Sosiaalinen media, keksinnöistä hienoin. Facebook, Twitteri ja Myspace yhdistävät ihmisiä ympäri maailman. Niiden avulla on mahdollista vaihtaa kuulumisia kauan kadoksissa olleen opiskelukaverin tai Atlantin toisella puolella asuvan vanhan ystävän kanssa. Hienointa on tietenkin se, ettei kotoaan tarvitse liikkua mihinkään. Tietokone auki, verhot kiinni, pizza tilaukseen ja ei kun sosiaalistumaan.
Facemaailmasta on hyvää vauhtia tulossa ainoa oikea maailma. Se maailma on täydellinen. Kuka haluasi elää ulkoisessa maailmassa, kun mahdollisuus on moninkertaistaa ystävänsä, päivittää ajatuksensa kirjoittamalla ja tuntea itsensä hyväksytyksi sosiaalisen median uskomattomassa todellisuudessa?
Miksi vaivautua kahville ystävien kanssa, kun saman voi hoitaa netissä vaivattomasti. Ensin odotellaan ystävää kahvilaan eli saapumista Facebookin chattiin. Chatissa suoritetaan tervehdykset ja käydään läpi uusimmat juorut. Kahvin voi käydä itse keittämässä, jos jaksaa koneeltaan keittiöön asti kömpiä. Ystävän juuri lisäämistä kuvista voi panna merkille tuliterät saapikkaat tai vastaleikatut trendikutrit. Niitä voi sitten oman mielensä mukaan käydä kommentoimassa, kehumassa tai haukkumassa.
Parasta ovat tietenkin statuspäivitykset. Koko Facebook- yhteisöä kiinnostaa suunnattomasti jokapäiväiset kinkku-tonnikalavoileivät, julkisessa vessassa asioimiset ja zumbatunnit. Jos joku päivä extremesti syödäänkin kinkku-tonnikalavoileivän sijaan kana-aurajuustosandwich, kannattaa siitä ehdottomasti mainita sekä ennen syömistä, syömisen aikana, että syömisen jälkeen. Sosiaalinen media on suvereeni hallitsija, yksilöt sen alamaisia. Facebook pakottaa ihmiset muuttamaan ajatukset ja tapahtumat sanoiksi, statuspäivityksiksi. Jos omia parisuhdemuutoksiaan, tunnetilojaan tai päivän tapahtumiaan ei huutele kaikille 300 parhaalle facekaverilleen, ei niitä voi laskea oikeiksi tunteiksi tai tapahtumiksi.
Ja ne ryökäleet, jotka eivät elä tässä ainoassa oikeassa maailmassa jäävät paitsi kaikesta. Se on kuin lukiolaisten tupakkapiiri; jos keuhkojen tuhoaminen ei kiinnosta, saa tyytyä ikuiseen outsiderin rooliin. Erilaiset tapahtumakutsut kulkevat Facebookin kautta, puhumattakaan kuumimmista juoruista. Yliopistolla on suunniteltu jopa kurssipalautteen ja -kysymysten sovittamista tähän sosiaaliseen mediaan.
Parempi siis liittyä mukaan yhteisöllisyyden valtakuntaan, sosiaalisuuden paratiisiin.
Turha minulta ainakaan odottaa kutsukortteja minkään sortin kekkereihin. Käy tsekkaamassa ne Facebookista.
Elina Salomaa