Kuva: Launeen omakotiyhdistyksen hallituksen jäsenet vastasivat makkarapaistosta.

Launeen omakotiyhdistyksen perinteiset kevätkarnevaalit järjestettiin 21.5. Launeen kirjastolla. Kevätkarnevaaleilla herkuteltiin perinteiseen tapaan letuilla ja makkaroilla. Siellä oli mahdollisuus rakentaa linnunpönttö ja tehdä löytöjä peräkonttikirppikseltä.

Taimenvaihtopisteessä ihmiset tekivät lajilöytöjä kotipihoilleen. Etsivätoimisto Henkka ja Kivimutka -elokuvan kuvauspaikkoihin oli myös mahdollisuus tutustua ohjaaja-käsikirjoittaja Jarkko Felinin johdolla.

Launeen omakotiyhdistyksen puheenjohtaja Liinu Sundelin myhäili tyytyväisenä jo kevätkarnevaalien ensi hetkellä, koska sää oli kesäisen lämmin. Yhteisöllinen tapahtuma houkutteli paikalle runsaasti ihmisiä aurinkoisena lauantaipäivänä.

Launeella kaikki on kohdallaan

Vuoden launeelainen Jarkko Felin oli yllättynyt huomionosoituksesta.
– Olen kiitollinen tästä kunniamaininnasta.

Felin on muuttanut jo 16-vuotiaana Lahteen opiskelemaan ja sen jälkeen hän on ehtinyt asumaan monessa eri paikassa.
– Etsimme perheellemme omakotitaloa vuonna 2010 ja meillä oli vain yksi vaihtoehto eli Laune. Mistään muualta ei taloa etsitty.

Laune on kuin pieni maalaiskylä ja siíksi Felin perheineen viihtyy siellä.
– Tällaisena entisenä maalaisena minusta on hienoa, että täällä järjestetään vielä myös perinteisiä yhteisöllisiä tapahtumia, kuten tämä Launeen omakotiyhdistyksen järjestämä Kevätkarnevaali.

Launeella on lähes kaikki asiat kohdallaan.
– Palvelut ovat lähellä ja luonto on vihreä joka puolella. Keskustaan ja rautatieasemalle pääsee todella nopeasti bussilla tai polkupyörällä. Myös tämän alueen historiallisuus ja tietynlainen yhdenmukaisuus rintamamiestaloineen, omenapuineen ja orapihlaja-aitoineen tekee tästä ainakin itselle hienoimman paikan Lahdessa.

Laune on maailman paras paikka

– Meillä on hyvä tekemisen meininki. Mahtavaa, kun ollaan saatu porukkaan uusia innokkaita ja sitoutuneita ihmisiä. Omakotiyhdistyksessä mitään ei tarvitse tehdä yksin ja aina ei kaikki pääse paikalle. Kaikille on paikkansa ja mukaan saa tulla aina kuka vaan.

Omakotiyhdistys järjestää kaksi suurempaa tapahtumaa vuodessa kevätkarnevaalit ja pikkujoulut.
-Molemmat tapahtumat ovat kirjastolla. Sen lisäksi olemme alueen yritysten kanssa viritelleet erilaisia yhteistyökuvioita.

Puheenjohtaja Sundelinin mukaan Laune on vehreä, kotoisa ja rauhallinen asuinympäristö.
– Täällä on tosi hyvät liikenneyhteydet julkisilla ja uudelle kehätielle pääsee nopeasti. Täällä on lähes kaikkea, mitä ihminen tarvitsee!

Petri Görman

Kuva: Vanhat mestarit. Vuonna 1967 lyseo voitti oppikoulujen (SOU:n) cup-mestaruuden Kouvolassa.
Kuvassa vasemmalta Kaj Natri, Hannu Lehtinen, Timo Sorjonen, Juhani Lepikkö, Jaakko Marttinen, Juhani Ahonen, Jorma Viljanen ja Keijo Kylmänen käsissään kuva Matti Tohkasesta.
Kuvasta puuttuvat Markku Hakatie, Matti Himanen, Sakari Inkinen, Pekka Tamminen, Matti Tohkanen ja Reijo Lindberg.

Moni lahtelainen ei ole tiennyt, että Lahden lyseo oli ensimmäinen itsenäisessä Suomessa perustettu valtion oppikoulu. Lyseo oli poikakoulu vuoteen 1973, jolloin ensimmäiset tytöt tulivat taloon. Valtion poikakouluna se oli ennen kaikkea ”lahjakkaiden köyhien poikien koulu”.
Lahden Lyseo on näkynyt ja kuulunut lahtelaisessa katukuvassa, elämässä ja kunnallispolitiikassa monella tavalla. Kunniallinen ja perinteikäs opinahjo on tarjonnut monille lahtelaisille nuorille sen opintien, jonka he ovat tarvinneet kivutessaan yhteiskunnan portaita aina maamme korkeimmille näköalapaikoille.

Lahden lyseolaiset ovat todella menestyneet elämässään hyvin. Lyseolaisia on professoreina, kenraaleina, suuryritysten pääjohtajina, kapellimestareina, muusikkoina ja ministereinä. Lahden lyseon erityispiirre on ollut aina urheilu. Koululaisurheilussa ennen peruskoulua se oli Suomen menestyksekkäin oppikoulu. Meriittejä löytyy. Suomen lukioiden jalkapallomestaruus on voitettu vuonna 1964 ja 1967.

Uudesta loistavasta historiikistä voi lukea Lahden Lyseon menestyksistä. Yli 600 sivulle on mahdutettu useiden entisten lyseolaisten muistoja kouluvuosistaan. Upean kirjan ovat toimittaneet nykyinen rehtori Tero Matkaniemi, entinen lehtori Heikki Koulunen ja Reijo Nikkinen. Erityisesti teoksesta henkii ”poikien virta”, jota todella on riittänyt kaikkeen toimintaan.”Lyseon henki” on se paljon mainittu sanapari, joka putkahtaa aina silloin esille, kun lyseolaiset tapaavat toisiaan maailman turuilla. Se on sellainen hivenen määrittelemätön tunteellinen ilmaus, jota syvempää merkitystä lähdin metsästämään.

Kysyin asiaa hyvältä ystävältäni, lyseon kasvatti, taidekeskus Malvan suunnittelijalta Juhani Bomanilta Sibeliustalon aulassa juhlapäivänä, miten hän tulkitsisi tämän paljon puhutun ja aina Lahden lyseosta puhuttaessa esiin nousseen ” Lyskan hengen”? Hän vastasi, että se tarkoittaa vähän samanlaista asiaa kuin ”talvisodan henki” eli ”kaveria ei jätetä”! – Toki siihen liittyy muutakin, kuten elinikäinen ystävyys ja uskalllus kohdata asiat sellaisenaan ja ilman sivumerkityksiä veljellisessä merkeissä.

Juhlapäivänä Sibeliustaloon oli kokoontunut runsaasti entisiä lyseolaisia, vanhoja opettajia sekä muuta Lahden kaupungin johtoa. Juhlan juonsi Juhani Ikonen tyylillä. Avauspuheessaan lukion rehtori Tero Matkaniemi painotti Lyseon merkitystä kasvattajana ja sivistäjänä. Tasavallan presidentin tervehdys luettiin ja kuvakavaldadissa katseltiin kuvia lyseon taipaleelta. Juhlapuheessa entinen lyseolainen, nykyinen THL:n pääjohtaja Markku Tervahauta ihmetteli ajan nopeaa kulkua ja vuosikymmenien vierimistä sekä traditioiden ja muistojen merkitystä elämässä.

Ari Mannelin lauloi Lyskan hengestä Kimmo Parviaisen ja Eero Ravanttin säestyksellä. Lahden kaupungin tervehdyksen juhlaan toi Lahden opetus- ja kasvatusjohtaja Lassi Kilponen. Linnea Leivo lauloi sielukkaasti ”Sinuun minä jään” pianon säestyksellä. Onnitteluja tuli useilta eri tahoilta ja yhteisöiltä. Vapaassa sanassa Yrjö Kopra muisteli kouluaikoja hienon tunteikkaasti. Juhlat jatkuivat kunnon ”Konvalla” pitkään yöhön. Kaikesta näkyi, että Lahden Lyseo hengittää aikaa hyvin ja on valmis seuraavalle 100-vuotistaipaleelleen entistä valmiimpana
ja tietoisempana tärkeästä sivistystehtävästään.

Juhani Melanen

kuva: Launeen kirkollla järjestetään Helatorstaina messu ja kirkkopiknik, jonka yhteydessä juhlitaan ja muistetaan seurakunnan kaikkia vapaaehtoistyöntekijöitä.
– Suomalainen diakoniatyö viettää 150-vuotisjuhlia ja sen kunniaksi vapaaehtoistyöntekijöiden joukosta palkitaan muutama diakoniatyössä ansioitunut vastuunkantaja, diakoniatyöntekijä Anni Haikarainen kertoo.

Diakoniatyöntekijä Anni Haikarainen kertoo, että vapaaehtoisilla työntekijöillä on suuri merkitys Launeen seurakunnan toiminnassa.
– Ilman vapaaehtoistyöntekijöitä moni toiminta tai tapahtuma jäisi toteuttamatta. Launeen seurakunnan eri työmuodoissa vastuuta kantaa 200-300 eri ikäistä vapaaehtoista. Helatorstaina juhlitaan heitä kaikkia
Rauhantupaa organisoivat pääosin seniorit, koska heillä on mahdollisuus osallistua mukaan toimintaan päivällä.
– Pienoismallikerhon toiminta on taas nuorten vastuulla.

Lounaat ja kahvitukset Launeen kirkolla toimivat vapaaehtoistyöntekijöiden organisoimana.
– Mahdollisuuksia vastuunkantamiseen on yhtä paljon kuin toimintoja seurakunnassa. Yhteisvastuukeräys, kukkien vienti palvelutaloihin tai grillaus erilaisissa tapahtumassa ovat vain esimerkkejä monista mahdollisuuksista.

Liipolan seurakunnan asukastuvalla on toiminut pelikerho tämän kevään ajan.
– Se on oiva esimerkki siitä, kuinka vapaaehtoistyöntekijä voi vaikuttaa seurakunnassa. Saimme tämän toiveen alueen asukkaalta, joka oli valmis itse tulemaan toimintaan mukaan

Diakoniatyö haluaa antaa enemmän vastuuta vapaaehtoisille ja kutsua heitä ideoimaan toimintaa.
– Kokemuksesta tiedän, että vapaaehtoistyö antaa sisältöä ja iloa elämään. Oma tehtävä osana seurakuntaa lisää merkityksellisyyttä ja mahdollistaa uusiin ihmisiin tutustumisen.

Maahanmuuttajille toimintaa Liipolaan

– Tällä hetkellä suunnittelemme Launeen seurakunnassa yhdessä maahanmuuttajatyön ja vapaaehtoisten kanssa uutta toimintaa Liipolaan. Olisi hyvä asia, että kantasuomalaiset ottaisivat maahanmuuttajat mukaan toimintaan. ja Diakonityöntekijän mukaan olisi tarkoitus yhdessä tekemällä antaa muualta muuttaneille mahdollisuus verkostoitua paikallisten asukkaiden kanssa.

– Nykyinen vapaaehtoisten joukko työskentelee uskollisesti monissa eri projekteissa, mutta aina mahtuu myös uusia ihmisiä mukaan.

– Seurakunnan tulisi olla aina kokoava yhteisö, jossa jokaisella on oma paikka. Ideaali olisi se, että seurakuntalainen löytäisi sen oman tehtävänsä, jonka kautta hän voisi yhdessä toimien rakentaa seurakuntayhteyttä.

Diakoniatyö jalkautuu kohtaamaan alueen asukkaita ja kuulemaan toiveita toiminnan kehittämiseksi 31.5 kelllo 10-12 Huippukadun leikkipuistoon.
– Tarjolla on silloin makkaraa, kahvia, teetä ja mehua. Ja samalla on mahdollisuus vapaaseen keskusteluun seurakunnan työntekijöiden kanssa

Petri Görman

Lumilauta ja erilaiset laskettelusukset ovat nuorison liikuntavälineet nykyisin kuin polkupyörä isovanhemmille. Nykyisin kuusamolainen Tomi Taskinen on kertonut, että hän tiesi jo kouluun mennessään ihastuneensa uuteen harrastukseensa lumilautalasketteluun. Hollolan Messilässä oli pojan ollessa 8-9 – vuotias pujottelu- ja Freestyle- rinteet. Messilän rinteissä alkoi Tomin kilpailu-ura lumilautailijana. Kaukana oli terveellä pojalla ajatus osallistua Pekingin 2022 talviparalympialaisten pystylaskun Banked-slalomiin Suomen joukkueessa.

Nuorukaisen taidot kehittyivät lukiossa Sotkamossa. Siellä oli 2000-luvulla ainoa urheilulukio, missä oli lumilautailijoille erityislinja. Ennen ylioppilaskirjoituskevättä ja pahaa onnettomuutta helmikuussa 2011 Joensuun talvikarnevaaleja lukiolainen Tomi oli osallistunut jo moniin junioreiden lumilautakisoihin kuten 17-vuotiaana Moskovassa 2009 Maailmancapin kisoihin. Liikunnallisen lautailijan joukkue oli kilpailuhenkisyydessään kuin toinen perhe. Joensuun torin talvikarnevaalien helmikuussa 2011 lumilauta- hyppynäytös muutti nuoren urheilijan tulevaisuuden.

Freestyle- ja lumilautailukarnevaalit olivat vauhdissa, ja pakkasta oli päivällä -30. Joensuun torille rakennettu näytöspaikan latu-ura oli epävakaan jäinen hyppyrille. Alastulo oli kohtalokas, kun tuli Tomi Taskisen vuoro laskea. Vauhdittajana oli matalahkossa mäessä Spedelinko-kone, minkä vahva ilmavirta ohjasi laskettelijan väärään suuntaan. Tomi putosi kuuden metrin korkeudesta kovalle jäälle selälleen lyöden päänsä. Silloin ei kilpailijoilla ollut nykyisten määräysten mukaisia varusteita kuten kypärää ja vartaloa suojaavaa panssariliiviä.

Kovalle jäiselle pinnalle paiskautumisesta seurasi tajuttomuus, pääkallovammat ja paljon muuta. Joensuun keskussairaalasta kuvausten jälkeen hänet kiidätettiin ambulanssilla Kuopion yliopistolliseen keskussairaalaan, missä Tomille tehtiin useita leikkauksia. Matkalla lääkäri ambulanssissa valmisteli tulevaa leikkausta. Päävamman lisäksi hänen oikea puolensa oli halvaantunut. Perhe ja ystävät pelkäsivät pahinta.

Tänä päivänä kolmekymppisellä miehellä on Australiasta hankittu kirurgien ja neurologien suunnittelema muovinen-implanti peittämässä vaurioitunut osaa pään luista ja kehon oikean puolen toimintakykyä rajoittava halvaus. Tomi toteaakin vinosti hymyillen, että aivoihin saattoi koskea sormin ennen implantin asettamista. Tomi toteaa tyynesti, että omaisten tuki ja Kelan myöntämä eläke, sekä harrastus ja työ antaa paljon elämälle.

Lumilatailijaa ei saa irti siteistään, ei Burton-laudasta!

Väliotsikko on suora lainaus perjantaisesta Tomin haastattelusta Lahden Ankkurinrannassa. Nuori mies on todellinen sisupussi, kuntoutunut omalla tahdollaan, Kuopion yliopistollisen keskussairaalan moniosaavan henkilökunnan, perheen ja monivuotisen fysioterapeuttinsa yhteistyöllä ja tuella pyörätuolista rakastamansa lautailun huipulle.

Lumilaudalle uudelleen päästyään Tomi Taskinen päätti, että oli aika saada ammatti. Lumilautailuvalmentajan paperit ovat hänellä olleet jo muutaman vuoden taskussa. Valmennus nuorten ja vähän vanhempien harrastajien ja kilpailijoiden opettajan toi iloa. Mutta viime vuodet ovat kuluneet oman kilpauran uudelleen luomiseen. Valmentaja Mikko Wendelin näki Tomin taidot kuntoutuksen aikana ja kehotti nuorukaista lähtemään mukaan tavoitteena vammautuneiden maailmankisat.

Viimeisen neljän vuoden aikana hän on osallistunut paralautailijoiden kisoihin Eurooppa-cupiin Hollannissa marraskuussa hallikisoissa 2019, ja seuraavana talvena Pyhätunturin MM-kisoissa 2021 hän oli kymmenes. Täällä Tomi kertoi kaatuneensa ja menettäneensä hetkeksi tajuntansa. Tutkimusten mukaan ei olisi pitänyt tulla uusia vaurioita, mutta fysioterapeutti oli miehen nähdessään heti kysynyt , mitä on tapahtunut, kun onnut oikeaa jalkaasi?

Peking – kuukausi talviolympialaisten jälkeen paralympialaiset

Peking oli niin Tomille kuin kilpakumppaneille sulkeutuneena kaupunkina uusi tuttavuus. Kuljetukset eri paikkoihin sekä myös kaupungille kulkivat aikataulujen mukaan, mutta paikallisiin ihmisiin ei juuri päässyt tutustumaan. Kiinalaiset pelkäsivät korona-viruksen leviämistä. Kisapaikalla ”Linnunpesässä” tapahtui avajaiset, mutta kisat pidettiin vuoristossa 200 km:n päässä tältä.

Tomi kertoo hymyillen, että avajaisissa silmät kostuivat, kun hän yht’äkkiä muisti, että yksitoista vuotta sitten helmikuussa hän heräsi KYKS:ssa koomasta ja oli kuntoutumassa Joensuun onnettomuudesta. Nyt ollaan täällä Pekingissä ja seuraavana päivänä lasken Banked-slalomia eli pitkiä kaaria ilman sauvoja lumivallien reunustamalla kanjonissa!

Marja-Liisa Niuranen

kuva: – Aion seurata kirsikkapuiden kukintoa ja puiston elämää nyt joka päivä. Minulla on myös oman rivitalon takapihalla kirsikkapuu, Henrik Saari kertoo.

Etelä-Lahteen Kullankukkulanmäelle istutettiin 55 kirsikkapuuta kesällä 2021. Uuden kirsikkapuiston avajaisia juhlitaan lauantaina 21.5. Puistoalueella on koriste- ja rusokirsikkapuita, joiden kukintoaika on parhaillaan. Ensimmäinen osallistuvan budjetoinnin kierros järjestettiin Lahdessa kaksi vuotta sitten ja silloin suosituin asukasidea oli kirsikkapuisto. Osa kirsikkapuista on saatu lahjoituksena, kun Hokkaido-Suomi yhdistys lahjoitti puiden taimet lahtelaisille Japanin ja Suomen diplomaattisuhteiden täyttäessä 100 vuotta.

Anttilanmäellä asuva Henrik Saari lenkkeilee paljon Asemantaustan ja Launeen perhepuiston alueella vapaa-ajallaan. Toukokuun aikana mies on pysähtynyt useamman kerran ihailemaan uutta kirsikkapuistoa.
– Launeella luonto lähellä ihmistä ja täällä tapahtuu luonnossa muutoksia joka päivä. Nyt on mukava seurata, kuinka kirsikkapuisto kehittyy. Tämä voi olla todella upea paikka seuraavan vuosikymmenen alussa.

Saari oli Lahden kaupungin vuorovaikutussuunnittelija vielä vuosi sitten ja hän oli osallistuvan budjetoinnin ideavaiheen äänestystä toteuttamassa.
– Uskallan kertoa, että tämä kirsikkapuisto sai myös äänen minulta.

Äänestystulosten ratkettua ei vielä tiedetty, mihin kirsikkapuisto sijoitetaan kaupunkialueella.
– Puistosuunnittelijat ihmiset etsivät lämmintä ja kasvuolosuhteiltaan kirsikkapuistolle sopivinta paikkaa Lahdesta.

Saari sanoo ihailevansa kirsikkapuiden kukintoa.
– Nyt täällä saadaan jo toisen kerran nauttia kauniista kirsikkapuun kukinnosta.

Luonto rauhoittaa

– Nämä puiden katveessa on myös mukava pohtia omaa elämää. Japanilaisille kirsikkapuistot ovat sosiaalisia paikkoja, joissa vietetään vapaa-aikaa kavereiden ja ystävien kanssa.

Kirsikkapuiston alue huokuu Saaren mukaan rauhaa.
– Uskon, että kirsikkapuistosta tulee jo lähitulevaisuudessa turistikohde Lahteen. Kun puut vielä kasvavat, niin alueesta muodostuu näyttävä kokonaisuus.

Saari toivoo, että lahtelaiset kertoisivat alueesta myös muualla asuville tuttavilleen ja ystävilleen.
– Olen huomannut muutamassa someryhmässä jo aktiivista keskustelua kirsikkapuistosta.

Vuorovaikutussuunnittelijan työstä virkavapaalla oleva Saari on kertonut uusille työkavereilleen Helsingissä, että Lahdessa on uusi kirsikkapuisto, jossa kannattaa vierailla.
– Olen kertonut myös sen tosiasian, että lahtelaiset halusivat itse tämän upean kokonaisuuden kaupunkiin. Tämän kirsikkapuiston tarina on upea. Myös lähellä olevan palvelutalon seniorit voivat seurata kirsikkapuiston elämää ikkunoista eri vuodenaikoina.

– Kirsikkapuut rakastavat aurinkoa ja lämpöä. Siksi Kullankukkulanmäki on puistolle paras paikka.

Petri Görman

kuva: Liikuntapalvelupäällikkö Markku Ahokkaan mukaan kentät ovat nyt tasapintaisia ja siksi eri lajeja voidaan harrastaa alueella monipuolisesti.

Liikuntapalvelupäällikkö Markku Ahokas kertoo, että Patoniityn nurmikenttä avataan vielä tämän kesän aikana, mutta tarkkaa ajankohtaa ei vielä tiedetä. Urakoitsija on vielä hetken vastuussa uudesta kentästä ennen kuin se luovutetaan Lahden kaupungille.
– Nurmikentän kylvötyöt on tehty jo edellisenä vuonna. Nyt liikuntatoimi odottaa nurmen ensileikkuuta ja sen jälkeen katsotaan, onko kentässä painanteita. Mahdollisten korjausten jälkeen otamme ruohokentän vastaan.

Patoniittyyn on budjetoitu uusi huoltorakennus ja sen suunnittelutyöt on aloitettu.
– Vedet, sähköt ja viemäröinti on jo rakennettu alueelle. Ensi vuoden aikana alueelle rakennetaan 150 neliön huoltorakennus.

Liikuntapalvelupäällikön mukaan uuteen huoltorakennukseen on suunniteltu pukuhuonetilat naisille ja miehille. Sen lisäksi tuomareille on tulossa omat tilat. Rakennuksen päätyyn tulee infopiste, joka soveltuu myös kioskitoimintaan turnausten yhteydessä

Kentänhoitajat tarvitsevat myös huoltotilat ja oman tukikohdan Etelä-Lahteen, jossa voi säilyttää muun muassa ruohonleikkureita.
– Nyt kenttien ruohopinta on tasainen ja alue sopii monipuolisesti eri urheilulajien käyttöön. Siellä voi pelata esimerkiksi haavipalloa, jalkapalloa ja liitokiekkoa. Golf on laji, jota kentällä ei enää saa edes harjoitella.

Viihtyisämpi ja puistomaisempi alue

Uudistusten myötä Patoniityssä on enemmän parkkitilaa kuin aikaisemmin. Linja-autoja on mahdollista kääntää huoltorakennuksen vieressä olevalla parkkipaikalla.
– Pysäköintipaikkojen riittävyyden näemme sitten, kun alue otetaan kokonaisuudessaan käyttöön.

Lasten ja nuorten harrastusmahdollisuudet paranevat nyt paljon Etelä-Lahdessa.
– Alueen ensimmäisissä suunnitelmissa kentät oli tarkoitus olla yhdessä tasossa, mutta kyllä tämä kaksitasoinen ratkaisukin toimii. Liikuntapaikkana se on viihtyisämpi ja puistomaisempi.

– Olen varma, että harjoitustoiminta lisääntyy alueella ja on hyvä muistaa että kenttä on kaikkien lahtelaisten vapaassa käytössä.

Petri Görman

Kuva: Joko vuonna 2024 nähdään havainnekuvan näköinen Kisapuiston stadion valmiina?

Kisapuistosta on tullut eräänlainen päähänpiintymä Lahden palloiluväelle. Aikaa kuluu, mutta mitään ei tehdä, hinnat nousevat ja mopo alkaa karata päättäjiltä kädestä. Lahtelaiset ovat odottaneet uutta ehostettua, paranettua ja kansainväliset mitat täyttävää stadionia kuin Jeesuksen toista tulemista jo reilut kymmenen vuotta. Saneerauksen vaiheita tuskin kannattaa käydä uudelleen läpi, mutta siitä voisi kirjoittaa erinomaisesti draama-tragediakomedian kaikilla mausteilla.

Muutama päivä sitten saimme viimein lukea, että jotain on Kisari-asian tiimoilta lopultakin tapahtumassa! Ovatko päättäjät viimeinkin päättämässä jotain? Tämän takia päätimme ottaa yhteyttä suoraan pääkallopaikalle ja kysyä, missä tässä Kisari-asiassa oikein tällä hetkellä mennään sellaisilta henkilöiltä, jotka ovat olleet siinä konkreettisesti mukana, joko puuhamiehinä tai toimijoina.

Kisapuistosta on tullut lahtelaisille samanlainen asia kuin Suomen hallitukselle Nato-kysymyksestä; Koskaan ei oikein ole oikea aika. Onko tämä aika nyt? Näitä asioista kysyttiin ja näin vastasivat Mika Halttunen FC Lahti, Risto Saloranta Lahden Urheiluhalliyhdistys ja Jouni Arola Lahden Tilakeskus.

1. Tärkein kysymys on tietenkin, mitä Kisapuiston saneeraus saa mielestänne maksaa?

Risto Saloranta:
Pääkatsomon ja päätykatsomoiden hinta on tällä hetkellä suuruusluokassa 15 – 20 miljoonaa euroa.

Mika Halttunen:
Kisapuiston monikäyttöstadion (eli jalkapallostadion) tehdään ainakin 40 vuodeksi. Vaikka tällä hetkellä rakennuskustannukset ovat kovassa nousussa, niin hyvä stadion pitäisi saada aikaan 15- 20 miljoonalla eurolla.

Jouni Arola:
Kisapuisto- hanke on kokonaisuus, joka sisältää muutakin kuin jalkapallostadionin pääkatsomon oheistiloineen, esim. tekojääradan, kenttien ja alueiden kunnostusta sekä vanhojen katsomoiden purun. Tämän vuoden kaupungin talousarviossa pääkatsomoinvestointiin on varattu kaupungin rahoitusta 8,9 milj. euroa vuosille 2022-2024. Kisapuistohanke ei ole saneeraus vaan koko alueen uudistus. Se, mitä hanke saa maksaa, riippuu mitä kaikkea tähän lasketaan mukaan ja mitä kaikkea tullaan tekemään. Hankkeen aikataulu ja kokonaiskustannukset vahvistuvat hanketta koskevien kumppanuusneuvottelujen päätyttyä.

2. Paljonko hankkeeseen on saatavissa rahaa yksityiseltä sektorilta?

Risto Saloranta:
Yksityisen sektorin osuus on tällä tietoa 1,5 – 2 miljoonaa euroa.

Mika Halttunen:
Tämä on vielä avoinna, ja se riippuu lopullisesta suunnitelmasta, mutta tämän hetken arvion mukaan summa on 1,0- 2,0 miljoonaa euroa.

Jouni Arola:
Tästä asiasta neuvotellaan FC Lahden kanssa.

3. Mitkä seikat vaikuttavat rakennuttajan valinnassa?

Risto Saloranta:
Rakennuttajana toimii kiinteistöyhtiö, jonka pääomistaja on kaupunki, ja vähemmistöomistajina ovat FC Lahti kumppaneineen. Urakoitsija valikoituu kilpailutuksen kautta, ja urakoitsijaksi tulisi valikoitua luotettava ja kokenut rakentaja, jolla on näyttöä ratkaisuista monipuolisissa kohteissa, ja urheiluinfran tuntemusta

Mika Halttunen:
Rakennuttaja lienee selvä, se tulee olemaan Lahden kaupungin ja FC Lahden verkoston yhteinen kiinteistöosakeyhtiö, joka tulee omistamaan ja hallinnoimaan stadionia. Rakentajan valinnassa painaa varmaankin eniten luotettavuus, laatu ja hintakilpailukyky. Myös innovatiivisuus, sillä hankesuunnitelman perusteella tehtävän kilpailutuksen voittaja saa käyttää luovuutta lopullisessa
suunnitelmassa, joka tehdään vasta seuraavassa vaiheessa.

Jouni Arola:
Rakennuttajana toimii Lahden kaupunki yhteistyössä FC Lahden kanssa. Urakoitsijat ja suunnittelijat kilpailutetaan hankintalain mukaisesti. Hankinnoissa käytetään toimijoille vähimmäiskriteerejä ja/tai laadullisia vaatimuksia.

4. Millaisessa aikataulussa haluaisitte saneerauksen toteutuvan?

Risto Saloranta:
Suunniteltu ja realistinen aikataulu on sellainen, että stadion otettaisiin käyttöön kevät-kesällä 2024.

Mika Halttunen:
Stadion on jalkapalloilijoiden ja tapahtumajärjestäjien käytössä kesällä 2024.

Jouni Arola:
Kisapuiston tekojääradan toteutus alkaa jo tänä vuonna. Kaupungin talousarviossa pääkatsomorakennus investointiin on varattu rahoitusta vuosille 2023-2024.

5. Ovatko Lahden Kymiringin tukeminen ja Kisapuiston saneeraus toistensa kilpailjoita?

Risto Saloranta:
Kymiringin tukeminen ja Kisapuiston stadion eivät kilpaile keskenään. Molemmat hankkeet ovat tärkeitä vetovoimatekijöitä seudullemme.

Mika Halttunen:
Nähdäkseni ne eivät kilpaile ollenkaan keskenään, pikemminkin niissä tapahtuva toiminta tulee tukemaan ja täydentämään toisiaan. Yhdessä ne muodostavat Päijät-Hämeeseen ja laajemminkin koko Etelä-Suomen alueelle meidän maassamme ainutlaatuisen tapahtuma- ja elämysinfrastruktuurin, joka tulee hyödyttämään ja elävöittämään alueen taloutta tulevien vuosikymmenien ajan huomattavasti.

Jouni Arola:
Kaupungin investoinnit eivät liity mitenkään Kymiringiin.

Juhani Melanen

Etelä-Lahteen Laakso-Nikkilän alueelle on tehty asemakaavamuutos. Se mahdollistaa alueelle omakoti- ja rivitalojen rakentamista. Alueelle voidaan rakentaa 27 omakotitaloa ja 2 rivitaloa. Kaavahanke alkoi jo vuonna 2015 ja silloin oli suunnitelmissa kaavoittaa 29 hehtaarin alue.

Uuden prosessin myötä kaavoitusalueen pinta-ala on supistunut 11 hehtaariin. Se aiheuttaa myös liikennemuutoksia Nikkilän alueella. Peltoalue nykyisen Rengastien ja tulevan Rinnepellonkadun varren talojen eteläpuolelta on rajattu asemakaavasta pois. Syynä kaava-alueen pienentämiseen on meluvallin toteutuksen lykkääntyminen myöhempään ajankohtaan.
– Rengastien katkaiseminen aiheuttaa paljon ongelmia nikkiläläisille, koska silloin katkeaa läpiajoliikenne alueelta, Nikkilän omakotiyhdistyksen hallituksen jäsen Jani Oravala toteaa.

Oravalan mukaan uutta tietä alueelle ei ole näköpiirissä.
– Asemakaavamuutoksessa on huomioitavaa myös se, että suunniteltua meluvallia ei rakenneta alueelle vähään aikaan.

Lahden eteläisen kehätien rakentamisen yhteydessä alueelle jäi paljon maamassoja, eikä niitä hyödynnetä Oravalan ymmärryksen mukaan meluvalleihin.
– En tiedä, miksi näin on tapahtunut, että moottoritieltä suuntautuvan melun annetaan häiritä.

Omakotiyhdistys on ehdottanut, että asemakaavamuutostyön yhteydessä Nikkilän alueen julkisia liikenneyhteyksiä parannettaisiin.
– Odotamme kaupungilta vastausta asiaan ja toivomme parasta.

Kohti kestävää kaupunkirakennetta

Uusi kaava mahdollistaa kestävän kaupunkirakenteen toteuttamisen Nikkilän kaupunginosassa.
– Se edistää asukkaiden hyvinvointia hyödyntämällä lähiluontoa kestävästi. Puistoja ja virkistysalueita uusitaan ja parannetaan, kaavoitusarkkitehti Marja Mustakallio kertoi.

Kaava-alue kuuluu Porvoonjoen valuma-alueeseen.
– Vartio-ojan tulva-alue jää kaava-alueen ulkopuolelle voimalinjan eteläpuolelle.

Alueella on kymmenen yksityisessä omistuksessa olevaa omakotitalon pihapiiriä peltomaiseman keskellä.
– Yhdyskuntarakenne Pohjoispuolella on vanhaa omakotialuetta. Länsipuolella on taas Ala-Nikkilän rivitaloalue.

Liikennemelu aiheuttaa tutkimusten mukaan haittaa alueella. Liikenneinsinööri Juhani Palojärvi kertoi, että liikennemäärät lasketaan uudelleen vielä toukokuun aikana.
– Moottoritien varressa on itäpäässä melusuojavalli Lepomäentien alikulun länsipuolella. Kaava-alueelta on tehty liikennemeluselvitys viime syksynä. Melutasoja on siinä yhteydessä tarkasteltu laskennallisesti nykyisellä ja vuoden 2030 ennusteliikenteellä.

Alue on lähes kokonaan asemakaavoittamatonta lukuun ottamatta osin Sirkantien vartta.

Petri Görman

kuva: Aluepappi Hanna Rikkasen mukaan Liipolan muistelot -tapahtumaan voi tulla virkistäytymään ja nauttimaan yhdessä olosta. – Nyt on myös tärkeää keskustella seurakunnan tulevaisuudesta Liipolassa ja sen lähialueella.

Launeen seurakunta järjestää Muistojen Liipola -tapahtuman lauantaina 14.5. Silloin seurakuntakeskuksessa lauletaan muun muassa kevätlauluja. Tapahtuma yhteydessä on myös lehtileike- ja valokuvanäyttely Liipolasta.
– Liipolalaiset tietävät, että seurakuntakeskuksesta luovutaan jo lähitulevaisuudessa. Siihen voi mennä vielä vuosia, mutta haluamme myös pohtia yhdessä paikallisten ihmisten kanssa, miten he haluavat seurakunnan olevan läsnä heidän elämässään vuosikymmenen toisen puoliskon jälkeen, aluepappi Hanna Rikkanen sanoo.

Seurakuntakeskus on ollut suosittu kokoontumistila alueella, vaikka sen suosio on hiipunut viime vuosina.
– Toivomme, että Liipola-aktiivit saapuvat paikalle tapahtumaan. Yhdessä ideoiden ja tulevaisuutta pohtien löydämme varmasti ratkaisun, miten seurakunta voi olla mukana alueella myös tulevaisuudessa.

Aluepappi Rikkasen mukaan nyt on oikea hetki luoda jo uutta henkeä tulevaisuuteen.
– Asukaspohja Liipolassa on muuttunut paljon. Tällä hetkellä siellä asuu paljon maahanmuuttajia ja senioriväestöä. Seurakunnan on järjestettävä myös heille toimintaa.

Liipolalaisten ääni kuuluviin

Liipolan seurakuntakeskus rakennettiin jo 1970-luvun alussa. Lahden seurakuntayhtymä on päättänyt, että teknisen käyttöikänsä päässä olevasta rakennuksesta luovutaan lähivuosina.
– Nyt on kaikilla alueen ihmisillä ja seurakuntalaisilla oikea hetki vaikuttaa päätöksentekoon. Haluamme tietää, millaista tilaratkaisua paikalliset ihmiset Etelä-Lahteen toivovat. Rohkeita ideoita otetaan vastaan varmasti.

Lähiö on muuttunut vuosikymmenten saatossa paljon ja sen vuoksi yhteisöllisyyttä on rakennettava nyt uudelta pohjalta.
– Liipolalaisten ääntä kuullaan nyt.

Muistojen Liipola -tapahtumassa pääsee nauttimaan yhteisöllisyydestä ja musiikista.
– Tärkeintä on se, että lähiön ihmiset kokoontuvat yhteen ja heillä on mukavaa. Tapahtumaan saa toki tulla myös muualla asuvat ihmiset.

Petri Görman