Paikallinen saunaparlamenttimme on ollut jo jonkin aikaa sitä mieltä, että seuraavista presidentinvaaleista tulee edelliskertaa paljon jännittävämmät. Porukastamme löytyy niin vakaumuksellisia Sauli Niinistön ja Pekka Haaviston kannattajia kuin niitä, jotka ovat valmiit panostamaan Laura Huhtasaareen. Kaksi viimeksi mainittua ja muut, ehkäpä marginaalisempina pidetyt ehdokkaat saattavat kerätä ensimmäisellä kierroksella yhteensä niin paljon ääniä, että istuvan presidentin jatkokausi ei olekaan mikään läpihuutojuttu.
Samaa mieltä on kirjailija Jari Tervo. ”Uskon ei-Niinistöjen keräävän yhdessä yli puolet äänistä”, hän kirjoitti Seura-lehdessä ajankohtana, jolloin Niinistön kannatus oli tasan 60 prosenttia. ”Pari kuukautta ennen vuoden 2006 vaaleja istuvan presidentin Tarja Halosen kannatus huiteli 70 prosentissa. Kannattajat ottivat tavoitteekseen ehdokkaansa valinnan ensimmäisellä kierroksella. Toisin kävi. Halosta kannatti ensimmäisellä kierroksella 43,6 prosenttia äänestäjistä. Romahtiko Halosen kannatus parissa kuukaudessa? Ei oikeastaan. Mielipidetiedustelijalle on vain niin helppoa sanoa istuvan presidentin nimi”, Tervo muistuttaa.
Viime vaalien alla tiesin monia pitkän linjan kokoomuslaisia ja Niinistön kannattajia, jotka pelasivat ensimmäisellä kierroksella uhkapeliä ja äänestivät Haavistoa, koska halusivat varmistaa, ettei Paavo Väyrynen pääsisi jatkoon. Voi tietysti kysyä, miten isänmaallinen teko on äänestää omaa vakaumustaan vastaan. Ja heti siihen vastineeksi, oliko Väyrysen eliminointi jopa sitäkin isänmaallisempi teko?
Niinistön lisäksi vaaleihin olisi tulossa kaksi muuta valitsijayhdistyksen kautta pyrkivää ehdokasta: Väyrynen ja MV-lehden päätoimittajana tunnetuksi tullut Ilja Janitskin. Saa nähdä, osoittautuuko koko Janitskinin ehdokkuus samanlaiseksi kuplaksi kuin hänen valejulkaisunsa muutkin uutiset. Lähes yhtä pelottava ja arvaamaton on persujen Huhtasaari, joka saattaa sekoittaa äkkiväärillä näkemyksillään koko poliittisen pakan ja kerätä paljonkin protestiääniä.
Tälläkin kertaa olisi oivallinen mahdollisuus taktikointiin. Pitäisikö siis presidentinvaaleissa äänestää heti alkuun, miten sydän sanoo vai kokeilla pelin politiikkaa? Vaikka presidentin pitäisi olla instituutiona puolueiden yläpuolella ja vaalien pohjimmiltaan henkilövaalit, mietin itsekin välillä, että panostaisin Haavistoon, myös mahdollisella toisella kierroksella. Ihan vaan haisevana protestina nykyistä hallituspolitiikkaa vastaan.
Sauli on kuitenkin hoitanut hommansa hyvin, ja hän on ehdokkaista ylivoimaisesti paras. Puhutaanpa mitä tahansa presidentin ja hänen nuorikkonsa, Jenni Haukion ikäerosta, suhde on tehnyt hänelle pelkästään hyvää, hionut porvarin särmiä. Niinistön ajatusmaailma on tullut liberaalimmaksi, kuten koko kansan presidentille kuuluukin. Unhoon ovat jääneet sellaiset entisen oikeistolaisen valtiovarainministerin ylilyönnit kuin kirjastopalvelujen muuttaminen maksullisiksi.
Myös tuore Yhdysvaltain-vierailu pönkitti Niinistön suosiota. Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että tuskinpa yksikään toinen presidenttikilpaan ilmoittautuneista ehdokkaista olisi pystynyt hoitamaan tapaamista Trumpin kanssa paremmin.
Ilkka Isosaari