätöksiä tehneet yritysjohtajat eivät joutuneet maksamaan lainkaan vahingonkorvauksia? Takaisin he eivät maksaneet palkoistaan dollariakaan; tulospalkkioista puhumattakaan.

Vallan suuri määrä ei tuo itsestään selvästi vastuuta. Vaikeaa kirurgista toimenpidettävä suorittava lääkäri on todella sananmukaisesti vastuussa teoistaan ja väärä johtopäätös voi viedä hoitovirheen tehneen suuriin korvauksiin tai siis pikemminkin lääkärin vakuutusyhtiön, joka varmasti taistelee joka oikeusasteessa ettei vaan vahingossakaan joutuisi maksumieheksi.

Lahden surkeat linja-autoreitit suunnitellut ”virkamies” ei joudu vastuuseen, jos kuljettaja liian kireän aikataulun vuoksi joutuu ylinopeutta ajaessaan kolaroimaan tai ajamaan pahimmassa tapauksessa ihmisen kuoliaaksi. Samaa vastuullista työtä tekevät rautateillämme ja maanteillämme lukuisat muut alansa ammattilaiset, ilman huomattavia rahallisia korvauksia ja minimipalkalla. Useimmat ovatkin jo virolaisia ja somaleita.

Tuomari saa langettaa vääriä tuomioita rankaisematta ja poliitikko voi luvata, että taivaasta sataa mannaa joutumatta tilille tekosistaan. Suomen historia ei tunne kuin yhden käden sormella lasketut poliittiset päättäjät, jotka ovat ottaneet vastuun päätöksistään. Tosi on, että silloin jää vaaleissa valitsematta ja eläke-edut saman tien.

Suomalaisten olisi jo ymmärrettävä, että tieto, osaaminen ja älykkyys eivät ensisijaisesti sijaitse johtoportaassa, vaan armeijan termillä ilmaistuna suoritusportaalla. He kantavat vastuun, kestävät esimiestensä ilkeilyt ja organisaation joustamattomuuden tuomat haitat ja ongelmat usein yksin ilman edes tukea. Meille ovat tärkeitä subjektiivinen hyvinvointi, riittävä elämän laatu ja se tärkein terveys. Jo näillä pärjäisimme ilman suunnatonta tai perittyä varallisuutta ja olisimme ainakin useimmat onnellisia.

Tämä vaatimaton ajatusketju lienee päättää erään mielifilosofini Schopenhauerin sitaattiin: ”Rikkaus on kuin merivesi, mitä enemmän sitä juo sitä enemmän on jano.” Samalla se on myös nokkela keino peittää oma tyhmyytensä.

Juhani Melanen