Suomalaista politiikkaa on usein kuvattu tylsäksi ja tasaiseksi. Kulunut viikko vahvisti poikkeuksen, kun Perussuomalaisten lauantaisen puoluekokouksen jälkeinen tapahtumaketju käynnistyi. Se ei ollut ihan perusviikko suomalaisessa politiikassa. Perussuomalainen eduskuntaryhmä hajosi. Monen ennustama kahtiajako PS:n perinteisen SMP-siiven ja nk. Nuvien kanssa tapahtui. Epäselväksi jäi kuitenkin kuinka suunniteltua kaikki oli – kuka puhui totta ja kuka ei.

Arvot ratkaisivat

Kokoomukselle ja Keskustalle pitää antaa iso käsi suoraselkäisestä käyttäytymisestä. Suomen hallituksessa ei voi eikä tule olla Halla-Ahon, Huhtasaaren ja Hakkaraisen ja muiden vastaavien ajattelua. Arvomaailma ratkaisi – rajat on osattava vetää ja nyt niin tehtiin. Se ei ole Suomen linja. Ratkaisevaksi ei muodostunut pelkästään rasistiset mielipiteet ja tuomiot, vaan Suomen kannalta isot asia: Euroopan Unionin jäsenyys, osallistuminen euro-alueeseen ja suhtautuminen kaiken kaikkiaan kansainväliseen yhteistyöhön. Eduskunta on tälläkin kaudella lausunut mm. Suomen eurojäsenyyden hyödyistä ja haitoista. Talousvaliokunta katsoi lausunnossaan, että Suomen viime vuosina kokemat taloudelliset ongelmat eivät johdu euroalueen jäsenyydestä, vaan ovat pääasiassa seurausta talouden rakenteellisista ongelmista.

Pitää muistaa, että hyvinvointimme on rakentunut merkittäviltä osin viennin varaan ja kotimarkkinamme pienuuden johdosta yhdentyneet eurooppalaiset sisämarkkinat ovat olleet Suomen talouden kannalta erittäin merkityksellien tekijä. Suomen EU – jäsenyydellä ei pidä leikkiä. Suomi on nyt osa länttä ja eurooppalaista arvoyhteisöä. Se on ulko – ja turvallisuuspolitiikan lisäksi myös talouden perusta. Suomen talouden kasvu voisi vaarantua, jos markkinat alkaisivat reagoida Suomen EU-eron mahdollisuuteen.

Oppositiolla myös vastuu

Maananaina SDP:n puoluejohto keskusteli kokouksessaan pitkään mahdollisesta osallistumisesta hallitusneuvotteluihin. Näkökulmia oli puolesta ja vastaan. Emme kuitenkaan uskoneet, että vaatimuksemme talouspolitiikassa, hyvinvoinnissa, koulutuksessa ja esimerkiksi pienituloisten aseman parantamiseksi olisivat saaneet tulta nopealla aikatauluilla käytävissä neuvotteluissa. Yhteenvetomme oli, että olemme valmiit hallitusvastuuseen, mutta vain vaalien kautta.

SDP on edelleen suurin oppositiopuolue ja se tarkoittaa myös vastuuta. Meidän pitää pystyä tarjoamaan Suomelle ja suomalaisille uskottava vaihtoehto hallituksen harjoittamalle politiikalle. Silloinkin kyse on viime kädessä arvoista, jotka ohjaavat kaikkea tekemistä. Kuka puolustaa heikommassa asemassa olevia eli esimerkiksi pienituloisia, opiskelijoita, eläkeläisiä tai lapsiperheitä ? Talouden kasvu ei sada vähempiosaisille samalla tavalla kuin rikkaille.

Mielenkiintoista on nähdä miten uusi Perussuomalainen puolue alkaa käyttäytyä eduskunnassa oppositiopuolueena. Odotettavissa on todennäköisesti Ruotsindemokraattien tyylistä oppositiopolitiikkaa. Toivottavasti keskustelu kuitenkin pysyy hyvän maun ja käytöksen rajoissa.

Ville Skinnari