Tulppaanien ja narsissien mullan ja lumen alla talvehtineet kukkasipulit työntävät lehtivartta jo kotipihojen etelärinteillä. Krookukset ovat jo kukassa lähellä maanpintaa, kun aurinkoiset päivät saivat ne avautumaan. Palstaviljelijät käyvät peltojensa reunoilla tarkistamassa lumikinoksen paksuutta alkuviikon sateiden jälkeen. Huhtikuun kolmannella viikolla viljelijä, joka haluaa kasvattaa kesäkurpitsat, kurkut, tomaatit ja paprikat siemenestä lähtien, ovat kauppojen siemenhyllyjen tarkkasilmäisiä asiakkaita.

Itse kasvatettua luomuruokaa aikovat viljelijät Tonttilassa nauttia ensi syksynäkin. He seuraavat päivittäin lumen sulamista Aittapellontien itäpuolella olevilta pelloilta, ja Joutjoen veden reipasta virtausta. Vielä ei näyttäisi olevan tulvimisvaaraa. Naapurustossa asuvat Sirpa Ilola, Mervi Hannonen ja Hilkka Tuovinen ovat varanneet palstansa viideksi vuodeksi. Hyöty- ja koristekasvien sekä kukkien kasvattaminen on välillä hauskaa, toisinaan hallan, raekuurojen tai rankkojen sateiden takia jännitystä ja harmiakin tuottavaa. Viljelijöitten sosiaalisella kanssakäymisellä viljelyn keskellä oma erityinen painoarvo ja kuntoliikunta on taattu.

Rouvat ovat kasvattaneet vuosien aikana aareillaan niin kotoista perunaa, joka muuten pitäisi idättää näinä viikkoina, porkkanaa, kaalilajikkeita, sipuleita ja montaa muuta vihannesta, kuten hernettä ja papua. Oma jännityksensä viherpeukalolle antaa jo kasvien siemenestä alkaen kotona, idätyspurkeissa kasvattaminen ja ovatko siemenet kasvukelpoisia, ja miten onnistuu taimien kouluttaminen kotona ikkunalaudalla sekä varsinaiselle kasvupaikalle siirto!? Porkkanoiden ja punajuurien siemenet eivät aina kasva sata- ja yksiprosenttisesti.
– Viime kesän perunasato oli lukumäärältään pienempi kuin keväällä peltoon istutettu perunakilot Mervi-rouva nauraa

Viidenkymmenen vuoden kokemus on kertynyt Aittapellontien varrella asuvilla Maire ja Pentti Nousiaisellalahtelaisina palstaviljelijöinä. Jo nuorena perheenä he aloittivat silloisen asuinpaikkansa naapurissa luomuviljelyn ja harrastus on jatkunut vuosikymmenet. Nyt he kasvattavat kesällä kasvihuoneessa Tonttilan palstalla myös tomaattia ja maissia. Muutama marjapensaskin antaa hyvän sadon. Ne ovat saaneet olla pellon reunassa ilkityöntekijöiltä rauhassa.

Harmia kaikille vakituisille viljelijöille tuottavat sadon kypsyessä varkaat, jotka syysiltojen pimentyessä käyvät mielellään nostamassa sadon, jonka viljelyyn he eivät ole laittaneet tikkuakaan ristiin. Tonttilan viljelijät ovat jo usean syyskesän ajan järjestäneet öisin viljelysalueelle vartion. Kaali, porkka, tomaatti ja muiden vihannesten varkaudet ovat vähentyneet, mutta aina löytyy niitä, jotka haluavat nauttia ”valmiin pöydän antimista”. Hyvinä vanhoina aikoina sai omapuitten alle laittaa koiranpommeja, saisikohan nyt pippurisumuttimista hyviä suihkuja, jos niitten päälle voro vahingossa astuisi!?

Viljelypalstojen jako tapahtunee lumien sulettua ehkä toukokuun kolmannella viikolla, Sofian päivän aikaan, arvelee Lahden 4-H yhdistyksen vt. toiminnanjohtaja Anna Puolakka. Sateisen viime syyskesän jälkeen traktorilla ei päästy peltoja muokkaamaan, toivottavasti se onnistuu toukokuussa. Viljelypalstat ovat pääasiallisesti yhden- tai puolen aarin kokoisia. Yhden aarin hinta on 20 euroa kesäkausi, mutta myös viiden kesän sopimuksia viljelijä voi tehdä, hinta on silloin 80 euroa aarilta.

Etelä-Lahden palstaviljelijät menettivät Tapparankadun ja Keijutien välisen pellon asuinrakentamiselle. Liipolan ja Saksalan välistä löytyvät Kerinkallion pellot ja siitä itään Lotilan. Myös Ahtialassa, Mukkulassa ja Riihelässä on peltoa viherpeukaloille.

Marja-Liisa Niuranen