kuva: Launeen kirjaston lukupiiri kokoontuu joka kuukauden viimeinen torstai klo 11.

Syksyn ensimmäinen lukupiiri järjestettiin Launeen kirjastolla torstaina 28.9. Se kokoontuu joka kuukauden viimeisenä torstaina joulukuuhun saakka. Jokainen lukupiiriläinen tutustuu yhteen kirjaan kuukauden ajan ja sen jälkeen siitä käydään keskustelu, joka kestää 1,5 tuntia.

– Sovimme jo keväällä, mitä kirjoja luemme. Jokainen lukupiiriläinen on saanut vaikuttaa kirjavalintoihin. Tämä on niin sanottua vuorovaikutteista toimintaa.

Syyskuun analyysikohteena lukupiirillä oli Rivera Letelierin teos Elokuvankertoja.
– Naisten selli nro 3 luetaan seuraavaa kertaa varten. Tätä kirjaa käsitellään lokakuun viimeisellä viikolla.

Kirjastovirkailija Partasen mukaan lukupiiriin voi tulla mukaan ensimmäisen kerran, vaikka ei olisi kirjaa edes lukenut.
– Lukeminen on mukavaa puuhaa ja kirjojen analysoiminen yhdessä on aina hauskaa. Jokaisella on erilainen lukukokemus samasta kirjasta. Se on tämän harrastuksen suola, että saa kuunnella myös toisten ihmisten tulkintoja kirjoista.

Miehiä enemmän mukaan harrastukseen

– Minulla on ollut vastuu Launeen kirjaston lukupiiristä vuoden ajan. Meillä siihen on osallistunut vain naisia.

Lukupiirissä keskustelu rönsyilee aina, koska kirja herättää aina erilaisia tunteita eri ihmisissä.
– Silloin kirja on onnistunut tehtävässään, jos se herättää uusia ajatuksia.

Kirjastovirkailija kertoo, että hän tuntee paljon miehiä, jotka analysoivat lukemiaan kirjoja.
– En tiedä, miksi miehet eivät osallistu aktiivisesti lukupiireihin.

Suomalaiset aikuiset käyttävät Partasen mukaan paljon kirjastopalveluja ja he myös lukevat aktiivisesti.
– Lukuharrastus herättää aina ajatuksia saa pohtimaan asioita myös erilaisista näkökulmista.

Italialaisen Viola Ardonen Lasten juna sai kirjastovirkailija pohtiman asioita syvällisemmin.
– Kirja kertoo lapsista, jotka lähetettiin toisen maailmansodan jälkeen Etelä-Italiasta köyhyydestä vauraampiin olosuhteisiin pohjoiseen. Se oli myös lukupiirissä analysoitavana. Tämä kirja todellakin puhutteli jokaista lukupiiriläistä.

Petri Görman

– Eniten olen kuvannut ihmisiä keskustan alueella, mutta esimerkiksi Liipolan betoni ja sen tapahtumat kiinnostavat dokumentointi mielessä, Sepponen toteaa.

Antti Sepposen mielestä Lahti on valokuvaajan näkökulmasta mielenkiintoisen kaupunki, jossa on sopivasti uutta ja vanhaa sekä pinnan alla paljon rosoa.
– Lahdessa on paljon kauneutta ja rumuutta hyvässä sovussa. Se kiinnostaa minua.

Nuoren polven valokuvaaja Sepposella on ollut aina kuvakerronnassaan dokumentoiva ote.
– Yleensä hakeudun tilanteisiin, joista saa erilaisia kuvia. Uskon, että valokuvani ovat tunnistettavia. Jokaisella valokuvaajalla tulee olla oma persoonallinen kuvakerronnallinen ilmaisu.

Sepponen kuvaa sellaisia hetkiä, jotka näyttävät mielenkiintoisilta ja puhuttelevat.
– Varsinkin aiemmin tietynlainen rappioromanttinen meininki oli tunnistettavissa valokuvissani. Tavallisesta poikkeava valokuvauksellinen ote on ominta itseäni.

Yksi eettinen koodi ohjailee Sepposen valokuvia.
– Kuvauskohdetta ei saa koskaan nolata, vaikka dokumentoin usein elämän nurjaa puolta ja päähän potkittuja ihmisiä. Useat heistä on ollut otettuja, kun ovat päässeet valokuviini.

Kiinnostus valokuvaukseen heräsi murrosiässä
– Innostuin valokuvauksesta, kun pääsin 16-vuotiaana Etelä-Suomen Sanomien nuorten toimitukseen valokuvaajaksi.

Palo lehtikuvaukseen sekä into dokumentaation syntyi samoihin aikoihin.
– Silloin huomasin, että olen kamera kaulassa joka tilanteessa.

Valokuvaaja Sepponen on opiskellut Kansanopiston valokuvalinjalla.
– Monet tärkeät asiat olen oppinut työn kautta. Olen ollut siitä onnellisessa asemassa, että duunia on ollut aina.

Lahtelaisille valokuvaajille tulisi antaa enemmän työmahdollisuuksia Lahdessa.
– Meillä on poikkeuksellisen taidokkaita valokuvaajia tässä kaupungissa. Miksi Lahteen tilataan muualta luovan alan tyyppejä keikoille? Paikallisia luovia yrittäjiä olisi hyvä tukea.

Sibeliustalon hovikuvaaja

Useat lahtelaiset tuntevat Sepposen aktiivisena Sibeliustalon bändikeikkojen kuvaajana.
– Pimeät hämyiset salit asettavat valokuvaajalle omat haasteensa. Bändikeikoilla oman kamerakaluston tekniset ominaisuudet tulee tuntea erittäin hyvin. Sopivat kuvaushetket tulee ennakoida bändikeikoilla.

Valokuvauksessa Sepponen luottaa enemmän intuitioon, eikä juurikaan asettele kuvauskohteitaan.
– Luotan hetkeen ja hakeudun sellaisiin tilanteisiin, joista saa mielenkiintoisia valokuvia. Tärkeää on myös haastaa itseään, että kehittyy valokuvaajana monipuolisesti.

Taidekuvien ohella valokuvaaja tekee myös mainoskuvia sekä videoita tilaustyönä.
– Taidekuvat ovat mukava lisä arjen peruspuurtamiselle. Niistä saa aina lisää virtaa. Olen iloinen, että pystyn yhdistämään vaivattomasti harrastuksen sekä työn.

Petri Görman

Lahtiblogi

Lahtiblogi -näyttely on ainutlaatuinen mahdollisuus sukeltaa naama edellä kaupungin sydämeen. Näyttely esittelee tämän upean kaupungin virallisesta mielikuvasta kenties poikkeavan rosoisemman tarinan. Tulkintoja Lahesta ja lahtelaisuudesta, edes jollakin tapaa radiomastojen kosketuksen kokeneiden hahmojen teosten kautta. Teokset ammentavat kaupungin lähihistoriasta, kulttuurista, jokapäiväisestä elämästä ja vähän randomisti muustakin.
”Lahti on vähän kuin Silja Europa – se pitää vaan juoda hauskaksi”

Lahtiblogi -näyttely/Ant Brew Pub, Mallaskatu 1
Avoinna 16.9.-11.11.2023 Vapaa pääsy!

kuva: Aluevaltuutettu Seppo Korhonen haluaisi kohtuullista tavallisten päijäthämäläisten terveyskeskusmaksuja taloudellisesti haastavassa tilanteessa.

Aluevaltuutettu Seppo Korhonen (Pro Lahti) esitti kesäkuussa, että päijäthämäläiset aluevaltuutetut kohtuullistaisivat asiakasmaksuja. Kesäkuun aluevaltuuston kokouksessa Korhonen esitti, että terveyskeskusmaksuja puolitettaisiin. Hän muistutti kollegojaan, että nämä maksut koettelevat ennen kaikkea heikoimmin toimeentulevien ja enemmän sairastavien terveyttä sekä toimeentuloa.
– Maakuntamme loistaa Suomen maksuhäiriöisten listan kärjessä 10 prosentilla aikuisväestöstä ja yksi merkittävin syy on nimenomaan rästiin jääneet asiakasmaksut

Useat talousennusteet ovat luvanneet Suomen talouteen nollakasvua kuluvalle vuodelle ja ensi vuodelle. Sen lisäksi rakennusteollisuutta koettelee suuret taloudelliset haasteet ja se tarkoittaa, että työttömien määrä nousee paljon ensi talven aikana. Lahdessa on yhä edelleen työttömiä yli 13 prosenttia työikäisestä aikuisväestöstä.
– Esitys on todellakin jäänyt kannatusta vaille, vaikka valtuustossa istuu vaaleissa maksutonta terveyskeskusta luvanneita valtuutettuja. Vaikea on päästä vastustajien pääkopan sisälle, mitä he miettivät. Esitykseni ohitettiin vaieten.

Korhosen mielestä päijäthämäläisillä aluevaltuutetuilla ei ole olemassa kokonaiskäsitystä siitä, kuinka taloudellisesti haastava tilanne monella pientuloisella ja sairaalla ihmisellä täällä hetkellä on.
– Se ei ainakaan päätöksissä näy. Asiakasmaksuista on tietyin perustein saatavissa helpotusta, mutta siitä ei riittävästi tiedoteta ja sen hakeminen on tehty vaikeaksi, vaikka asia olisi järjestettävissä jo hoitoon hakeuduttaessa.

Oikea-aikainen hoito viivästyy

– Kohtuuttomat asiakasmaksut yhdessä lääkeomavastuineen ja matkakuluineen, ovat monelle pienituloiselle este oikea-aikaiseen hoitoon hakeutumiselle, mikä kostautuu terveyden romahtamisena ja erikoissairaanhoidon kasvavina kuluina.

Korhonen ihmettele, miksi päättäjät eivät näe yhteiskunnallista kokonaistilannetta omaa napaansa pidemmälle.
– Sormella osoittamatta tämä ongelma vaivaa niin paikallistasolla kuin valtakunnallisestikin. Olen aina ihmetellyt sitä tehokkuutta, millä valituksi tulleet otetaan byrokratian syleilyyn ja heistä muokataan virkakapulaa sopertavia sopeutujia.

Terveyskeskusmaksujen kohtuullistaminen olisi ollut mahdollista kuitata hyvinvointialueen konsulttipalkkioita leikkaamalla.
– Olen esittänyt terveyskeskusmaksujen puolittamista maksimistaan, jonka talousarvioon jättämä lovi noin 1,4 miljoonaa voidaan paikata 12 miljoonan euron konsulttipalkkiopotista. Suuri osa tuosta summasta on muuta kuin hoitoon liittyvää konsultointia.

Petri Görman

kuva: Nikkilässä asuva ITE-taiteilija Kari Ruotsalainen on iloinen siitä, että ympäristötaidetta tehdään.
-Strutsin hinta on kyllä aika kova.

Nikkilässä asuva ITE-taiteilija Kari Ruotsalaiselle ei avaudu heti Launeen strutsin sanoma tai viesti. Kierrätyshenkinen mies on iloinen kuitenkin siitä, että ympäristötaidetta tehdään Lahdessa.
– Tämä on todella kallis ympäristötaideteos, jos sen hinta on yli 150 000 euroa. Hinta vetää kyllä sanattomaksi.

Ruotsalainen olisi siistinyt patsasalueen, koska se näyttää tällä hetkellä roisilta.
– Miksi yhdellekään paikalliselle taiteilijalle ei annettu mahdollisuutta tehdä omannäköistä ympäristötaidetta Lahteen?

Kaikki autoilijat eivät ruotsalaisen mukaan välttämättä huomaa Strutsia.
– Taiteen tulee herättää huomiota ja hauskuuttaa yleisö. Tämä taideteos toimii ainakin näiden asioiden osalta hyvin.

ITE-taitelija Ruotsalainen pohtii kuitenkin teoksen viestiä koko haastattelun ajan.
– Onko tämä nyt sitä ympäristön pelastamista, kun autonrenkaita kierrätetään?

Keksimällä keksitty juttu

Launeelainen Helena Juutilainen istuttaisi Strutsin -teoksen ympärille ruiskukkia, koska se on Päijät-Hämeen maakuntakukka.
– Nyt se ei oikein erotu mitenkään Sokeritopanmäestä ja se on hieman sivussa.

Juutilainen on iloinen siitä, että taideteoksen kohdalle on tulossa valaistus myöhemmin.
– Minulle jäi kuitenkin tästä sellainen fiilis, että aihe on keksimällä keksitty.

Taideteoksen tulkinta on Juutilaisen mukaan aina jokaisen katsojan silmissä erilainen.
– Minulle tämä ei oikein avaudu mitenkään.

Ympäristöihmiseksi tunnustautuva Juutilainen pohtii, että osaako ulkopaikkakuntalainen Uudenmaakatua pitkin ajava ohikulkija yhdistää taideteosta ympäristöasioihin?
– Strutsi ei ole kuitenkaan mikään katseenvangitsija. Ajoin mieheni kanssa sen ohi muutama päivä sitten ja oli lähellä, että ajoimme paikan ohi.

Nikkilän asukas- ja omakotiyhdistyksen puheenjohtaja Anneli Peltokukka ihmettelee, miksi lahtelaiset virkamiehet ja poliitikot eivät ole kiinnostuneita nikkiläläisten mahdollisuuksista käyttää joukkoliikenteen palveluja.

Nikkilän asukas- ja omakotiyhdistyksen puheenjohtaja Anneli Peltokukka ihmettelee, miksi lahtelaiset virkamiehet ja poliitikot eivät ole kiinnostuneita nikkiläläisten mahdollisuuksista käyttää joukkoliikenteen palveluja.
– Lohkokalliontien ja Metsä-Pekkalantien risteykseen eli Nikkilän itäosaan ei kulje linja-autoja enää kello 17 jälkeen arkipäivisin. viikonloppuisin linja-autovuoroja ei ajeta Nikkilän suuntaan ollenkaan, Peltokukka toteaa.

Renkomäestä tulevat bussit ajavat Ajokadun kautta.
– Niiden pitäisi koukata Orvokkitien kautta Metsä-Pekkalantielle ja kääntyä Lohkokalliontieltä samaa reittiä takaisin.

Kestävän kaupunkiliikkumisen ohjelmaa valmistellaan parhaillaan ja sen tarkoituksena on säästää katutilaa ja ruuhkia.
– Se ei ole kaikille mahdollista Lahdessa. Nikkilän on julkisen liikenteen osalta paitsiossa Lahdessa.

Kestävä liikkumisella tarkoitetaan sujuvaa, turvallista, ympäristöystävällistä, terveellistä, taloudellista ja ympäristöä säästävää liikkumista.
– Sen tavoitteena on, että yhä useampi valitsisi kulkutavaksi muun kuin omalla autolla yksin ajamisen, Peltokukka kertoo.

Nikkilässä asuvat ruuhkavuosia elävät perheelliset joutuvat ostamaan jopa kaksi autoa, koska julkinen liikenne ei toimi.
– Tämä ei oikein ole kaupungin virkamiesten tavoitteiden mukaista?

Nikkilän voisi yhdistää Renkomäen reitille

Nikkilään on ollut huonot julkisen liikenteen yhteydet jo pitkään, vaikka asukas- ja omakotiyhdistys on ottanut asiaan kantaa useasti julkisesti.
– Minulle joukkoliikenne ei ole ollut vaihtoehto pitkään aikaan, koska sen varaan ei voi laskea.

Peltokukan mielestä seniori-ikäisille nikkiläläisille tulisi järjestää mahdollisuus matkustaa linja-autoilla ostoksille ja kulttuuririentoihin.
– Metsä-Pekkalantieltä on lähimmälle linja-autopysäkille kaksi kilometriä matkaa. Se on liian pitkä matka monelle seniorille.

Nikkilään on liikennöity Ämmäläntien kautta joskus, mutta se ei ole mahdollista tällä hetkellä, koska hiekkatie on huonossa kunnossa.
– Olen varma siitä, että nikkiläläiset käyttäisivät joukkoliikennettä aktiivisesti, jos meille järjestettäisiin asianmukaiset yhteydet.

Renkomäkeen suuntautuva linja-autoliikenne voisi kulkea Uudenmaankadun sijasta Nikkilän kautta.
– Toivomme, että ympäristökaupungissa herätään jo pikkuhiljaa siihen ongelmaan, että Lahdessa ei pääse julkisen liikenteen vuorolla jouhevasti ihan joka paikkaan. Mitä huonommat ovat julkisen liikenteen käyttömahdollisuudet, niin sitä enemmän ilmakehään pääsee hiilidioksidia.