Côte d’Azur eli Ranskan Riviera on kautta aikojen ollut Euroopan jetsetin lomakohde.Varsinkin Monacon yllä leijuu luksuksen ja helpon elämän tuntu. Monacossa tuloveroa ei peritä lainkaan, mikä tekee siitä rikkaiden ja kuuluisien keskuudessa suositun asuinpaikan. Piskuinen maa ( 36 000 asukasta, pinta-ala vain 2 km² ) on kuuluisa formula-kisoistaan, Monte Carlo-rallista sekä tietenkin kasinostaan. Juorulehtiä lukevat ovat varmasti tulleet tutuksi myös Monacon hallitsijasuvun kanssa, sen verran tiuhaan Grimaldin suku jetset-piireissä ja paparazzien linsseissä pyörii. Pakkohan se oli kyseiseen maahan tutustua, varsinkin, kun olimme jo valmiiksi Nizzassa.
Monacoon pääsee kätevästi junalla Nizzasta, sillä matka kestää vain noin 20 minuuttia, eikä rasita kukkaroakaan kuin muutaman euron.
Heti Monacon juna-asemalta lähtien on selvää, mikä on pelin henki, sillä autoparkista löytyy lähinnä Ferrareita ja Rolls Royce-merkkisiä autoja. Maan pääelinkeino on turismi ja toukokuun päätapahtuma on tietenkin Monacon Grand Prix 23.-26.5., jota varten katsomorakenteet olivatkin jo paikoillaan. Tosin en tiedä, ovatko katsomot siellä aina vai puretaanko ne välillä. Varsinkin moni formula-fani kiersi legendaarisen radan kävellen. Niin teimme mekin, ainakin osittain. Sataman kohdalla moni katseli kadehtien toinen toistaan upeampia luksusjahteja, joista epätoivoisesti mekin yritimme bongata Holllywood-tähtiä tai maailmankuuluja urheilutähtiä. Ei näkynyt. Ei edes Räikkösen Kimiä.
Vähän vanhempaa maan kulttuuria löytyy ylhäällä kallioilla keskustan kupeessa sijaitsevasta Palais Princieristä eli ruhtinaan linnan alueelta. Palatsin tienoilta löytyvät Monacon vanhankaupungin korttelit ja niiden kotoisat pienet kahvilat. Palatsin alueelta on komeat näkymät kaupungin yli kaikkiin ilmansuuntiin. Meillä kävi niin ruhtinaallinen onni, että näimme ruhtinas Albert II:n aivan lähietäisyydeltä, kun hän mustassa autossaan palasi linnaansa juuri, kun olimme palatsin pihalla. Kyllä siinä tälläinen tavallinen rahvas tunsi itsensä pieneksi…
Palatsilta suuntasimme alas kasinolle, jonka etupihalla Ferrarit jo kilpaa kiiltelivät. Kasinoon pääsi tutustumaan ihan sisällekin, tosin ilmaiseksi pääsi vain eteisaulaan, joka oli kyllä upea. Palanen luksusta on aina tarpeen itsekullekin, joten istahdimme nauttimaan cappucinot kasinon viereiselle terassille, jotta näkisimme, jos paikalle sattuisi tulemaan joku merkittävä julkkis. Julkkiksia ei täälläkään näkynyt, mutta hinta ainakin oli luksusta, sillä kaksi cappucinoa veden kera maksoivat 23 euroa. No kaikki ei tietenkään Monacossakaan maksa maltaita, sillä löysimme Monacon ainoan Mc Donaldsin, jossa hinnat olivat sopivan maltilliset meille taviksille.
Kaiken kaikkiaan vietimme Monacossa noin kuusi tuntia, jossa ajassa kyllä maan tärkeimmät nähtävyydet helposti ehtii kiertämään. Monaco on hieno paikka upeine maisemineen, jossa kannattaa käydä, jos sattuu siellä päin olemaan. Ymmärrän hyvin niitä kuuluisuuksia, jotka paikassa tykkävät asua tai käydä. Ehkäpä muutamme vielä itsekin sinne, kunhan lotossa napsahtaa seitsemän oikein.
Pete Salomaa