Lahtelainen muusikko Pekka ”Devil” Virtanen on nähnyt ja kokenut suomalaisessa rock´n rollissa hyvin paljon. Kitaristina mies on ollut Sleepy Sleepersissä, Freud, Marx, Engels & Jungissa, Leningrad Cowboysissa, Pelle Miljoona Rockersissa sekä monissa muissa kokoonpanoissa. Mies on soittanut myös kymmenillä levyllä ja tuottajankin hommia Virtanen on tehnyt , mm. Marko Haaviston levyillä.

Helmikuussa Virtanen saavuttaa miehen iän eli 50 vuotta tulee täyteen. Kuinka soittohommat alkoi?
-Viulunsoitolla aloitin 5- vuotiaana eli kaksi vuotta ennen kouluunmenoa. Osasin nuotit ennemmin kuin kertotaulut. Kitaransoitto alkoi 12-vuotiaana. Ekat keikat oli konvakeikkoja Salpausselän koulussa.

Mikä oli ensimmäinen virallinen bändi, missä soitit?
-Kykkäsen Ollin ja Marjarannan Joren kanssa oli sellainen bändi kuin Rosewood. Se oli sellaista Amerikan rokkia. Siinä oli myös Hukkasen Masa ja Salmisen Veka. Kovasti 8-salilla treenailtiin ja tehtiin nauhoituksia. Sitten alkoi tulla Jorelle soolouraa nimellä Jore Singapore. Sehän teki ainakin pari sinkkua, ihan asiallista meininkiä.

Kuinka liittymisesi Sleepy Sleeperseihin tapahtui?
-Taisin olla 19- vuotias, kun liittyin Sleeppareihin. Ravintola Torvessa oli jotkut jamit ja Valtosen Mato tuli kysymään miesten vessan ovella, tuutko bändiin. Ilman muuta, totesin.Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä. Ensimmäinen keikkani Sleeppareissa taisi olla Metsäkylässä. Mun kanssa soitti bändissä samaan aikaan sellainen kitaristi kuin Tampereen Albert eli Jyrkkäkosken Janne silloin syksyllä 1983. Se sai nimensä siitä, koska se osasi soittaa kaikki Albert Järvisen levylle soittamat Sleepparibiisit yksi yhteen, ja todella hyvin.

Millaista aika Sleeppareissa oli?
-Reippaita ja lahjakkaita poikia oltiin. Erinomaista ja hauskaa aikaa. Päällimmäisenä jäi mieleen Ari ”Pulu” Asunmaa. Keikkareissuilla oltiin Pulun kanssa huonekavereita ja kaikkea tapahtui. Sen jutut oli päätähuimaavia. Jälkeenpäin oon tajunnut, että Puluhan oli Suomen John Belushi. Tuon aikainen Sleeppari-kuvio oli paljolti Pulun ideoimaa. Kun tehtiin ” Born in the SAVO”-levyä Karjaalla, ja tultiin yöllä ravintolassa pienessä laitamyötäisessä niin Puluhan sai tietysti keskellä yötä huiman idean ja kertoi hänellä olevan hyvän biisin ”Kaksi tapaa keittää kahvia”. Alettiin tehdä sitä heti yöllä. Pulu käski soittaa sellaista Moulinex-komppia. Ihmettelen, mistä on kyse. Siis sellaista, mikä oli ollut samannimisessä kahvinkeitinmainoksessa.

-Sleeppareissa tuli oltua kuusi vuotta. Tosin siinä välissä kävin intin. Muistan myös, kun tehtiin Leningrad Cowboysien kanssa ”Thru the Wire” ja ”L.A.Woman”. Silloin laulajana oli Nicky Tesco. Sävelsin ensin mainitun kappaleen ja siitä tuli hyvä. Oltiin biisillä Levyraadissa, joka voitettiin huippupisteillä. Klaus Järvinen kummasteli, miten hyviä soittajia oli sillä biisillä, johon Jukka Virtanen totesi, ”äää..ne on sun entisiä oppilaita”.

Mikä Sleeppari-levyistä onnistui parhaiten? 
-Helmiä on joka levyllä ja sitten on täyttä kuraakin. ”Born in the SAVO:n” aikakausi oli huikeaa. ”Sings Matti ja Teppo” oli todellista huippuaikaa. Siitä tullut suosio kolahti kovaa. Levy möi 70 000 kpl. Muistan kun oltiin Provinssirockissa kakkoslavalla ja 25 000 oli katsomassa meidän keikkaa. Silloin Sleepparit oli ehkä kovimmassa suosiossa kuin koskaan aiemmin ja tuo levy oli hyvä idea. Slepparithan oli enemmänkin teatteriseurue kuin tavallinen rokkibändi ja se bändi toimi ideoilla. Saatiin joku idea, jota lähdettiin kehittelemään. Levyn pohjat tehtiin kolmessa päivässä. Maanantaina aloitettiin, keskiviikkona oli soitot tehty ja laulut oli perjantaihin mennessä purkitettu. Tuollainen onkin mielestäni oikea tapa tehdä levyä. Turhat hieromiset jätettiin pois, eikä sellaisesta ole juuri koskaan mitään hyötyä, tehtiin vaan.

Miksi lähdit Sleepy Sleepersistä pois?
-Taisin olla siinä bändissä toiseksi pitkäaikaisin soittaja Pitkä Lehtisen jälkeen. Leningrad Cowboys goes American jälkeen alkoi piisata. Halusin tehdä musiikillisesti paljon muutakin. Järvenpään Sakke tarjosi mulle pullon Coca Colaa kuuden vuoden palveluksesta.

Seuraavaksi tuli keikat Irwin Goodmanin kanssa. Miten tämä oikein tapahtui?
-Vuoden verran olin ollut hissun kissun. Irwin Goodman esiintyi Lahdessa Ravintola Tirrassa ja Viihde Vatasen( mm. Raggars-yhtyeestä tuttu) piti olla kitaroimassa. Se soitti mulle, ettei hän pääse, menisinkö minä. Meninhän minä. Irwin tarjosi lappuja(nuotteja) ja ilmoitin sille, etten tarvitse niitä. Se jäi Irwinille mieleen ” jaa että herra vetää ulkoa , ei laput kelpaa”. Siitä alkoi hänen kanssaan kahden vuoden yhteistyö. Tehtiin hurjat määrät keikkoja, 250 keikkaa/ vuosi. Illan kesto oli 2 x 20 minuuttia eli eihän ne itse keikat nyt niin pitkiä olleet. Irwin oli kaikin puolin mahtava heppu. Yksi parhaita työkavereita, mitä mulla ikinä on ollut. Hänhän oli kaksijakoinen ihminen. Oli se Irwin- koko kansan juoppo, mutta oli se Antti joka oli siviilissä ujo,hiljainen ja arka, mutta hyvin luotettava, ja luotettava palkanmaksaja. Jännä persoona kaikin tavoin ja siinä miehessä jos kenessä oli karismaa.On varmasti suomalaisen kevyen musiikin historian mieleenjäävimpiä henkilöitä.

Sinähän olit mukana myös viimeiseksi jääneellä keikkareissulla.
-Kyllä. Tehtiin viimeinen keikka Joroisissa, Hotelli Joronjäljessä tammikuun 11.päivä. Matkalla käytiin lääkärissä, koska Irwin oli jo mennessä huonossa kunnossa ja kipeänä.Sieltä lähdettiin ajamaan Viipuriin, jossa suomalainen rakennusryhmä oli tekemässä asuntoalueelle taloja, jonkinlaista mökkikylää ja oli harjannostajaiset, joihin meidät oli tilattu ohjelmanumeroksi. Myöhästyttiin siltä keikalta noiden lääkärireissujen vuoksi ja mentiin sitten Hotelli Drushbaan, jossa oltiin pari päivää. Vodka maistui meille muille, mutta Irwin ei liikkunut hotellihuoneestaan mihinkään, koska oli erittäin kipeänä. Sen olo pahentui koko ajan. Mun mielestä se teki siellä parin päivän ajan kuolemaa.
Minusta on turha syytellä Neuvostoliiton tulliviranomaisia, koska Irwin oli jo matkalla sinne päin, ja hotellissa, todella huonossa kunnossa. Totta kai, kun rajalle tultiin takaisin ja oltiin Suomeen menossa niin tulliviranomaiset katseli, että takapenkillä ollut Irwin olisi umpikännissä, vaikkei se ollutkaan. 4-5 tuntia meillä meni tullijonossa, mutta ei siihen aikaan muutenkaan tultu tullista läpi tuosta vaan, kyllä silloinkin sai varata paljon aikaa rajanylitykseen. Suomen puolella tullissa ei ollut mitään ongelmia. Matkalla Haminaan Irwin sitten kuoli ja yksi ajanjakso oli päättynyt.

Sen jälkeen menit Freukkareihin?
-Niin, seuraava bändi oli sitten Freukkarit. Oli kova kesähelle ja olin Pitkäpubin terassilla ja kännykkä soi, mulla oli jo silloin kännykkä. Kinnusen Jussi soitti ja kyseli, osaanko pikata? Sanoin, en todellakaan. No ei se mitään, lähdetkö Freukkareihin? Pajukallio halusi ilmeisesti siihen rokimman kitaristin kuin mitä siinä aiemmin oli ollut. Kyse oli kuitenkin outlaw-countrysta ja tarvittiin rock-tyyppistä kitaristia. Käytiin tekemässä oikein levykin Jenkeissä vuoden 1999 puolella, Austinissa,Teksasissa. Tuon levyn nimi oli Hittihökkeli. Pari vuotta olin Freukkareissa ja siitä siirryin Pelle Miljoona Rockersiin, joka oli harmonisen mukava ryhmä. Se taas loppui siihen, kun jouduin hirvikolariin. Tulin keikalta Forssasta ja matkalla ajoin hirvikolarin heinäkuun 5.päivä klo. 05.00. Sairaalassa olin viikon verran, mutta toipuminen kesti kauan. Siihen meni vuoden verran. Pelle kyseli, että kun kykenet, tuutko takaisin. Olin sitä mieltä, koska olin ollut jo niin kauan pois, ei olisi ollut mitään järkeä palata takaisin.Onnettomuus katkaisi meidän hienon yhteistyön.

Aikaa kului jonkun verran ja taas sinua tiedusteltiin seuraavaan bändiin.
-Joo, Kinnusen Hate soitti ja pyysi tulemaan mukaan Lapinlahden Lintuihin. Mietin ja taisin sanoa etten taida lähteä kun siinä bändissä tapeltiin aika lailla. No, Rekku Rechardt oli lähtenyt tekemään keikkaa Wigwamin kanssa ja mua pyydettiin sitten tekemään tuurauskeikkoja. No, niihin suostuin. Sitten huomattiin, että olen ollut bändissä enemmän kuin Rekku ja bändi teki periaatepäätöksen ja vakinaisti pestini. Lapparimeininki oli vähän samaa kuin Sleepparit. Se oli pyörien päällä oleva hullujenhuone. Toki ryhmä oli rankkaa, mutta aika Lappareissa oli erittäin hauskaa. Olin etuoikeutettu, kun sain olla mukana huumoribändeissä. Joskus bändeissä on liian vakavaa meininkiä ja se ei ole aina hyvä asia. Sitten Kinnusen Hate lähti Turoihin ja minä aloin tekemään yhteistyötä Haaviston Markon kanssa. Olin tuottanut Markon levyjä ja soitin niillä kitaraa. Se sujui kuin letunpaisto. Edelleenkin tehdään keikkoja Markon kanssa duona.

Entäpäs Los Bastardos Finlandeses?
-Kykkäsen Olli soitti ja kysyi lähdetkö bändiin mukaan, kun siinä soittaa rumpuja Twist Twist Erkinharju ja bassoa Jussi Kinnunen. Mehän tehtiin ensin jonkinlainen muistosinkku, koska oli olemassa Vitikaisen Jaskan laulua jollain nauhalla. Tehtiin ”So cold”. Kaikkiaan kolme pitkäsoittoa tehtiin. Sen jälkeen iski paha kyllästyminen ja jäin ensin pois ja heti perään jäi pois Kinnusen Jussi.

Viime syksynä oli Kuka, mitä, häh?-musikaali Lahden Sibeliustalossa. Millainen fiilis siitä jäi?
-12 näytöstä tehtiin ja 10 000 katsojaa. Siitä jäi upeat fiilikset. Ajattelin ensin, että soitettaisiin Costin( Costello Hautamäki) kanssa puolet kitarasooloista. Costi sanoi ei, soita sä vaan kaikki soolot, hän komppaa. Epäilen sen johtuvan siitä, sillä Costi tiesi ettei pääse kaikille keikoille mukaan. Sitä kautta jäi soolot mulle. Keväällä tehdään kuusi näytöstä lisää: helmikuussa tehdään Lahdessa kolme näytöstä ja maaliskuussa Helsingissä Peacockissa tehdään niinikään kolme näytöstä.

Kuinka v. 2014 etenee?
-Keikkaa teen kun kohdalle sattuu, esim. Marstion kanssa, samoin Laitisen Kikan. Sitten on tällainen kokoonpano kuin Keräilyerät. Soittohommien ohella mä oon ajanut taksia jo parin vuoden ajan.

Teksti: Vesa Kontiainen

Devil Virtanen viettää 50-vuotispäiviään sunnuntaina 23.2. klo 15 alkaen Möysän Essolla