Silmälasien takaa tuikkivat siniharmaat silmät. Kivien tutkijan ja taidekerhon opettaja Hilkka Halmeilan tapaa Lahden Kivikerho ry:n tiloissa lähes päivittäin. Kivet ovat häntä viehättäneet monet vuosikymmenet. Mielenkiintoisinta kivissä on niiden sisällä olevat juomut ja värit. Ne tulevat esille, kun kivenmurikan sahaa moneen osaan, luonnehtii 1951 agronomiksi valmistunut Halmeila omaa kiinnostustaan luonnonkiviin.

-Sahaamalla kiven, saa sen sydämen näkyville. Harmaa graniittikivi on kaunis valkoisen ja harmaan eri sävyissä, kuvaa Halmeila kiven sisintä. Niistä tuli yksi osa elämästäni, kun palasin Ruokolahdelta Lahteen eläkkeelle jäätyäni.

Lahdessa hänen sisarellaan Lealla oli muotiliike Lumikki. Sisaren maalausharrastuksen kautta Hilkka Halmeila löysi toisen nykyisistä harrastuksistaan, värit ja kankaat. Öljy- ja akryyliväreillä syntyvät muistoista kuvat kankaalle, kuvaa hän töitään. Aluksi Halmeila pingotti sisarelle kankaat ja niihin kiilakehykset. Vähitellen sivellin ja väripaletti vetivät myös teknistä avustajaa maalaamaan. Nykyisin harrastukset jatkuvat kivikerhon kokoelmavitriinin ja maalauskurssin vastaavana.

-Täällä Lahdessa me kivien tutkiskelua harrastavat ihmiset perustimme Lahden Kivikerhon. Ensi vuosista alkaen kerhon tilaisuuksiin saatiin vieraaksi asiantuntijoita kuten geologi Reijo Alviolan ja professori Martti Lehtisen, kertoo Halmeila kerhonsa arvostuksesta geologien piirissä.
Edelleen Geologisen laitoksen asiantuntijat vierailevat mielellään kerhon tilaisuuksissa luennoimassa sekä antamassa lausuntoja erikoisista kivilöydöistä.

Hilkka Halmeilan toimi opettajana eläkeikään saakka ensinnä kansanopistossa Virolahdella ja sen jälkeen kansalaiskoulussa Taipalsaarella ja peruskoulussa Ruokolahdella. Hän kertoo omasta ammatinvalinnastaan, että agronomiksi opiskelu oli viime sodan jälkeen Suomessa isänmaallinen teko. Tarvittiin ihmisiä, jotka osasivat neuvoa, miten luonnontuotteet saatiin parhaiten kasvamaan ja ruokapulasta kärsivien ihmisten ruokapöytiin.

Opiskeluaikana maatalousopiskelijat kaskuilivat Helsingin yliopistolla tietämyksistään näin: ” Maanviljelijä osaa, mutta ei tiedä, agrologia osaa ja tietää, agronomi tietää, mutta ei osaa.” Näitä tietotaitoja hän soveltaa edelleen kesämökillä Säyhteellä, missä on runsas puutarha omenapuineen sekä suuri muhkea komposti. Halmeila muistuttaakin kompostoinnin tärkeydestä mökki- ja omakotipuutarhan ravinteiden muokkaajana.

Maalaus ja kivet eivät olleet mukana opetustyössä. Sen sijaan virolahtelaiset oppilaat olivat lähes saman ikäisiä kuin nuori opettaja. Muutamat entisistä oppilaista jäivät elinikäisiksi ystäviksi. Muistona ensimmäisestä työpaikasta hänellä on kodin seinällä oppilaitten tekemä ja muistoksi antama iso raanu. Kun omaiset ovat jo haudan levossa, niin pieni yksinäisyyden tunne valtaa toisinaan mielen, myöntää haastateltava ja kertoo kirjoittavansa myös mietelauseen kaltaisia runoja:

”Uskontunnustukseni ”

Kun on kaikki rakkaansa hautaan itkenyt – ei voi olla uskomatta
Keskustelenhan heidän kanssaan ihan yhtenään – telepaattisesti
Rakkaus virtaa rajan yli kumpaankin suuntaan
Se antaa voimaa –  Ja armo vie perille.

Lappi ja Jäämeren rannat ovat aina olleet tämän nykyisin 85-vuotiaan teräsnaisen lempivaelluspaikkoja.
-Lapissa retkeillessäni saatan huomata mielenkiintoisen polun, voin lähteä sitä kulkemaan, katson kellosta miten kauan olen tunturin kupeella olevaa polkua kulkenut, ympäristöä tarkkaillut ja maisemia ihaillut. Palaan tietyn ajan jälkeen takaisin samaa polkua autolleni, ja nukun sen turvassa yöni, kertoo Hilkka Halmeila ja kiirehtii pakkaamaan seuraavaksi päiväksi retkitarvikkeita.
Lahden Kivikerholaiset lähtevät silloin tutkimusretkelle Eräjärven maisemiin Orivedelle.

Marja Liisa Niuranen