Kaupungissamme on toiminut ruotsinkielisten kuntalaisten oma Lahden Pohjola-Norden yhdistys jo 70 vuotta. Yhdistyksen juhlapäivä oli viime kuussa ja tällä viikolla vietetään Pohjoismaista kirjastoviikkoa. Viikon tarkoituksena edistää lukemista ja harrastusta pohjoismaista kirjallisuutta kohtaan.
Suomessa Pohjola-Norden Yhdistys tekee työtä skandinaavisen kielialueen ruotsin-, norjan- ja tanskan kielen kirjallisuuden ja käytännön kielitaidon ylläpitämisestä myös meillä Suomessa. Osa yhdistyksen jäsenistöstä on puhunut äidinkielenään ruotsia, tai toisesta kotimaisesta kielestämme on tullut opintojen ja ammatin tai puolison myötä kotikieli.
Juhlavuottaan viettävän yhdistyksen puheenjohtaja, opettaja Riitta Cederqvist kertoi ylpeänä yhdistyksen historiikin valmistumisesta ja luovutti sen jälkeen illan kirjailijavieraalle puheenvuoron. Professori, kirjailija Matti Klinge oli kutsuttu Lahden pääkirjastoon Pohjoismaisen kirjastoviikon avajaisiin viime maanantaina. Klinge on julkaissut useita kymmeniä ruotsin ja suomenkielisiä historiaa ja yhteiskuntaa käsitteleviä teoksia, omia muistelmia ja hänen päiväkirjojensa 15. osa on juuri painettu. Hän on toiminut Helsingin yliopiston historian ruotsinkielisen professuurin viranhaltijana 1975-2001.
Klinge muistutti kuulijoita eurooppalaisen kirjanpainannan alkuvuosikymmenistä 1400-luvulla. Esimerkiksi ranskankielistä kirjallisuutta, mitä Ranskassa ei saanut julkaista, painettiin Sveitsissä. Kirjojen sivuja myytiin kappaleittain, ja ostaja sidotutti ne kirjansitojalla yhteen. Näin myytyjä ja mahdollisesti valtiovallalta piilossa pidettäviä kirjansivuja lähetettiin eteenpäin puisissa tynnyreissä, missä päällimmäisinä oli jotain muuta tavaraa tai sallittuja painotuotteita. Kastuessaan tynnyrit sietivät ulkoisesti vettä jopa mereen myrskyssä laivasta pudotessaan.
Julkaisuistaan puhuessaan hän muisteli lämmöllä aikaansa Pariisin yliopiston vierailevana suomenkielen ja kulttuurin professuurivuosiaan 1970-luvun alussa. Hän vertasi nykypäivän tiedonjakelua perheen Pariisin vuosiin. Käsin- tai kirjoituskoneella kirjoitetut kirjeet ja kolumnit kulkivat postin kautta, ja puhelut maasta toiseen olivat kalliita. Tältä ajalta ovat säilyneet perheen kirjoittamat kirjeet sukulaisille, ja niitä kirjailija on voinut käyttää muistelmateoksissaan dokumenttiaineistona.
– Mitä jää tämän päivän viesteistä jäljelle jälkipolville ja muistelmien kirjoittajille, kun sähköpostit ja nettiviestit häviävät pahimmassa tapauksessa avaruuteen, mietti puhuja.
Päiväkirjojen ja muistelmien kirjoittamisen erosta Klinge muistutti kuulijoita. Hän piti omia päiväkirjojaan reaaliaikaisina, mutta totesi muistelmien kirjoittamisesta myös omalta osaltaan, että ”aika kultaa muistot”. Hän vertasi omia muistojaan 1956 suurlakkoon, mistä hän väitti muistavansa lähinnä seurusteluaikansa tulevan puolisonsa Marketan kanssa, ja yhteiskuntapolitiikka oli siinä ihanuudessa sivuseikka. Päiväkirjaa hän kertoi alkaneensa kirjoittaa vasta Pariisin vuosien jälkeen. Niihin hän on sisällyttänyt myös kantaa ottavia artikkeleita.
Kadonnutta aikaa löytämässä, lapsuus- ja nuoruusvuosista sekä opiskeluun liittyvä elämäkerta Klingeltä ilmestyi viime vuonna. Helsingin yliopisto 1640-1990- historiallinen tutkimussarjan hän on kirjoittanut yhteistyössä Rainer Knapasin, Arto Leikolan ja John Strömbergin kanssa.
Klingen tuotanto on monipuolista, mutta hän ei juurikaan korostanut oman ruotsinkielisten teostensa määrää. Hänestä paljastui myös kuvataiteilija ja nuoruuden aikaiset maalaukset löytyvät painettuina teosten kansilehtiin. Tuotteliaana kirjailijana ja historioitsijana illan kirjailijavieras toivoi nuorten
ihmisten tutustuvan kirja-antikvaarien aarteisiin sekä hankkivan kirjoja omaan kirjahyllyyn. Hän oli sanoissaan suorastaan runollinen kuvatessaan, missä kaikkialla voi kirjoja lukea ja niiden parissa aikaa viettää. Paperille painettua kirjaa ei korvaa professori Matti Klingen mukaan mikään.
Marja-Liisa Niuranen