Kuukausi: heinäkuu 2026

Omalähiön toimitus viettää kesälomaa 6.7. – 2.8.

Toimistolle palaamme maanantaina 3.8. ja ensimmäinen loman jälkeinen lehti ilmestyy perjantaina 7.8.

Hyvää kesää!

The 69 Eyes -yhtyeen laulajana ja Jyrki 69 -taiteilijanimellä tunnettu Jyrki Linnankivi on kiertänyt maailmaa rockmuusikkona, mutta nyt hänen matkansa jatkuu teologian opintojen parissa. Hänen mukaansa usko, musiikki ja historian tuntemus auttavat ymmärtämään myös nykyajan ilmiöitä.

---

The 69 Eyes -yhtyeen laulajana ja Jyrki 69 -taiteilijanimellä tunnettu Jyrki Linnankivi on tullut suomalaisille tutuksi pitkän rockuransa kautta. Vuosikymmeniä kestänyt ura on vienyt hänet keikkalavoille eri puolille maailmaa.

Nyt hänen elämäänsä on avautunut uusi luku, sillä hän opiskelee teologiaa.

– Olen kaiken nähnyt ja kokenut. Ei taida olla sellaista kiveä, jota en olisi elämässäni kääntänyt. Minun ikäiselleni bändin perustaminen oli väylä nähdä maailmaa. Ensin tutustuin Suomeen ja sitten ulkomaihin.

Linnankivi kertoo käyttäneensä matkat hyödyksi myös muuten kuin keikkailuun.

– Kävin aina museoissa, kirkoissa ja nähtävyyksissä. Varsinkin vanhan Euroopan kirkot olivat minulle tärkeitä paikkoja. Rockin ansiosta sain nähdä maailman.

Kun vuosikymmenten aikana oli tullut koettua paljon, niin heräsi ajatus uudesta suunnasta.

– Mietin, mitä voisin vielä tehdä. Kirkolliset asiat ovat kulkeneet elämässäni mukana aina, joten opiskelupaikka teologisessa tiedekunnassa oli toiveiden täyttymys. Oli hienoa päästä vielä yli viisikymppisenä opiskelemaan ja sivistämään itseään.

Teologia auttaa ymmärtämään tätä aikaa

Linnankiven mukaan teologia on yllättänyt monipuolisuudellaan. Hän korostaa, ettei kyse ole vain uskonnosta, vaan myös historiasta, ihmisistä ja yhteiskunnasta.

– Opinnot ovat opettaneet minua ymmärtämään elämää ja ihmisiä. Teologia on tiede, joka elää ajassa. Historian kautta löytyy jatkuvasti vertailukohtia nykyhetkeen.

Hänen mukaansa maailman tapahtumat eivät synny tyhjästä.

– Historia toistaa itseään. Kun seuraa uutisia, huomaa nopeasti, ettei mikään ilmiö ole täysin ennenkuulumaton.

Yksi ensimmäisistä opetuksista yliopistossa jäi erityisesti mieleen.

– Heti opintojen alussa meille opetettiin lähdekritiikkiä. Kun näkee uutisen tai väitteen, niin pitää aina miettiä, kuka kertoo ja miksi kertoo. Se on lisännyt omaa ymmärrystäni tästä ajasta.

Linnankiven mukaan opinnot ovat myös tuoneet hänet aiempaa lähemmäksi seurakunnan toimintaa.

– En ole koskaan ollut seurakunnasta poissa, mutta nyt olen siellä enemmän läsnä. Toivon, että voin tulevaisuudessa hyödyntää opintojani niin, että pystyn tuomaan ihmisille apua ja lohtua.

Myös musiikki liittyy hänen mielestään hengellisyyteen.

– Kaikki taide ja musiikki ylistävät elämää. Raskaassakin musiikissa on usein kaipuu johonkin itseämme suurempaan.

Rippikoulu yhdistää suomalaisia sukupolvesta toiseen

Linnankivi uskoo, että rippikoululla on edelleen vahva asema suomalaisessa yhteiskunnassa.

– Kolme neljästä nuoresta käy edelleen rippikoulun. Se kertoo, että sillä on suomalaisille sukupolvikokemus.

Hänen mukaansa monet yhteiset kokemukset ovat vuosien varrella kadonneet.

– Enää kaikki eivät katso samoja televisio-ohjelmia tai kuuntele samoja artisteja. Silti rippikoulu yhdistää edelleen nuoria eri puolilta Suomea.

Linnankivi näkee rippikoulun ennen kaikkea siirtymäriittinä.

– Se on askel lapsuudesta kohti aikuisuutta. Minun nuoruudessani leikillisesti sanottiin, että rippikoulun jälkeen sai ”naimaluvan”. Todellisuudessa silloin siirryttiin lasten leikeistä kohti aikuisempaa elämää.

Hän pitää myös yhteislaulua tärkeänä osana rippikoulua.

– Jokaisella sukupolvella on omat suosikkilaulunsa, mutta yhdessä laulaminen luo yhteisöllisyyttä. Se kuuluu ihmisyyteen.

Linnankivi ei usko rippikoulun merkityksen hiipuvan.

– Rippikoululla on yli sadan vuoden perinne, ja uskon sen kantavan pitkälle tulevaisuuteen. Lähimmäisenrakkaus on arvo, jonka varaan Suomea on rakennettu. On hienoa nähdä konfirmaatiossa nuoria, jotka ovat uuden elämänvaiheen kynnyksellä.

Haastattelun lopuksi Linnankivi palaa vielä omiin juuriinsa Lahdessa.

– Kärpäsessä oli aikanaan Linnankiven kauppa. Se oli isoisäni pitämä kauppa, joka tietääkseni on edelleen olemassa.
Kärpänen on minulle myyttinen puutarhakaupunginosa, jonka historia kiehtoo edelleen.

Petri Görman

Kaksi vuotta eläkkeellä ei ole muuttanut toimittaja Petri Sarasteen tärkeintä rutiinia. Aamu alkaa edelleen uutisilla. Päivän lehdet luetaan tarkasti, puhelimesta seurataan maailman tapahtumia lähes tauotta, ja uutisvirta kulkee mukana aamusta iltaan.

Vuosikymmenten työ MTV:n ulkomaantoimittajana näkyy edelleen tavassa katsoa maailmaa.

– Elän vieläkin uutisvirrassa. Se on niin verissä, ettei siitä voi olla päivääkään pois. Uutisia seuraan myös kännykästä, ja se koukuttaa, jos mikä.

Vaikka eläkkeellä oloa on takana jo toista vuotta, niin maailman kriisit herättävät edelleen tutun tunteen.

– Sotahevosen kaviot raapivat maata, kun maailmalla tapahtuu jotain merkittävää. Kyllä sitä vieläkin haluaisi lähteä tekemään juttuja.

Samalla Saraste tunnistaa, miksi oli oikea hetki siirtyä syrjään.

– Jossain vaiheessa huomasin, kuinka henkisesti ja fyysisesti raskasta ulkomaankirjeenvaihtajan työ oli. Kuvasin, leikkasin ja toimitin jutut usein yksin.
Vähillä unilla mentiin pitkään, ja se alkoi tuntua kehossa. Oli aika antaa tilaa nuoremmille.

Hän muistuttaa, että television minuutin mittainen uutisjuttu näyttää katsojasta usein yksinkertaiselta.

– Todellisuudessa sen takana voi olla valtava määrä työtä. Se näyttää ulospäin helpolta, mutta ei sitä ole.

Kesä on aikaa hidastaa

Kesästä Saraste nauttii täysin rinnoin. Hän kuvailee itseään kesäihmiseksi, vaikka on syntynyt syksyllä.
– Ainoa asia, josta en pidä, ovat hyttyset.

Tänä kesänä yllätys odotti Heinolassa.

– Olimme tuttavien mökillä, eikä siellä ollut yhtään hyttystä. Ihmettelin sitä kovasti, sillä yleensä niitä on saarissa lepikoiden ja koivikoiden vuoksi runsaasti.

Kesä tarkoittaa Sarasteelle myös yksinkertaisia nautintoja.

– Perjantaisin Saimaalta saa tuoreita muikkuja kesäpaikan läheltä, eikä niitä tarvitse lähteä itse pyytämään verkoilla. Mansikat ja jäätelö kuuluvat niin ikään jokaiseen kesään.

Kirjojenkin pariin hän ehtii, mutta valinta on aina samanlainen.

– En lue rakkaus- tai rikosromaaneja. Minua kiinnostavat tietokirjat. Hyötylukemista harrastan.

Parhaillaan työn alla on näyttelijä Anthony Hopkinsin elämäkerta.

– En ole nopea lukija. Olen jopa hieman kateellinen ihmisille, jotka osaavat ottaa rauhassa aikaa lukemiselle.

Lahden vahvuudet näkyvät vasta paluun jälkeen

Pitkään ulkomailla työskennellyt Saraste katsoo nykyään Lahtea uudenlaisesta näkökulmasta. Kymmenen vuotta Kiinassa muuttivat käsitystä siitä, mikä arjessa todella on tärkeää.
– En kaipaa enää sitä säpinää, ruuhkia, jonottamista ja saasteita. Lahdessa pääsee käytännössä kaikkialle kymmenessä minuutissa.

Erityisesti julkinen liikenne on tehnyt vaikutuksen.

– Tajusin vasta nyt, kuinka hyvin se täällä toimii. Seniori-iässä sitä osaa arvostaa aivan eri tavalla.

Kesäkaupunki on yllättänyt myös tapahtumatarjonnallaan.

– Lahdessa on paljon enemmän kuhinaa kuin moni ehkä ymmärtää. Markkinatkin yllättivät suuruudellaan. Monessa suomalaisessa kaupungissa ei ole näin aktiivista toimintaa.

Saraste nostaa esiin myös Sibeliustalon.

– Se on upea rakennus ihan oman kodin naapurissa. Nyt tuntuu siltä, että jokainen lahtelainen on hyväksynyt sen osaksi kaupunkia.

Hänen mielestään myös Vesijärvi, sataman vanhat laivat ja Vääksyn kanava ovat nähtävyyksiä, joita ulkopaikkakuntalaiset osaavat arvostaa.

– Naapurini vei ulkomailla asuvan vävynsä perheineen Vääksyn kanavalle. Sulut tekivät heihin suuren vaikutuksen. He nauttivat jopa yllättäneestä vesisateesta.

Paras paikka kesäillan viettoon löytyy kuitenkin läheltä.

– Paras paikka katsoa auringonlaskua on oma parveke Ruoriniemessä.

Vaikka kesäpaikka löytyy Saimaan rannalta, niin Saraste tunnustautuu kaupunki-ihmiseksi.

– Elämä kaupungissa on yksinkertaisesti helpompaa.

Sotien muistot eivät katoa mielestä

Työvuodet maailman kriisialueilla ovat jättäneet pysyvän jäljen. Saraste raportoi Ukrainasta jo Maidanin mielenosoitusten alkuvaiheista lähtien vuodesta 2014. Hän teki viikon tai kahden mittaisia työjaksoja, mutta ei koskaan muuttanut maahan pysyvästi.

Työn suurin haaste ei ollut aina itse sota.

– Juttujen lähettäminen oli usein kaikkein vaikeinta. Netti ja sähköt eivät toimineet. Hotelleista oli vaikea löytää yhteyksiä, mutta joskus keskeltä ei mitään löytyi huoltoasema, jossa oli loistava verkkoyhteys.

Donbassin ja Donetskin alueilla tunnelma oli ajoittain uhkaava.

– Rehellisesti sanoen joskus pelotti. Aggressiivinen ilmapiiri oli käsinkosketeltava. Kommandopipot päässä kulkevia miehiä näkyi paljon, ja vodkaa kului.

Silti mitään vakavaa ei hänen kohdalleen koskaan sattunut. Uraan mahtui kuitenkin useita tapahtumia, jotka ovat jääneet pysyvästi mieleen. Nuorena toimittajana Bosnian sota teki lähtemättömän vaikutuksen.

– Sarajevon piiritys ja Srebrenican joukkosurmat pysäyttivät. Olin Tuzlassa hollantilaisten rauhanturvaajien mukana seuraamassa tilannetta. Kukaan ei oikein tiennyt, mitä oli tapahtumassa.

Hän muistaa vielä elävästi metsän kautta kaupunkiin saapuneet uupuneet siviilit, jotka olivat pääosin lapsia ja naisia.

– He olivat likaisia, silmät aivan valkoisina ja hysteerisiä. Se oli pysäyttävä näky.

Luonnonkatastrofeista mieleen ovat jääneet erityisesti vuoden 2008 Sichuanin maanjäristys Kiinassa sekä Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus Japanissa.

– Sellaiset tapahtumat muuttavat väistämättä myös toimittajaa.

Nykyään Saraste katsoo uutisia hieman toisin kuin työvuosinaan.

– Nyt ymmärrän entistä paremmin, kuinka valtava työ jokaisen uutisen taakse kätkeytyy.

Perheen kanssa kotikaupungissa

Kesä tuo mukanaan myös perheen yhteisiä hetkiä. Saraste odottaa erityisesti 3,5-vuotiaan tyttärenpoikansa vierailua.

– Hänelle on mukava näyttää Lahden uimarantoja ja puistoja.

Lapsuusmuistot vievät Mytäjäisten rannalle, jonne matkustettiin Tuovisen ruskealla bussilla kavereiden kanssa Hollolasta. Messilä puolestaan tuli tutuksi hiihtoretkillä ja myöhemmin uimarantana.

Matkakuume on sen sijaan hiipunut.

– Maailmalle ei enää tee mieli. Olen kyllästynyt pitkiin lentomatkoihin. Matkatavarat katoavat ja kaikenlaisia kommelluksia sattuu. Ei enää jaksa sitä touhua.

Yksi haave kuitenkin elää edelleen.

– Haluaisin joskus purjehtia Vesijärvellä ja Päijänteellä. Nuorempana haaveilin pidemmistä purjehduksista, mutta vaimoni tulee jo merisairaaksi pelkästään katsellessaan purjeveneitä parvekkeelta. Ainakaan kahdestaan emme siis ole lähdössä.

Maailman kriisit ovat vaihtuneet rauhallisiin kesäpäiviin Lahdessa Vesijärven rannalla, mutta yksi asia ei ole muuttunut.
Uutismies seuraa edelleen tarkasti, mitä maailmassa tapahtuu, vaikka tällä kertaa kotisohvalta.

Petri Görman