Kiekosta
Tiuhaan pelattava kiekkoliiga puhuttaa tappeluineen. Tahdotteko tietää mielipiteeni kärhämistä? No, kerron silti.
***
En kannata tappeluita missään enkä missään muodossa. Nyrkkeily omana lajinaan sallittakoon, onhan siellä suojukset ja tuomarit. Mikä hiton oikeus kiekkoilijoille on hanskata ilman seuraamuksia? Ei mitään. Muissakin lajeissa tunteet kuumenevat, mutta harvoin, jos silloinkaan alkaa mättely ja jos alkaa, pelurit ulos ja pitkä panna. Oikein.
***
Kiekossa voitaisiin minusta mennä siihen, että aloittaja ulos ja viisiminuuttinen. Nyrkkeilyyn mukaan haastettu selviäsi kakkosella ja saisi sen jälkeen jatkaa peliä. Tappelut vähenisivät, mutta silti niitä nähtäisiin. Tuomareilta vaatisi silmää nähdä aloittaja, mutta onhan niitä siellä neljä ja kaikken kukkuraksi kalliit videolaitteet.
***
Älä käsitä väärin. Tykkään kovasta pelistä. Puhtaat taklaukset ovat kuin ketsuppi makaroonilaatikkoon. Parasta ovat kuitenkin kynät, syöttöketjut, suorat laukaukset ja maalivahtien haamukopit.
Eniten vihaan takaapäin törkkimistä ja mailan päällä sorkkimista. Vain raukat tätä tekevät.
***
Ja sitten positiivisuudesta. Sitä pitää elämässä olla, mutta suomalaisessa kiekossa on taidettu mennä yli. Nuorten MM-kisoista tuli kuudes sija ja avainpakki Sami Vatanen toitotti: ” Älyttömän hyvät kisat meiltä.” Valmentaja Lauri Marjamäki säesti: ” Pelitapamme toimi, joukkue oli erittäin sitoutunut, olimme kaikissa tilastoissa kärjessä… jne.” Perhana, kuudes on kuudes! Jos näitä nuoria tähän malliin paapotaan, ei niistä koskaan pelimiehiä tulekaan.
***
Yksi juttu vielä. Kun Venäjä meni lopussa meikäläisten ohi, kertoi Marjamäki ikäänkuin puolustellen, etteivät ne kolme viimeistä vastustajan maalia mitään pelitapamaaleja olleet vaan yksilösuorituksia. Oho, siis Suomessa on alettu puhua jossain piireissä (lue Sihvonen), että pelikirja on kaiken A ja O. Onhan se hyvä olla, mutta kaukalossa pelaaja on lopulta aina yksin ilman mitään opusta kainalossaan. Silloin ratkaisevat taito ja oivallus. Sitä Pelsuillekin lisää!
***
Toivotan kaikille lukijoilleni positiivisesti hyvää vuoden jatkoa. Miksi tähyillä eilistä, kun kaikki suurimmat asiat tapahtuvat edessäpäin?
Raine Järvinen