Suomi menetti hiljattain asemansa sananvapauden ykkösmaana. Syynä oli pääministeri Juha Sipilän painostus Yleisradiota kohtaan. Tiimellyksessä hallitus otti erävoiton. Toimittajat ilman rajoja -järjestön joka vuosi julkaistavassa lehdistön vapausvertailussa Suomi on nyt kolmantena. Edellä ovat naapurimaamme Norja ja Ruotsi.
Toimittajien oma ammattijulkaisu Journalisti on omistanut tuoreimman numeronsa pitkälti kyseiselle aiheelle. Päätoimittaja Markku Lappalainen pohtii pääkirjoitussivulla, onko tämä alamäen alkua. Olisiko poliitikkojen ote lehdistöön voimistumassa? Hän kehottaakin valtaapitäviä kohdistamaan katseensa läntisiin naapureihimme, jotta oppisivat tuntemaan paikkansa paremmin. ”Lehdistönvapaus on demokratian perusta, arvo jota pitää vaalia”, hän painottaa täysin aiheellisesti.
Lehden kansikuvapoikana poseeraa Pressiklubi-ohjelmasta vetäytyvä Ruben Stiller, joka tarkastelee Manu Haapalaisen haastattelussa samaa aihetta perinteiseen tyyliinsä: ”On imartelevaa, jos joku yrittää sovittaa sananvapauden marttyyrin viittaa minulle, mutta olen sellaiseen liian lihava.”
Radion puolelle haikailevalla Stillerillä on pitempi historia Yleisradion häirikköpoikana kuin yhteenotto nykyisen vastaavan päätoimittajan, Atte Jääskeläisen kanssa antaa ymmärtää. Vuonna 1993 Radiomafian puolella työskennellyt Stiller nimitteli Ylen alue- ja uutisyksikön johtajaa, Tapio Siikalaa kökkötraktoriksi. Hyllytyksestään huolimatta hän jatkoi melskaamistaan suorassa lähetyksessä ja sai potkut.
Stiller paljastaakin päivittäin kiroavansa, ettei ottanut isänsä äidinkieltä, ruotsia työkielekseen, sillä hänen mukaansa journalistinen perinteemme poikkeaa skandinaavisesta. ”Meillä on suomettumishistoriamme”, hän muistuttaa. ”Svenska Ylessä minulla ei olisi mitään ongelmia. Siellä ollaan avoimempia ja enemmän kiinni skandinaavisessa journalistisessa perinteessä.”
Näin vähällä Stiller ei kuitenkaan nykyistä esimiestään päästä, vaan ottaa vielä esiin vanhan tutun kökkö-teeman: ”Noudatan kuuliaisesti Aten käskyä, yritän olla joka päivä avoin. Välillä hirvittää itseäkin, kuinka avoin olen. Ja täytyy sanoa, että on helvetin typerää tehdä minun kaltaisestani puudelista ja höpönassusta vaarallinen jakamalla laittomia varoituksia. Se on todella kökköä.”
Lannistumisen merkkejä ei myöskään osoita lehden loppupuolella Manu Marttisen haastattelema Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho, joka palauttaa mieleen, että monissa maissa Sipilä-gaten kaltaiset tapahtumat ovat arkipäivää, mutta Suomessa siitä syntyi skandaali: ”Enää Suomessa ei voi olla yhtäkään poliitikkoa, jolle olisi jäänyt epäselväksi, miten median kanssa toimitaan.”
Ilkka Isosaari