Seurakuntapappi Mari Ruuskalla on työvuoroja joulunpyhinä. Jouluhulluksi tunnustautuva Ruuska ehtii viettää joulua myös läheistensä kanssa. Launeen seurakunnan palveluksessa hän on ollut kaksi vuotta.

Mitä joulu merkitsee sinulle henkilökohtaisesti?
– Joulu on Jeesuksen syntymäjuhla. Koska usko minulle tärkeä asia, myös joulu on hyvin merkittävä juhla.

Onko sinulla jotain perinteisiä joulutapoja?
– Saunominen sekä hyvät ruuat ja herkuttelu kuuluvat jouluun. Aattona katsotaan joulurauhanjulistus ja ennen ruokailua ja luetaan jouluevankeliumi. Olen sen verran lapsenmielinen, että vaikka lapsia meillä ei olekaan, tulee tv:stä katsottua perinteisiä jouluelokuvia, kuten Lumiukko ja Samu Sirkan joulutervehdys.

Mikä on parasta joulupöydässäsi?
– Aika pitkälti tietyt, samat jouluruuat ja -herkut löytyvät joka vuosi pöydästä. Jotain pientä vaihtelua saattaa olla. Siinä olen kuitenkin ehdoton, että joulupöydästä tulee löytyä aina kinkku. Jopa aikanaan yksin asuessani paistoin joka joulu itselleni pienen kinkun.

Kerro, mikä on kaunein joululaulu?
– Tämän hetken ehdoton suosikkini on Taivas sylissäni. Se kiteyttää kauniisti joulun sanoman. Se on kirjoitettu äiti Marian näkökulmasta, mikä on virkistävää vaihtelua. Lisäksi itse koen, että sanoista voi löytää jonkinlaista samaistumispintaa ihan jokainen, joka joskus pohtii uskon kysymyksiä. Onko tuo pieni lapsi ollut oikeasti Jumalan Poika, joka tuo toivon ja mitä se minulle merkitsee?

Oletko itse jouluihminen ja miten se ilmenee?
– Olen aivan jouluhullu. Aloitan jouluun valmistautumisen yleensä ensimmäisenä adventtina tai joulukuun alusta. Silloin kotimme täyttyy joulukoristeista ja joskus joulu saattaa näkyä jopa vaatteissani tai asusteissani. Mieheni on välillä vähän helisemässä kanssani, mutta hän antaa minun touhottaa, koska tietää sen tekevän minut onnelliseksi. En kuitenkaan halua valmisteluiden muuttuvan taakaksi tai stressaavaksi, teen sen, mitä ehdin ja jaksan.

Miten rauhoitut henkilökohtaisesti joulunviettoon?
– Tavoitteeni on, että aaton aattoon mennessä kaikki valmistelut on tehty niin, että sen jälkeen saa oikeasti vain rauhoittua ja nauttia joulusta.

Miksi kannattaa lähteä joulukirkkoon?
– Monesti joulun aika on täynnä monenlaista tohinaa. Joulukirkossa pääsee pysähtymään hetkeksi joulun ydinsanoman äärelle. Yhä edelleen etenkin jouluyön messu kokoaa kirkon täyteen porukkaa. Myös monia sellaisia, jotka eivät muuten juurikaan osallistu seurakunnan toimintaan. Se jo itsessään kertoo mielestäni siitä, että tilaisuudessa on jotain aivan erityistä.

Millaista on olla jouluna töissä?
– Se aiheuttaa sen, että työaikatauluni määrittävät jonkin verran sitä, miten joulunviettoon liittyvät palaset asettuvat kotona kohdilleen. Esimerkiksi mihin aikaan syömme päivällistä, minä päivänä käymme toisella paikkakunnalla sukulaisteni luona ja niin edelleen. Papin työssä on kuitenkin se etu, että joulun ajan työtehtävät ovat hyvin mukavia ja niistä saa monesti myös itse paljon. Ne sulautuvat osittain osaksi omaa joulunviettoa.

Millaisessa maailmassa elämme jouluna 2023?
– Elämme monessa mielessä hyvin epävarmaa ja huolta herättävää aikaa. Juuri tällaisena aikana aivan erityisesti tarvitsemme joulun sanomaa toivosta, rakkaudesta ja rauhasta. Lisäksi tekee todella hyvää yrittää unohtaa ikävät asiat hetkeksi, jos vain mahdollista ja keskittyä iloitsemaan ja juhlimaan läheisten kanssa. Taloudellisen tilanteen kiristyminen ja yksinäisyys voivat varjostaa useamman joulua kuin ennen. On hyvä muistaa, että myös jouluna on olemassa tahoja, joista voi hakea tukea. Yksin ei tarvitse jäädä.

Petri Görman

kuva: DigiOne integroituu myös moniin kansallisiin järjestelmiin. Esimerkiksi oppilaiden osoitetiedot tulevat järjestelmään suoraan Digi- ja viestintäviraston tiedoista ja päätöksistä lähtee tieto suomi.fi -palvelun kautta.

Lahden kaupungin sivistyslautakunta myönsi peruskoulujen ja lukioiden Digione-projektiin yhteensä 827 653 euron lisämäärärahan tämän vuoden viimeisessä kokouksessaan 12.12. Päätös sisältää hankkeen lisäbudjetin mukaisen rahoituksen 617 000 euroa ja 210 000 euron riskivarauksen.

– Sivistyslautakunta oli yksimielinen päättäessään Digionen lisätuesta, mutta kukaan ei ilahtunut hankkeen lisärahoitustarpeesta, sivistyslautakunnan puheenjohtaja Marju Markkanen toteaa.

Sivistyslautakunta edellyttää, että Digione -projekti etenee maaliin asti.
– Uskomme, että projekti menee maaliin ja tulemme saamaan DigiOnesta kuntien koulujen ja oppilaitosten toimintaa sujuvoittavaa hyötyä ja taloudellista säästöä.

Yhteistyössä käyttäjien kanssa kehitetyt palvelut helpottavat kaikkien käyttäjien kouluarkea.
– Yhdessä sovitut toimintatavat luovat perustaa yhdenvertaisemmalle opetukselle ja oppimiselle. Uuden järjestelmän myötä tiedon eheys ja käytettävyys paranevat.
Tietosuojaa ja turvaa sekä saavutettavuutta koskevat vaatimukset on huomioitu lainsäädännön mukaisesti.

Koulujen ja oppilaitosten prosessien selkeyttäminen yksinkertaistaa ja tehostaa kuntien toimintaa.
– Kuntayhteistyön kautta on voitu löytää ja kehittää parhaat ja tehokkaimmat tavat palveluiden tuottamiseksi.

Automaattiset tiedonsiirrot vähentävät manuaalista työtä.
– Ekosysteemin pelisäännöt, yhteiset tietosuoja- ja tietoturvaehdot, yhteiset tietomallit ja API-rajapinnat vähentävät kunnan ja yrityksen kahdenkeskistä sopimista ja siitä aiheutuvaa työtä.

Integroituu moniin kansallisiin järjestelmiin

– DigiOne-hanke on avannut Lahdelle monipuolisia mahdollisuuksia verkostoitua ja tehdä monipuolisesti yhteistyötä Suomen suurimpien kuntien kanssa. Yhteinen kehittämistyö on vahvistanut ja kasvattanut Lahden osaamista

Markkasen mukaan DigiOne-kuntien kanssa on yhdessä tarkasteltu ja ratkottu ajankohtaisia kehittämistarpeita sekä lainsäädännön muutoksia ja muita toiminnallisia vaikutuksia.
– Yhteisen työryhmätyöskentelyn kautta kunnan eri toimijatahojen osaamistaso kasvaa ja kunnat jakavat keskenään parhaita käytänteitä.

Yhteistyön avulla vähennetään riskejä muun muassa tietoturvan ja lain tulkintojen näkökulmasta. Monituottajamalli vähentää myös toimittajariippuvuutta.
– Kaikki jäsenet esittivät kritiikkiä. Totesimme myös, että enää ei kannata tulla hattu kourassa lautakuntaan tässä asiassa ja edellytämme puolivuosittaista raportointia hankkeen etenemisestä.

Markkasen mielestä DigiOnea ja nykyisin käytössä olevaa järjestelmää on vaikea vertailla, koska uusi versio sisältää palveluita ja toiminnallisuuksia, joita ei tällä hetkellä ole käytössä.
– Tällaisia palveluita ovat esimerkiksi opettajien käyttöön tuleva opetuspalvelu, joka helpottaa opetuksen suunnittelua ja arviointia ja joka on integroitu kansalliseen opetussuunnitelmaan. Asiointi-palvelu puolestaan tulee lisäämään mahdollisuutta hoitaa koulunkäyntiin liittyviä asioita hakemuksia ja päätöksiä sähköisesti.

Petri Görman

kuva: – Salinkallion koulu oli upea paikka. Vieläkin liikutun siitä, kun pohdin sen kohtaloa, rehtori Kari Ratia sanoo.

– Salinkallion koulu oli hieno työpaikka minulle 35 vuoden ajan. Vieläkin liikutun, kun pohdin sen kohtaloa, rehtori Kari Ratia kertoo.

Rehtori Ratian mukaan koulu joutui erilaisten säästöpaineiden uhriksi.
– Länsiharjun ja Salpausselän koulujen saneeraukseen investoitiin paljon Lahden kaupungin verovaroja. Sen lisäksi oli tehty investointipäätös Lähteen monitoimitalossa. Salinkallion koulu oli kaikkien näiden välimaastossa ja sen vuoksi se oli helppo lakkauttaa.

Lopettamisen virallinen selitys oli se, että koulu sijaitsee väärässä paikassa.
– Sivistystoimen virkamiehet kikkailivat oppilasennusteilla ja koulupiirijaoilla. Tämän vuoksi meille jäi enää pieni määrä oppilaita yläkoulun puolelle Anttilanmäeltä ja Länsiharjulta.

Salinkallion koulun lakkauttaminen otettiin keskusteluun jo vuosituhannenvaihteessa ja silloin sivistyslautakunnan puheenjohtaja Päivi Starckjohann sanoi, että säästetään seinistä, eikä opetuksesta.
– Mitä sen jälkeen on tapahtunut kouluverkolle Lahdessa? Jätetään kohtuukuntoisia rakennuksia tyhjäksi ja rakennetaan uusia seiniä kovalla tahdilla. Siihen kaupungin rahat ovat kuluneet!

Ihanteellinen 350 oppilaan koulu

– Lukion lakkauttamisen jälkeen Salinkallio oli ihanteellinen 350 oppilaan koulu. Meillä oli koko yhteisössä myös hieno Salinkallion henki.

Opettajat tunsivat Ratian mukaan kaikki oppilaat, eikä yläkoulu ollut mikään koulutehdas.
– Salinkallion koko yhteisö kantoi niitä, jotka olivat hieman vaikeammista kotioloista. Meillä uskotiin oppilaiden mahdollisuuksiin ja jokaista kannustettiin elämässään eteenpäin.

Ympäristöasioissa Salinkallion koulu oli edelläkävijä.
– Koulussa oli oma ympäristöluokka ja saimme myös Vihreä lippu -sertifikaatin. Näillä asioilla ei ollut mitään merkitystä ympäristökaupunki Lahdessa, kun koulu päätettiin lakkauttaa.

Päättäjillä ei ole kokonaisnäkemystä asioista

– Lahtelaisilta päättäjiltä puuttuu kokonaisnäkemys asioista. Kaikkien asioiden ei pidä olla kaunista, mahtavaa ja uutta.

Nykyisten virkamiesten näkemysten mukaan koulurakennus on huonokuntoinen.
– Se voisi olla yhteisöllisen asumisen paikka senioreille, kuten Onerva Vartiainen ehdotti. Kirjastolle löytyisi myös käyttökelpoiset tilat täältä. Sen lisäksi omakotiyhdistyksille se voisi olla hyvä tila toimia.

Salinkallion koululla on kaksi liikuntasalia ja niitä voisi hyödyntää senioriliikunnassa.
– Koulun ulkopuolella on luistinrata ja paljon luontoa.

Rehtori Ratiaa harmittaa se, että Salinkallion koulusta ei tehdä mitään päätöksiä.
– Aidat kertovat rappiotilasta ja siitä, että mitään ei tapahdu. Ylläpitokustannukset lienevät vuositasolla yli 100 000 euroa.

Lahden kaupunki tukee vuositasolla Ratian mukaan miljoonilla euroilla yksityistä tilavuokraustoimintaa.
– Miksi omia rakennuksia ei hyödynnetä vaan annetaan niiden olla tyhjinä eri puolilla kaupunkia?

Päätöksiä koulukiinteistön suhteen ei ole tehty

Tilapalvelupäällikkö Anna Tervo Lahden Tilakeskuksesta kertoo, että Salinkallion koulurakennuksesta ei ole tehty purkusuunnitelmaa.
– Jos sellaiseen ratkaisuun päädytään, niin meidän on otettava huomioon myös museon mielipide asiasta, Tervo toteaa.

Tilapalvelupäällikön mukaan kaava rajoittaa kohteen käyttötarkoitusta.
– Sen lisäksi nykyinen markkinatilanne on haastava ja isoille kiinteistölle ei ole olemassa nyt markkinoita.
Salinkallion kouli aiheuttaa runsaasti ylläpitokustannuksia Lahden kaupungille, joka omistaa koulurakennuksen.

Tilakeskukselta saadun tuloslaskelman perusteella kaupunki maksoi koulukiinteistöön liittyen erilaisia kuluja 118 361 euroa vuonna 2022. Suurimmat yksittäiset menot olivat lämmityskulut ja ne olivat määrältään 50 560 euroa. Koulukiinteistön maa-alueesta maksettiin vuokraa kaupungille 22 245 euroa
Kiinteistön hoitokulut olivat 16 413 euroa ja rakentamis- ja kunnossapitotöitä kiinteistölle tehtiin 12 463 eurolla edellisenä vuonna.

Petri Görman

kuva: Launeen seurakunnan nykyinen kirkkoherra Heikki Pelkonen vaihtoi ajatuksia edeltäjiensä Timo Pokin sekä Jaakko Ripatin kanssa Launeen kirkon 70-vuotisjuhlilla 3.12.

– Lama iski päälle rajusti ja ihmiset tunsivat itsensä rusentuneiksi. He eivät jaksaneet olla aloitteellisia yhteiskunnan kansalaisia, kirkkoherra Jaakko Ripatti muistelee ensihetkiään Launeen seurakunnan kirkkoherrana.

Ripatti aloitti työnsä Launeen seurakunnassa vuonna 1992. Sitä ennen hän oli työskennellyt Korpilahden seurakunnassa Keski-Suomessa.
– Ihmiset eivät lähteneet siinä tilanteessa mukaan mihinkään. Seurakunnan piti aktivoitua ja aktivoida ihmisiä liikkeelle.

Kirkkoherran mukaan seurakunta lähti mukaan aktiivisesti erilaisiin etelälahtelaisiin kolmannen sektorin toimintoihin ja oli samalla myös aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija.
– Eri organisaatiot pohtivat Etelä-Lahden yhdessä, että mitä nyt tulisi tehdä omassa yhteisössä? Millä tavalla jokainen ottaisi vastuuta asioista?

Seurakunta perusti Liipolan asukastuvan ja palveluryhmä Launeen, joka järjesti kerran viikossa työttömille ruokailun.
– Etelälahtelaiset selvisivät kuitenkin laman syövereistä suhteellisen hyvin. Pappina tämä oli minulle haastavaa ja työntäyteistä aikaa. Nyt voi sanoa, että se oli myös työurani paras vaihe olla kirkkoherrana Launeella laman syvimpinä hetkinä.

Lapsiperheitä paljon mukana toiminnassa

– Diakoniatyöllä oli edelleen merkittävä asema vuosituhannen vaihteessa. Sitä tehtiin erityisesti työttömien kansa, kirkkohera Timo Pokki kertoo.

Pokki oli Launeen seurakunnan kirkkoherrana vuosina 2002-2007.
– Laman jälkiä paikkailtiin paljon ja se vaikutti vielä myös eri väestöryhmiin.

Vuosituhannenvaihteessa oli kuitenkin jo havaittavissa optimismia ja ihmiset halusivat mennä elämässä eteenpäin.
– Lapsiperheitä oli paljon mukana seurakunnan toiminnassa.

Launeen seurakunnassa on ollut Pokin mielestä omaleimaisia yksityiskohtia.
– Meillä on varsin pieni kirkko ja sen vuoksi suurimmat juhlat järjestettiin aina Liipolan seurakuntakeskuksessa.

Kirkkoherra Pokki muistuttaa, että seurakunnan toiminta ei saa keskittyä vain vanhojen ihmisten asioihin.
– Siitä olin iloinen, että aktiivinen miesten joukko otti vastuuta seurakunnan kehittämistoiminnasta ennen kuin lähdin uuteen virkaan Kymenlaaksoon

Launeen kirkko on avoin kaikille

Launeen seurakunta on luopunut useista toimipisteistä kirkkoherra Heikki Pelkosen aikana. Se on ollut myös seurakuntayhtymän strateginen linjaus.
– Launeen seurakunnan alueella kiinteistökulut on pidetty hallinnassa. Uusia asuinalueita on syntynyt Etelä-Lahteen ja se haastaa myös seurakuntaa, Pelkonen toteaa.

Launeen seurakunnassa halutaan pitää kirkko avoimena kohtauspaikkana ja siksi siellä ovat lähes aina ovet auki.
– Tällä tavalla haluamme viestittää, että kirkko on jokaisen seurakuntalaisen olohuone, johon saa tulla piipahtamaan.
Yleensä kirkkojen ovet on lukossa, mutta Launeella ovet ovat auki.

Kirkkoherra Pelkonen on ylpeä lastenkirkosta ja miestenpiiristä.
– Launeen kirkko on seurakuntalaisten yhteisö samalla tavalla kuin viranhaltioidenkin. Yhdessä tekemisen meininki on toteutettu täällä erittäin hyvin.

Nuorisotyö ja musiikkiharrastus ovat vahvalla pohjalla Launeen seurakunnassa.
– Nuoret hengailevat kirkossa ja se on hyvä juttu. He synnyttävät samalla uusia ideoita. Ammattitaitoiset kanttorit innovoivat monenlaisia asioita musiikin avulla. Se tekee seurakunnastamme elämänmakuisen ja vihtyisän.

Petri Görman

kuva: Nikkilän tahtonaiset Anneli Peltokukka ja Riitta Niskanen olivat vastuussa siitä, että historiikki saatiin maaliin.

Nikkilän asukas- ja omakotiyhdistyksen historiikki julkaistiin tiistaina 28.11. Nikkilä-Kartanosta Lahden kaupunginosaksi -kirjan projekti kesti kaksi vuotta. Uuteen kirjaan on koottu asukkaiden tarinoita menneiltä vuosilta ja myös paljon faktatietoa alueen historiasta.
– Henkilökohtaiset sukujuuret ovat vahvasti tällä alueella. itse olen asunut erittäin kauan Nikkilässä, Nikkilän asukas- ja omakotiyhdistyksen puheenjohtaja Anneli Peltokukka kertoo.

Puheenjohtaja Peltokukka keräsi ensimmäisen kerran materiaalia myöhempää käyttöä varten jo 1980-luvulla.
– Haastattelin alueen vanhoja isäntiä. Kirjaprojektin yhteydessä käytin tätä materiaalia myös hyödyksi. Harmitti, että en ruuhavuosia eläneenä perheenäitinä ehtinyt kerätä enemmän materiaalia silloin.

Kirjaprojektin yhteydessä oli useita upeita hetkiä.
– Monet tuntemattomat ihmiset ottivat yhteyttä ja kertoivat tarinoita, joita he olivat kuulleet Nikkilästä.

Yhden alueen pitkäaikaisimman suvun Tasangon kirjeitä ja kortteja löytyi kirpputorilta sattumalta.
Peltokukka muistaa, että yhtä Tasangon taloista kutsuttiin kummitustaloksi hänen lapsuudessaan.
– Toinen alueella vaikuttanut sukuhaara on Yrjölät. Minulla on sukujuuria molempiin suuntiin.

Puheenjohtaja myhäili tyytyväisenä, että kirja on vihdoinkin valmis.
– Tämä päivä on huomenna historiaa. Olen iloinen siitä, että saimme koottua tämän teoksen tässä yhteisössä.

Sysmästä Sirkantielle

– Perheemme palasi Sysmästä Lahteen vuonna 1994. Muutimme silloin Sirkantielle asumaan, Juha-Pekka Forsman kertoo.

Nikkilän oli Forsmanin mukaan rauhallinen asuinalue 1990-luvulla.
– Vuosituhannen vaihteessa Nikkilään rakennettiin lisää omakoti- ja rivitaloja. Sen myötä koiranulkoiluttajien ja lenkkeilijöiden määrä lisääntyi.

Forsman muistuttaa, että Nikkilän historia on osa Lahden kaupungin historiaa.
– Tämä kirja on täynnä upeita tarinoita. Olen iloinen siitä, että sain mahdollisuuden myös itse muistella menneitä ja kirjoittaa luvun kirjaan.

Tunnettu lahtelainen vaikuttaja Onerva Vartiainen asui Nikkilässä lapsuus- ja nuoruusvuotensa.
– Äitini oli Lahden osuuskaupan myymälänhoitaja.

Vartiainen kirjoitti kirjaan luvun maanviljelijä Kalle Maajoesta.
Kapellimestari Atso Almilan tytär Maija vietti muutaman nuoruusvuotensa Lahdessa.

Maajoella ja Almilla oli jonkinlainen yhteys olemassa toisiinsa.
– Sitä en valitettavasti pystynyt tarkemmin selvittämään tätä kirja varten.

Nikkilässä viihdytään

– Meillä oli ilmoitus lehdessä ja sitä kautta löysimme tontin Nikkilästä, Margit ja Pertti Mustonen kertovat.

Mustoset ovat viihtyneet Nikkilässä vuodesta 1987 lähtien, eivätkä he aio sieltä muuttaa koskaan pois.
– Muutama vuosi sitten laajensimme taloamme. Asumme siellä nyt kahdestaan. Kyllä se meidän tarpeisiimme riittää.

Ensimmäinen Mustosten vierailu osui kesäaikaan Nikkilään.
– Lähialueella oli hevosia ja lampaita. Maaseudun läheisyys viehätti meitä.

Sen jälkeen Mustoset ostivat tontin ja haapojen raivaus alkoi tontilla melkein saman tien.
– Nikkilä ja Laune ovat muuttuneet paljon 37 vuodessa. Nyt meillä on palvelut todella lähellä. Aiemmin kauppojen kohdalla oli peltoja.

Sakari Simola on asunut Nikkilässä vuodesta 1983 lähtien.
– Nikkilä on muuttunut jonkin verran.

Simolan mielestä nikkiläläiset ansaitsivat historiikin.
– Perheellisille on tärkeää, että meillä on koulu lähellä, jonne lapset voivat turvallisesti kävellä.

Petri Görman