Vietnam on tällä hetkellä suuri turistirysä, jonka asukkaista 90 % saa toimeentulonsa erilasista turistipalveluista. Sen asukasluku on noin 92 miljoonaa eli se on väestöltään maailman 14. suurin maa. Alun perin se oli osa suurta Kiinan valtiota, mutta vuoden 1471 se sai oman dynastiansa ja valloitti Champakuningaskunnan nykyisestä Kesk-Vietnamista. Vuonna 1858 Ranska aloitti siirtomaavalloitukset Etelä-Vietnamista. Loppu onkin sitten tutumpaa kaikille. Ranskalaiset lyötiin Thien Bien Phunissa ja amerikkalaiset Saigonissa vuonna 1975.
Entinen Saigon , nykyinen Ho Chi Minh on miljoonakaupunki, jossa keskiverto suomalainen löytää upean hotellin uima-altaalla varustettuna 30 dollarilla, paitsi ei tammikuun ja helmikuun puolen välin aikoina, jolloin on paikallisten uusi vuosi ja kaikki matkat nousevat 50 %, koska silloin piipahdetaan kotiseudulla. Saigonissa pakollinen ”must” on Cu Chin luolastot, joihin pääsee 15 eurolla tutustumaan. Ellet ole ollut aikaisemmin klaustrofobinen , niin ryömiessäsi siellä hivenen, kyllä tulet. En olisi mennyt sinne ryömiskelemään lainkaan, ellei vaimoni Eira olisi mennyt. Lepakot ja pöly eivät helposti karkaa mielestä. Käärmeryyppy reissun jälkeen oli todella paikallaan.
Sotamuseo HCMC on turisteja kiinnostava kolmikerroksinen museo, jossa voi tarkastella amerikkalaisten vieraanvaraisuutta ulkomaisten lehtimiesten ottamien kuvien avulla. Kylmän sodan propaganda on uskottavaa ja agent orange myrkyn vaurioittamia vietnamilaislapsia ei todellakaan katsele ilman kyyneleitä.
Muita kohteita ovat lukuisat pagodat paras Jade Emperor Pagoda. Saigonin bisnesaluetta voi tuijotella hotelli Rexin baarista ja Chinatownista löytyy parhaat matkamuistot. Ben Thanin kauppahalleista löytyy kaikkea perseestä perämoottoreihin. Ellei löydy, sen täytyy olla tarpeetonta. Suomesta ei esimerkiksi vielä löydy sellaisia teräväpiirtotelevisioita, joita siellä oli tarjolla.
Matkamme jatkui Vietnamin keskiosiin Nha Trangin rannoille. Ryssiä siellä pyöri kuin kimalaisia pölytysaikana. Saimmekin kuulla hotelli-isännältämme, että heiltä ei vaadita maahan lainkaan viisumeita, joista meidän täytyi kuukauden reissulla maksaa 80 euroa. Kaupunkia ympäröivä meri oli kirkas ja se sopi erinomaisesti meille kalastamiseen ja snorkalukseen, jossa olemme vuosien kokemuksella jo ”puoliammattilaisia”. Paikallisten Uuden vuoden yön ilotulitusta seurasimme parvekkeelta ja biletystä jatkoimme saksalaispubissa.
Matkamme eräs kohokohta oli Hoi Anin kiireetön lekotteluviikko, jolloin nautimme kaupungin nähtävyyksistä ja sitä halkovan joen markkinatunnelmista ja ilmaiskonserteista. Parhaan päiväretkemme teimme China Bechille, josta on kirjoitettu ja jota on filmattu paljon.
Huen keisarillisessa kaupungissa emme juuri päässeet nauttimaan säästä, sillä siellä palelimme, mutta kaupungin historiasta nautimme upealla päiväretkellä.
Loppumatkan kohokohdaksi muodostui tutustuminen Mekong-joen suiston elämään yöretkellä. Kelluvat markkinat ja satoja vuosia vanhat Khmerien kuningaskunnanaikaiset temppelit olivat viehättäviä kohteita, joissa orientti loisti ikimuistoisena heijastuksena menneisyydestä.
Näkemättä tosin jäivät Sapan suuret riisipellot, Dalatin paikallislomakaupunki ja Hanoi. Tosin kuulin luotettavalta lähteeltä, että Hanoista ei tullut taaskaan vettä.
Juhani Melanen