Musiikkiala on täynnä erilaista toimijaa. Tärkeä osa niin bändeille kuin keikkajärjestäjille on keikkamyyjät. Suomessa on alan toimistoja useitakymmeniä. Tällä kertaa tutustumme nykyisin joensuulaiseen alan arvostettuun toimijaan, Kimmo Hirvoseen, joka vastaa mm. Apulannan ja Viikate- yhtyeen keikkamyynnistä.
Koska aloitit toimimisen keikkamyyjänä. Kuinka kaikki tapahtui, Long Play Musicin Kimmo Hirvonen?
-Aloitin keikkamyyjänä heinäkuussa 1997. Olin tutustunut -90 luvun alussa Tiaisen Arskaan punkkikeikoilla. Muutaman vuoden aikana törmäiltiin paljonkin ja soiteltiin samoilla keikoilla. Kun koulut oli käyty, kysyin Arskalta olisiko pyörittämässään Levy-yhtiössä hommia. Arska sanoi, ala myymään keikkoja. Epäröin etten varmaan osaa ja Arska sanoi, että opettelet. Seuraavana päivänä aloitin opettelun. Sillä tiellä ollaan. Vuonna 2001 laitettiin pystyyn Longplay Music, jolla aloitettiin pyörittelemään Viikatteen keikkoja ja merchandisea(tuotemyyntiä). Arskan laitettua Levy-yhtiö telakalle siirtyi Apulannan keikat Longplay Musicin alle. Muut Levy-yhtiön orkesterit olivat jo lopettaneet keikkailun.
– Levy-yhtiön artistit olivat Apulanta, Lehtivihreät, Punaiset Messiaat ja Tehosekoitin. Heidän keikkojen buukkailulla homma alkoi. Tällä hetkellä järjestelen esiintymisiä seuraaville ryhmille: Apulanta, Impaled Nazarene, Koljosen Tiekiista, Part Time Killer, Terveet Kädet ja Viikate.
Minkälaisessa syklissä keikkamyynti menee? Ajatellaan vuoden 2014 keikkamyyntiä. Milloin keikat myydään/varataan?
– Nämä artistit, joiden kanssa puuhaan, syklit menevät levyjen mukaan. Kun levy on ilmestynyt, tehdään levyrundi jonka kesto ja keikkamäärä katsotaan yhtyeen kanssa. Tällä hetkellä ei ole yhtään bändiä, joka olisi koko ajan keikoilla käyden välillä tekemässä uuden levyn. Vuoden 2014 osalta kevään rundin Viikatteelle tein pitkin syksyä tarkoituksena tehdä mahdollisimman paljon paikkakuntia, joita ei ollut syysrundilla. Onnistumisprosentti oli hyvä. Apulanta ei keikkaile keväällä ollenkaan ja Koljosen Tiekiistan kanssa meni tällä kertaa niin, että ensin sovin keikat keväälle, sitten katottiin mihin kohtaan keikat asettuivat ja mihin mennessä levy pitää olla julkaistu. Kesäkeikkoja olen sopinut pitkin syksyä. Apulanta ei hirveästi niitä tee, joten siellä on kaikki jo aika pitkälti sovittuna, Viikatteella on vielä joitakin kysymysmerkkejä, mutta nekin hahmottuu kevään mittaan. Tammikuun aikana katsotaan bändien kanssa, miten syksyllä keikkaillaan jos keikkaillaan. Niitä alan sitten samantien sopimaan. Tosi paljon tulee kokoajan kyselyitä ja pyyntöjä. Kirjaan kaikki muistiin ja kun kiertueaikataulut selviää, käyn nämä kyselyt aina ensisijaisesti läpi. Kaikkiahan ei voida tehdä vaikka miten haluaisi. Tarkoituksena on aina kiertää Suomea mahdollisimman laajalti. Noin puoli vuotta aikaisemmin keikat sovitaan.
Mitä epäkohtia olet joutunut kokemaan alalla?
– Tosi pieniä epäkohtia on onneksi matkan varrelle sattunut. Pieniä erimielisyyksiä sopimuksista, jotka on kuitenkin saatu aina selvitettyä ilman prosesseja. Välillä tulee vastaan todella erikoisia tyyppejä, joilla on kummalliset tavat hoitaa asioita mutta sekin on vaan mukavaa, kun saa toimia erilaisten ihmisten kanssa. Loppujen lopuksi on kuitenkin niin, että kun järjestäjän kanssa sopimus tehdään niin molemmat osapuolet tietävät mitä tehdä ja sovitut asiat hoidetaan. Ihan muutaman kerran olen vuosien varrella joutunut korottamaan ääntä puhelimessa, kun ei olla välitetty kaikista sopimuksessa olevista kohdista, mutta kaikista on päästy sopuun.
Kuinka paljon ala on muuttunut 90-luvun lopulta näihin päiviin?
– On se muuttunut tosi paljon. Ammattimaisuus, järjestelmällisyys, päämäärätietoisuus yms on lisääntynyt paljon joka osa-alueella ja se on hyvä. Nuoria bändejä kun seuraa, huomaa että mietitään tarkkaan asioita mihin laitetaan nimi alle ja mihin lähdetään mukaan. Se on mahtavaa. Tietynlainen husiminen on jäänyt sivuun. Keikkapaikat on muuttuneet sekä parantuneet huikean paljon. Työskentelytavat ovat muuttuneet paljonkin. Tekniikka on tuonut mukanaan helpotusta yhteydenpitoihin, lipunmyyntiin, tiedottamiseen ja vaikka mihin. Esiintymisien kustannukset ovat nousseet hurjasti. Itse pääasia ei ole muuttunut.
Onko alalla vielä ”liimataisia” joilta saa odottaa keikkaliksoja?
– Khyyl meil on maksaviikii asiakkait, heh. On semmoista liimataisuutta välillä ilmoilla. Tosi harvoin kuitenkin. Tässä toimitaan vuodesta toiseen paljon samojen toimijoiden kanssa niin ei siinä kukaan halua eikä voikaan vedättää. Sana kulkee hyvin nopeasti, jos jollain taholla alkaa ilmaantua maksuvaikeuksia. Loppuu toiminta nopeasti. Jos ilmaantuu toimija josta ei ole tietoa, on nykyään niin helppo tarkastaa maksukyky. Selkärankainen toimija hoitaa aina sovitut asiat vaikka jäisi pakkasen puolelle.
Minkä ihmeen takia festarihinnat ovat lähes tuplat verrattuna normikeikkaan, jonne yhtyeet tuovat omat äänentoistot ym., kun taas festareilla tarvitaan ainoastaan backline(eli soittimet ja basso/kitaravahvistimet)?
– Ei kai se sentään tuplia ole?( Kyllä ne muuten on , kirj.huom.) Yleisömäärään ja suosioon ne palkkiot perustuu. Eihän sitä suoraan voi laskea, että meidän yhtye toi tänne 600 lipunostajaa mutta kierrellessä tapahtumia saa hyvän käsityksen artistin tapahtumasukseesta. Onko teltta puolityhjä, kenttä täynnä vai jotain siltä väliltä. Palkkioon on kuitenkin jo valmiiksi tanakka perstuntuma omilta rundeilta ja aiemmista tapahtumakeikoista. Lipun ostajan lipunostopäätökseen festivaalilla vaikuttaa kokonaisuus eikä niinkään yksittäinen bändi seassa. Onneksi niitäkin on paljon, jotka ostavat lipun vain yhden esiintyjän vuoksi.
Olet huolehtinut myös tuotemyyntipuolesta? Vieläkö porukat ostaa paljonkin t-paitaa, levyä ja hupparia keikoilta?
– Mä oon jäänyt kenttätyöstä sivuun mutta kokoajan seuraan numeroita papereilla ja kyllä fanit ostaa yhtyeiden fanituotteita. Paita on se kysytyin tuote, mutta erikoisempiakin tuotteita menee. Levyjä ostetaan isompien bändien keikoilla vähemmän, kun taas pienempien bändien keikoilla levyjä myydään enemmän kuin levykaupasta. Paljon sitä tavaraa kuitenkin myydään keikoilla ja netissä. Erikoistuotteita tupsahtelee tasaisin väliajoin. Viimeisin hieno tuote Viikate- tuoteperheeseen on syyskuussa lanseerattu tervalikööri. Sen myymiseen meillä itsellä ei riitä luvat, mutta anniskeluravintoloista ja pitkäripaisesta sitä löytyy.
– Tuotemyynti on hyvä tulonhankintalisä tai merkittävä tulo tekemisen kannalta. Monesti esim. pienemmillä punkkiryhmillä paitamyynnin tulo on suurempi kuin keikkaliksa ja sillä tulolla katetaan keikkojen kustannuksia.
Teikäläinen on tuttu myös Koljosen Tiekiista-bändistä( Kaarle Viikate ja Ari Taiminen Viikate-yhtyeestä sekä Kimmo Hirvonen)? Mitä sille bändille kuuluu?
– Koljosen Tiekiistalle kuuluu hyvää. Uusi levy on juuri masteroitu ja siitä tuli ärhäkkä pläjäys. Keväällä julkaisussa ja sen tiimoilta tehdään keikkoja. Tuleva levy on kolmas studiolevy. Niiden lisäksi on yksi livelevy ja pari pikkulevyä. Musa on rivakkaa rokkia suomen kielellä kovasti Fakta Homma- tv-sarjaan kumarrellen. Koljosen Tiekiista julkaisee levyjä ja keikkailee tasaisesti koko ajan.
Minkälaisena näet suomalaisen rockin keikkabisneksen tulevaisuuden? Onko havaittavissa nousua vai laskua( tarkoitan keikkapaikkoja ja niiden yleisömääriä)? Onko lippujenhinnoittelu ja keikkapalkkiot karannut käsistä? Entä viikkokeikat?
– Tulevaisuus näyttää hyvältä. Omien artistien syysrundeihin peilaten näyttäisi olevan nousua, mutta hitusen taitaa olla yleisömäärät laskeneet rokkikeikoilla. Se on ihan mahdollista, sillä tarjontaa on paljon ja tällä hetkellä rock musiikki ei ole kaikkein suosituin genre. Hyviä biisejä ja hyviä levyjä kehiin vaan niin siinä se rokki jyllää niin kuin ennenkin.
Pienemmille bändeille on hankalampi saada omia keikkoja, mutta niissäkin kun tekee parin kolmen bändin kimpan niin kyllä se porukka paikalle löytää. Ihmisillä on rajallinen määrä rahaa käytettävissä lippuihin, mutta kyllä ne keikoilla käyvät. Lipun hintoja kannattaa seurailla ettei karkaa ihan käsistä, mutta asiallinen lipun hinta pitää olla. Ihmiset ostaa lipun, kun esiintyjä on hyvä.
– Me on tehty aika vähän viikkokeikkoja viime aikoina, joten mulla ei ole siihen niin hyvää tuntumaa. Olen niistäkin monien järjestäjien kanssa puhunut ja monet ovat olleet sitä mieltä, että viikolla ihmiset lähtee paljon huonommin liikkeelle kuin viikonloppuna. Aikaistuneet soittoajat viikolla on varmasti auttaneet, että ihmisten on helpompi käydä keikka katsomassa ja mennä seuraavana aamuna töihin. Konserttisalien viikkokeikat on loppuunmyytyjä, ulkkareiden viikkokeikat klubeissa on loppuunmyytyjä, monet suomalaiset artistit myy viikolla klubikeikat loppuun. Hyvä tilanne ja hyvät esiintyjät vetää yleisöä.
– Jonkinlainen taantuma nyt taitaa olla tosin meneillään. Bändihinnoittelussa pitää ilman muuta huomioida, jos bändi ei enää kiinnosta ihmisiä entiseen malliin. Syynä voi olla moni muukin asia kuin taantuma. Mutta aina pitää hinnoittelun kulkea käsi kädessä suosion mukaan, oli taantumaa tai ei.
Teksti:Vesa Kontiainen