Jos suomalaisuus asuisi maisemassa – Järnefeltin jalanjäljissä Kolille

Kuva: Näkymässä Ukko-Kolilta tiivistyy suomalainen sielunmaisema.


Jos sinua pyydettäisiin kuvailemaan suomalaista maisemaa, millaiseksi sen mielessäsi piirtäisit? Päänsisäinen siveltimesi maalaisi kenties tiheää havumetsää, jossa kuuset ja männyt kohoaisivat kilpaa sammalmättäillä. Ja tietenkin auringossa kimaltavan järven, joka kasvaa pieniä, metsäisiä saaria. Asetelmaan mahtuisi ehkä myös jylhää ja jyrkkää kalliota, josta tämä komeus avautuisi eteesi. Osuiko lähelle?

Tällainen maisema on piirtynyt suomalaisten mieliin erityisesti 1800- ja 1900-luvun taitteessa kansallisromantiikan saadessa jalansijaa suomalaisessa taiteessa. Sama kuva toistuu niin kuvataiteessa, musiikissa kuin kirjallisuudessakin. Tuon ajan suuria suomalaistaiteilijoita – muun muassa Eero Järnefeltiä, Pekka Halosta, Jean Sibeliusta ja Juhani Ahoa – yhdistää se, että he kaikki hakivat inspiraatiota taiteeseensa Pohjois-Karjalan Kolilta.

Kolia ei siis voi pitää millään tavalla uutena turistikohteena. Siinä missä Järnefelt ja kumppanit soutivat pitkin pielisiä ja tarpoivat ylös jyrkkärinteisiä vaaroja, pääsee tämän päivän lomalainen tutustumaan Kolin kansallispuistoon kuitenkin halutessaan varsin vaivattomasti. Yksi Kolin puoleensavetävistä piirteistä lomakohteena onkin sen muuntautumiskyky: se tarjoaa yhtäältä mukavuudenhaluiselle matkaajalle luksusmajoituksen, näköalakylpylän ja suhteellisen helpon pääsyn kansallispuiston aarteisiin eli Kolin korkeimmille vaaroille, Ukko-Kolille, Akka-Kolille ja Paha-Kolille. Lisäksi tarjolla on ohjattua tekemistä aina saunajoogasta vaellusratsastukseen ja maisemaristeilyihin.

Toisaalta Koli on mitä oivallisin lomakohde itsenäisiä seikkailuja janoaville lomalaisille. Yhteensä noin 80 kilometrin mittainen polkuverkosto pitää sisällään jopa 60 kilometrin pituuteen venyvän Herajärven kierroksen niille, jotka kaipaavat lomaltaan patikointia ja tähtitaivaan alla nukkumisen kaltaisia elämyksiä. Muutaman päivän vaellukselle ei välttämättä tarvitse kantaa omaa telttaa, sillä reittien varrella on laavujen ja telttailupaikkojen lisäksi askeettisia vuokratupia, joista on mahdollista varata majoitus. Sen sijaan suositeltavaa on pakata mukaan reippaasti hyttyskarkotetta.

Kolin huippujen valloitus on helppo aloittaa kansallispuiston keskuksesta, luontokeskus Ukosta, josta mukaan polulle saa hankittua alueen kartan ja vinkit tärkeimpiin nähtävyyksiin. Päiväretkeä varten esimerkiksi Mäkrän kierros on täydellinen valinta. Noin 7,5 kilometrin lenkkiin tiivistyy Kolin monimuotoisuus: juurisia ja kivikkoisia nousuja, soita ylittäviä pitkospuita ja laajoja, kauniisti kukkivia ikivanhoja ahoja. Reitti Mäkrävaaralle on toisinaan vaikeakulkuista, joten aikaa kierrokseen on hyvä varata reippaasti.

Reitin todellinen aikasyöppö on kuitenkin vähän väliä kalliolta avautuva maisema. Kirkkaansininen Pielinen ja sen erikokoiset saaret muodostavat yhdessä kalliolakisten vaarojen ja vaaroilla kumpuilevan metsän kanssa mosaiikin, joka jatkuu kauas horisonttiin. Suosittelen Kolille matkustavaa kipuamaan huippujen lisäksi myös näkötorniin. Erityisesti Räsävaaran näkötornista on auringonlaskun aikaan upeat näkymät joka suuntaan yli kansallispuiston. 

Huippujen lisäksi Kolin nähtävyyksiin kuuluu Pirunkirkko, lohkareluola, johon liittyy paljon mystiikkaa ja kansanuskomuksia. Ryömiessään luolan suusta kapeaan mutta korkeaan halkeamaan taikauskoinen retkeilijä voikin aistia, miten noidat ja velhot ovat aikoinaan asuttaneet metsän keskellä olevaa piilopaikkaa. Samalla luolan seinistä voi etsiä katseellaan runoa, jonka Eero Järnefelt on aikanaan jättänyt sinne haalistumaan ja siten meille kulttuurinnälkäisille nykyturisteille lähes mahdottomaksi löytää.

Jos suomalaisuus asuisi maisemassa, se asuisi Kolin vaaroilla. Siinä taideteoksessa voi kuulla kansallisromanttisen kaiun, jossa yhdistyvät Sibeliuksen sinfoniat ja Järnefeltin maalaustaide. Matka Kolille ei olekaan pelkkä metsäretki, se on matka suomalaisen luonnon ja taiteen leikkauspisteeseen.

Elina Salomaa

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Ajankohtaista

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Seniorijakajat:Jakelutyö pitää vetreänä – Liike on lääke!
Ex-kaupunginvaltuutettu Seppo Korhonen: Demareiden ja kokoomuslaisten pyrkimys rajoittaa valtuustokysymysten tekemistä kaventaa päätöksenteon demokraattisuutta Lahdessa
Lahden Urkuviikkojen 50-vuotishistoriikki on toimittaja Merja Åkerlindin huima taidonnäyte
Tuija Saloranta: Liike Nyt haluaa tuoda päätöksentekoon vaikuttavuutta, jotta lahtelaisten ääni kuuluu paremmin
Valokuvaaja Juha Tanhua: Lanu-puistossa kannattaa vierailla eri vuorokauden aikoina
Marko Haavisto hyödynsi korona-ajan säveltämällä uutta musiikkia
Näyttelijä Petri Liski: Nummisuutarit oli pakko ohjata, kun en ole itse siinä koskaan päässyt näyttelemään
Salinkalliolla nautittiin yhteislauluista pitkän koronatauon jälkeen
Omakotiyhdistyksen ja miestenpiirin yhteistyönä rakennettiin ilmoitustaulu Launeelle
Harry Harkimo: Lahtelaiseen politiikkaan kaivataan raikasta tekemisen meininkiä
Tuulensuoja on paikka, jossa on mahdollisuus saada ote elämästä uudelleen
Rykmentinpuistorock Tuusulassa 17.-18.6.
Launeen seurakunta palkitsi vapaaehtoistyöntekijöitä Pro Diakonia-mitalilla
Omalähiön torigallup markkinapäivänä: Mistä lisää elämää Lahen keskustaan?
Siiri Äitee Rantanen ja naisten kilpahiihdon historiaa
Aurinko helli kevätkarnevaaleja
Lahden lyseo juhli tyylillä 100-vuotista taivaltaan Sibeliustalolla
Diakoniatyöntekijä Anni Haikarainen: Vapaaehtoistyöntekijöitä juhlitaan Helatorstain messussa
Rakkaus lumilautailuun voitti Tomin fyysiset vammat
Etelälahtelainen Henrik Saari: Kirsikkapuiden kukintaa on ilo seurata iltalenkillä
ARKISTO