KUVA: Toimittaja Ilkka Isosaaren mielestä ihminen haluaa aina nähdä tarinoita omalta kotikulmaltaan. – Omalähiö on onnistunut lunastamaan vuosikymmenten aikana vankan aseman levikkialueellaan rohkealla ja ihmisläheisellä journalismilla.
Juhani Melanen on kirjoittanut Omalähiöön jo 25 vuotta. – Omalähiö on etelälahtelaisten ihmisten näköinen kompakti paikallislehti. Siellä saa rohkeasti ottaa kantaa, jos argumentit ovat kunnossa.
Ilkka Isosaari:
Ilmaisjakelulehdillä on vielä tulevaisuus edessä
– Muistan elävästi sen päivän, koska aloitin Omalähiössä. Se oli aprillipäivä vuonna 2011, toimittaja Ilkka Isosaari kertoo.
Aikakausilehtimaailmassa kaiken kokenut keski-ikäinen mies oli hetkeä aiemmin muuttanut takaisin lapsuudenmaisemiin Lahteen hypätäkseen pois lehtimaailman oravaranpyörästä.
– Koko työuran ajan olen ollut jollain tavalla lehtimaailman kanssa tekemisissä. Ennen armeijaa olin useana kesänä postinjakajana. Kerinkallion talot ja tiet tulivat silloin tutuiksi.
Isosaaren toimittajan ura alkoi Aamulehdessä ja Hämeen Sanomissa.
– Siellä toimin tv-kriitikkona ja kirja-arvostelijana.
Tämän jälkeen mies on ollut useassa aikakausilehdessä toimitussihteerinä tai -päällikkönä.
– Olin Seuran toimitussihteeri yli 10 vuotta, mutta lähdin sieltä pois linjaerimielisyyksien vuoksi.
Aktiivinen sekä puuhakas mies kokeile siipiään sen jälkeen hiihtokeskusyrittäjänä.
– Huomasin vuoden yrittäjäuran jälkeen, että homma ei ole kannattavaa ja niin siirryin Nykypostin palvelukseen. Kirjoitin heille lähinnä rikosjuttuja, mutta nuorena kuolleen Sauli Lehtosen vanhempien haastattelu oli ehkä Nykyposti-urani suurin juttu.
Aikakausilehtimaailman oravanpyörästä Isosaari hyppäsi pois ennen burnoutia vuonna 2009.
– En päässyt Seiskassa sinuiksi itseni kanssa ja lopetin työt siellä vapaaehtoisesti.
Aikakausilehtien rautainen ammattilainen on työuransa aikana tehnyt myös radiotyötä ja kirjoittanut Kissa -kirjan.
– Rehellisesti sanoen olen nyt aika tyytyväinen, koska olen päässyt tekemään työuran aikana niin monipuolisesti erilaisia hommia.
Ensimmäiset pakinat ideoin lenkkisaunassa
– Muutin Lahteen ja Liipolaan takaisin vuosikymmen sitten. Huomasin heti, että paikallinen Omalähiö on hyvä ja terävä kokonaisuus.
Omalähiön päätoimittaja Petri Salomaa sai puhelun toimittaja Isosaarelta keväällä 2011.
– Ensimmäisessä kolumnissa pohdin, että en millään löydä ehdokasta kevään eduskuntavaaleissa.
Päätoimittaja piti Isosaaren tyylistä ja miesten välinen yhteistyö alkoi.
– Omalähiö tarvitsi minun tyylistä kolumnistia päätoimittajan mukaan.
Isosaari myöntää olevansa sosiaalinen ihminen ja sen vuoksi useat juttuideat syntyvät erilaisten kohtaamisten myötävaikutuksella.
– Olen intohimoinen saunoja. Muistan vielä ne ensihetket Liipolan Jyrkänkadulla, jolloin napsin lenkkisaunasta tarinanaiheita saunakavereiltani.
– Pienessä lehdessä tarinoiden tulee olla ihmisen kokoisia ja helposti lähestyttäviä. Olen aivan varma, että ilmaisjakelut eivät kuole pois koskaan.
”Ihmisten negatiivinen asenne ihmetyttää”
– Printtilehdistöllä ei mene tällä hetkellä kovin hyvin. Väliportaan toimituspäälliköitä ja muita ammattilaisia ei arvosteta ja heitä irtisanotaan pois lehtitaloista. Keski-ikäinen kokenut toimittaja on paljon parempi voimavara lehdille kuin Wikipedia.
Isosaari ei ymmärrä klikkijournalismia, eikä kaksoisotsikoita.
– Ihmisillä on hirveä kyseenalaistamisen tarve ja sen vuoksi vaihtoehtoiset mediat ovat suosiossa.
Isosaari pohtii, että Suomessa ei ole ollut näin tulehtunut yhteiskunnallinen ilmapiiri sitten sisällissodan.
– En tiedä kumpuaako viha ja paha olo erityisesti sosiaalisen median vuoksi? Liian moni ihminen ei tällä hetkellä tiedä, mitä hyvät tavat tarkoittavat.
Juhani Melanen:
Pieni lehti uskaltaa kirjoittaa rohkeammin
Juhani Melasen kolumnit luetaan tarkasti Omalähiöstä. Mies tunnetaan siitä, että hän uskaltaa nostaa esiin lahtelaisten virkamiesten töppäyksiä ja kommentoida paikallispoliitikkojen huonoja päätöksiä. Kaupungintalolla Melasen kirjoituksiin ei suhtauduta aina suopeasti.
– Lahdessa ei saa osaamattomuutta kritisoida. Tällä hetkellä paikallinen politikointi on pääosin munatonta touhua, Melanen laukoo.
Lahdessa asiat eivät etene, koska täällä ei ole tällä hetkellä verkostonoituneita, eikä sivistyneitä poliitikkoja.
– Meillä suurin pohdinnan paikka on Vesijärvenkadun leveys, kun kaupungin talous on aivan kuralla. Miljoonaveloista eivät edes uudet valtuutetut kanna minkäänlaista huolta.
Konserniyhtiöiden johtajat vievät poliitikkoja kuin pässejä narussa.
– Lahdessa on kymmeniä konserniyhtiöitä, koska osa yhtiöiden asioista halutaan tällä tavoin salata. Siellä on myös paljon suojatyöpaikkoja.
”Lahti on konsulttihelvetti”
– Lahdessa ei ole oikeanlaista keskustelukulttuuria päättäjien ja kansalaisten välillä. Virkamiehet ja poliitikot eivät halua aidosti dialogin kautta rakentaa kaupunkia.
Lahtelaiset virkamiehet sekä poliitikot matkustavat Helsinkiin kertomaan, että meillä mitään huumeongelmaa ole.
– Erikoissairaanhoitoon on tietoisesti annettu vuosikaudet liian vähän rahaa. Lahdessa ei haluta oikeasti ratkaista ongelmia.
Melasen mukaan Lahteen rekrytoidaan jatkuvasti virkamiehiä muualta, vaikka koulutettuja ihmisiä asuu jo valmiiksi Lahdessa.
– En tiedä, miksi Lahteen on aina johtajat haettu muualta. ehkä se kertoo heikosta itsetunnostamme.
Lastenpelkotilat ja muu keittiöpsykologisointi kuvottaa
– On hyvä, että Omalähiö on keskittynyt ydinalueeseensa koko ajan, eikä se ole koskaan yrittänyt olla aidosti isompi lehti. Etelä-Lahden pikkujättiläinen on sille osuva lempinimi.
Melasen mukaan Omalähiö -lehteä tehdään oikealle kohderyhmälle hyvällä sykkeellä.
– Kukaan ei halua lukea lasten pelkotiloista ilmaisjakelulehdestä. En tiedä, miksi kaikenlainen keittiöpsykologisointi niin suosittua.
Yli 25 vuotta Omalähiöön kirjoittanut Melanen kertoo, että muutaman kerran hän on joutunut soittamaan juristikaverilleen jutun julkaisun jälkeen.
– Ihmiset soittavat minulle ja kertovat epäkohdista, joita he ovat joutuneet Lahdessa kokemaan.
– Minä olen jo eläkeläinen ja uskallan ottaa rohkeasti kantaa. Lahtelaisessa toimintakulttuurissa olisi paljon parannettavaa. Tämä on kuitenkin hieno kaupunki ja erityisesti Liipola on lähellä sydäntäni. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että tätä kaupunginosaa aina dissataan.
Petri Görman