Liipolan Lähiöseura ry on pyrkinyt ainakin kerran vuodessa käymään retkellä vähän pidemmällä ja tällä kertaa otettiin suunnaksi Hämeenlinna.
Pekolan liikenteen bussilla lähdetiin asukastuvalta ja jo Tuuloksessa pysähdyttiin eväille ja kahville. Pysähdys oli suunniteltu, koska Wetterhoffin myymälän edesssä meitä odotti Itäisen lähiökeskuksen (Asukastuvan kaltainen paikka) vapaaehtoistyöntekijä Tuire, joka toimi oppaanamme melkein koko päivän.
Myymälä ei tyhjentynyt kokonaan ja kaikki muut keskustan kaupat katsottiinkin ruudun takaa. Matkan jännitysmomentti koettiin kun menimme maastoon ja bussi sai pohjakosketuksen, paineet katosi ja meistä tuli puoleksi tunniksi jalkamiehiä ja naisia. Pekolan palvelu toimi ja uusi bussi ilmestyi paikalle, tästä kiitollisina kiersimme Pyhän risti kirkon ja etenimme Aulangolle, jossa jaloiteltiin vapaaehtoisesti.
Nälkä rupesi kurnimaan, mutta ei hätää, meitä jo odotettiin Lähiökeskuksessa ja jauhelihasoppa pullakahvin kanssa maistui kaikille.
Kotilähiö ry:n toiminnanohjaaja Marianna Roine kertoi paikan toiminnasta, joka oli monipuolista ja kaiken ikäisille. Hämeenlinnan kaupungin sosiaali/lähiötyö, sekä seurakunta tekee heidän kanssaan yhteistyötä, joten olettaisin että toiminta on aika turvattua taloudellisesti.
Vatsat täynnä uskallettiin mennä Kantolan keksien myymälään, silti jollain oli parikin muovikassillista keksejä kotiin vietäväksi. Myymälän vieressä oli Suurkirpputori, jonne osa porukasta jäi jo ostoksille ja muiden kanssa käytiin Wanajan kirkossa ( Astrid esitti meille yksinlaulua ) ja kierrettiin Hämeenlinna.
Retkillämme pidämme hauskaa ilman väkeviä, vaikka viimeinen pysähdys ennen Lahtea oli Tuulonen uudestaan, osa halusi nimittäin ostaa sahtia viikonlopuksi.
Jouni Ikonen