Nostin viimeksi esimerkiksi Eeva-lehden haastattelun tasavaltamme entisestä ykkösnaisesta, Tellervo Koivistosta, millainen laadukas aikakauslehden henkilökuva voi tasokkaimmillaan olla. Naistenlehtien sarjassa kilpailevan Annan suhteellisen tuore Martina Aitolehden haastattelu edustaa sen sijaan juttukirjon toista, täydellistä ääripäätä. Aitolehden ajatuksia syväluotaavassa artikkelissa paljastuu muun muassa, että Martina antaa helpommin anteeksi varakkaalle seurustelukumppanille kuin miehelle, joka on tyhjätasku. ”Mieheni lepyttelee minua antamalla rahaa shoppailuun”, nykyään kiinteistövälittäjä Stefan Thermanin kanssa avoliitossa asuva nainen hehkuttaa. Lukijalle tulee heti selväksi, että Martinasta on kivaa, kun voi elää varakkaasti.
Tässä vaiheessa, ennen kuin esittelen lisää näitä henkeviä mietteitä, osa lukijoista luultavasti kysyy, kuka helvetti on Martina Aitolehti. Parturi-kampaajan ja maskeeraajan koulutuksen saanut nainen ylitti julkisuuskynnyksen jalkapalloilija Alexei Eremenko nuoremman salarakkaana ja esiintymällä nakuna Suomen Hustler-lehdessä. Olin itsekin tuolloin 2000-luvulla edesauttamassa Martinan urakehitystä kovaa vauhtia niin sanottuna turhana julkkiksena Oho- ja Seiska-lehdessä.
Mutta takaisin asiaan. Kun Martinan ex-mies, Hunks-tanssijanakin tunnettu Esko Eerikäinen oli kommentoinut Annan juttua, somessa alkoi myrsky B-julkkisten vesilasissa. ”Nonni, sehän se oli…”, Esko letkautti ja oli lisännyt lauseen perään hymynaaman. ”V***u, sanon minä”, keskustelua jatkoi itse Therman hymynaamapallukoiden rivistöllä höystettynä. Samalla sivulla Martina ilmoitti voivansa huonosti ja antoi ymmärtää, ettei Esko ollut lukenut edes alkuperäistä Annan tekstiä, vaan Iltalehden referaatin siitä: ”Ehkä kannattaa lukea juttu ennen kun mun arvomaailmaa arvostelee!!!”
Tarkastellaanpa siis Annan henkilökuvaa hieman tarkemmin. Esimerkiksi, mikä lepyttelykeino toimii Martinaan parhaiten. ”Riidan päätteeksi saan sen, mitä pyydän. Stefan saattaa ostaa minulle kalliin laukun… Olen tullut melko pihiksi omien rahojeni suhteen. Timantit ovat ihan kivoja. Rakkaimmat lahjani ovat kuitenkin niitä, joita olen saanut käytännön tarpeeseen, esimerkiksi polkupyörä”, hän selittää.
Aivan kaikkea ei Martina kuitenkaan jätä puolisonsa maksettavaksi. ”Kun minun piti maksaa ulosottovelkani, en kysynyt laina-apua mieheltäni Stefanilta, sillä en halua olla hänestä taloudellisesti riippuvainen ja kokea, että olisin alistetussa asemassa suhteessa mieheeni. Ei ole miehen tehtävä maksaa naisen velkoja.” Niinpä itsellinen nainen turvautui muihin keinoihin: ”Pyysin ja sain äidiltä rahaa lainaksi. Hän on tukeni ja turvani myös vaikeina hetkinä. Sellainen äiti minäkin haluan olla tyttärilleni.”
Täytyy vain mitä hartaimmin toivoa, että Martina saa kasvatettua tulojaan vanhuuden varoiksi ja jälkipolven velkojen maksuun, sillä hän ei Anna-lehden mukaan edes vielä tiedä, onko Stefan hänelle se oikea. ”Emme ole eroamassa, mutta eihän sitä koskaan tiedä… En tiedä, onko täysin lojaali parisuhde edes mahdollinen. Tuntuu surulliselta sanoa tämä ääneen”, hän herkistelee. Pohdintansa Martina päättää lauseeseen, että olisi typerää antaa lausuntoja omasta loppuelämästään.
On hienoa havaita, että Suomesta löytyy vielä pyyteettömiä ja herkkiä, tunteella eläviä, aikuisia naisia. Itse asiassa Martina on toteuttanut isävainajani vanhaa viisautta, jonka sain kuulla aikanaan lähtiessäni Lahdesta maailmalle: ”Jos ja kun olet pariutumisaikeissa, nai rikas muija! Haukkuu se köyhempikin.”
Ilkka Isosaari